Örön merkityt luontopolut – päiväretki saaren etelä- ja pohjoiskärkeen

Kirjoitin hetki sitten vähän yleisemmin Örön historiallisesta linnakesaaresta, joka sijaitsee Saaristomeren kansallispuistossa. Nyt pureudutaan tarkemmin saaren kahteen hienoon luontopolkuun, jotka vievät eri puolille pientä saarta.

Sininen kierros: 6″ kierros (4,7 km)

Örön eteläosiin vievä 6 tuuman kierros lähtee saaren majoituskeskittymästä, josta löytyvät hotelli, ravintola ja muutama hostelli.

Alkuun seurataan hauskasti nimettyä Lyhyttä Ikävää, joka on Örö kuuluisan mukulakivikadun Pitkän Ikävän pikkusisko. Varsin pian pääsee historiallisiin tunnelmiin, kun tien oikealta puolelta löytyy juoksuhauta. Sen uumeniin pääsee kulkemaan, ja jännitystä tuo keskellä oleva pimeä kellarimainen osa, jonne laskeudutaan rappusia pitkin.

Saarella törmääkin tämän tästä Örön historiaan maanpuolustuksellisesti tärkeänä saarena. Ympäri saarta löytyy tykkejä, juoksuhautoja, ampumaratoja ja kasarmeja.

Örön historia linnakkeena juontaa juurensa vuoteen 1912, jolloin venäläiset tekivät saaresta puolustusketjunsa linnakeen. Sitä ennen Örö toimi saaristolaisten yhteisenä laidunmaana, mutta ympärivuotista asutusta siellä ei tiettävästi ollut. 1920-luvulla itsenäistymisen jälkeen saarella koulutettiin alokkaita ja varusmiehiä, ja toisen maailmansodan aikana Öröllä partioi jopa 500 sotilasta.

Vuosikymmenien ajan Örö oli linnakkeella työskentelevien puolustusvoimien henkilökunnan ja heidän perheittensä suljettu yhteisö, kunnes vuonna 2015 saari siirtyi Puolustusvoimilta Metsähallituksen alaisuuteen ja sitä myöten osaksi Saaristomeren kansallispuistoa. Täältä voit lukea lisää Örön historiasta.

Palataan nykyhetkeen ja siniseen kierrokseen. Lyhyeltä Ikävältä reitti sukeltaa rantaniittyjen alueelle. Alkureitti on 6″ kierroksen kompastuskivi: kävelimme käppyräoksaisten mäntyjen ja lehtipuiden kauniisti varjostamia polkuja, mutta vielä emme olleet nähneet mitään kovin kummoista.

Ensimmäinen mielenkiintoinen täky löytyi kuitenkin pian rantaa nuolevalta laidunalueelta, jossa törmäsimme ylämaankarjaan – tai tukkalehmiin, kuten Hanneli niitä kutsui. Otsislehmäjengin kohtaaminen oli tylsähkön alkumatkan iloinen yllätys. Pian sen jälkeen saimme nauttia reitin ensimmäisestä kunnon näköalapaikasta.

Kirkasvetinen merimaisema karuine luotoineen oli kieltämättä hieno. Havahduimme meren kirkkauteen kuitenkin vasta hieman etelämpänä Solkuron rantapoukamassa.

Olimme tulleet puiden katveesta kauniille rannalle, jonka hiekka oli puuterinvalkeaa. Meren pohja oli selvästi nähtävissä, niin kirkasta vesi täällä oli. Kirkkaudelle on syynsä: rannalta on poistettu sinne huuhtoutuneita levä- ja kasvimassoja sekä rehevää rantakasvillisuutta. Ilman näitä toimia ranta voisi ajan saatossa kasvaa umpeen, jolloin sen alkuperäiset, uhanalaiset lajit voisivat kadota.

Tämä ranta on yksi Örön kolmesta paikasta, jossa on sallittua uida, eli uikkarit messiin siniselle reitille! Pohjoiseen vievällä reitillä simmarit ovat turhat, koska siellä ei saa pulahtaa.

Solkurosta saa vieläkin henkeäsalpaavamman näkymän, kun nousee vähän matkan päässä olevien kallioiden päälle.

Ylhäällä huokailtiin ihastuksesta useaan otteeseen. Ihan kuin olisi Adrianmerellä konsanaan. Örön luonnon ainutlaatuisuus alkoi totta vie avautua.

Reitti kiersi vielä tovin eteläisten kallioiden päällä. Sieltä löytyvät myös 6-tuuman patteri ja kasarmialue. Niitä enemmän matkabloggaajajoukkoamme kiinnosti kuitenkin riippusilta. Se tuli kaikille yllätyksenä, ja olihan sen keskellä pompittava muutama kerta vahvuuden varmistamiseksi. Silta kesti hienosti.

