Salo | elokuu 2021
Suomen hipstereimmäksi kyläksi tituleerattu Mathildedal on ollut kovassa nosteessa jo useamman vuoden. Viime kesän lopussa, sateisen elokuun päätteeksi lähdin ystäväni kanssa sinne ottamaan selvää, mistä kaikessa hössötyksessä ja hypetyksessä oikein onkaan kyse.
Ei tarvittu kovin kauaa, kun suloinen ruukkikylä oli vienyt meidänkin sydämemme. Persoonalliset kahvilat, kutsuvat ravintolat, räpsyripsiset alpakat, tammien reunustamat tiet, meren ranta, Teijon kansallispuisto ja leppoisan verkkainen tunnelma tekevät Mathildedalista ihastuttavan viikonloppukohteen.
On suorastaan hämmentävää, miten paljon palveluita ja nähtävää löytyy 130 asukkaan ruukkikylästä Salon perukoilta. 1800-luvun rakennuksia on kunnostettu kauniisti, ja tunnelma on samaan aikaan eloisa ja rauhallinen. Kun olemme perjantai-iltana jättäneet tavaramme Airbnb-asuntoomme, lähdemme kävelemään kohti rantaa, jossa meillä on pöytävaraus Ruukin Krouvissa.
Ohitamme puutaloja, joiden hittiväri on punamulta. Tullintien ja Matildan puistotien mutkassa seisova kyläravintola Terho näyttää kutsuvalta, sellaiselta pienen irlantilais- tai brittiläiskylän kantapaikalta.
Kävelemme tammien reunustamaa Matildan puistotietä pitkin – miten tammet puskevatkin pulleasti loppukesän vihreitä lehtiään! Haahuilemme pienen lammen ja kosken luokse ennen kuin laskeudumme ruukin rantaan.
Moikkailemme alpakoita, jotka eivät vaikuta kovin kiinnostuneilta meistä ihmettelijöistä. Ne jauhavat heinää kyllästyneen näköisinä. Rannasta löytyy useampia vanhoja tehdasrakennuksia, jotka on huoliteltu nykypäivään entisaikoja kunnioittaen. Käsityöpuodit ovat perjantai-iltana jo kiinni, mutta rannassa on elämää. Vierasvenesataman lisäksi rannasta löytyy Mathildan Marina -ravintola, Café Mathildedal, ravintola Ruukin Krouvi ja Hotelli Mathildedal.
Ruukin Krouvissa on iloinen meininki, kun paikalla juhlitaan viisikymppisiä. Ulkoapäin todella tunnelmallisen näköinen ravintola on astetta kolkompi sisältä tyhjine lounaskärryineen ja baaritiskineen. Kuitenkin valtavat kattoparrut ja rapattu seinä tuovat kotoisan säväyksen.
A la carte -lista on monipuolinen ja sisältää sellaisiakin klassikoita kuten lehtipihvin. Otin itse alkupalaksi menusta jo poistuneen graavilohen saaristoleivällä. Erittäin maittava annos. Pääruokana sain päivän kalan, joka oli paistettua siikaa uusilla perunoilla ja hernepyreellä. Monesti kalaa saa ravintoloissa hieman kitsaasti, mutta Ruukin Krouvissa fisua tuli kaksi valtavaa kimpaletta. Oli täysi työ saada annos syötyä, vaikka se hyvää olikin. Ystävän syömä vegeburger on sekin mukiinmenevä.
Ruukin Krouvin illallisen jälkeen oli sellainen olo, ettei nälkää näe enää koskaan. Lyllersimme takaisin majoitukseemme, jossa sulattelimme annoksia koko yön.
Seuraavana päivänä suuntaamme kylän vieressä sijaitsevaan Teijon kansallispuistoon, jossa reippailemme 8,8 kilometrin mittaisen Sahajärven kierroksen. Jätämme auton Laviakallion parkkipaikalle ja suuntaamme metsään, jossa maa on märkää ja mutaista.
