Eurooppa Kaupunkilomat Matkakertomukset

Ihana Italia: kolme päivää Milanossa

Milano | maaliskuu 2022

Yksi vuosi ja seitsemän kuukautta. Niin kauan ehti vierähtää edellisestä ulkomaanmatkasta, joka suuntautui Tallinnaan syyskuussa 2020. Lentokoneessa istumisesta oli kulunut vielä kauemmin: kaksi vuotta ja kahdeksan kuukautta.

Nämä molemmat kuivat kaudet tulivat päätökseen maaliskuun lopussa keväisen aurinkoisessa Milanossa.

Suuntasimme Milanoon pidennetyksi viikonlopuksi perheen kesken. Toisin kuin yleensä matkoilla, tälle minulla ei ollut oikestaan mitään suunnitelmia. Ajattelin, että jos kolmen päivän aikana näemme edes Duomon katedraalin, olen tyytyväinen.

Tietenkin me näimme Duomon – kahdestikin. Sen lisäksi nautimme Parco Sempionesta, ihailimme aamutuimaan  ihastuttavan rauhallista Naviglia ja uuvuimme väepaljouteen Vittorio Emanuelen lasikattojen alla. Vietimme lukemattomia kiireettömiä tunteja leikkipuistoissa ja söimme pizzaa, pastaa ja gelatoja joka päivä vatsat täyteen. Joimme espressoja (me aikuiset, toim. huom.) ja illastimme puistossa tapaamamme paikallisen perheen kanssa lähtöä edeltävänä iltanamme. Kaiken tämän saimme tehdä parinkymmenen asteen auringonpaisteessa.

Takana on siis ihana loma, joka tuntuu herättäneen koronavuosien ja pitkän talven nujertaman, entisen matkailijan eloon.

Päivä 1: Piazza del Duomo ja Corso Buenos Aires

Olimme varanneet Airbnb-asunnon kolmen kilometrin päästä Duomosta, Buenos Airesin shoppailualueen liepeiltä. Iloksemme huomasimme, että sadan metrin päässä kotioveltamme oli leikkipuisto. Ja sen vieressä näkyi olevan kutsuva lounaspaikka. Ensin lounasta – sitten leikkimään!

Paistattelimme Italian kevätauringossa kuin saimaannorpat toukokuisin Saimaan kallioilla. Ja paikallisilla oli tietenkin toppatakit päällä.

Lounas- ja leikkihetken jälkeen aloimme taivaltaa pitkin pitkää Corso Buenos Airesia hitaasti, mutta varmasti kohti Duomoa. Hulppealta ostoskadulta tarttui mukaan päivän toiset gelatot Grom-nimisestä gelateriasta (Corso Buenos Aires, 13).

Rakennukset Corso Buenos Airesin ja sitä seuraavan Corso Venezian varrella ovat kauniita ja elegantteja. Yleisilme on selkeästi sliipatumpi kuin historiallisessa ja ihastuttavalla tavalla kulahtaneessa Roomassa.

Emme selvinneet koko kolmen kilometrin matkaa lounaan ja kahden eri gelaterian kautta. Poika väsähti rattaisiin ja me pysähdyimme espressolle. Juuri tätä arvostan Italiassa kovasti: nuupahtaneen matkailijan on niin helppoa saada lisäenergiaa, kun joka puolella on kahviloita, ravintoloita, jäätelökioskeja ja konditorioita.

Rattaissa tupluureja vetänyt poika sähäköityi Duomon ihmis- ja puluvilinässä välittömästi, kun pääsi juoksemaan vapaasti. Piazza del Duomon aukiolla oli mahtava karnevaalimeininki, kun lähistöllä soitti taitava AC/DC-coverbändi. Turisteja – maskipäisiä ja ilman – oli paljon, mutta ei tungokseksi asti. Pojalla oli valtavasti lääniä juosta aukiota ympäri, jahdata puluja ja tanssia T.N.T:n tahtiin.

Niin hieno kuin Duomo onkin, myönnän, että oman jälkikasvun riemastunut tanssahtelu jätti konkreettisimmat muistot paikasta. Sitä seuratessa aloin tajuta, mikä oma taika onkaan lasten kanssa matkustamisessa.

Päivä 2: Parco Sempione

Toinen päivämme käynnistyi taaperon mielestä jännittävällä metromatkalla Parco Sempioneen – valtavaan puistoon Milanon keskustassa. Sen lähellä sijaitsee moni muukin kaupungin tärkeimmistä nähtävyyksistä, kuten Santa Maria Delle Grazien kirkko, jossa näkee Leonardo da Vincin Viimeisen ehtoollisen. Siitä on kirjoittanut Milanossa usein vieraillut Mika Lähtöportti-blogissaan. Mikan blogista löytyy lukusia muitakin lukemisen arvoisia Milano-juttuja.

