Maakuntamatkat Matkakertomukset Perhematkat Road tripit

Road trip Itä-Suomen kansallispuistoihin ja kaupunkeihin

On taas se kovin tuttu olo. Kotona matkan jälkeen. Olo väsynyt, typertynyt ja onnellinen kaikesta näkemästä ja kokemasta. Kuvat koneella, mutta mistä aloittaa matka purkaminen? Inspiroitunut fiilis ja uudet reissuhaaveet, jotka ovat syntyneet juuri päättyneellä matkalla.

Koitan tässä keräillä itseäni, jotta saan jäsenneltyä yhdeksän päivää kestäneen road tripin yhdeksi postaukseksi. Reissumme suuntautui siis Itä-Suomeen, ja reitin suunnittelin kansallispuistoja ajatellen. Niitä tuli uusia lisää neljä: Petkeljärvi, Patvinsuo, Koli ja Repovesi. Samalla tuli tutustuttua Imatran, Joensuun ja Savonlinnan kaupunkeihin.

Yhteen lauseeseen tiivistettynä: reissu Itä-Suomen luontoon ja kaupunkeihin todisti minulle taas kerran, miten upea matkailumaa Suomi on.

Päivät 1-2: Imatran kylpylä ja koski

Matkan ensimmäinen etappi löytyi upeasta Valtionhotellistaan ja kuohuvasta koskestaan tunnetusta Imatrasta. Satulinnamaisen Valtionhotellin sijaan majailimme Imatran kylpylässä, koska meidän perheessä kaikki nauttivat kylpylöissä lillumisesta.

Imatran kylpylä oli ihanteellinen paikka taaperon kanssa matkustavalle. Ensinäkin ruokaa oli tarjolla buffet-muodossa aamusta iltaan – kyllä vain, nopea noutopöytäruokailu edustaa meille tällä hetkellä paljon rennompaa iltaa kuin hätäisen taaperon kanssa ”nautittu” a la carte. Toisenakin hotellin pelihuoneen perältä löytyivät isot lasten leikkihuoneet pallomerineen ja liukumäkineen – vahinko vain, että sen vetovoima oli niin suuri, että poika oli juoksemassa sinne aina ravintolasta silloin, kun olisi pitänyt syödä. Kolmanneksi itse kylpylä oli todella monipuolinen ja toimi erinomaisesti sekä lapselle että meille aikuisille.

Kylpylän lähistöltä löytyi useita luontopolkuja, joista itse kävin talsimassa Kylpylän luontopolusta (4 km) lyhennetyn version. Osittain Saimaan rantaa seuraava luontopolku jäi ihan kiva -osastolle. Sen piristys olivat osin rähjääntyneet venevajat.

Sen sijaan ihan kivaksi ei voi luonnehtia Imatrankoskea. Sehän on suorastaan henkeäsalpaavan upea! Eipä liioitellut suitsutuksissaan Unelmatripin Jenni, joka on kasvanut kosken kuohuja ihaillen.

Imatrankoski on aikoinaan ollut Suomen ensimmäinen nähtävyys, jota Pietarin herraskaiset ovat käyneet ihailemassa. Eikä suotta. Vielä kun upeasti virtaavan Vuoksen viereen on rakennettu niinkin upea rakennus kuin Valtionhotelli, voidaan puhua vaikuttavasta paikasta.

Kosken molemmin puolin levittäytyy Kruununpuisto, joka on Suomen ensimmäinen luonnonpuisto. Valtionhotellin puolelta löytyvät kosken näköalapaikat, kosken toisella puolella voi ihailla useita erikokoisia hiidenkirnuja.

Lue lisää: Imatra on mainio matkakohde

Päivä 3: Joensuu

Parin päivän jälkeen nostimme kytkintä ja köröttelimme Etelä-Karjalasta Pohjois-Karjalan maakuntakeskukseen Joensuuhun. Jätettyämme ensin kamat Airbnb-asuntoomme Kontiolahdelle, saavuimme Joensuun keskustaan hieman kello neljän jälkeen. Meitä ihmetytti, miten hiljainen paikka Joensuu oli kesäisenä lauantaipäivänä. Kuuluisa kulttuuri- ja matkailukortteli Taitokortteli oli jo kiinni, ja niin olivat melkein kaikki kahvilat, joita olin tiiraillut etukäteen.

