Bohinj | heinäkuu 2019
Itävaltaan, Slovakiaan ja Sloveniaan suuntautuneella road tripillämme näimme upeita luontokohteita järvistä henkeäsalpaaviin vuoristoihin. Mikään paikka ei silti kolahtanut yhtä paljon kuin Slovenian Bohinj-järvi.
Kuten kirjoitin, sinänsä huikea reissumme oli liian täyteen ahdettu kahdeksalle päivälle. Erityisesti Bohinjilla tunsin piston sydämessäni, kun olin varannut meille sinne majoituksen vain yhdeksi yöksi. On sanomattakin selvää, että tahdon palata tämän kirkkaan järven luokse uudestaan.
Mikä ihmeen Bohinj-järvi?
Bohinj on Slovenian suurin järvi, joka sijaitsee upealla paikalla Juliaanisten Alppien syleilyssä. Samalla se on myös Slovenian ainoan kansallispuiston Triglavin alueella.
Slovenian suurimmaksi järveksi Bohinj on aika pikkuinen: se on vain nelisen kilometriä pitkä ja 1200 metriä leveä. Kierros järven ympäri on noin 12 kilometrin lenkki, jonka voi kävellä tai maastopyöräillä.
Bohinjia tunnetumpi järvi on 30 kilometrin päässä oleva Bled. Vaikka Bled onkin kieltämättä hieno, se kalpenee mielestäni Bohinjin herkälle kauneudelle.
Koska Bohinj sijaitsee vuoristoisella seudulla, sääolosuhteet voivat olla oikukkaat. Me ajoimme Bohinjille reilun tunnin päästä Ljubljanasta päivänä, jolloin molempiin paikkoihin oli luvattu ukkoskuuroja. Ljubljanassa aurinko paistoi kuitenkin taivaan täydeltä, mutta mitä lähemmäksi Bohinjia tulimme, sen synkemmäksi tilanne muuttui.
Sateesta huolimatta vuoristomaisemat varsinkin Bledin ja Bohinjin välillä ovat upeita. Siellä täällä pilkahteli myös upean turkoosi Sava-joki, joka laskee Bohinjiin.
Kun sitten saavuimme perille Bohinjille, oli sade tauonnut ja aurinko tullut jälleen esiin. Majoituimme Hotel Jezerossa, joka sijaitsee aivan järven rannalla, joten suuntasimme oitis ihmettelemään paikan kauneutta.
Vesi oli uskomattoman kirkasta. Näimme kaikki pinnan alla valkeana hohtavat kivet ja uiskentelevat pikkukalat. Lähes peilityyni Bohinj näytti suorastaan satujen lumotulta järveltä.
Maastopyöräily Bohinjin ympäri oli hurja kokemus
Vaikka paloimme halusta lähteä uimaan ja kiertämään järveä, ensin meidän piti syödä lounasta. Bohinj on sen verran pieni paikka, ettei siellä ole suuria määriä hyviä ravintoloita, joista valita. Niinpä päädyimme syömään oman hotellimme ravintolassa, jonka ruokaa ei voi kyllä kovin herkulliseksi ylistää. Palvelu oli hidasta, vaikka paikka oli lähes tyhjä.
Lounaan jälkeen taivas alkoi taas uhkaavasti harmaantua, mutta päätimme silti juosta lähimpään pyörävuokraamoon Hotel Jezeroa vastapäätä. Vuokrasimme maastopyörät kahdeksi tunniksi, koska meillä ei olisi käyttöä pyörille enää seuraavana päivänä. Vuokra oli varsin kohtuullinen, vain 9 euroa per naama. Alpinsport-niminen vuokraamo vuokraa myös esimerkiksi veneitä.
Lähdimme kiertämään järveä vastapäivään. Kyseessä oli itselleni ensimmäinen kerta maastopyörän selässä. Ihastuin pyörän keveyteen välittömästi, ja kun ympärillä oli hillittömän hienoja vuoristomaisemia, tunsin mahtavaa vapauden huumaa.
Alkuun emme tosin edenneet kovin nopeasti, koska joka välissä piti pysähtyä ihailemaan maisemia. Olimme tulleet alkupisteestämme kirkolta vain muutama sata metriä, mutta Bohinj näytti jo aivan erilaiselta.
Pyöräiltyämme ja kuvailtuamme maisemia noin vartin verran, alkoi taas sataa. Ensin kyseessä oli pieni tihku, joka tuntui mukavan lämpimältä, mutta pikku hiljaa sade voimistui kaatosateeksi.