Puiston vastakkaisissa päissä, noin puolen kilometrin päässä toisistaan seisoo Milanon kaksi kuuluisaa maamerkkiä: Castello Sforzesco ja Pariisin Riemukaarta muistuttava Arco della Pace. Me lähdimme valloittamaan puistoa lounaasta Castello Sforzescon kautta.

Mahtipontinen, punatiilinen Castello Sforzesco on – kuten nimestä saattaa päätellä – entinen linna, joka nykyään toimii kotina usealle museolle. Valtava rakennus kätkee sisälleen muun muassa Antiikin taiteen museon, arkeologian museon ja soitinmuseon. Sforzescossa näkee myös paljon esimerkiksi da Vincin ja Michelangelon töitä.

Linnan alueella käyskentely on suositeltavaa siitä huolimatta, että ei olisi menossa käymään jossain sen museoista. Mukulakiviä ja hyvinhoidettua lääniä riittää, ja hyvinhoidetuilla nurmikkoaluella voi vaikka levähtää. Linnan alueelta löytyvät myös ilmaiset, siistit vessat.

Kun jättää Sforzescon linnan taakseen ja päätyy Parco Sempionen sisäänkäynnille, horisontissa siintää jo komea Arco della Pace. Sitä kohti lähdimme kävelemään.

Vuonna 1888 perustettu Parco Sempione on lähes 40 hehtaarin kokoinen, ja sieltä löytyy esimerkiksi akvaario, useita ravintoloita ja designiin keskittyvä museo Triennale di Milano. Me otimme kiintopisteeksemme puiston koillisessa nurkassa sijaitsevan leikkipuiston – kuinkas muutenkaan.

Parco Sempione tuntui leveine käytävineen ja korkeinen puineen suureelliselta, kuin Milanon oma Central Park – vaikkakaan ei yhtä vaikuttava. Maaliskuun lopulla puisto ei ollut puhjennut vielä kovinkaan hehkuvaan kukka- ja viherloistoon, vaan maa pöllysi tomuisena jalkojemme alla. Muutamat kirsikankukkapuut kuitenkin bongasimme. Puiston keskellä on yksi vähän isompi lampi, jonka rantakivetyksillä voi nähdä kilpikonnia.

Lasten leikkipuisto Parco Giochi Castello oli taas nappivalinta kaksivuotiaan kanssa liikkuvalle. Huolimatta siitä, että poika oli juossut jo ympäri Sforzescon linnan läänejä ja kävellyt melkein koko matkan sieltä puistoon, riitti hänellä energiaa puiston kiipeilytelineillä ja liukumäissä. Puiston vieressä on myös pieni, maksullinen autorata.

Parinkymmenen asteen lämmöt tekivät meille aikuisille Parco Sempionesta hieman tukalan paikan olla, joten kellon lyödessä 12 suuntasimme välittömästi puistosta pois lounasta syömään. Sen jälkeen seurasi sulattelukävely Parco Sempionen läpi takaisin Sforzescon linnalle – kotiin vievää punaista metrolinjaa kun ei harmillisesti ollut Arco della Pacen päässä.

Parco Sempionen lähistöllä voisi tosiaan viettää vaikka kokonaisen päivän, koska jo edellämainittujen nähtävyyksien lisäksi sieltä on lyhyt matka Breran viehättävälle alueelle, eikä kaukana ole myöskään Milanon oma Chinatown. Meiltä nämä jäivät nyt väliin, koska puistossa käyskentely alkoi viedä veronsa.

Päiväunien jälkeen meidän oli tarkoitus matkata taas eri puolella kaupunkia, tällä kertaa kauniille Naviglin kanaalialuelle, joka on alkuiltaisin milanolaisen aperitivokulttuurin mekka. Airbnb-asuntomme viereisen leikkipuiston imu oli kuitenkin matkajengin nuorimmaiselle täysin vastustamaton ohittaa, joten pyyhimme aikataulut ja suunnitelmat tyhjiksi siltä illalta.

Jälleen uusi opetus minulle ensimmäisiä kertoja lapsen kanssa ulkomailla matkustavalle: ajankäyttöä ei voi aina optimoida, ja se on lomalla ainoastaan hyvä asia.

