Kanariansaarten kiehtova Lanzarote

Minua on purrut oikea Kanarian-kärpänen. Sain pureman itse asiassa jo kymmenen vuotta sitten Gran Canarialla, kun tajusin viikon loman jälkeen, että olen täysin turhaan ylenkatsonut Kanariansaaria. Nehän ovat näin alkuvuodesta aivan täydellinen lomakohde: ei liian kaukana (lentoaika noin 6 tuntia), ilmasto on sopivan lämmin (saaresta ja lomakohteesta riippuen päivisin noin 20 astetta) ja niillä näkee upean monipuolisia maisemia jo yhden saaren sisällä.

Nyt tammikuussa 2023, kymmenen vuoden tauon jälkeen, lähdimme taas Kanarialle. Tällä kertaa kohteenamme oli ryhmän itäisin saari, karunkauniista maisemistaan tunnettu Lanzarote. Etukäteen odotin hieman yksitoikkoista ruskeaa hiekkamaisemaa, mutta vulkaaninen maaperä on tehnyt Lanzarotesta todella kiehtovan luonnon taideteoksen. Parhaimmillaan Lanzarotella tuntee kävelevänsä aivan toisella planeetalla – kuu- ja Mars-vertaukset ovatkin varsin yleisiä Lanzarotesta puhuttaessa.

Pienestä koostaan huolimatta Lanzarotella riittää nähtävää helposti viikon lomalle. Me vietimme suurimman osan reissustamme hotellilla, koska matkakumppaneina olivat 3-vuotias ja puolivuotias, mutta parina päivänä autoilimme pitkin saarta ja saimme nähdä Lanzaroten kauneimpia rantoja, valkoisia kyliä ja upean Timanfayan kansallispuiston. Mikäli kiinnostaa seikkaperäinen selostus Tui Blue Flamingo Beachin perhehotellista, kannattaa lukea edellinen postaus. Tiivistelmä koko reissustamme ja ekasta matkasta nelihenkisenä perheenä löytyy täältä.

Tässä postauksessa kerron tarkemmin paikoista, joita näimme Lanzarotella road trip -päivinämme ja vinkkaan myös niitä, joita emme itse ehtineet koluta. Kirjoitukseni sanoma on selvä: Lanzarote on ainutlaatuinen saari, jonne matkustamista suosittelen erityisen lämpimästi.

Timanfayan kansallispuisto – bussiretki kuun pinnalla

Lanzaroten kenties tunnetuin piirre ovat sen vaikuttavat kuumaisemat, jotka johtuvat sen vulkaanisesta maaperästä. Tulivuoren purkauksien synnyttämiä kraatereita ja laavakenttiä näkee ympäri saarta, mutta kaikista ikonisimmat maisemat löytyvät Timanfayan kansallispuistosta.

Timanfaya sijaitsee saaren lounaisosassa ja sinne on helppo ajaa saaren jokaisesta kolkasta. Jo pelkkä ajomatka kansallispuistoon on elämys, kun rullailee pitkin kumpuilevaa maastoa, jossa nousee upeita vuoria, kraatereita ja karuja laavakenttiä.

Silti kansallispuisto kätkee sisäänsä sellaista maisematykitystä, jota ei näe muualla kuin sen ytimessä. Siksi ehdoton elämys Lanzarotella on Montañas del Fuego.

Montañas del Fuego on Timanfayan kansallispuiston kuuluisin kolkka. Siellä avaruusmaisemia ihaillaan reilun puolen tunnin bussiretkellä Ruta de los Volcanesilla, joka kiertää 14 kilometrin lenkin kapeaa serpentiinitietä pitkin kansallispuiston sydämessä.

Sisäänkäynti Montañas del Fuegoon löytyy LZ-67-tien varresta. Paikalla on näkyvä kyltti, jossa lukee Montañas del Fuego ja se on siis eri paikassa kuin kansallispuiston vierailukeskus ja infopiste, joka löytyy niin ikään 67-tien varrelta, mutta pohjoisempana. Kyltin kohdalla maksetaan sisäänpääsymaksu, joka on 12 euroa per aikuinen ja 6 euroa 7-12-vuotiaasta lapsesta.

