Joutsa | syyskuu 2020
Äiti-poika-reissullamme Keski-Suomen kansallispuistoihin toisena kohteena vuorossa oli Leivonmäki. Valitsin reitiksemme Rutalahden kylästä Joutsasta lähtevän Koskikaran kierroksen (3,5 km). Lähtöpiste ja parkkipaikka löytyvät nuhjuiselta Koskikaran entiseltä koululta, Koskelantie 128. Se on mainio päiväretkikohde esimerkiksi Jyväskylästä, josta sinne ajaa reippaan puolituntisen.
Pulkkilanharjun luontopolun jäätyä hienoiseksi pettymykseksi toivoin Leivonmäeltä sykähdyttävämpää luontoelämystä. Sellaisen Koskikaran kierros tarjosi heti alusta lähtien. Tiesin odottaa Rutajoen kuohuvia koskia, mutta en tiennyt niiden olevan reitin tervetuliaskomitea.
Koski pauhasi vakuuttavalla melskeellä ja sai unohtamaan pitkän ajomatkan. Komeita koskia voi jäädä tuijottelemaan kahdelle puupökkelölle, jotka on laitettu kallionkielekkeelle lähelle kuohuvaa virtaa.
Koskikaran kierros sijaitsee suureksi osaksi yksityismailla. Olin lukenut netistä etukäteen, että reitin pitkospuut ovat osin huonokuntoiset. Huonokuntoisuus tuntui osittain jopa vähättelyltä – ne olivat yhdessä kohdassa lähes olemattomat, sanoisin minä.
Jonkin verran taiteilua vaati tasapainottelu yhdellä liukkaalla lankulla kaiken mutavellin keskellä. Se sai odottamaan kauhulla, millaisessa kunnossa pitkospuut olisivat muualla reitillä. Onneksi välttävät pitkospuut jäivät lähinnä alun riesaksi.
Huomionarvoista on myös se, että toisin kuin netissä kerrotaan, Koskikaran kierroksen värikoodi on keltainen, eikä sininen.
Koskien kovin pauke jää taakse jo alkumatkassa – sen jälkeen Rutajoki ilostuttaa suloisella solinalla.
Hetkeksi reitti sukeltaa hiljaiseen kuusimetsään, mutta palaa hyvin nopeasti takaisin joen varteen. Siitä alkaa reitin ympyräosuus, joka kulkee puolet matkasta Rutajokea pitkin ja puolet metsän siimeksessä.
Me lähdimme kiertämään rengasosuutta vastapäivään eli aluksi joenmyötäisesti. Niin kehottavat keltaiset suuntakyltitkin.
Jos olin vaikuttunut alun koskien paukkeesta, yhtä lumoutunut olin täällä sisempänä odottavasta rauhasta. Joki virtasi äänettömänä vieressämme, ja keltaiset lehdet leijailivat edessämme kiemurtelevalle polulle.
Pulkkilanharjulla kaipasin kipeästi kunnon taukopaikkaa, jossa voisi istua alas ja syödä eväät rauhassa. Koskikaran kierroksella tällainen onneksi löytyi – ja miten kauniilta paikalta!
Ihan pelkkää yksisarvistouhua ei evästauko täälläkään valitettavasti ollut, koska meidän kimpussamme hääri jälleen kerran hyttysten armeija. Niinpä pidin tällä kertaa pojan visusti kantorepussa samalla, kun itse hotkin omat eväsleipäni mahdollisimman nopeasti, jotta pääsisimme sutjakkaasti jatkamaan matkaa. Pojan ottaminen kantorepusta ja sinne uudestaan laittaminen on nimittäin suhteellisen rasittavaa säätöä.
Tauon jälkeen saimme nauttia vielä tovin Rutajoen rauhoittavista maisemista. Halusin hengittää alkavaa syksyä ja raitista ilmaa keuhkot täyteen. Muistin taas hyvin elävästi, miksi rakastan luonnossa liikkumista.
Loppumatkan osuus metsän keskellä ei ollut maisemiltaan kovin ihmeellinen. Se oli aika pitkälti perustylsää mäntymetsää.
Minulla oli metsätaipaleella keskittymiskyky muutenkin vähän hakusessa, koska pakenimme tuli perseen alla hirvikärpäsiä. Poika päätti heittää piponsa maahan, jolloin pakomatkamme sai pienen viivytyksen, kun taiteilin myssyn hänen päähänsä takaisin. Hetken ajattelin antaa hänen olla pää paljaana, jottei tarvitsisi pysähtyä, mutta ajatus tukan syövereihin sinkoilevista hirvikärpäsistä sai minut muuttamaan mieleni.
Takaisintulomatkalla meinasin hetkeksi hairahtua kiertämään rengasreitin uudelleen. Tultuamme metsätapaleelta meidän kuului jatkaa suoraan kohti alun kuusikkoa ja kuohuvia koskia, mutta seurasinkin innokkaasti keltaisella merkittyä kylttiä, joka kehotti kääntymään vasemmalle. Ehdin hetken kävellä polkua pitkin, kunnes tajusin meidän jo olleen siellä kertaalleen.
Tähän kohtaan olisinkin kaivannut selkeämpää opastetta myös Koskikaran koulun suuntaan.
***
Hyttysistä ja hirvikärpäsistä huolimatta Koskikaran kierros oli toinen suosikeistani meidän road tripillämme. Yhtä villinä kuohuvaa jokea ei joka päivä pääse näkemään.
Oletko käynyt Leivonmäen kansallispuistossa?
Seuraa Tien päällä -matkablogia Facebookissa | Instagramissa | Blogit.fi-palvelussa | Blogipolku.fi-palvelussa.
Ollaan käyty Leivonmäen kansallispuistossa. Ja luulenpa, että teit varsin hyvän valinnan tuon kierroksen suhteen. Nimittäin Koskikaran kierros taitaa olla oma suosikkini Leivonmäellä.
Kiva kuulla! Kun katselin Leivonmäen lyhyitä reittejä, tämä erottui sieltä kiinnostavana. Tarjolla olisi ollut myös joku harjulenkki, mutta juuri Pulkkilanharjulta tulleena se ei nyt kiinnostanut.
Jee, viikon päästä Leivonmäelle kotimatkalla. Suunnitelmissa mennä pidempi reitti. Mutta jos sataa, niin voisi sitten vaikka juosta tämän 🙂
Kiva juttu, että sielläkin suunnitteilla Leivonmäki! 🙂 Tää on kuitenkin hyvä back up plan, niin kiva reitti.
Olipas kaunista luontomaisemaa ja varmasti mielenkiintoinen reitti. 🙂 Upeat kosken kuohut! Nyt on tämä vuosi ollut todella paljon monella täynnä Suomen luonnon tutkimista ja eri kansallispuistoihin tutustumista, mukava katsella ja lukea mitä kaikkea täältä Suomesta eri puolilta löytyykään. Ehkä tuonne suunnalle joskus itsekin tulee vielä eksyttyä. 🙂
Joo korona saa kyllä katsomaan uteliaasti Suomen matkailumahdollisuuksia, ja kansallispuistot ovat ehdottomasti parhaasta päästä. Jos on koskaan asiaa Jyväskylän seudulle niin Koskikaran kierros kannattaa ottaa ohjelmaan. 🙂
Koskikaran kierroksen pitkospuita ja siltoja on korjattu ja kunnostettu lokakuussa. En ole päässyt käymään, joten en ole ihan varma onko homma jo valmis
Oi, kiitos tiedosta Paula! Toivotaan, että pitkospuut ovat nyt paremmassa kunnossa.