Naantali | lokakuu 2016
Minulla on tapana antaa poikaystävälleni elämyslahjoja tavaroiden sijaan. Ne muistaa paljon kauemmin ja niistä pääsee nauttimaan myös itse. Erityisesti tänä syksynä meille teki hyvää pieni weekend getaway, sillä elämme opintojeni takia kaukosuhteessa.
Olemme ennenkin tehneet lyhyitä reissuja Suomessa, ja näillä reissuilla on aina ollut yhteinen nimittäjä: kylpylä. Tälläkin kertaa suuntasimme kylpylälomalle, nyt Naantaliin.
Hyvin pitkään poikaystäväni luuli, että olimme menossa Turkuun. Käväisimme pikavisiitillä sielläkin, mutta jatkoimme sitten parinkymmenen minuutin päähän Naantaliin.
Turku oli tuona lokakuun lauantaina todella vilkkaan oloinen, kun taas Naantalissa meitä vastaanotti pehmeä hiljaisuus.
Naantali on kesäkaupunki, jossa suurin osa ravintoloista sulkee ovensa syyskuun lopussa – huomasin tämän, kun yritin löytää meille ravintolaa illaksi. Lopulta meidän oli syötävä hotellin omassa ravintolassa, mikä ei ollutkaan niin ikävä juttu sitten kuitenkaan. Kylpylän ja saunomisen jälkeen ei oikeastaan olisi enää tehnytkään mieli lähteä tarpomaan vanhaankaupunkiin.
Onneksi kävimme kuitenkin tekemässä ilta-auringon aikaan pikkuisen retken sinne. Naantalin kylpylältä pääsee vanhaankaupunkiin ihastuttavaa merenrantareittiä. Sen varrella ihailimme ihmisen korkuisia kaisloja sekä hiljalleen laskevaa aurinkoa.
Noin puolentoista kilometrin päässä hotellilta on Naantalin kirkko. Olen matkailijana varsinainen kirkkofani, eikä kirkko jäänyt kuvaamatta täälläkään.
Aivan kirkon vieressä on myös viehättävä puupaviljonki, josta näki vanhankaupungin venesataman sekä nyt jo hiljenneen rantabulevardin.
Rantabulevardilla taisi olla yksi baari auki, eikä muuallakaan vanhassa kaupungissa näyttänyt juuri vilkkaammalta.
Onneksemme auki oli edelleen kuitenkin Cafe Antonius, joka olikin ihastuttava yllätys lämpimässä tunnelmassaan.
Lämpimät juomat ja sokeriset herkut maistuivat ihanalta kodikkaassa kahvilassa, kun ulkona oli kirpsakka syyssää. Onneksi vanhasta kaupungista löytyi edes yksi paikka, jonne pääsi lämmittelemään ennen kuin lähdimme saunomaan ja kylpemään.
Sellainen oli syksyinen kesäkaupunki Naantali: hiljainen, mutta jossa löysi helposti sen ainoan auki olevan paikan. Se oli juuri riittävästi – välillä on rentouttavaa, kun ei tarvitse tehdä valintaa runsaista vaihtoehdoista. Toisinaan riittää vain yksi hyvä.
Oletteko vierailleet kesäkaupungeissa sesongin ulkopuolella?
Piditkö lukemastasi?
Seuraa FIFTYFIFTY-blogia Facebookissa | Instagramissa | Blogit.fi-palvelussa | Blogipolku.fi-palvelussa.
Minä kävin myös viime keväänä tuossa samassa kahvilassa, taisi olla silloinkin ainoa auki.oleva. Juttelin isännän kanssa pitkät tovi maailman menosta ja tunsin olevani enemmän kylässä kun kahvilassa.
Juu voin hyvin kuvitella, mukava mies oli hän ja tosiaan hyvin kotoisa tunnelma. Ainoa miinus oli auki pauhaava telkkari, josta tuli Talent Suomi, ei se sopinut sinne yhtään.