Me olimme sisäänkäynnillä klo 10 aamulla, jolloin pääsimme ajamaan heti kassan kautta parkkipaikalle. Vain tuntia myöhemmin klo 11 parkkikselle kiemurteli hidas autojono – aikainen lintu siis madon nappaa!

Montañas del Fuegon parkkipaikka kysyy tottunutta kuskia, koska pysäköintiolosuhteet ovat varsin hurjat. Autoja pysäköidään vieriviereen kaltevalle ja kapealle mäelle, jossa suhaa muita autoja, busseja ja kävelijöitä. Mikäli parkkeeraaminen ei innosta, voi Timanfayaan ostaa valmisretken.

Olosuhteet autosta poistuessa olivat varsin apokalytipset. Tuuli niin maan perkeleesti, että auton ovi lennähti viereistä autoa vasten ja hiukset tempoilivat tuulen mukana.

Parkkipaikalla ei ole juurikaan aikaa ihmettelyyn – sen verran määrätietoisesti meitä alettiin heti viittoa kohti seuraavaksi lähtevää bussia. Bussissa oli maskipakko nyt tammikuussa 2023. Jos maskeja ei ole sattunut mukaan, niitä saa ostettua El Diablo -ravintolan sisältä.

Busseja lähtee kierrokselle parkkipaikalta tasaiseen tahtiin eli mitään aikatauluja ei tarvitse tuijotella. Sen jälkeen kun on kiivennyt dösään, voi vain nauttia.

Bussi köröttää hissuksiin kiemuraista ja kapeaa tietä pitkin. Aivan kuin kulkisimme kuun pinnalla, maisemat ovat kerta kaikkiaan ainutlaatuiset. Värit leiskuvat tulenoransseina, ruskeana ja mustana. Maisemat ovat syntyneet jopa kuusi vuotta kestäneiden tulivuorenpurkauksien seurauksena vuosina 1730-1736. Välillä bussi melkein hipoo laavamuodostelmia, jotka kurkottelevat bussin ikkunoita vasten molemmilta puolilta.

Bussikierroksen on suunnitellut taiteilija ja arkkitehti César Manrique, jonka kädenjälki näkyy vahvasti koko Lanzarotella. Onkin sanottu, että Manriquen vaikutus Lanzaroteen on ollut vastaava mikä Gaudin on Barcelonaan. Myös parkkipaikan El Diablo -ravintola on Manriquen suunnittelema.

Kierroksen aikana kaiuttimista kuullaan Timanfayan historiaa muutamalla eri kielellä ja mielenkiintoista, teemaan sopivaa musiikkia. Viimeinen kierroksella soinut kappale oli osuvasti Avaruusseikkailu 2001:n tunnusmusiikki.

Jameos del Agua – sokeita rapuja vulkaanisessa luolassa

Lanzaroten koilliskolkassa sijaitseva Jameos del Agua on yksi saaren päänähtävyyksistä. Se on Corona-tulivuoren purkauksen synnyttämä maanalainen luola, josta César Manrique muokkasi vuosien 1968-77 aikana kiehtovan paikan, jossa luonto kohtaa ihmisen kädenjäljen. Manriquen luomuksille tyypillistä on nimenomaan se, miten luonto ja arkkitehtuuri kuin täydentävät toisiaan muodostaen harmonisen, ainutlaatuisen kokonaisuuden.

Jameos del Aguasta löytyy kolme kiinnostavaa osaa, joissa kaikissa kannattaa vierailla. Sisäänkäynniltä (aikuinen 10 e, lapset 7-12-v 5 e) laskeudutaan kierreportaita pitkin kahvilaan, jonka pöydät levittäytyvät hauskasti osa luolan suojiin ja osa taivasalle. Kahvila on kerrassaan upea ilmestys, ja luolassa on peräti kaksi kahvilaa. Jameos del Agua ei ole esteetön.

