Ilomantsi | heinäkuu 2021
Suomen itäisin kansallispuisto on lumoavan kaunis Petkeljärvi. Me käväisimme siellä kävelemässä 6,5 kilometrin pituisen Kuikan kierroksen Itä-Suomen road tripillämme. Ilomantsista löytyvä Petkeljärvi sijaitsee reilun tunnin ajomatkan päässä Joensuusta, josta teimme sinne päiväretken.
En ole vielä tavannut ihmistä, joka ei olisi tykästynyt Petkeljärveen. Paikassa onkin jotain herkän kaunista ja sadunomaista tunnelmaa, joka tekee vaikutuksen.
Reilun kuuden kilometrin mittainen Kuikan kierros on nappivalinta päiväretkelle Petkeljärven kansallispuistossa. Reitti lähtee Petkeljärven leirintäalueen (Petkeljärventie 61, Ilomantsi) viereiseltä saunalta. Parkkipaikan vierestä löytyy ravintolakahvila, jossa on vesivessat.
Oranssilla maalilla merkitty Kuikan kierros suositellaan kiertämään myötäpäivään. Reitin alussa näkyi jännittävä kyltti: alueella oli nähty karhun erauspentu eli emonsa vieroittama, yli vuoden ikäinen karhunpentu. Voin heti spoilata, että emme nähneet tätä karhua kierroksella – mikä ei toki tarkoita sitä, etteikö se olisi voinut nähdä meitä…
Petkeljärvi tunnetaan kauniista ja vaihtelevista harjumaisemistaan, joita Kuikan kierroksella piisaa. Polut ovat usein kapeita ja juurakkoisia, ja toisinaan ne nousevat hyvin jyrkästikin harjun päälle. Melkein koko ajan näkyy kirkasta vettä ainakin yhdellä puolella harjua. Varvut loistivat oransseina ja punaisina tuoden syksyn tunnelmaa keskelle kesää.
Välillä harjujen päältä näki oikein pitkälle horisonttiin, toisinaan tunsi olevansa kätkössä muulta maailmalta korpimetsän siimeksessä. Ylös ja alas, oikealle ja vasemmalle luikertelevaa serpenttiinipolkua oli hauska kävellä. Jos jossain polut ovat kutsuvia, niin täällä.
Yksi alkumatkan hienoimpia kohtia on harju, jonka yhdellä puolella liplattaa Syväjärvi ja toisella suloinen Savulampi. Pian sen jälkeen kävellään pientä siltaa pitkin eteenpäin.
Kuikan kierroksella on yksi retkipöytä noin puolivälissä reittiä. Sitä ei ole merkitty reittikarttaan, mutta päättelen sen olevan Joutenjärven rannassa, koska taukopaikan edustalla oli pieni saari, jollainen kartan mukaan kelluu Joutenjärvessä. Evästauko oli meille oiva tilaisuus päästää repussa istuskeleva poika jaloittelemaan.
Kuikan kierros vie harju- ja järvimaisemien lisäksi Mustalammen suolle pitkospuille. Vaihtelua tällä reitillä siis piisaa mukavan paljon.
Viimeinen täky ennen paluuta Petraniemen leirintäalueelle on kirkasvetinen Kuikkalampi. Kaatuneet kelot kajastivat selvästi pohjasta, ja vesi näytti paikka paikoin hämmästyttävän turkoosilta. Siksi Kuikkalammesta tuli mieleen Soiperoisen luontopolku Taivalkoskella. Upeita paikkoja molemmat.
Kuikkalammella on mahdollista nähdä myös majavien töitä.
Loppumatka kuljetaan kauniilla mäntykankaalla, jossa varvut olivat jälleen mitä kauneimman värisiä.
***
Meillä meni Kuikan kierrokseen aikaa melkein kolme tuntia evästaukoineen. Reitti ei kyllästyttänyt missään vaiheessa, vaan lopussa tuntui siltä kuin olisi käynyt piipahtamassa satukirjan maisemissa.
Oletko sinä käynyt Petkeljärven kansallispuistossa?
Seuraa Tien päällä -matkablogia Facebookissa | Instagramissa | Blogit.fi-palvelussa | Blogipolku.fi-palvelussa.
Viime vuonna Petkeljärven kansallispuistossa käydessämme siellä taisi silloinkin olla varoituskyltti karhusta. Niitä ilmeisesti liikkuu alueella enemmänkin.
Miten muuten patikointi pienokaisen kanssa sujui, oliko hyttyset riesana? Me tykkäämme patikoida keväisin ja syksyisin, kun hyttysiä ei ole.
Joo kyllä tuolla itärajan tuntumassa niitä karhuja tosiaan usein onkin. Patikointi sujui pikkuisen kanssa erinomaisesti, kiitos kysymästä. 🙂 Oltiin tosi onnekkaita, eikä tuolla ollut yhtään inisijää riesana, vaikka olikin keskikesä.