Valitettavasti samaan aikaan siirryimme reitin haastavammalle osuudelle eli metsäpolulle. Järven pohjoispuolen reitti on kokonaan metsäpolkua, joka muuttuu sitä vaikeammaksi, mitä pidemmälle kohti länsireunaa siirrytään.
Koko ajan kapeammaksi käyvällä metsäpolulla kivenmurikat ja puunjuurakot kävivät yhä liukkaammiksi. Päätimme istua hetkeksi suuren puun alle odottamaan, josko sade lakkaisi. Istuttuamme paikoillaan melkein 20 minuuttia kävi selväksi, että sade oli tullut jäädäkseen. Jos haluaisimme ehtiä palauttamaan pyörät ajoissa, meidän tulisi joko kääntyä takaisin tai jatkaa sitkeästi eteenpäin.
Ottaen huomioon, että olin ensimmäistä kertaa maastopyörän selässä ja vielä kaiken lisäksi raskaana, järkevämpää olisi ollut kääntyä takaisin. Päätimme kuitenkin jatkaa eteenpäin.
Polku kävi jatkuvasti kapeammaksi, jolloin limaisten kivien ja juurakkojen väistely kävi todella vaikeaksi. Siellä täällä maa oli muuttunut mutavelliksi. Vaikka olenkin tottunut pyöräilijä, jouduin tämän tästä nousemaan pyörän selästä ja taluttamaan pahimpien kohtien ohi, jotten ottaisi turhia riskejä. Kädet puristivat käsijarruja, vaikka samaan aikaan ote pyörän kahvoista lipsui sateen takia.
En olisi ikinä uskonut, että selviämme metsästä ajoissa ulos, mutta kuin ihmeen kaupalla niin kävi. Lopulta olimme Bohinjin länsireunalla, jossa sadekin alkoi pikku hiljaa tyyntyä. Enää jäljellä oli ihanan helppo asfalttitie eteläpuolelta takaisin itäreunalle. Voi sitä vauhdin hurmaa!
Kun pyörä oli palautettu ajoissa, oli helppo hymyillä läpimärkänäkin. Reitti oli metsätaipaleen loppuvaiheessa älyttömän vaikea, ja silti selvisimme siitä kaatosateessa. En kuitenkaan suosittelisi tätä reittiä pyöräiltäväksi silloin, kun on raskaana. Jos olisin tiennyt, miten haastaviin paikkoihin joudumme, olisimme ehdottomasti jättäneet väliin. Onneksi ei kuitenkaan käynyt kuinkaan.
Rankan, mutta ikimuistoisen koettelemuksen jälkeen ajoimme parin kilometrin päähän illalliselle Gostišče Picerija Pr’ Košnik -nimiseen italialaisravintolaan. Lasagne ja pizza tekivät tehtävänsä, vaikka Pyryn punaviini olikin kylmää.
Miksi meidän pitää jo lähteä?
Seuraavana aamuna heräsimme aurinkoon. Emme olleet vielä kertaakaan uineet Bohinjissa, joten päätimme korjata erheen heti aamutuimaan.
Järvellä oli vieläkin rauhallisempaa kuin edellisenä päivänä. Olimme ainoat uimarit yhdeksältä aamulla, seuranamme vain muutama muu turisti, onkiva poika sekä järven kalat ja sorsat.
Vesi oli raikasta ja virkistävää. Juuri tästä olin unelmoinut, kun kärtsäsimme vuosi sitten Zakynthoksen helteissä – että pääsisi uimaan kirkkaaseen ja viileään alppijärveen vuoristomaisemissa.
Siksi olikin niin katkeransuloista, että meidän piti lähteä jo nyt. En olisi mitään muuta halunnut kuin jäädä vielä siksi päiväksi Bohinjille nauttimaan näistä maisemista. Vaikka olimme olleet jo Wienissä, Bratislavassa, Ljubjanassa, Bledillä ja Vintgarin rotkolla, mistään ei ollut niin haikea lähteä kuin täältä.
Vielä ennen kuin maltoimme lähteä, ajoimme Bohinjin länsipäähän, jossa emme ehtineet pysähtyä kunnolla hurjalla pyöräretkellämme. Siellä solisi ihmeellisen turkoosi Sava-joki.
Ja siellä oli Bohinj, joka näytti kutsuvammalta kuin koskaan.