Heti kahvilan vieressä, muutama porras alaspäin löytyy Jameos del Aguan kuuluisa lampi, jonne Manrique toi sokeita, valkoisia rapuja. Ravut hohtavat kaukaa katsottuna kuin timantit keskellä koboltinsinistä vettä, ja on mentävä aivan lähelle nähdäkseen niiden rapumaisen muodon. Lampeen on ehdottoman kiellettyä heittää kolikoita, koska ne ovat vaarallisia uhanalaiselle rapulajille.

Lampea ei ole ympäröity aidoin, eli juoksentelevista lapsista on syytä pitää siellä kiinni.

Lammen luota noustaan portaita pitkin ylös kohti sisäpihaa. Sieltä löytyy houkutteleva, vaaleanturkoosi allas sekä sitä kohti nojaileva palmu, joka on yksi Jameos del Aguan kuvatuimpia kohtia. Altaassa ei saa uida – en tosin tiedä, onko joitain tilaisuuksia, joissa näin saisi tehdä. Altaan pohja ja reunat ovat valkoista, liukasta ainetta, joten täälläkin on oltava tarkkana karkailevien lasten osalta.

Kolmas osa Jameos del Aguan kokonaisuutta löytyy pihan takaa, nimittäin 550 asiakaspaikan auditorio. Niin ikään luolaan rakennettu sali on kovin tyylikäs ja siellä järjestetään usein kosertteja. Paikasta tuli hieman mieleen Temppeliaukion kirkko.

Jameos del Agua löytyy LZ-1-tien varresta. 1-tieltä, läheltä käännöstä kohti parkkipaikkaa löytyy maamerkkinä suuri rapu, josta tietää, että ollaan lähellä.

Alle kilometrin päässä Jameos del Aguasta löytyy toinen luolanähtävyys Cueva de Los Verdes. Myös se on syntynyt Coronan purkauduttua yli 4000 vuotta sitten. Sen on työstänyt turistinähtävyydeksi arkkitehti Jesús Soto, josta tuli myöhemmin Manriquen yhteistyökumppani. Luolastoa on käytettyä aikoinaan turvapaikkana, kun saarelle on hyökännyt merirosvoja.

Mikäli on kiinnostunut näiden kahden luolaston äidistä, löytyy Corona-tulivuori 8 kilomerin päästä Jameos del Aguasta kohti sisämaata. Tulivuorelle voi patikoida tai sitä voi vain ihailla kaukaa. Ei hätää, se ei ole enää aktiivinen!

En malta olla antamatta vielä muutamaa César Manrique -vinkkiä samaan syssyyn – nämä paikat kun sijaitsevat aika lailla samalla alueella, saaren pohjoispuolella. 10 kilsan päässä luoteeseen Jameos del Aguasta löytyy Manriquen kuuluisa näköalapaikka Mirador del Rio. 12 kilometriä etelään Jameos del Aguasta sijaitsee taasen Manriquen kaktuspuutarha Jardin de Cactus.

Kaikki tässä kappaleessa mainitsemani paikat (poislukien Corona-tulivuori) kuuluvat Manriquen perustamaan The Art, Cultures and Tourism Centers -nähtävyyksiin. Samaan CACT-porukkaan kuuluu myös Timanfayan kansallispuisto. Miksi mainitsen asiasta? Koska netistä on mahdollista ostaa yhdistelmälippuja, joilla pääsee esimerkiksi kaikkiin tai vaikka vain kolmeen CACT-kohteeseen samalla lipulla sen sijaan, että ostelee niitä erikseen. CACT-nähtävyydet ovat Lanzaroten ikonisimpia nähtävyyksiä.

Playa de Papagayo – saaren kauneimpia rantoja

Lanzarotella vesi on kristallisen kirkasta monessa paikassa, joten rannat ovat parhaimmillaan todella upeita. Yksi saaren kuuluisimmista ja kauneimmista on Playa de Papagayo, joka sijaitsee saaren koillisnurkassa.

Se on kätevän matkan päässä esimerkiksi Playa Blancan resortkeskittymästä. Matkaa on vaivaset 10 kilometriä, mutta sen taittamiseen menee lähemmäs puoli tuntia, koska suurin osa reitistä on pomppuista hiekkatietä. Auton ikkunasta kelpaa ihailla ruskeita vuoria.