Etelänenän jälkeen matka jatkuu kohti pohjoista pitkin Örön kaunista länsirannikkoa. Sininen reitti kattaa länsirannikon eteläiset osat, punainen reitti vie länsirannan pohjoisosiin.

Maisemailotulitus jatkui todella vakuuttavana. Sininen meri, lämmin merituuli ja tuoksuvat, matalat männyt veivät yhä syvemmälle kuvitelmiin Adrianmerestä ja Kreikasta.

Hiekkatieltä käännyttiin lopulta kävelemään rannalle. Siellä täällä kasvoi lehtikaalta muistuttavia merikaaleja. Rannalla kävely oli elämys myös jalkatuntumaltaan: Hiekalle oli huuhtoutunut valtava määrä simpukankuoria, joiden päältä oli asteltava. Jokaisella askelmalla kuului rusahduksia, aivan kuin olisi kävellyt riisimurojen päällä.

Hieman pliisusti alkanut 6″ kierros paransi tasoaan kuin tukkalehmä juoksuaan. Reitillä on paljon upeita maisemia ja hienoja paikkoja evästauolle. Aurinkoisella säällä etelänokassa uiminen on varmasti upea elämys.

Punainen kierros: 120 mm kierros (5,1 km)

Örön pohjoiset osat kattava ja itäreunaa mukaileva punainen kierros on hintsun verran sinistä reittiä pidempi. Se alkaa kulkemalla pitkin söpöä mukulakivitietä, jota reunustavat kedot ja nummet.

Tällä reitillä Pitkä ja Lyhyt Ikävä risteävät keskenään kuvia räpsyttelevien matkabloggaajien iloksi. Pian sen jälkeen polku kulkee metsässä, jota perustuen sinisen reitin alkumatkaan pelkäsimme hieman tylsäksi, mutta turhaan.

120 mm -reitin polku pysyy metsikössä kotvan ajan, ja aivan rannan tuntumaan se vie kuitenkin vasta noin kilometrin päässä pohjoisnokasta. Siellä vastassa olivat upeat silokalliot ja merituuli, joka puhalsi yllättäen huomattavasti koleammin kuin vain muutamien kilometrien päässä etelässä.

Karunkauniin merimaiseman lisäksi ihailimme pieniä yksityiskohtia: kallion välistä puskevia ruohosipuleita ja pienellä lammella täplittäviä tupasvilloja. Yhdellä kivikkoisella rannalla seisoi rautaisia hökötyksiä, joiden epäilimme olevan siinä estämässä rantautumista.

Aivan pohjoisnokassa levittäydyimme kalliolle ja aloimme valmistella lounasta. Pääkokkina ja gourmetmaisterina toimi Toisiin maisemiin -blogin Hanneli, joka retkikokkailee tavallista parempia murkinoita trangialla. Hannelilla, Nattura-blogin Outilla, Suunnaton-blogin Pilvillä ja Lähtöselvitetty-blogin Katjalla on instatili @100retkireseptiä, josta löytyy herkullisia vinkkejä vähän maistuvampiin retkikokkailuihin. Meille valmistuivat törkeän hyvät maissitortillat papu- ja halloumitäytteillä.

Samalla kun sapuskaa valmistettiin, hipsin vielä rantaan katsomaan kristallin kirkasta vettä. En todellakaan osaa päättää, pidinkö enemmän etelän maisemista vai näistä ihan pohjoisimmista.

Etelään päin jatkettaessa punainen reitti kulkee Örön itäpuolta pitkin. Matkan varrelle mahtuu jälleen kerran hienoja merimaisemia, sympaattisia niittyjä sekä erittäin viehättävä lehto. Bongaa myös Game of Thrones -henkinen mänty ja merelle osottava tykki.

***

Molemmat reitit ovat kävelyn arvoisia, siksi Öröllä kannattaa yöpyä. Jos kuitenkin pitäisi valita vain yksi, ehkä lopulta valitsisin punaisen reitin, joka kiertää hieman laajemmin saarta. Jos taas uimaretki kiinnostaa, ehdoton on sininen reitti. Solkuron rannalla voi leikkiä olevansa Adrianmeren rannalla – ainakin siihen saakka, kunnes kastautuu suomalaiseen meriveteen.

Kumpi reitti vaikutti houkuttelevammalta?

Seuraa Tien päällä -matkablogia Facebookissa | Instagramissa | Blogit.fi-palvelussa | Blogipolku.fi-palvelussa.