Pelastus löytyi Kahvila & Kakkukauppa Houkutuksesta, joka oli auki edes klo 17 asti. Onneksi paikka oli nimensä veroinen: vitriini oli kukkurallaan houkuttelevia kakkuja ja leivoksia. Maistoimme sekä mango-passionjuustokakkua että voisilmäpullia. Olivat herkullisia.

Kakkuhetken jälkeen jatkoimme haahuilua Joensuun kaduilla, jotka kumisivat tyhjyyttään. Koko kaupunki tuntui olevan päiväunilla.

Käväisimme Ilosaaressa ja kävelimme pitkin Pielisjoen länsipuolta. Rantaan ankkuroidut ravintolalaivat toivat hieman mieleen Aurajoen. Pohjois-Karjalan versio oli kuitenkin rauhallisempi ja vähän arkisempi. Ei se oikeastaan ollut hullumpaa – Joensuussa tuntui olevan maailman chillein meininkin!

Mikään vanhan Porvoon tyyppinen silmäkarkki Joensuu ei ole, mutta on suitsutettava varsinkin Joensuun kirkkoa. Vuonna 1903 valmistunut kirkko on sisältä kauneimpia, mitä olen Suomesssa nähnyt.

Lue lisää: Ensikertalaisen Joensuu – mietteitä ja vinkkejä

Päivä 4: Petkeljärven kansallispuisto

Neljäntenä päivänä oli korkea aika päästä korkkaamaan taas yksi uusi kansallispuisto – nyt kun en ole hetkeen keräillyt uusia ulkomaita, keräilen Suomen kansallispuistoja.

Kontiolahden majoituksesta meillä oli hieman alle puolentoistatunnin matka Ilomantsiin Petkeljärven kansallispuistoon. Päätimme talsia 6,5 kilsaa pitkän Kuikan kierroksen.

Luontoon.fi-sivulla luvattiin, että Kuikan kierroksen tunnelma olisivat sadunomaiset. Voin helposti yhtyä väitteeseen. Petkeljärven maisemissa oli jotain herkän somaa. Kävelimme  pitkin kapeita polkuja, jotka nousivat harjuille. Ympärillämme kasvava kanervikko leiskui punaisen ja oranssin väreissä, lukemattomat lammet olivat mustia ja turkooseja.

Petkeljärven kansallispuiston maisemat olivat mukavan monipuoliset. Se muistutti hieman Pohjois-Pohjanmaalla sijaitsevaa Soiperoisen luontopolkua. Lämmin suositus molemmille.

Lue lisää: Petkeljärven satumaisen kaunis kansallispuisto

Päivä 5: Joensuu ja Patvinsuon kansallispuisto

Seuraavana päivänä pakkasimme kimpsut ja kampsut ja valmistauduimme siirtymään Kolille. Joensuusta ajaa Kolille alle tunnin, mutta me päätimme kiertää Patvinsuon kansallispuiston kautta. Sinne ajaisimme pojan päiväunien aikaan.

Ennen pyhiä päikkäreitä oli siis vielä aikaa tapettavaksi Joensuussa! Maanantaiaamupäivänä Joensuu oli huomattavasti eloisampi paikka kuin lauantaina. Iso syy siihen on varmasti torilla, jonka kojut olivat taas esillä ja kahvilan terassit notkuivat kahvittelijoita.

Nyt Taitokorttelissakin oli eloa – toisin kuin sinä kuuluisan hiljaisena lauantaina. En ihan ymmärrä, millä logiikalla nimenomaan viikonloppuisin Taitokorttelin kaltaiset paikat ovat kiinni. Taitokorttelin läheisyydessä Rantakadulla on muuten muitakin viehättäviä puutaloja. Ne tuovat menneisyyden tuulahduksen muuten niin uuden oloiseen Joensuuhun.

