Lieksa | heinäkuu 2021
Onhan se vähän klisee – kirjoittaa jälleen yksi ylistys Kolin kansallismaisemista, joita puolet Suomesta on lapannut ihailemassa kaksi koronakesää putkeen. Olisi kuitenkin epärehellistä olla hehkuttamatta Kolia, jonka maisemat hakevat Suomessa vertaistaan.
Usein kuulen puhuttavan siitä, miten olemme hävinneet luontolotossa Norjalle, joka on täynnä toinen toistaan upeampia vuoristoja ja vuonoja. Ehkä olemmekin, mutta Kolin kansallispuistossa on kyllä sen luokan maisemia, että niitä kelpaisi tulla katsomaan ulkomailtakin.
Meillä kävi todellinen tuuri sään suhteen, koska Kolilla vieraillessamme oli täydellisen kirkas, aurinkoinen päivä. Taivas ja Pielinen välkehtivät pastellinsinisen raikkaissa väreissä, metsä hehkui keskikesän kaunista vihreää. Koli oli Itä-Suomen road tripimme pohjoisin etappi.
Majoituimme Break Sokos Hotel Kolilla, joten pääsimme reippailemaan heti aamupalan jälkeen. Hotellin sijainti aivan Ukko-Kolin vieressä on napakymppi. En tahtoisi olla se päiväretkeilijä, joka kurvaa Kolille etsimään vapaata parkkipaikkaa puolen päivän aikoihin. Niitä ei ihan hirveästi ole.
Suosituin kierros Kolin kansallispuistossa lienee 1,4 kilometrin mittainen Huippujen kierros, joka kiertää Kolin tunnetuimmat kohteet Ukko-, Paha- ja Akka-Kolin. Jos kuitenkin kaipaa hieman pidempää luontoretkeä, mainio vaihtoehto on 3,5 kilometrin mittainen Kolinuuron kierros. Se kiertää Pikku-Kolin kautta ja yhdistyy lopulta Huippujen kierrokseen.
Lue täältä lisää Kolin merkityistä reiteistä.
Kolinuuronkierros lähtee Kolin luontokeskus Ukon pihapiiristä (Ylä-Kolintie 39), aivan Sokos Hotellin vierestä. Siitä mistä suurin osa lähtee kapuamaan betoniportaita pitkin suoraan Ukko-Kolille, Kolinuuron reitti lähtee portailta vasemmalle kohti Pääministerin tulentekopaikkaa.
Reitillä on varsin paljon korkeuseroja, eli lyhyestä pituudestaan huolimatta sykkeet saa helposti nousemaan. Vaikka Pikku-Kolin maisemat ovat Ukkoon, Akkaan ja Pahaan verrattuna vaatimattomat, saivat nekin suumme hymyyn. Syitä hymyyn on myös se, että toisin kuin kansoitetulla huipulla, täällä metsän siimeksessä oli vain muutamia muita retkeilijöitä.
On hauskaa tiirailla alhaalta ylös kohti Paha-Kolia. On silti vaikea sanoa, missä kohtaa tarkalleen ollaan: kalliot jäävät usein huikaisevan korkeiden kuusien katveeseen.
Mäkränahon niityltä alkaa nousu kohti Paha-Kolia. Maisemat muuttuvat askel askeleelta upeammiksi. On tämän tästä poikettava polulta seisomaan sileälle, harmaalle kalliolle ja pälyiltävä yli Pielisen eri ilmansuuntiin. On melkein nipistettävä itseään, on niin kaunista. Ristimme Kolin Suomen Yosemiteksi. Naurakoon, ken tahtoo.
Minut valtaa kuvausmania, joka nostaa päätään aina poikkeuksellisen upeissa paikoissa. Räpsin kuvia kuin paparazzi, joka ei halua menettää yhtäkään hyvää kuvakulmaa. Nuohoan maisemia kameran linssillä, enkä saa tarpeekseni.
Paha-Koli on yllättävän jyrkkä kavuttava – onneksi meillä on kunnon jalkineet. Lenkkareilla olisimme vaikeuksissa. Maisemat Paha-Kolilta etelään ovat vaikuttavat kumpuilevine metsineen.
Akka-Koli onkin sitten hyvin erilainen. Siellä ei ole Pielisen kaltaista katseen vangitsijaa, vaan laajalle levittäytynyt metsämatto. Akka-Koli pääsisi kuitenkin oikeuksiinsa auringonlaskun aikaan – sen tulisin illalla huomaamaan.
Ukko-Kolilla käy kaikista kovin kuhina, ja on turha yrittää ottaa kuvaa kansallismaisemasta ilman kansalaisia. Mutta on meille kaikille kuitenkin tilaa.
Huippujen kierros auringonlaskun aikaan
Break Sokos Hotel Kolissa yöpyminen on mainiota senkin takia, että Ukko-Kolille pääsee helposti kaikkiin vuorokaudenaikoihin.