Käytännön vinkkejä ja päiväretki-ideoita Bohinjille
- Kesäkuukausina Bohinjin hotellit täyttyvät nopeasti, joten kannattaa olla ajoissa liikkeellä.
- Bohinjilla on myös leirintäalue Camp Zlatorog Bohinj.
- Bohinjille pääsee joka päivä suoralla bussiyhteydellä Ljubljanasta, eli auto ei ole välttämätön.
- Aurinkovarmimmat kuukaudet Bohinjilla ovat heinä- ja elokuu, jolloin lämpötila voi olla jopa 25-30 astettakin. Kuitenkin vuoristoinen ilma tekee säästä toisinaan ennalta-arvaamattoman. Täällä lisää Bohinjin sääolosuhteista.
- Bohinjin alueella on hyviä päiväretkikohteita, kuten Slap Slavican vesiputoukset, Vogelin näköalapaikka ja perinteikäs alppikylä Stara Fužina.
Tahtoisitko lähteä Bohinj-järvelle?
Seuraa Tien päällä -matkablogia Facebookissa | Instagramissa | Blogit.fi-palvelussa | Blogipolku.fi-palvelussa.
Upealta paikalta kuulostaa ja hienot ovat maisemat. Tämä on varmasti ihana paikka pariksi päiväksi:) Pitää pistää muistiin.
Kannattaa ehdottomasti merkitä tämä paikka ylös, Bohinj on lumoava paikka. 🙂
Hienolta näyttää. Juuri ryhdyin etsimään vinkkejä Sloveniaan, jos vaikka ensi keväänä tehtäisiin joku roadtrip sinne. Tässä hyvät vinkit.
Mainiota! Slovenian road trip kuulostaa kyllä erinomaiselta, siellä on vaikka mitä nähtävää. Keväällä vesi voi tosin olla aika kalsaa Bohinjissa, uimislämpötilaan se nousee ilmeisesti vain heinä- ja elokuussa. Mutta toisaalta voihan sitä avannossakin uida, eli kenties siellä voi pulahtaa aiemminkin. 🙂
Bohinj on upea. Samaa voin sanoa kyllä koko Sloveniasta. Olen ihan rakastunut siihen maahan. Olin itse tuolla harmittavasti tosi huonon sään aikaan. Piti pukea päälle suunnilleen kaikki vaatteet, mitä oli mukana. Harmaassa säässä edes Bohinj ei pääse oikeuksiinsa.
Sloveniaan on kyllä todella helppo rakastua – miten niin pienessä maassa voi olla niin paljon upeita paikkoja? Harmi, ettei sää suosinut suakaan Bohinjilla, meilläkin olisi ollut parantamisen varaa, mutta onneksi saatiin pilkahduksia sen upeudesta. 🙂
En kestä kuinka kaunista! 🙂 Ihastelin jo tuota kauneutta edellisessä postauksessasi ja edelleen huokailen samojen kuvien perään! 😀 Ehkä ensi kesänä sitten minäkin pääsen! 😀
Bohinj on kyllä jotain erityistä! <3 Toivottavasti pääset ensi kesänä itse pulahtamaan sen suloisiin vesiin! 🙂
Tää Bohinj on yksi suurimpia syitä miksi haluaisin matkustaa Sloveniaan, noi kuvat on aina niiiin maagisen näköisiä tuolta! Pakko päästä tuonne lähi vuosina.
Siellä on kyllä just niin ihanaa kuin miltä näyttää. Eli sinne siis! 🙂
Bohinj oli itsellä alkuperäisessä kesän suunnitelmassa, mutta lähinnä lentojen takia lopullinen reitti muuttui ja Slovenia jäi väliin. Katselin jo silloin kun olitte reissussa, että toivottavasti itsekin tuolla olen mahdollisimman pian. Vaikuttaa todella upealta luonnolta ja Slovenia on maana kyllä huippu! Tämä postaus vakuutti itselleni, että Bohinj-järvi tulee olemaan lähiaikojen reissukohteena.
P.S. Mukavaa odotusaikaa eikä rehkitä maastopyörällä liikoja!
Mahtavaa, jos Bohinj-järvi pääsee teidän reissukalenteriin, en usko että tulette pettymään! Se on lumoava paikka, kuten moni muukin luontohelmi Sloveniassa. 🙂 Ja kiitos kiitos, en ajatellut kyllä enää maastopyöräillä tässä tilassa. 😀 Mutta jos te päädytte Bohinjille, muistakaa vuokrata pyörät!