Aivan must-juttu lapsiperheille löytyy torin laidalta Pohjois-Karjan museo Hilmasta. Siellä sijaitsee lasten leikkipaikka Mukulakatu, joka on oikea aarreaitta. Siellä on laiva, juna, kauppa, roolivaatteita, nukkeja – ihan kaikenlaista mahtavaa lapsille. Ja viihtyi siellä mainioisti aikuisenakin! Sisäänpääsy maksoi 6 euroa aikuiselta, ja samalla lipulla olisi saanut mennä katsomaan myös valokuvanäyttelyä.

Lounaan söimme Joensuussa, ja iltapäivällä olimme jo Lieksassa. Patvinsuolla valitsimme reitiksemme Mäntypolun (4,5 km), joka alkaa Suomun retkeilykeskukselta. Me lähdimme kiertämään sitä myötäpäivään, vaikka suositeltu suunta on vastapäivään.

Mäntypolku ei juurikaan kulje suoalueilla, vaan nimensä mukaisesti paljon enemmän mäntymetsikössä. Reitti oli kiva kulkea, mutta siitä oli hieman vaikea innostua kunnolla Petkeljärven jälkeen. Mukana oli myös jännitysmomentti: yllämme haahuilevat mustat pilvet, jotka lähenivät koko ajan. Oli myös ukkonen, joka jyrisi jossain lähellä. Koska se osuisi kohdalle?

Mäntypolun kiinnostavin paikka oli Kuikkaniemi, josta löytyy kauniita hiekkarantoja. Juuri siellä sade saavutti meidät. Onneksi pääsimme pahimmalta kuurolta suojaan 1800-luvun kalastajasaunaan.

Lue lisää: Hiekkarantojen ja mäntykankaiden Patvinsuon kansallispuisto

Päivä 6: Kolin kansallispuisto

Olen aikoinaan ollut rippikoulussa Kolilla, mutta silloin en ihastellut Kolin kansallismaisemia vaan yhtä leirillä ollutta poikaa. Poika on historiaa, mutta nyt rakastuin Koliin ihan päätä pahkaa.

Tuntuu kliseiseltä ja melkein ärsyttävältä liittyä siihen Kolia maasta taivaaseen suitsuttavaan joukkoon, mutta muuta en voi. Kolilla olivat reissumme upeimmat maisemat, mutta myös yhdet upeimmista, mitä olen koskaan Suomessa nähnyt. En itse asiassa keksi nyt ihan heti, mikä maisema päihittäisi nämä.

Majoituimme Break Sokos Hotel Kolissa, joka oli sijainniltan ihan täydellinen. Ei tarvinnut kuin nousta muutamat pitkät portaat ylös ja kas – sitä oltiin taas Ukko-Kolilla. Me kiersimme Kolinuuron kierroksen (3,4 km), joka käväisee Huippujen kierroksen Ukko-, Paha- ja Akka-Kolin lisäksi myös Pikku-Kolilla.

Olipa Break Sokos Hotel Kolissa sijainnin lisäksi toinen vetonaula: kylpylä. Koli Relax Spa olisi ollut aivan täydellinen pariskuntalomailuun – pst, pääsylipun hintaan kuului pullo kuohuvaa – mutta taaperon kanssa se ei ollut yhtä ihanteellinen kuin Imatran kylpylä. Lastenallasta ei ollut, joten sen virkaa toimitti lämmin kahluuallas. Porealtaasta poika yritti taasen lähteä koko ajan viereiseen kylmäaltaaseen. Edes 7-asteiseen veteen dippaaminen ei auttanut, vaan sitten hän halusi sinne kahta kauheammin. Tuleva avantouimari kenties?

Break Sokos Hotel Kolilla ei ollut Imatran tapaan buffet-illallista, vaan ainoastaan a la carte. Grill it -ravintolan vetonaula on hiiligrilli ja kauniit maisemat, mutta syöttötuolissa tylsyyttään kiljuva taapero ei sitten ihan istunut yhtälöön. Vyöllä köytettynä ja Hyrräpäät jatkuvalla toistolla pyörimässä saimme sen verran rauhaa, että ehdimme hotkia omat pääruuat ennen kuin oli taas poistuttava takavasemmalle. Btw, lounasaikaan buffet kyllä löytyy.