Kun olimme illastaneet ravintolassa ja laittaneet pojan nukkumaan, Pyry jäi hotelliin lapsivahtiin, ja minä hipsin takaisin kallioille. Olin ajatellut talsia Mäkrän kierron (7,2 km) näin ilta-aikaan, jotta näkisin Järnefeltin taulusta tutun männyn. Olin hyvin varma missiostani, kun harpoin portaat ylös Ukko-Kolille.
Vilkaisisin vain nopeasti päivällä sykähdyttäneet maisemat ja jatkaisin sitten reippaasti eteenpäin.
Joo, ei se ihan niin mennyt. Vaaleanpunaisen ja -sinisen värinen taivas ja sitä heijastava vesi lukitsivat minut niille sijoille. Valitsin oman paikkani kallioilta ja vain tuijotin. Tuijotin silmät päästäni Pielistä, joka oli kuin laveerattu vesivärimaalaus.
Näin yhdeksän jälkeen illalla Akka-Koli nautti täysin rinnoin kuningattaren asemasta. Länteen antavat kalliot olivat täyttyneet auringonlaskun odottajista.
Auringonlaskua katsellessa vierähti lopulta pari tuntia, jotka menivät kuin siivillä. Harva maisema jaksaa innostaa niin, että malttaa pysyä paikoillaan yhtä pitkään. Toki vaihtelin välillä Akka-Kolilta Ukko- ja Paha-Kolin puolelle, mutta piiri pieni pyöri erittäin rattoisasti.
Huomenta Koli – ja hei hei
Kahden yön jälkeen oli aika kirjautua ulos hotellista ja jatkaa road tripiä kohti Savonlinnaa. Arvatkaa kaksi kertaa, reippailimmeko vielä kerran ylös Ukko-Kolille lähtöaamuna?
Nouseeko aurinko idästä? Onko maapallo pyöreä? Kyllä vain – ekalla oikein.
Kolmas kerta huipulla varmisti sen, että sain ahmittua oman annokseni Kolin lumoa ennen seuraavaa kertaa. Ottaen huomioon, että en ole käynyt teini-iän jälkeen Lapin tuntureilla, uskallan sanoa tämän: En ihan heti keksi, mikä maisema Suomessa peittoaisi Kolin. (Joo, joo – kysykää sitten uusiksi, kun olen hoitanut tämän Lappi-asian kuntoon.) Siksi jokaisen pitäisi mielestäni käydä täällä edes kerran elämässään.
Mäkrän kierto jääköön odottamaan seuraavaa kertaa. Sellainen nimittäin tulee aivan varmasti.
***
Seuraa Tien päällä -matkablogia Facebookissa | Instagramissa | Blogit.fi-palvelussa | Blogipolku.fi-palvelussa.
Koli on kyllä kaunis paikka. Haluaisin lähteä käymään siellä syksyn ruska-aikaan, toistaiseksi olen ollut Kolillla vain kesällä ja talvella. Saa nähdä ehditäänkö sinne tämän syksyn aikana, vai jääkö käynti ensi vuoden syksyyn.
Just aloin itsekin unelmoimaan Kolin ruskasta, se on varmasti upea! Odotan innolla teidän juttua ja kuvia, jos ehditte sinne pyörähtämään vielä tänä syksynä. 🙂
Oon niin samaa mieltä sinun kanssa, vähintään kerran elämässä! Mie en oo nyt korona-aikaan käynyt siellä ollenkaan, kun on kuulostanut niin ruuhkaiselta. En halua ’pilata’ omaa mielikuvaa rauhallisesta Ukko-Kolin huipusta, jossa on usein saanut olla pitkään omassa rauhassa. Ihanaa kuitenkin, että niin moni on löytänyt tiensä sinne lähivuosien aikana – ansaitsee kyllä niin kaiken tämän hehkutuksen. Ensi vuonna muuten alkaa Helsingistä kulkemaan bussit Kolille saakka PKO:n toimesta osittain, kivaa että myös ei-autoilevat otetaan hyvin huomioon ja pyritään vähentämään autoliikennettä kansallispuistossa. 🙂
Joo olihan siellä päivällä aikamoisesti porukkaa, mutta illalla ja ihan aamusta mukavan rauhallista. Mutta ymmärrän kyllä halua suojella sitä rauhaisaa mielikuvaa KOlista. Jännä, että vaikka Koli on ollut siellä kaikki nämä vuodet niin vasta korona räjäytti sen suosion. Hienoa tosiaan tuo bussikuljetus! 🙂
Juu ehdottomasti samaa mieltä olen Kolista! Ihan Suomen kärkikohde maisemat yhdistettynä yöpymiseen, syömiseen ja kylpylään Sokos Hotelissa. Kohtalaisen rauhassa sai siellä olla nyt tämän vuoden elokuussa koulujen jo alettua, aamusella jopa aivan yksin katsella kalliolta. En meinannut myöskään pystyä lähtemään pois, oli siellä niin upeata 🙂
Joo, todellakin yhdistettynä Sokos hotelliin loma Kolilla on upea elämys. Tiedän täsmälleen tuon tunteen, kun ei malttaisi lähteä sen maiseman ääreltä pois. 🙂
Heh, luetutan tän postauksen miehelläni 😀 Se kun vetoaa tuohon ”luontolottoon” ja on vähän sitä mieltä, ettei Suomessa oikein ole mitään jännää ja ihmeellistä. Ehkäpä saan sen vielä syyslomalla Kolille 😉
Haha, toivottavasti tämä kirjoitus tepsii ja hän antaa Kolille mahdollisuuden, vaikka se ei mikään Norja olekaan. 😀
Olen myös huomannut, että näinä kahtena kotimaanmatkailun vuotena Kolista on tullut supersuosittu kohde. Sehän on upeaa, että Koli saa ansaitsemansa huomion ja ehdottomasti siellä olisi käytävä kerran elämässä ja miksei montakin. Hieno juttu tosiaan jos sinne ryhdytään järjestämään bussikuljetuksia.