Muutama kilometri ennen rantaa maksetaan kolmen euron sisäänpääsymaksu. Maksu kerätään, koska Playa de Papagayo sijaitsee suojellulla alueella.

Papagayon rannan vieressä sijaitsee myös kaksi muuta rantaa: Playa de Mujeres ja Playa Caleta del Congrio. Papagayo on rannoista keskimmäinen. Playa de Mujeresille pääsee samalta parkkipaikalta kuin Papagyolle.

Meidän vierailupäivänä oli harmaan sateinen ja tuulinen päivä. Sanon tämän siksi, että en ole varma, ovatko olosuhteet rannan tuntumassa aina yhtä raamatulliset. Kun kuoriuduimme autosta ulos parkkipaikalla, saimme tuta Lanzaroten riepovat tuuliolosuhteet, joita emme olleet vielä Playa Blancassa todistaneet. Parkkipaikka sijaitsee ylhäällä kukkulan päällä, eli silläkin on varmasti vaikutusta.

Parkkipaikalta oikealle lähdettäessä löytyy Playa de Mujeres, Papagayo on vasemmalla. Papagayon suunnalta löytyy myös paikan ainoa ravintola, jolla ei ole mikään maailmanluokan maine, mutta sijaintinsa vuoksi se oli tietysti aivan täynnä populaa.

Ravintolan kulmalta avautuvat ihanat näkymät Playa de Papagayolle. Vaikka oma päivämme ei ollut sään suhteen paras mahdollinen, näimme silti Papagayon kauniin, smaragdinvihreän värityksen.

Laskeuduimme portaita pitkin alas valkealle hiekkarannalle. Harmitti, että oli niin koleaa ja tihutti vettä, aurinkoisena päivänä paikka olisi niin upea!

Kaunis ranta oli silti kerännyt porukkaa. Ranta on matala ja hienohiekkainen eli lasten oli turvallista juosta lempeitä aaltoja pakoon edestakaisin. Meidän esikoinen nautti leikistä niin paljon, että kaikki vaatteet kastuivat aivan litimäriksi.

Jos aikaa ja jaksamista on – meillä ei ollut – Playa de Papagayon lisäksi kävisin Luoteis-Lanzaroten Famara Beachilla, josta löytyy kultahiekkaista rantaa peräti 5 kilometrin verran. Maisemia jykevöittävät Famaran kalliot. Rannalta näkee myös La Graciocan saarelle.

Kolmas rantavinkkini on Caleta del Mojon Blanco, joka on vain kuusi kilometriä pohjoiseen Jameos del Aguasta. Se vaikuttaa rannalta, jossa uiminen on hieman riskialtista, mutta kirkkaan meren väri yhdistettynä lähes valkoiseen hiekkaan näyttää aivan vastustamattomalta.

Lanzaroten valkoiset kylät

Yksi Lanzaroten silmiinpistävimpiä puolia ovat sen rakennukset: lähes kaikki taloista kirkkoihin ovat valkoisia, mikä on lämpimässä ilmastossa paitsi käytännöllistä, myös hemmetin hyvännäköistä.

Jos ja kun vuokraa auton saarella, hyvä idea on vähintäänkin ajella muutamien valkoisten kylien läpi. Tässä omat kylävinkkini.

Playa Blanca – etelän portti Fuerteventuralle

Meidän asemapaikkamme oli saaren eteläisin kylä Playa Blanca. Playa Blanca on erityisesti lapsiperheiden suosiossa, eikä paikassa ihan hirveästi menetä, jos ei siellä majoitu. Yksi parhaista puolista on tietysti ilmasto: tämä on Lanzaroten lämpimin kolkka vuoden ympäri. Illat olivat usein viileitä jos oli tuulista, mutta päivisin tarkeni helposti kesävaatteissa.

Kivoimpia paikkoja Playa Blancassa on rantapromenadi, jonka varrelta löytyy lapsiperheille sopiva Flamingo Beach, hotelleja, ravintoloita, kahviloita, pikkumarketteja ja rakkauslukkojen kansoittama näköalakallio. Etelässä näkyvät Fuerteventuran ääriviivat, lännessä kajastaa valkoinen majakka. Rantapromenadi vie tietysti majakalle asti. Reitti on kivannäköinen, kun läsnä ovat sininen meri, valkoiseksi kalkitut resortit ja punaruskeana jurottavat vuoret.