Kun peto oli saatu nukkumaan, minä hipsin vielä ihailemaan auringonlaskua Akka-Kolille. Olin ajatellut kävellä 3 kilometrin päähän Mäkrälle katsomaan Edelfeltin tauluista tuttua mäntyä. Kuitenkin nähdessäni pastellinsinisen Pielisen lukuisine saarineen, en halunnut liikkua enää senttiäkään. Tässä oli hyvä, tässä halusin olla.

Lue lisää: Jokaisen tulisi käydä Kolilla edes kerran elämässä

Päivät 7-8: Savonlinna

Olavinlinna Riihisaaresta katsottuna

Keskiviikkoaamuna ehdimme vielä nauttia aamulla Pielisjärven maisemista Kolilta käsin. Vähiten porukkaa Ukko-Kolilla pörrää juuri aamuisin ja iltaisin, joten siksikin oli kätevää majoittua keskellä kansallispuistoa.

Lähtöpäivänämme Kolilla oli samanlainen savuntuoksuinen usva, joka vallitsi myös Yosemitessa häämatkallamme neljä vuotta sitten. Sielläkin kalliot olivat vaaleat ja maisemat komeat – uskaltaisinko ristiä Kolin Suomen Yosemiteksi?

Koli oli road tripimme pohjoisin piste. Nyt laskeuduimme Pohjois-Karjalasta takaisin Saimaan syleilyyn Savonlinnaan. Kaupunkiin, jossa olen haaveillut käyväni jo ties kuinka kauan.

Matkalla Savonlinnaan pistäydyimme tietysti Kerimäellä ihailemassa maailman suurinta puukirkkoa. Se oli Joensuun kirkon tapaan mielestäni erityisen kaunis kirkko.

Savonlinnassa ensimmäinen iltamme ei sujunut aivan kuin Strömsössä. Airbnb-kämppämme sijaitsi Kasinonsaarilla, josta oli lyhyt kävelymatka Sulosaaren kuuluisaan lettukahvilaan Kalliolinnaan. Pitsihuvilan miljöö kallioilla oli ihastuttava, ja letut todella maittavia.

Lapsi on välillä todellinen lokki, ja nytkin hän mankui maistaa lettujamme. Minun letussani oli maapähkinävoita, ja muutaman minuutin päästä siitä, kun poika oli syönyt lettuani, hän alkoi näyttää kummalliselta. Pojan naamaan nousi nokkosihottuma ja silmäluomet turposivat. Tajusimme, että hänellä oli allerginen reaktio käynnissä, joten ei kun soitto ambulanssille. Päädyimme siis Olavinlinnan sijaan tutustumaan Savonlinnan päivystykseen.

Onneksi ihottuma jäi ainokaiseksi oireeksi ja pojan hengitys kulki koko ajan normaalisti. Kotiuduimme muutamassa tunnissa antihistamiinireseptin kanssa. Olihan se aika hurja tapa saada tietää, että lapsi on allerginen maapähkinälle.

Seuraavana päivänä oli luvattu koko päiväksi sadetta, mutta onneksi aamulla ja aamupäivällä oli vielä ihan kelpo sää tutustua jalan Savonlinnaan.

Savonlinnassa oli jotain melkein selittämätöntä menneen ajan charmia. Oli pieniä elokuvateattereita nimeltä Killa ja Kuvalinna, hieman kulahtaneita rakennuksia ja tiekylttejä, mukulakivikatuja, viehättäviä puutaloja, Olavinlinna ja tietysti upeat puiset höyrylaivat. Höyrylaivat, joiden törähdyksiä saatoimme kuulla jopa asuntomme avonaisesta ikkunasta illalla. Se jos mikä ankkuroi hetkeen ja paikkaan upealla tavalla.

Jäin kaipaamaan Savonlinnaa.

Lue lisää: Savonlinnassa on ihanaa menneen ajan charmia

Päivä 9: Repoveden kansallispuisto

Oli haikeaa lähteä Savonlinnasta. Tuntui, että moni asia jäi vielä kokematta, esimerkiksi risteily höyrylaivalla. On kuitenkin onni löytää matkoilla paikkoja, jonne haluaa palavasti vielä uudestaan.

Etelä-Savosta ajoimme Kymenlaakson puolelle, jossa meillä viimeisenä varsinaisena kohteena oli Repoveden kansallispuisto.