Kuulin joltain ohikulkijalta, että ennen koronaa Kolilla sai aina olla rauhassa. En tiedä, kuinka totta se on, mutta korona todella on räjäyttänyt Kolin suosion.
Ovathan nuo näkymät Kolilta upeita, mutta melkein taitaa näinä viimeksi kuluneina kesinä kokemus kärsiä paikan suunnattomasta suosiosta. Mekin ”eksyimme” sinne toissakesänä ja poluilla kyllä sai päivävierailulla kävellä melkein jonossa 🙂
Niin, se on kyllä totta, että liian paljon porukkaa vie osan nautinnosta. Me oltiin ehkä sen verran aikaisin liikkeellä, että ei ihan järkyttäviä määriä porukkaa ollut. Mutta tietysti oli seesteisempää illalla, kun päiväretkeilijät olivat jo poistuneet.
Teille on todellakin osunut upea sää ja noissa iltakuvissa oli varsinkin ihana tunnelma! Oikein teit, kun jäit pastellisävyjä tuijottamaan! Heinäkuun lopussa kävin Kolilla ja saatiin vettä niskaan, oli silti upea paikka. Jäi kuitenkin esim huippujen kierros kiertämättä sateen vuoksi.
Joo siellä oli kerrassaan satumaisen kaunista. Voi harmi, että teillä oli huonompi tuuri säässä! Alkukesän jälkeen ilmat oli kyllä varsin vaihtelevat.
Wau mitä maisemia! Ehkä sitä tuonne voisi joskus lähteä 😉 Näistä kaikkein suosituimmista tai ”kliseisimmistä” kohteista pitää kerta toisensa jälkeen todeta, että kyllä sille on syynsä miksi niistä niin suosittuja on tullut.
Kannattaa ehdottomasti lähteä, olisi kumma, jos eivät tekisi vaikutusta. 🙂 Jep, harvoin jokin upeaksi kehuttu paikka on yliarvostettu, ylikansoitettuja ne sen sijaan voivat olla…
Me oltiin just ne onnettomat päiväretkelijät, jotka saapuivat Kolille puolen päivän jälkeen ja hermoilivat minne auton saa parkkeerattua. Meillä kävi tuuri, kun parkkikselta löytyi just sopivasti yksi vapaa paikka. Kolin maisemat on kyllä hienot ja olen samaa mieltä, että jokaisen pitäisi nähdä ne edes kerran elämässään. Minä olen nähnyt ne ensimmäisen kerran 12-vuotiaana ja heti seuraavan kerran viime vuonna 🙂
Apua, voin kuvitella sen tuskan, kun ne parkkipaikat ovat niin onnettoman pieniä! Onneksi teillä kävi tuuri. 🙂 Itsekin taisin olla Kolilla 15-vuotiaana riparilla, mutta en ole ihan varma, menimmekö kansallispuistoon asti. Mutta Kolilla voisin käydä vaikka joka vuosi!
Koli ON niin hieno ja on ollut ilo päästä käymään siellä useampiakin kertoja niin kesällä kuin talvella. Viimeisimmästä visiitistä on jo muutama vuosi, joten täytyy ehkä ottaa se jälleen listalle. Hienoja kuvia!
Kiitos! Olette onnekkaita, kun olette päässeet käymään jo monesti, Koli ei kyllä käymällä kulu. 🙂
Aah, tuonne on päästävä! Varsinkin aivan mieletön tuuri teillä käynyt ilman ja tuon auringonlaskun suhteen. Vau!
Joo, tuuri todellakin kävi. Oli maaginen vierailu Kolilla. 🙂