Salo | elokuu 2021
Jos päätyy vierailemaan Mathildedalin idylisessä ruukkikylässä, kannattaa reissuun yhdistää myös luontoretkeily Teijon kansallispuistossa. Yksi Suomen nuorimmista kansallispuistoista (perustettu 2015) on nopeasti noussut suosituksi retkikohteeksi, jossa esimerkiksi viime vuonna kävi yli 100 000 vierailijaa.
Teijossa on useita päiväretkeilyyn sopivia reittejä alle kilometrin mittaisesta, esteettömästä Kariholmasta melkein yhdeksän kilsan Sahajärven kierrokseen. Mathildedalia lähimpänä olevat reitit ovat Matildanjärven kierros (5,5 km) ja Jeturkastin kierros (4,6 km), mutta minä ja ystäväni päädyimme valitsemaan Sahajärven kierroksen, jonka aikana saisimme nauttia niin metsämaisemista kuin järvivesistäkin.
Sahajärven kierrokselle voi lähteä joko Nenustannummen pysäköintialueelta (Sauruntie 647) tai Laviakalliosta (Sauruntie 910). Suositeltu kiertosuunta on vastapäivään ja reittimerkit ovat oransseja.
Me köröttelimme Laviakalliolle, joka oli Mathildedalista katsottuna lähempi parkkipaikka. Laviakalliolta lähdettäessä kuljetaan vain alle kilometrin matka perinteikkäässä mäntymetsässä ennen kuin saavutaan Sahajärven rantaan ja ensimmäiselle lossille. Sahajärven kierroksella on peräti kaksi lossia, joilla Sahajärvi ylitetään, ja tämän takia kierros on käveltävissä vain sulan maan aikaan. Ajantasaiset tiedot lossien tilanteesta löytyvät täältä.
Lossiylitykset ovat varsin nopeita pyrähdyksiä, ja niiden välissä voi ihailla kallioilta Sahajärvelle avautuvia maisemia. Tavallaan sääli, että kalliot tulivat meille tutuiksi jo näin aikaisessa vaiheessa reittiä – muuten paikka olisi ollut oiva evästauolle.
Lossien jälkeen kierros siirtyy nopeasti kulkemaan kallioiden laelle. Se on kivaa vaihtelua metsässä tarpomiselle, mutta kartan lupaama näköalapaikka jättää hieman kylmäksi. Horisontissa pilkottava Sahajärvi ei ihan pääse oikeuksiinsa, koska puut blokkaavat näkymän varsin onnistuneesti.
Kallioetapin ja Nenustannummen väliin jäävä reilun kilometrin mittainen osio pitää sisällään niin lehtimetsää ja saniaisia kuin perinteikkäämpää mäntymetsää kanervikkoineen. Juuri tällä osuudella istahdimme kaatuneen kelon päälle syömään eväitä – penkkejä kun ei näkynyt missään.
Nenustannummelta alkoi lyhyt pitkospuuosio kuusimetsässä, jossa ehdimme bongata palokärjen. Kostealla suolla vallitsi seesteinen tunnelma. Suoalue jatkui ihan Hamarijärven rantaan saakka. Koleassa elokuun tuulessa liplattava Hamarinjärvi ei varsinaisesti houkutellut uimaan.
Järveltä matka jatkui enää reilun kilometrin verran kallioiden kautta takaisin Laviakallion pysäköintipaikalle.
Meiltä kului kierrokseen lähes neljä tuntia, kun etenimme hissukseen ja söimme rauhassa eväät. Paras taukopaikka löytyy lossien väliseltä Kalasuntin laavulta, joka on tosiaan harmittavan lähellä Laviakallion parkkipaikkaa, jos kierroksen aloittaa sieltä. Niinpä evästauko-optimoija aloittaa kierroksen Nenustannummesta, jolloin Kalasuntti sattuu reitille noin puolessa välissä Sahajärven kierrosta.
Sahajärven kierros oli maastonsa osalta kivan monipuolinen reitti, vaikka suuret vau-elämykset jäivätkin puuttumaan.
Oletko vieraillut Teijon kansallispuistossa?
Seuraa Tien päällä -matkablogia Facebookissa | Instagramissa | Blogit.fi-palvelussa | Blogipolku.fi-palvelussa.
Teijon kansallispuisto on meille tuttu. Kun me kiersimme Sahajärven kierroksen, meidän kokemustamme pääsi vähän pilaamaan valtava hyttysmäärä. Lossiylitykset olivat kkuitenkin todella kivoja, ja ne taisivat olla reitin hauskimpia osuuksia. Upea muuten tuo teidän palokärjen bongaaminen!
Äh, hyttyset ovat kyllä kerrassaan ihan kamalia ja voivat todellakin pilata luontoretken! Lossiylitykset ovat kyllä toimiva lisämauste ihan kaikkialla. 😛 Joo se palokärki oli kyllä onnekas bongaus!