Rantapromenadilla itään päin lähdettäessä päätyy lopulta Playa Blancan keskukseen Rubiconiin. Sieltä löytyy lisää ravintoloita ja illanviettomahdollisuuksia. Matkan varrella, hyvin lähellä Flamingo Beachia on lauttasatama, josta lähtee lauttoja Fuerteventuralle. Lauttamatka kestää vaivaiset 35 minuuttia, eli samaan on lomaan on tosi helppo yhdistää Lanzarote ja Fuerteventura.

Yaiza – Espanjan kaunein kylä

Playa Blanca on osa Yaizan kuntaa, joka käsittää eteläisen osan Lanzarotesta. Yaizan keskus on sekin pieni kyläpahanen, mutta perinteikkään arkkitehtuurinsa ja hienon, vuoria kumartelevan sijaintinsa ansiosta se on palkittu useamman kerran koko Espanjan kauneimpana kylänä. Se on yksi Kanariansaarten parhaiten säilyneistä, perinteikkäistä kylistä.

Me ajelimme Yaizan pääkadun läpi muutaman kerran päiväuniaikaan, ja kieltämättä sen kadut näyttivät kutsuvilta. Yaizan kauneutta lisäävät ihanat puu- ja kasvi-istutukset ympäri kylää.

Femés – lounasta yläilmoissa

Edelleen osa Yaizaa on Femésin kylä, joka sijaitsee komealla paikalla vuoristossa. Femésin kautta voi ajaa vaihtoehtona LZ-1-moottoritielle, mikäli on matkalla pohjoiseen tai etelään.

Me kävimme lounastamassa Balcon de Femés -ravintolassa, joka nimensä mukaisesti on kuin kylän oma hieno parveke. Sieltä näkee alas Playa Blancaan ja merelle saakka. Ylös Femésiin kiemurtelevaa serpentiinitietä on myös hauska tiirailla.

Korkean sijaintinsa vuoksi Femésissä meitä vastassa oli navakka tuuli, jota pakenimme turvaan ravintolaan. Ravintola sijaitsee aivan kylän keskusaukion ja pienen, sympaattisen kirkon vieressä.

Ravintolan ruoka oli ihan mukiinmenevää, erityisesti pidimme alkupalaleipien kanssa tarjottavista kastikkeista.

Älä unohda näitä

Loppuun vielä muutama vinkki kylistä ja kaupungeista, jotka eivät mahtuneet meidän aikatauluihimme, mutta joissa kävisin ehdottomasti, jos aikaa olisi.

Puerto del Carmen on Lanzaroten suosituin lomakohde ja tunnettu pitkästä hiekkarannastaan. Vanhasta kaupungista löytyy lukuisia ravintoloita, kauppoja ja illanviettopaikkoja.

Haría taasen on Lanzaroten vihreä keskus ja löytyy saaren pohjoisosasta. Haríaa kutsutaan myös Tuhansien palmujen laaksoksi. Haríassa on myös yksi César Manriquen kotitaloista, jossa voi vierailla.

Lähes Lanzaroten keskellä sijaitseva Teguise on saaren entinen pääkaupunki ja siten yksi historiallisimmista saarella. Siellä on viehättävä vanhakaupunki ja sunnuntaisin siellä järjestetään perinteiset markkinat.

Täältä löydät monta muutakin vierailemisen arvoista kylää ja kaupunkia Lanzarotelta.

***

Hups, minä vähän innostuin, ja tästä tuli pitkä kirjoitus, mutta Lanzarotessa todella on sitä jotain. Lähtisin koska vain uudestaan, saari ei kulu loppuun viikossa tai välttämättä kahdessakaan.

Onko Lanzarote sinulle tuttu paikka?

Seuraa Tien päällä -matkablogia Facebookissa | Instagramissa | Blogit.fi-palvelussa | Blogipolku.fi-palvelussa.