Savonlinnassa on ihanaa menneen ajan charmia

Savonlinna | heinäkuu 2021

Savonlinna oli pitkään kohde, jossa olin halunnut käydä tekemättä asialle mitään. Nyt kun suuntasimme heinäkuussa Itä-Suomeen road tripille, päätimme ottaa Savonlinnan yhdeksi etapiksi. Parin päivän aikana Savonlinna paljastui viehättäväksi matkakohteeksi, jossa aistii menneiden aikojen charmin.

Alkuun varsin ilmiselvä, mutta pakollinen vinkki kaikille Savonlinnan suuntaaville: tehkää nyt hyvät ihmiset pieni koukkaus Kerimäen puukirkolle. Kirkko on kuuluisa valtavasta koostaan: sen sanotaan olevan koko maailman suurin kirkko. Sinne mahtuu samanaikaisesti jopa 5000 ihmistä. Vuonna 1847 valmistunut kirkko on paitsi komean kokoinen, myös erittäin kaunis sisältä ja ulkoa. Kerimäen kirkolle (Hälväntie 1) on matkaa Savonlinnan keskustasta 23 kilometriä koilliseen.

Ajettuamme Kolilta Kerimäen kautta Savonlinnaan olimme perillä majapaikassamme illansuussa. Airbnb-asuntomme löytyi Vääräsaaresta, noin vartin kävelymatkan päässä Savonlinnan keskustasta. Samalta saarelta löytyy Savonlinnan teatteri ja kylpylähotelli.

En ollut aiemmin tiennyt, että Savonlinna on saarille rakennettu kaupunki. Tämän takia kaupungin yksi ominaispiirre ovat lukuisat sillat, jotka vievät saarelta toiseen. Yksi parhaimmista tavoista tutustua kaupunkiin onkin ottaa pyörä alle ja pyöräillä saarelta toiselle Siltojen Savonlinna -reitillä. Reitistä on olemassa myös kävely- ja soutureittiversiot.

Vääräsaaren vieressä on Sulosaari, josta löytyy yksi Savonlinnan ehdottomista käyntikohteista: kesäisin auki oleva lettukahvila Kalliolinna. Me suuntasimme sinne välittömästi purettuamme matkatavarat. Kalliolinnasta saimme vinkin Toisiin maisemiin -blogin Hannelilta. Sulosaaressa on muuten myös luontopolku.

Kalliolinnan miljöö on viehättävä. Kallion päällä komeilee 1800-luvun vaaleanpunainen pitsihuvila, ja piha-alueelle on pystytetty arkisia puutarhakalusteita. Mäntyjen takaa pilkottaa Saimaa. Puitteet ovat niin kunnossa, että jono kassalle oli varsin pitkä. Lettuja saimme odotella noin puoli tuntia, mutta lomalaisia se ei häirinnyt.

Reissuamme Instagramin puolella seuranneet tietävätkin, että lettukestimme päättyivät dramaattisesti, kun poikamme sai allergisen reaktion maapähkinästä, jota minun letussani oli. Päädyimme rauhallisen ambulanssikyydin saattelemana tutustumaan Savonlinnan terveyskeskukseen, jossa poika oli tarkkailussa reilun tunnin. Kaikki päättyi onnellisesti, eikä hänelle tullut iho-oireiden lisäksi hengitysongelmia. Vakavammassa tapauksessa olisi pitänyt ajella Mikkeliin saakka. Tällaisia asioita ei tule ajatelleeksi, kun asuu Helsingissä.

Yllättävästä sairaalakeikasta johtuen pääsimme käväisemään Olavinlinnalla vasta seuraavana aamupäivänä. Sää ei ollut enää kesäisen upea, kuten pari päivää aiemmin Kolilla, vaan taivas oli apean harmaa. Matkalla Vääräsaaresta Olavinlinnalle panin merkille muutamia sympaattisella tavalla kulahtaneita kivirakennuksia. Ohitimme myös kaksi paikallista elokuvateatteria, Killan ja Kuvalinnan.

Harmaa taivas yhdistettynä näihin perinteikkäisiin kinoihin sai minut ajattelemaan Savonlinnan kurjaa kohtaloa, kun opettajakoulutus siirrettiin Joensuuhun vuonna 2018. Tunsin olevani paikassa, jonka suuruuden päivät olivat takana, ja tulevaisuuden juna oli jo mennyt. Opettajakoulutuksen siirron seurauksena Savonlinnasta purettiin asuntoja, ja osa ravintoloista joutui sulkemaan, kun opettajaoppilaat eivät enää juhlineet keskustassa.

Surumielinen ajatuskulkuni ei tietenkään pidä täysin paikkansa, koska kesäisin Savonlinna on eloisa turistikaupunki.

Yksi matkailun vetonauloista on tietenkin Savonlinnan Oopperajuhlat ja sen koti Olavinlinna. Linna on vaikuttava ilmestys ensikertalaiselle – ja varmasti sen jälkeenkin. Me ihailimme linnaa ensin sitä vastapäätä olevalta rautatiesillalta. Komeimmalta linna näyttää mielestäni Tallisaaresta tai viereisestä Riihisaaresta katsoen. Riihisaaressa sijaitsee Savonlinnan museo ja useita museolaivoja. Tänä kesänä siellä oli myös kesälampaita, jotka olivat kylläkin lähteneet jo mualle heinäkuun loppuun mennessä.