Sahajärven kierros on monipuolinen rengasreitti, joka kulkee metsien kätköissä, kallioiden päällä ja järvien rannalla. Reitille osuu myös kaksi lossia. Kirjoitan reitistä erikseen oman postauksensa, mutta mainitaan nyt kuitenkin se, että reitille kannattaa varata aikaa kolmesta neljään tuntia, jotta ei tule hoppu.
Lue myös: Monipuolinen Sahajärven kierros Teijon kansallispuistossa
Aamupäivän reippailun päätteeksi olemme mielestämme ansainneet palkinnon. Kävelemme siis Matildan puistotietä pitkin vanhalle keltaiselle kyläkoululle, jossa pitää majaa PetriS Chocolate -kahvila. Petri Sirénin palkitut suklaat ovat tunnettuja kansainvälisestikin, ja täältä Mathildedalista kuljetetaan suklaapraliineita jopa valtioillisille vieraille.
Kahvilan ja suklaapuodin lisäksi vanhassa kyläkoulussa on puoti, jossa myydään kaikkea saippuoista keraamisiin astioihin. Laventelisaippuoiden tuoksu yhdistettynä kahvilasta kantautuvaan suklaiden aromiin on ihana yhdistelmä.
Kahvilassa meinaa iskeä valinnanvaikeus, mutta päätän maistaa lakritsijuustokakkua. Nautiskelemme leivoksemme teen ja kahvin kanssa omenapuiden ja syreenien kansoittamassa puutarhassa. Täällä ajatus tulee ensimmäisen kerran: Mathildedal on suorastaan naurettavan suloinen!
Mitä juustokakun päätteeksi tekee mieli? No pizzaa tietenkin! Kävelemme siis puistotietä pitkin valkoiseksi kalkittuun Terhoon, joka on vetänyt meitä puoleensa saapumisestamme saakka. Terhoon ei voi varata pöytää, mutta saamme onneksi kuuden maissa oman pöydän täysin ongelmitta. Sisäpihalla viritellään soittimia illan keikkaa varten, mutta me pysymme viihtyisissä sisätiloissa.
Terho on juuri sellainen kodikas ja rento olohuone, jollaisena sitä mainostetaankin. Sisälle ovat tervetulleita kaikki vauvasta vaariin ja koirakavereihin. Tomaattimozzarellapizzat uppoavat helposti eri mahaan juustokakkujen sekaan. Rapea kuori ja suolainen mozzarella tekevät pizzasta suussasulavan.
Terhosta suuntaamme vielä Ruukinrantaan, jossa on täysi tohina päällä. Mathildan Marina on täynnä elokuisesta illasta nauttijoita. Lonkerot kilisevät kädessä ja trubaduuri laulaa raspisella äänellä. On kesän viimeinen viikonloppu, ja sen tuntee.
Me raahaudumme taas suhteellisen aikaisin majapaikkaamme. Terhon sisäpihalla käynnissä oleva konsertti on kutsuva. Pienessä Mathildedalissa on niin paljon elämää elokuisena lauantaina, että se ihmetyttää ja ilahduttaa. Hitsi, mikä paikka.
Sunnuntaina on aika lähteä, mutta meillä on vielä muutama paikka, jossa haluamme ehdottomasti käydä. Pääsemme vihdoin kurkistamaan sisään Ruukinrannan käsityöläispuoteihin. Kaarnalaivassa ihastelemme luonnonmukaisia harjoja ja koreja, ja Ruukin kehräämössä ja puodissa hiplaamme höyhenenkevyttä alpakan villaa eri muodoissa. Kehräämössä käynnin jälkeen on hauska käydä taas tervehtimässä surusilmäisiä alpakoita.
Onkin sopivasti lounasaika, joten nyt päätämme käydä Matildankartanossa. Siellä toimii suosittu ravintola ja leipomo, joka tunnetaan rouheasta juurileivästään. Maistan kiinnostavalta kuulostavaa omenakeittoa, jossa kelluu mukana kuivattua artisokkaa. Lämmin omenasoppa ja hampaissa rouskuva artisokka on kerrassaan hauska yhdistelmä, jonka kanssa artesaanileipä maistuu erinomaiselta.