Maisemat Repovedellä oli tutun turvallisia, vaikka olimme siis siellä ensimmäistä kertaa. Tarkoitan sitä, että järvimiljöön puolesta olisimme voineet olla vaikkapa Nuuksiossa tai Sipoonkorvessa. Tuli kotoisa olo.

Repovedellä oli myös todella syksyistä. Keltaisia lehtiä oli jo varissut maahan ja ilmakin oli alkusyksyn kolea, vaikka elettiin heinäkuuta.

Kiersimme Repovedellä Ketunlenkin (3,5 km) ja koukkasimme myös Katajavuorelle, josta tuli 1,4 km lisämittaa koko reitille. Ketunlenkki oli suureksi osaksi todella helppokulkuista ja kutsuvaa maastoa, jossa taaperokin kipitti innokkaasti. Reitti Katajavuorelle taasen oli sen verran kivikkoista ja juurakkoista, että poika oli otettava kantoreppuun. Katajavuori on kuitekin ihan must-see Repovedellä. Sieltä aukeavat varmasti puiston kauneimmat maisemat.

Ketunlenkin hauskimmat kohdat ovat tietenkin riippusilta ja lossi. Lossin vetäminen vastarannalta omalle laiturille kävi kyllä ihan työstä – onneksi oli kaksi aikuista hinaamassa. Vedessä lossin vetäminen oli sitten jo paljon helpompaa.

Repoveden kautta koukkaaminen oli kiva juttu, koska kahden tunnin päässä Helsingistä sijaitseva kansallispuisto ei ihan taivu päiväretkeksi. Mukava paikka, vaikka ei se ehkä mikään Koli olekaan.

Lue lisää: Repoveden kansallispuiston Ketunlenkki ja Katajavuori

***

Siinäpä pähkinänkuoressa meidän Itä-Suomen road trip. Kirjoittelen tässä loppukesästä ja alkusyksystä jokaisesta kohteesta vielä enemmän. Nyt kun ulkomailla ei ole tullut oltua kahteen vuoteen (pois lukien viikonloppulomaa Tallinnassa viime elokuussa) tällaiset kotimaan löytöretket ovat olleet kultaakin kalliimpia. On ollut ihanaa huomata, että reissujen suunnitteleminen ja reissun päällä oleminen Suomessa on ollut lähes yhtä antoisaa kuin ulkomaanmatkoillakin.

Oletko sinä nauttinut kesällä kotimaanmatkailusta?

Seuraa Tien päällä -matkablogia Facebookissa | Instagramissa | Blogit.fi-palvelussa | Blogipolku.fi-palvelussa.

Saatat myös pitää...

16 kommentti

  1. Tosi kivalta kuulostava reissu teillä oli! Paljon ehditte 1,5 viikossa näkemään, Itä-Suomi on kivaa aluetta. Paljon olemme viikonloppureissuja kotimaassa tehneet ja vielä on edessä viikon reissu Ahvenanmaalle ja kahden viikon reissu syksyllä ruska-aikaan Lappiin.

    1. Joo upea reissu tosiaan oli, Itä-Suomi on hyvä kohde. Ooh, ihania reissuja teillä vielä tiedossa! Olen väähän kateellinen. 🙂 Itsellä tiedossa vielä viikonloppulomat Porvooseen ja Mathildedahliin. Teijon kansallispuisto on sitten 20. kansallispuisto, jossa on tullut vierailtua.

  2. Teillä on ollut huikea reissu! Paljon olette ehtineet näkemään ja kokemaan 🙂 Varsinkin noita kansallispuistoja saitte kivasti kerättyä!

    Pidän tän postauksen mielessä, kun Itä-Suomen roadtrip kutsuu!

    1. Joo sopivasti taas uusia kansallispuistoja tuli, kohta on puolet takana! Kiva jos tulee myöhemmin tarpeelliseksi tämä. 🙂

  3. Mäkin kävin heinäkuun lopussa Kolilla, mutta silloin osui ensimmäiset sateet yli kuukauteen. Vähän harmitti, kun ideana oli ottaa kuva, jossa olen mekko päällä Kolilla, niin kuin mun äiti 50/60-luvun taitteessa. Koli oli hieno sateesta huolimatta ja saatiin tosi dramaattiset pilvet kuvaan, mutta farkuissa oli oltava.
    Monta muutakin hienoa kohdetta osunut teidän matkan varrelle!