Olavinlinnan opastetut kierrokset ovat todella kehuttuja, mutta säntäilevän taaperon kanssa sellainen setti ei tullut kysymykseen. Suuntasimme sen sijaan Pikku Kakkosen leikkipuistoon (Erik Laxmannin puistotie), joka sijaitsee kivenheiton päässä Olavinlinnasta. Puisto on iso, ja kaiken keskellä komeileva laiva kiipeilytelineineen on varsinkin isojen lasten mieleen. Aurinkoisempana päivänä puiston viereinen uimaranta olisi myös ollut kiva lisä.

Leikkipuistosta taasen on vain muutaman sadan metrin matka Savonlinnan torille. Matkalla ohitetaan höyrylaivojen lähtöpaikka, josta upeat, yli 100-vuotiaat paatit lähtevät viemään matkustajia esimerkiksi Punkaharjulle. Savonlinnaa kutsutaan Euroopan höyrylaivapääkaupungiksi. Tasaisin väliajoin ilmoille kajahtaa höyrylaivan törähdys, joka tuo kaupungille ainutlaatuista tunnelmaa.

Minulle äänet ovat tärkeitä matkoilla. Avoimesta ikkunasta iltaisin kantautuvalla höyrylaivan vislauksella oli Savonlinnassa sama efekti minuun kuin kirkonkellojen kuminalla keskieurooppalaisessa kaupungissa tai moskeijan rukouskutsulla muslimimaassa. Kylmiä väreitä ja onnea siitä, että on jossain muualla kuin kotona.

Punkaharju ja höyrylaivaristeily jäivät odottamaan seuraavaa kertaa, sillä nyt halusin keskittyä vain Savonlinnan koluamiseen, koska aikaa oli vain muutama päivä. Kärryteltyäni aamupäivällä pojan kanssa tulin iltapäivällä keskustaan uudestaan itsekseni.

Tällä kertaa kävelin keskustaan kylpylähotellilta rautatieasemalle vievää siltaa pitkin. Siltä avautui Savonlinnaan kaunis siluetti, jonka keskellä komeili punatiilinen tuomiokirkko. Olavinlinna on tuomiokirkkoa niin paljon ikonisempi rakennus, että aiemmin en olisi tunnistanut tästä maisemasta, mistä kaupungista on kyse.

Koukkasin torille, jossa vastassa oli useita muikku- ja lörtsykioskeja sekä markkinakojuja. Ostin eräältä torikauppiaalta pojalle käsintehtyjä puuaakkosia ja perässä vedettävän madon. Verrattuna vaikkapa Joensuun toriin Savonlinnan tori on sympaattisen pieni.

Torin kupeesta lähtee silta kohti Savonlinnan tuomiokirkkoa. Kirkon ympäristössä näkee vanhoja puutaloja, joita onkin siellä täällä kaupungissa ilahduttamassa silmää. Tuomiokirkossa oli meneillään konsertti, jonne en tohtinut pamahtaa sisään kesken kaiken. Kirkon viereisestä puusta bongasin tuomiokirkkoa muistuttavan linnunpöntön. Vastaaviin linnunpönttöihin voikin törmätä eri puolilla Savonlinnaa. Niitä nikkaroi paikallinen haudankaivaja ja ITE-taitelija Marko Ruuskanen.

Huolimatta vanhanajan charmistaan Savonlinnalla ei ole Porvoon tai Rauman kaltaista vanhaa kaupunkia. Savonlinnan vanhimmalla kadulla Linnakadulla sen sijaan on pieni, Wanhaksi Savonlinnaksi kutsuttu alue, joka on piipahduksen arvoinen. Läheltä höyrylaivojen lähtöpaikkaa kohti Olavinlinnaa johtavalla kadulla on gallerioita, käsityöläisliikkeitä, kahviloita ja muutama perinteikäs hotelli. Mukulakivikadut, puutalot ja vehreät sisäpihan puutarhat ovat pala kauneinta Savonlinnaa.

Intouduin ostamaan Galleria Linnankatu 13:n vieressä olevasta pienestä ullakkorakennuksesta äidilleni maalauksen englantilaiseta puutarhasta. Ikkunasta kantautui höyrylaivaviheltimen törähdys, jota ihailimme myyjän kanssa kilvan.

Koska olin niin lähellä Olavinlinnaa, päätin vielä kerran asettautua ihastelemaan sen koko komeutta. Ilokseni Riihisaaressa oli Haapasalon Hatsapurirekka, josta tilasin georgialaisen juustomätön. Kyytipojaksi otin oluen viereisestä Olafin kaljarekasta. Siinäpä sitten istuin hatsapurilla ja kaljalla, maisemanani yli 500-vuotias Olavinlinna. Taustalla kuului jälleen höyrylaivan iloinen vislaus.

Taisin vähän ihastua Savonlinnaan.

Ps. Kaikkien Savonlinnasta innostuneiden kannattaa lukea Heidi Maailman äärellä -blogin mahtavat vinkkipostaukset kaupunkiin. Kaupungissa asuva Heidi saa jutuillaan kaupungin näyttäytymään mitä monipuolisimpana matkakohteena, jonne tiedän ainakin itse palaavani mielelläni uudestaan.

***

Pidätkö sinäkin Savonlinnasta?

Seuraa Tien päällä -matkablogia Facebookissa | Instagramissa | Blogit.fi-palvelussa | Blogipolku.fi-palvelussa.