Espoo | syyskuu 2016
Ennen kuin armas kotimaamme kietoutuu masentavan pimeään talviviittaansa, kannattaa ottaa kaikki ilo irti näistä viimeisistä syksyn päivistä. Ainakin etelässä ja Pirkanmaan seudulla, jossa olen viettänyt suurimman osan ajastani, on syksy ollut ihan mieletön. Ruska on ollut kaunis, aurinko on paistanut eikä ole satanut. En ihmettelisi, vaikka Suomessa hääsesonki vaihtuisi kesästä syksyyn – se tuntuu olevan säiden puolesta vuosi vuodelta kesää parempi.
Helsingin seudulla yksi suosituimmista ulkoilupaikoista on tietenkin Nuuksio, eikä mikään ihme, kun katsoo vaikkapa Lähtöportin Mikan tuoretta juttua kansallispuistosta. Nuuksion riesana ovat kuitenkin hirveän suuret kävijämäärät, mikä kieltämättä syö vähän luonnossa liikkumisen kokemusta. Aivan samoilla seuduilla onkin Luukin ulkoilualue, joka sopii mainiosti syksyisen retken päämääräksi.
Me kävimme kävelemässä Luukissa reilun kahdeksan kilometrin mittaisen reitin syyskuun puolivälissä. Se saattaa olla yksi alueen hienoimmista, sillä sen varrelle jää niin kaunista metsää kuin peräti kuusi ihanaa lampea. Kesäisinkin tämä reitti on ihan mahtava, kun alle kilometrin välein voi uiskennella suloisissa lampivesissä.
Lähdimme matkaan Luukin kartanolta, joka on hyvä tukikohta muillekin Luukin ulkoilualueen reiteille. Kuvailemani lampireitti on keltainen reitti. Se menee pitkän aikaa samaa matkaa sinisen reitin kanssa, joka on reilu viisi kilometriä.
Lähetäänpä matkaan!
Sää oli äärimmäisen kaunis sinä syyskuun sunnuntaina.
Metsässä kulkeva tie on todella mukava kävellä. Vastaan tulee muitakin ulkoilijoita, mutta kukaan ei tervehdi – selkeä ero esimerkiksi Hiidenportin kansallispuistoon, jossa tervehdimme jokaista vastaantulijaa.
Kävelemme reilun kilometrin sekametsässä, kunnes saavumme Hepolammelle. Täysin peilikirkas ja tyyni lampi on ehkä suosikkini kaikista kuudesta lammesta, joiden ohi keltainen reitti vie.
Matka jatkuu seuraavalle lammelle, joka odottaa kotvan päässä. Tulemme Hepolampea suuremmalle Hauklammelle.
Hauklammen toisella puolella näemme paljon retkeilijöitä. Meidän reittimme ei vie kuitenkaan sinne vaan jatkamme keltaisen reitin matkassa kohti länttä.
Paikoin vesi on noussut polulle. Kaikkein korkeimmalle se on noussut kolmannelle lammelle päästyämme. Mustlammen pitkospuut ovat peittyneet veteen, joten joudumme pomppimaan märän suon läpi. Se kuitenkin kannattaa – punertavan suon ympäröimä Mustlampi on mielestäni toinen reitin hienoimmista lammista.
Ja matka jatkuu metsässä.
Seuraavaksi saavumme kalastajien suosiossa olevalle Väärälammelle.
Sen jälkeen vuorossa on Halkolampi, joka on yksi reitin vilkkaimmista paikoista. Siltä löytyvät huussit ja kipinäkatos.
Jäljellä on enää viimeinen lampi, joka odottaa pienen metsäreitin ja alikulkusillan päässä.
Kaitalampi on keltaisen reitin viimeinen ja suurin lampi. Se on kesäisin uimarien suosikki ja sen lähistöllä on parkkipaikka, joka on lähempänä lampea kuin Luukin kartanon pysäköinti.
Kaitalammen jälkeen keltainen reitti pysyy kuivan maan läheisyydessä ja menee muun muassa Suur-Helsingin golfkentän ohi. Pian kävelijä löytää itsensä Luukin kartanolta, jonne voikin sitten vaikka pysähtyä lounaalle, jos siltä tuntuu.
Oletko ulkoillut Luukissa tai Nuuksiossa?
Piditkö lukemastasi?
Seuraa FIFTYFIFTY-blogia Facebookissa | Instagramissa | Blogit.fi-palvelussa | Blogipolku.fi-palvelussa.