Se sama kyltti erauspennusta oli siellä viime syksynä. Se pentu on kyllä jo isoksi kasvanut😂. Mutta niin totta Petkeljärvi sykäyttää kaikkien sydämet.
He he nyt jo toinen kommentoija, joka on nähnyt saman. Ehkä siis vain jäänyt korjaamatta talteen vanha kyltti? Tai sitten ovat ajattelleet sen olevan käyttiskamaa joka vuosi. 😀 Petkeljärvi on kyllä ihana!
Kuvista välittyy jotenkin ihanan rauhallinen ja seesteinen tunnelma! 🙂 Petkeljärvi on yksi (monista) kansallispuistoista, joissa en vielä ole käynyt, mutta ehdottomasti kiinnostaisi päästä tuonnekin.
Ja heh, näin kotisohvalta luettuna karhunpentu kuulostaa varsin suloiselta jutulta, mutta veikkaan, että tositilanteessa paikan päällä tilanne olisi ihan toinen 😀
Joo todella sellaista täällä oli, hyvin rauhallista ja herkän kaunista. 🙂 Petkeljärvi kannattaa mahduttaa retkikohteeksi, kun suuntaa itään. Joo karhun näkeminen luonnossa olisi kyllä aika kuumottava juttu, vaikka meidän karhut eivät yleensä ihmisille niin vaarallisia olekaan, vaan sen sijaan säikkyvät tiehensä.
Juu, juuri tuli käytyä kulkemassa sama reitti ja tämän viikon postauksessa Ilomantsista on myös lyhyesti tästä kerrottu 🙂 Oikein kiva kansallispuisto ja reitti!
Haa, sielläkin! Kiva käydä lukemassa, mitä tykkäsitte. 🙂
Petkeljärvi on vielä kokematta, mutta kun tuosta kuikasta mainitsit, niin tuli mieleeni ihan ”vaan” Kirkkonummella Meikon ulkoilualue, jonka rengasreitin varrelle osui muutamakin erämaajärvi, joilla tosiaan uiskentelikin pari kuikkaa. Jotain erinomaisen juhlallista ja rauhallista niissä oli, vaikkakin ihan täällä kotikulmilla.
Kiitos vinkistä tuonne Meikkoon, se ei olekaan tuttu paikka! Kuikan laulu on kyllä todella ihastuttava.
Oi, näyttää kyllä monipuoliselta ja kivalta reitiltä! Alkumatkasta tulee mieleen Tiilikkajärvi ja tuo suopätkä näyttää kans hienolta. Uskon, ettei reitti ehtinyt kyllästyttää kun maasto vaihteli noinkin paljon. Tosi kiva, pitää joskus käydä ! 🙂
Tiilikkajärvellä joo oli kans kivaa harjumaastoa. 🙂 Ehdottomasti kannattaa käydä Petkeljärvellä!
Vaikuttaa kivalle reitille, en ole vielä käynyt Petkeljärvellä, mutta olisi joskus kiva kiertää Itä-Suomen kansallispuistoja. Karhuvaroitus olisi saanut ainakin minut vilkuilemaan olan yli useampaan kertaan, vaikka todennäköisesti se olisi ”pelännyt” enemmän minua kuin minä sitä 🙂
Tää on ehdoton paikka sitten, kun suuntaatte Itä-Suomeen retkeilemään. 🙂 Joo tosiaan tuo karhun näkeminen on niin kovin epätodennäköistä, että ainakaan kovasti ei kannata sellaista pelätä. Ennemmin voisi ajatella olevansa onnekas, jos sellaisen onnistuu luonnossa näkemään. Tosin fiilis voi olla kaikkea muuta kuin onnekas siinä hetkessä, sen myönnän… 😀
Houkuttelevan näköinen polku mäntyjen keskellä, harjumaisemassa! Ja sit toisaalta on vaihteluakin, kun pitkospuut suon yli. Vieläköhän sitä ehtisi jollekin syysretkelle metsän hajuja nuuhkimaan?
Jep, Kuikan kierros oli kyllä kivan monipuolinen. 🙂 Syksyisenä päivänä olisi varmasti myös huikaisevan kaunis!
Me käytiin alkukesästä myös Petkeljärvellä. Olin tammikuussa paukkupakkasissa Ilomantsissa ja ihastuin sen luontoon jo hankien keskellä. Piti päästä näkemään, minkälaista siellä olisi kesäaikaan. Ja kuten tuossa alussa kirjoitit, kuka voisi olla ihastumatta 🙂
Vautsi, en melkein osaa kuvitellakaan, millainen talven ihmemaa Petkeljärvi on tammikuussa ollut. Varmasti upea! 🙂