Yosemite Valley | syyskuu 2017
Taivas on kuin karkkia. Kun autosta astuu ulos, iho vetäytyy vuoriston aamussa kananlihalle. Yosemiten vaaleat jyrkänteet hohtavat auringossa, eikä niihin voi katsoa siristämättä silmiään. Syyskuisen aamun raikkaaseen ilmaan sekoittuu savun hajua ja utua, jonka läpi katsomme epätodellisen kaunista maisemaa.
Kolmen viikon häämatkallamme odotin ehkä eniten vierailua Kalifornian Yosemiten kansallispuistoon. Valkeista vuorista ja vesiputouksista tunnettu Yosemite on Amerikan suosituimpia kansallispuistoja: vuonna 2016 siellä vieraili 5,2 miljoonaa retkeilijää. Ei kannata säikähtää hurjia kävijämääriä – Yosemitessa on kyllä tilaa tallailla, ja homma pelaa varsin mainiosti ilmaisen Shuttle Bus -palvelun ansiosta. Sitä paitsi kävijäryntäykseen on varsin yksinkertainen syy: Yosemite on häikäisevän kaunis paikka.
Me vietimme Yosemitessa yhden kokonaisen päivän. Alun perin meidän oli tarkoitus mennä sinne kahdeksi päiväksi, mutta aikataulut eivät antaneet myöten. Onneksi yhdessä päivässäkin puistosta saa irti vaikka kuinka.
Kerron nyt kansallispuiston tärpit päiväretkeilijälle. Kirjoittelen myöhemmin pienen käytännön infon siitä, mitä kannattaa ottaa huomioon Yosemitessa vieraillessa.
Tunnel View
Yosemiten ikonisimmat kuvat ikuistetaan Tunnel View’n näköalapaikalla. Wawona Roadilla sijaitseva Tunnel View on 15 minuutin ajomatkan päässä Yosemite Valleysta, joten siellä on kätevää vierailla joko tullessa tai lähtiessä. Sinne ei pääse Shuttle Bussilla.
Me tulimme heti aamuyhdeksältä näköalapaikalle, mutta näkymä El Capitanille, Half Domelle ja Bridaveil Fallille oli vielä silloin sankan aamu-usvan peitossa. Iltapäivällä lähtiessämme puistosta pois taivas oli taasen sadepilvistä synkkänä.
Itse en siis mielestäni saanut paikan sykähdyttävimpiä kuvia täältä, mutta ei paikan upeutta voi silti kiistää. Tunnel View’ltä on muuten myös mahdollista lähteä patikoimaan kohti Inspiration pointia, jonka maisemat ovat kuulemma myös varsin vaikuttavat.
Cook’s Meadow
Shuttle Bus -pysäkki: 11
Alun kursivoitu kuvailu on täältä, Cook’s Meadow’lta, jonka läheiselle parkkipaikalle saimme sujautettua automme koko päiväksi. Jos muuten ihmettelitte, mistä ihmeestä se savun haju sinne tupsahti, niin metsäpaloista. Syksyisin koko Kaliforniassa on suuri riski metsä- ja maastopaloille, eikä Yosemite ole poikkeus.
No niin, saavuimme siis Cook’s Meadow’lle suoraan sumuiselta Tunnel View’ltä. Kun astuimme ulos autosta, emme voineet uskoa silmiämme. Seisoimme vehreällä niityllä ja ympärillämme kohosi toinen toistaan upeampia vuoria. Ja tuolla valui vesiputous!
Hetken aikaa käveltyämme törmäsimme peuraan. Sitä ei voinut vähempää kiinnostaa, kun hiivin lähemmäs ottamaan kuvaa. Turistit on niiiin nähtyjä.
Cook’s Meadow’lta on hienot näkymät Upper Yosemite Fallille, Half Domelle ja Glacier Pointille. Pienen kävelymatkan päässä on Merced-joen ylittävä Sentinel Bridge, jolta saa ehkä niityn kauneimmat kuvat.
Hieman etelämpänä Swinging Bridgen (Shuttle-pysäkki 7) läheisyydessä on toinen niitty, jolle kannattaa niin ikään mennä.
Jälleen kerran Merced-joen yli laaksoon näkyvät maisemat ovat kuin sadusta.
Lower & Upper Yosemite Fall
Shuttle Bus -pysäkki: 6
Reitin pituus: 1,7 km
Cook’s Meadow’lta kävelimme niityn poikki kohti ensimmäistä varsinaista patikkaretkeä. Yosemitessa on useita vesiputouksille johtavia kävelyitä, joista kenties helpoin on Lower Yosemite Fallin reitti. Meillä kävi tuuri, että saimme bongattua sekä Lower että Upper Fallin, koska ainakin Lower Fall voi kuivua kokoon kesäisin ja alkusyksyisin. Keväisin tilanne on päinvastainen ja molemmat putoukset pärskivät vettä minkä ehtivät.
Tämä reitti on otollinen rentoon tallusteluun, eikä hiki pääse yllättämään. Mitään suurempia vau-elämyksiä ei ehkä täältä kannata hakea, mutta toisaalta näin lyhyt lenkki on helposti käveltävissä milloin vain.
Vernal Fallin silta
Shuttle Bus -pysäkki: 16
Reitin pituus: 2,6 km edestakaisin
Lower & Upper Fallin jälkeen körötimme Shuttle Bussilla eri puolelle Yosemite Valleya. Söimme tuhdit eväsleivät Vernal Fallin reitin alkutaipaleella virtaavan kosken vieressä.
Tässä vaiheessa aamun hetkellinen koleus oli vaihtunut jo nahkaa paistavaan lämpöön. Kirkkaana liplattava vesi näyttikin varsin kutsuvalta.
Yosemiten jokien vedet ovat kuitenkin petollisia ja niistä varoitellaan ympäri puistoa. Ilmeisesti joka vuosi turisteja tempautuu yllättäviin virtauksiin ja lopulta hukkuu. Suurin osa on ollut hakemassa vettä tai viilentämässä itseään.
No, uhkakuvat sikseen ja puhutaan lounaasta. Ennen Vernal Fallin reittiä kannattaa nimittäin tankata, sillä edessä on varsin jyrkkää nousua, joka olisi rankkaa jo ilman Yosemiten paahtavaa kuumuutta.
Onneksi reitillä on kolme vaihtoehtoa, joista me valitsimme lyhyimmän. Se vie sillalle, josta on näkymät Vernal Fallille. Nousua on arviolta puolitoista kilometriä. Maasto on kuitenkin kaukana vaikeasta – ylös johtava polku on asfaltoitu. Helppohan siinä on kävellä, mutta samaan aikaan sitä vähän ärsyyntyy siitä, että kävelee vuoristossa asfaltoidulla tiellä.
Vernal Fallin sillalla kuhisee selfien ottajia ja noususta hengästyneitä retkeilijöitä. Suurin osa napsaisee kuvan korkeammalla siintävästä vesiputouksesta ja kääntyy takaisin. Reippaammat jatkavat ylemmäs kohti Vernalia (koko reitti 3,9 km edestakaisin) sekä vielä kauemmas Nevada Fallille (koko reitti 8,7 km edestakaisin). Sillalla on muuten fiksusti vesipiste, jonka ohi ei kannata kävellä.
Tämä oli sikäli kivempi patikkareitti kuin Lower & Upper Fall, että tässä tunsi jo oikeasti vähän huhkivansa. Retkitunnelmaan ei kuitenkaan meinaa ihan päästä, kun ympärillä on niin valtavasti porukkaa. Kenties tämän takia olisi kannattanut jaksaa nousta vielä ylemmäs.
Mirror Lake
Shuttle Bus -pysäkki: 17
Reitin pituus: 2,8 km edestakaisin
Väsymyksen ja kuumuuden lisäksi toinen syy, miksi emme edenneet Vernal Fallille asti, oli valtava polte päästä Mirror Lakelle. Yhden Shuttle-pysäkin päässä oleva kävelyreitti tuntui edellisen jälkeen ihanan letkeältä.
Mukavan metsätaipaleen jälkeen saavuimme järvelle. Näin syksyllä se ei ole näyttävimmillään, koska se on lähes kokonaan kuivunut. Siitä huolimatta Mirror Lake tuntui paikalta, jonne halusi jäädä rentoutumaan. Siellä oli suorastaan seesteistä verrattuna Vernal Fallin siltaan.
Moni kahlasi matalikossa, osa söi eväitä. Voi vain kuvitella, miten upea paikka Mirror Lake on keväällä. Tekisi mieli tulla Yosemiteen takaisin toukokuussa.
Glacier Point
Glacier Pointin lisääminen tärppilistaan kirpaisee vähän – me emme nimittäin koskaan päässeet sinne. Se sijaitsee tunnin ajomatkan päässä Yosemite Valleystä, mutta sieltä voi kuitenkin patikoida takaisin kylään. Noin kymmenen kilometrin reitti on varmaan yksi upeimmista, joita Yosemitessa on.
Muutama viikko ennen matkaamme varasin meille Glacier Pointin retken. Sen voi varata joko pelkäksi bussikierrokseksi, jolloin pääsee bussin kyydillä Glacier Pointille ja takaisin – Shuttle Bussit eivät ymmärrettävästi kulje niin kauas. Toinen vaihtoehto on pelkkä menolippu, jolloin tarkoituksena on kävellä takaisin. Ja juuri näin meidän piti tehdä.
Häämatkamme lähtöaamuna istuimme taksissa matkalla kohti lentokenttää, kun radiossa kerrottiin, että Yosemitessä oli riehunut metsäpalo. Kurkkasin nopeasti Yosemiten sivuille, jossa kerrottiin, että Glacier Pointille johtava tie on suljettu tulipalojen vuoksi. Vaikka meidän retkeemme oli silloin aikaa vielä puolitoista viikkoa, pysyi Glacier Point Road suljettuna. Syksy ei siis ole täysin riskitöntä aikaa vierailla Yosemitessa.