Syömme lounaamme kartanon puutarhassa, jossa liihottelee perhosia ja kukat kukkivat kilpaa. Suorastaan naurettavan ihanaa.
Oletko käynyt Mathildedalissa?
Seuraa Tien päällä -matkablogia Facebookissa | Instagramissa | Blogit.fi-palvelussa | Blogipolku.fi-palvelussa.
Oon samaa mieltä, Mathildedahl on jotenkin niin tunnelmallinen paikka, sen aistii tosi herkästi ku tuonne menee! Pari kertaa käynyt ja ensimmäisellä kerralla vietettiin siellä veljen häitä. Yövyttiin sillon Marinassa ja paikka tuli tutuksi kun koko viikonlopun pyörittiin ruukin ympäristössä. Voi vitsit kun näitä kuvia katsoo ja kirjoitit että vietettiin kesän viimeistä viikonloppua, niin tuli jo fiilis ettei halua tämän kesän loppuvan pitkään aikaan, vaikka kesä on vasta alkamassa! <3 Haikeaa, en kestä ajatusta että kesä on ohi jo 3 kk päästä 😀 Nyt nautitaan tästä kesästä täysin rinnoin <3 Päädyin kans toisella kerralla patikan jälkeen tuonne terhoon pizzalle. On kyllä helppoa ku voi patikoinnin jälkeen vaan suoraan kävellä ravintolaan syömään 😀 Mut ihana paikka joka tapauksessa!
Oooh tuo olisi niin tunnelmallinen miljöö häille! <3 Ruukinrannassa itse asiassa olikin häät juuri tuolloin, kun me oltiin siellä, yksi tehdasrakennuksista oli laitettu todella kauniiksi. Matilda kyllä tosiaan kestää useamman vierailukerran, kiva että pizza maistui teillekin! 😀 ja sanopa muuta, kesän loppuminen on aina yhtä haikeaa. Mutta onneksi nyt kaikki on vielä vasta edessä! 🙂
Joka kesä mietin, että nyt pitäisi kyllä lähteä tänne. Niin tälläkin kertaa 😃. Näyttää kyllä niin kivalta ja monipuoliselta paikalta.
Joo Mathildedahl on kyllä niin ihana! Ehkä tänä kesänä on sitten se kesä, kun säkin päädyt sinne! 😉
Mathildedahl on myös yksi omista kotimaan suosikkikohteista! Siellä on tullut vierailtua usein, ja joka kerta paikka lumoaa kauneudellaan ja erikoisuudellaan! 🙂 Välillä tosin kiristelen hampaita ruuhkien ja täpötäysien parkkipaikkojen takia, mutta äkkiä nekin unohtuvat, kun pääsee pujahtamaan omenapuiden alle jollekin ihanalle kahvilan tai ravintolan takapihalle 🙂
Aah täpötäydet parkkipaikat ei ole kyllä kiva. Meillä oli auto koko ajan airbnb-asunnon parkissa joten sen takia ei tullut meille tutuksi tämä ikävä ilmiö, mutta päiväretkeläisen riesana se voi varmasti tosiaan olla. Mut tosiaan juu, onneksi Matilda on hampaiden kiristelyn arvoinen paikka. 🙂
Mathildedalh on kieltämättä saanut paljon huomiota viime aikoina. Vähemmän kotimaan matkailua harrastavana voin rehellisesti myöntää, että kuulin koko paikasta ensimmäisen kerran vasta pari vuotta sitten. Saa nähdä, joko tänä vuonna olisi aika piipahtaa itsekin paikan päällä. Varsin kivaltahan tuolla näyttää kuvista päätellen. Toivottavasti lakritsijuustokakkua olisi tarjolla myös tänä kesänä, se näytti herkulliselta.
kiva jos päädytte tänä kesänä sinne, on tosiaan mainio viikonloppukohde. 🙂 On todellakin kiva paikka, ja juustokakku oli kerrassaan herkullista. Peukut pystyssä, että löytyy edelleen! 🙂
Mikset mainitse Kyläpanimoa jutussasi?
Moi Hartsa! Emme käyneet Kyläpanimossa tällä reissulla, joten en kirjoittanut siitä mitään. Kenties seuraavalla kerralla tie vie myös sinne!
Edellisvuonna viimeksi veneiltiin tuolla pari päivää. Mathiljedalissa on kyllä lupsakka tunnelma ja Terhossa on todellista tunnelmaa-
Joo Matildaan kelpaa kyllä tulla veneelläkin. 🙂
Mathildedahl on ihana. <3 Tein sinne viime kesänä yön yli reissun ja siinä ajassa ehti pyöriä ruukin raitilla, käydä Terhossa pizzalla ja seuraavana aamuna patikoida Teijon kansallispuistossa.
Joo eikö olekin! <3 Ja kiva juttu kun se on niin kompakti, että tosiaan yhdenkin yön reissulla ehtii nähdä paljon.
Kivasti kirjoitettu juttu! Huomaan että Mathildedalissa käynnistä on liian monta vuotta, koska en muista ollenkaan että se olisi ollut niin kiva kun juttusi ja hyvät kuvasi todistavat. Odotan mielenkiinnolla vaellusreittijuttuasi ja taidan sen jälkeen poiketa kylälle: )
Kiitos Jaana! 🙂 Matilda on tosiaan varmasti kehittynyt ihan huimasti viimeisen parin vuoden aikana. Nyt olen julkaissut jutun Teijon kansallispuistostakin, toivottavasti siitäkin on iloa! https://www.rantapallo.fi/fiftyfifty/2022/06/02/teijon-kansallispuiston-monipuolinen-sahajarven-kierros/
Suomen kohteet on itselle ihan tuntemattomia näköjään, kun tästäkään en ollut ennen kuullut. Vaikuttaa ihanalta! Rakastan alpakoita, persoonallisia kahviloita ja tietty merta, eli tää täytyy ehdottomasti laittaa listalle Suomen matkaa varten.
Tästä on kohkattu enemmän Suomessakin vasta noin parin vuoden ajan eli ei ihme, jos tieto ei aina kantaudu sinne toiselle puolelle maapalloa. Mutta ehdottomasti tämä kannattaa ottaa viikonloppukohteeksi, kun Suomeen taas päädytte. 🙂
En ole itse käynyt Mathildedalissa, vaikka Teijossa olen joitain kertoja käynytkin. Näyttää ja kuulostaa oikein mukavalta paikalta ja muutenkin tykkään yleisesti useammasta Suomen ruukkikylästä. Ja tuo pizza näyttää herkulliselta!
Joo, käymistäni ruukkikylistä Mathildedal on itse asiassa ehdoton suosikkini. 🙂 Enpä tosin kovin monessa olen käynyt, mutta silti. Suosittelen lämpimästi! 🙂 Ja pizzaa myös.
En ole minäkään tuolla käynyt, mutta olen kuullut kyllä paikasta. Tästä oli joku aika sitten muissakin blogeissa juttua, mutta en silloin muistaakseni jaksanut innostua aiheesta. Paikkahan näyttää tosi kivalta ja viihtyisältä 🙂 Ihana kesäinen fiilis välittyy myös kuvista.
Joo on todella ihana, lämmin suositus! Joskushan siinä käy sillä tavalla, että tarvitsee lukea useamman kerran samasta paikasta ennen kuin alkaa uskoa, että paikassa on jotain kiinnostavaa. Ehkä tämä on se kesä, kun löydät itsesi Mathildedalista. 🙂
Juttusi luettuani alkoi kovasti harmittamaan, että en vieraillut täällä jo niinä vuosina kun asuin Turussa. Nyt pitää sitten lähteä reissuun ihan varta vasten, mutta mukavaahan se vain on! Ihanalta paikalta vaikuttaa.
Usein siinä voikin käydä niin, että kun jokin on liian lähellä, ei tule lähdettyä. Mutta Mathildedal on tosiaankin varta vasten tehtävän reissun arvoinen, eli sinne vaan! 🙂