    1. Äh mikä tuuri! Meilläkin sade varjosti jonkin verran reissua Savonlinnassa, mutta oltiin tosi iloisia, että Kolilla oli niin hyvät säät. Hyvä kuulla, ettei sadepilvet himmentäneet Kolin hehkua. 🙂 Kuulostaa kyllä huikealta kuvalta, toivottavasti saat joskus revanssin kukkamekko päällä!

  4. Hienolta kuulostava reissu. Paljon oli tuttuja, mutta tuntemattomiakin kolkkia. Kolilta olen nähnyt paljon kuvia, mutta siellä ei ole tullut koskaan käytyä. Hienot maisemat siellä ja muuallakin. Olen samaa mieltä, että Suomi on kaunis maa ja paljon on nähtävää sielläkin.

    Mulla on sama materiaalin purku edessä, kymmenen päivän road trip. Eiköhän pian pääse järjestämään kuvat ja kirjoittamaan arjen alettua loman jälkeen.

    1. Oo sielläkin kymmenen päivän road trip! Autoreissut on kyllä ihan omia suosikkeja, näkee niin paljon lyhyessäkin ajassa. 🙂 Kolille vahva suositus, siellä pitäisi kaikkien käydä edes kerran elämässä!

  5. Samoja seutuja kiertelimme, tosin toissavuonna. Tuo lettukahvila on kyllä symppis – vaikka tietysti lapsen allerginen reaktio on vähemmän symppis juttu!

    1. Joo Kalliolinna oli tosi kiva paikka! Harmi, että sieltä tuli vähän kiire pois, mutta onneksi kaikki päättyi hyvin sen allergisen reaktion suhteen.

  6. Stacy Siivonen says:

    Repoveteen en ole vielä tutustunut, enkä Kerimäen kirkkoon sisältä. Suosittelisin maistelemaan erityisiä karjalaisia herkkuja. Savonlinnassa saa kalakukkoa munavoin kanssa, best of all worlds, onko se kulinaarinen vastine Kolille. Joensuusta pitää yrittää etsiä torilta pyörö, vatruska, sultsina ja tšupukka. Parasta tietysti on, jos itse tekee. Joensuu on kiva kaupunki kesällä, talvella se ei ole niin kiva.

    1. Suosittelen lämpimästi Repovettä ja Kerimäen kirkkoa! Joensuu tosissaan vaikutti leppoisalta ja kivalta kesäkaupungilta. Aika moni kaupunkihan on Suomessa nimenomaan kesällä kiva ja muulloin aika kuollut.

  7. Teillä on ollut tosi kiva reissu lapsen allergista reaktiota lukuunottamatta. Tuttuja maisemia oli Kolin, Joensuun ja Savonlinnan osalta. Niissä kaikissa tuli käytyä viime vuonna. Imatran Valtiohotelli sekä kosken kuohut ovat sen sijaan vielä näkemättä. Itä-Suomessa näyttää olevan myös kivasti kansallispuistoja, joten niitä saa napsittua monta yhdellä reissulla.

    1. Joo huippureissu oli! 🙂 Allergiakohtausta lukuunottamatta tosiaan… vahva suositus kyllä Imatralle! Koski on hengästyttävän upea. Kansallispuistoja olisi idässä vielä enemmänkin, esim. Kolovesi olisi ollut hyvin saavutettavissa Savonlinnasta, mutta siellä melkein tekisi mieli meloa ja nyt näin lapsen kanssa ei olisi ollut ihan helppo keikka. Joskus sitten!

  8. Nyt vaan mietin, että minkä ihmeen takia en oo koskaan käynyt Kolilla? Mallikkaan kuuloinen reissu teillä! Ite tein Itä-Suomen ”ruokateemaisen” road tripin pari vuotta sitten ja ihastuin ikihyviksi!

    1. Kolille ehdottomasti seuraavan kerran, kun lähdet itään! Ruokateemainen matka kuulostaa sekin tosi kivalta.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *