Espoo | toukokuu 2018
Muistatteko, millaisissa merkeissä ihanan helteiseksi osoittautunut toukokuu alkoi? Vähän harmaassa ja sateisessa.
Me sanoimme silti piut paut sisällä pysymiselle ja hurautimme hetken mielijohteesta Nuuksioon. Päätimme kävellä kansallispuiston yhden suosituimmista reiteistä, reilun neljän kilometrin Haukankierroksen. Oli oikeastaan onni, ettei sää ollut mitä mainioin: saisimme olla rauhassa Suomen toiseksi suosituimassa kansallispuistossa.
Lue myös: Kuuden lammen retki Luukissa
Jätimme auton Haukkalammen pysäköintialueelle, jossa ei vapunpäivänä ollut ruuhkaa. Ilma oli kosteaa ja raikasta hengittää. Lähdimme heti alkuun kiipeämään portaita pitkin ylös kohti sinisen reitin osoittamaa suuntaa. Vaikka Haukankierros ei olekaan kovin pitkä, sitä voi pitää haastavana korkeuserojen takia. Toisaalta juuri niiden takia Haukankierroksen maisemat ovat niin hienot.
Varsin pian tulimme jo ensimmäisellä näköalapaikalle. Edessämme aukeni sumun sävyttämä havumetsämatto, joka jatkui silmänkantamattomiin. Oli muuten täysin hiljaista, mutta jossain kukkui käki.
Tuntui uskomattomalta, että olimme Espoossa, alle tunnin päässä Helsingistä. Tuntui enemmänkin siltä, että olisimme jossain pohjoisen erämaassa.
Matka jatkui aarniometsän syleilyssä. Rotkon pohjalta nousimme jälleen uudelle näköalapaikalle. Tällä kertaa edessä aukesi näkymä pienelle lammelle.
On oikeastaan aika uskomatonta, miten paljailta ja karuilta puut näyttivät vielä toukokuun alussa, kun jo muutamien viikkojen päästä luonto pullautti ilmoille hillittömän viherpommin.
Haukankierroksesta iso osa kuljetaan tosiaan myös metsän keskellä. Se on ikivanhaa aarniometsää, jossa myös naava viihtyy. Naavan löytäminen ilahduttaa minua aina, silloin tuntuu, että metsä ja luonto ympärillä voivat hyvin.
Seuraavalta kalliolta pääsimme tiirailemaan Haukkalammen suuntaan. Pitkät männyt törröttivät itsepäisinä keskellä lampinäkymää, mutta kapean lammen vastarantakin vilkkui sumun keskellä.
Aivan reitin lopuksi Haukankierros koukkaa Mustalammen kautta. Sama taianomainen tunnelma odotti meitä sielläkin. Lammen pinta oli harmaata silkkiä.
Meillä meni kierrokseen aikaa alle kaksi tuntia, joiden aikana kohtaamamme ihmiset pystyi laskemaan yhden käden sormilla. Parasta retkessä oli hiljaisuus ja luonnonrauha, joka tarttui meihin välittömästi.
Oletko kävellyt Haukankierroksen?
Seuraa Tien päällä -matkablogia Facebookissa | Instagramissa | Blogit.fi-palvelussa | Blogipolku.fi-palvelussa.
Haukankierros on yksi lemppareistani Nuuksiossa! Melkein aina ollaan oltu siellä aurinkoisella säällä, joten mukavan mystistä tunnelmaa tuo tuollainen sateinen ja sumuinen sää. Se kasin lenkki on myös aika kiva, tosin siellä matkalla on pätkä metsäautotietä, jossa oli myös liikennettä silloin kun me kävimme.
Veimme viime kesänä tanskalaisia kavereitamme tuonne kallion laelle paraatipaikalle ja he olivat ihan haltioissaan paikasta. Tanskasta kun ei taida vastaavia maisemia oikein mistään löytyä.
Totta, on varmasti upea kokemus tanskalaisille, joilla on kuitenkin käsittääkseni paljon tasaisempaa maata, eikä varmasti yhtä paljon metsää. 🙂 Olen muitakin reittejä Nuuksiossa talsinut, mutta en muista niiden pituuksia tai nimiä – koska en silloin vielä blogannut, niin ei tullut pistettyä mieleen. 😀 Mutta Nuuksio on niin ihanan lähellä, että varmasti tulee käytyä noita muitakn reittejä läpi.
Onpa upeita sumuisia kuvia! Nuuksiossa on tullut vietettyä paljonkin aikaa, mutta näitä varsinaisia retkeilylenkkejä oon kiertänyt ehkä vähän vähemmän. Haukankierroksella oon tainnut käydä joskus kymmenen vuotta sitten tosi aurinkoisena kesäpäivänä. Silloin maisemat oli aivan erinäköisiä ja lämpimälle kalliolle oli ihana jäädä istuskelemaan.
Kiitos! Tunnelma oli kyllä upean usvainen. 🙂 Mulla on itse asiassa vähän sama, en ole tämän lisäksi juurikan kävellyt merkityillä reiteillä, vaikka muuten on kyllä tullut vuosien varrella käytyä vähän siellä sun täällä Nuuksiossa.
Hävettää myöntää, että Nuuksion patikointireitit on oikeastaan kokonaan kokematta. Joskus lapsena partiossa siellä tuli talsittua ja leiriydyttyäkin muistaakseni, mutta en jostain syystä muistele näitä partiovuosia lämmöllä.. 😀 Syksyn ruskan tullessa se on varmasti upea!
Heh, ehkä se on just se kun Nuuksio on niin lähellä, että ei aina tule mieleen lähteä kävelemään sen reittejä. Mutta ehkä sun pitää nyt yrittää tehdä uusia Nuuksion-muistoja, jos ne vaikka olisi parempia kuin partiomuistot. 😀 Vaikka silloin ruska-aikaan!
Tän reitin kävin itse kanssa kävelemässä keväällä! Noiden kuvien fiiliksestä tuli kyllä sellanen fiilis et vaikka nautin lämmöstä ja kesästä on huippua, että kohta tulee syksy.
Hauskaa, että joku muukin on talsinut nuo polut lähiaikoina! 🙂 Ja joo, sanopa muuta. Mä olen kyllä rakastanut tätä kesää, mutta kun se on ollut niin pitkä ja kuuma, ihan mielelläni otan syksyn vastaan. 🙂
Kaunista on ja joskus karuakin Suomen luonto. Nämä Suomen kansallispuistot ovat alkaneet kiinnostamaan yhä enemmän ja enemmän. Nyt vasta aikuisiällä olen herännyt siihen kuinka upeita paikkoja ne ovat. Täytyy joskus käydä myös Nuuksiossa.
Muakin kiinnostaa Suomen kansallispuistot yhä enemmän, on alkanut kiinnostaa itse asiassa vasta tämän blogiharrastuksen myötä. 🙂 Kannattaa ehdottomasti käydä Nuuksiossa, myös lähellä sijaitseva Luukin ulkoilualue on vierailun arvoinen!