***
Meidän päivämme Yosemitessa koostui lopulta useista lyhyistä retkistä. Tuntui kuin mikään määrä polkuja, vuoria ja vesiputouksia ei olisi ollut riittävästi. Vaikka näimme paljon, on Yosemitessa käytävä joskus uudestaan. En ole unohtanut Glacier Pointia tai mielikuvaa toukokuisesta Mirror Lakesta.
Käsi ylös, kuinka moni lisäsi Yosemiten bucket listille?
Seuraa Tien päällä -matkablogia Facebookissa | Instagramissa | Blogit.fi-palvelussa | Blogipolku.fi-palvelussa.
Oi ja voi, Yosemite vaikuttaa ihanalta! Aiemmin olen ajatellut, että sen voisi liittää samalle reissulla Utahin ym. kansallispuistojen kanssa, niinkuin tekin teitte, mutta ehkä tuolle seudulle voisikin tehdä kaksi eri reissua, jolloin sekä Yosemitesta että Utahin kansallispuistoista ehtisi nauttia kunnolla. Yosemitessakin näyttäisi riittävän nähtävää vaikka viikoksi!
Noissa suosituimmissa kansallispuistoissa tuntuu riittävän tungosta. Sopivaa ajankohtaa vierailulle on hankala päättää, kun kesällä ihmisiä on liiaksi (minkä koimme tänä kesänä Yellowstonessa), mutta kevät ja syksy ovat arvaamatonta aikaa, kun koskaan ei tiedä, milloin lumi sulkee vuoristotiet.
Ja nuo asfaltoidut tiet, ne ovat tosiaankin raivostuttavia. Niitä näkyi paljon myös Kalliovuorilla. Mikä idea on kävellä tasaista asfaltoitua tietä, kun tarkoitus on päästä luontoon? Okei, toki asfaltti varmaan pitää kivet paremmin kasassa ja ehkä estää polkua kaivautumasta syvälle pehmeään maastoon, mutta ainakin minä kävelisin mieluummin vähän pehmeämpää ja vaikka epätasaistakin maastoa pitkin .
Voi kun tuolla riittäisi niin paljon nähtävää. Mitenhän saisi tuon reissukumppanin suostuteltua vielä kolmeen USA:n kansallispuistomatkaan… Oonkohan mä innostunut näistä jotenkin liikaa? Jos on vapaaehtoisia reissukumppaneita, niin ilmoittautumisia otetaan vastaan! 🙂
Yosemite oli kyllä niiin ihana! <3 Kyllä Yosemiten ja Utahin kansallispuistot voi edelleen mun mielestä liittää samaan reissuun, jos lentää esim. San Franciscoon ja sitten malttaa pysähtyä matkalla Yosemitesta Utahiin, vaikka sitten siellä Vegasissa (tosin yhdessä päivässä posoteltuna se on liian pitkä matka). Mutta oikeassa oot myös siinä, että Yosemitessa riittää nähtävää vaikka viikoksikin! 🙂
Mäkin just mietin tätä vierailuajankohtaa, tuntuu että kaikissa on hyvät ja huonot puolensa. Keväällä puistossa ei olisi niin kuivaa (tai niin paljon metsäpaloja), mutta silloin tosiaan ei voi olla varma siitä, mitkä reitit on auki. Ja joo, aika huvittavaa oli mun mielestä toi asfalttihomma, en tiiä miksi ne on Jenkeissä niin innostuneita siitä.
Ja et oo kyllä ainoa, joka on hurahtanut tähän kansallispustoiluun! Jos siipat ei suostu niin täytyy sitten lähteä omin neuvoin! 😉 Laitoin sulle muuten sähköpostia, käyhän kurkkaamassa!
Oi Yosemite! <3 on kyllä kurja että teillä jäi tuo Glacier Point kokematta, se oli mun ihan ehdoton suosikki. Mutta jos positiivisesti ajattelee niin onpaha hyvä syy joskus mennä takaisin!
Yosemite on kyllä vähän arvaamaton kohde, sehän oli just kolme viikkoa kesällä kiinni metsäpalon takia ja keväällä just ennen mun vierailua taas tuvien takia. Ainakin toukokuussa mm tuo Vernal Fallin sillan vesipiste oli poissa käytöstä "toistaiseksi", oli kauhean kiva kun vesi pääsi sitten paluumatkalla Nevada Fallilta loppumaan.. :/ mutta hirveä kaipuu olisi kyllä takaisin näihin maisemiin ja aikalailla samoja paikkoja mäkin suosittelisin!
Mä oon niin kuolannut Yosemitea sun kuvista! <3 Glacier Point on todellakin jäänyt harmittamaan, mutta totta turiset, takaisin on vaan mentävä, enkä valita. 😉 Mutta joo, todella arvaamaton on kyllä, koko Kalifornia tuntuu olevan, kun Highway 1 oli mutavyöryjen takia poikki, sitten tosiaan nämä Yosemiten metsäpalot.