Päivä 3: Navigli, Galleria Vittorio Emanuele ja pizzaillallinen paikallisten kanssa

Milanon kauneimmaksi alueeksikin tituleerattu Navigli sai siis odottaa vielä kolmanteen päivään. Se on Duomon ja Galleria Vittorio Emanuelen lisäksi yksi selkeistä Milanon ”pakollisista” nähtävyyksistä. Juuri Naviglissa riittää alkuiltaisin menoa ja melskettä, kun paikalliset ja turistit kansoittavat baareja ja ravintoloita nauttiakseen aperitiivoja. Aperitivokulttuuri tarkoittaa sitä, että yhden drinkin hinnalla saa nauttia antipastoja eli alkupaloja runsaasta buffetpöydästä.

Tarkemmin ajatellen Naviglin kapeat kujat ja täysinä pullottavat ravintolat aperitivon aikaan olisivat voineet olla enimmäkseen uuvuttava kokemus meille. Siksi olikin onni, että päädyimme Navigliin aamutuimaan. Kanaalin varrella oli hiljaista ja rauhallista, vain muutamia ravintoloita ja pubeja oli auki.

Saatoimme nauttia Naviglista täysin siemauksin. Istahdimme Mag Cafeen (Ripa di Porta Ticinese 43) toiselle aamiaiselle – miten hyvältä kermatäytteinen croissant ja capuccino maistuivatkaan!

Kellon lähestyessä puolta päivää alkoivat Naviglin kadut olla jo huomattavasti vilkkaammat kuin kymmeneltä aamulla. Suosittelen erittäin lämpimästi alueelle tutustumista aamutuimaan kiireettömästi.

Onnistuneen Naviglin-vierailun jälkeen minulla oli vielä yksi kana kynittävänä – nimittäin Duomon viereinen Galleria Vittorio Emanuelen ostoskeskus. Jos olisimme olleet viisaita, olisimme käväisseet ylellisen ostoskeskuksen lasikattojen alla jo ensimmäisenä iltana, silloin kun poika tamppasi pitkin pulujen kansoittamaa Piazza del Duomoa.

On hieman noloa myöntää, mutta en yksinkertaisesti tajunnut, että nämä nähtävyydet sijaitsivat käytännössä vierekkäin. Olin ottanut Milanosta hävyttömän vähän selvää etukäteen – sekin kuvastaa tätä lapsiperhematkailun tuomaa uutta, rennompaa matkafilosofiaani.

Milanossa olisi ollut muutakin kiinnostavaa nähtävää, mutta harva niistä sijaitsi valtavassa kaupungissa kävelymatkan päässä. Siksi viimeinen kohteemme olisi Galleria Vittorio Emanuele.

Valitettavasti lauantai-ilta Vittorio Emanuelessa osoittautui uuvuttavaksi virheeksi. Porukkaa oli kuin pipoa, emmekä lopulta jaksaneet olla paikan päällä kymmentä minuuttia kauempaa. Otimme välittömästi metron takaisin kotikulmille ja painuimme – minnekäs muualle – leikkipuistoon.

Miljoonas kerta samassa leikkipuistossa ei kuitenkaan ollut ajan hukkaa. Poikamme alkoi potkia siellä palloa paikallisen kaksivuotiaan kanssa, ja Pyry tutustui pojan isään. Samaan aikaan, kun olin itse käymässä vessassa kämpillä, oli Pyry sopinut miehen kanssa yhteisestä illallisesta.

Niinpä kellon lyödessä puoli kahdeksan olimme jonottamassa läheiseen Marge-pizzeriaan (Via Plinio 6) alle tunti sitten tapaamamme perheen kanssa. Mies oli puoliksi italialainen ja puoliksi virolainen, hänen vaimonsa Pietarista. Milanosta on kuulemma vaikeaa löytää hyvää napolilaista pizzaa, mutta Margen ulkopuolella kiemurteleva jono kertoi sen olevan yksi vaatimuksen täyttävistä paikoista.

Vietimme lämminhenkisen tunnin tämän perheen seurassa iloisesti porisevassa ravintolassa. Pizzan taikina oli napolilaisen pehmeää, reunat mukavasti hiilenmakuiset. Ketään pizzeriassa ei haitannut kaksi äänekästä taaperoa ja heidän metkunsa.

Se oli täydellinen päätös kolmen päivän lomalle Italiassa. Milano sai minut ihastumaan Italiaan yhä vakavammin, enkä malta odottaa, milloin pääsen sinne takaisin.

Oletko käynyt Milanossa?

Seuraa Tien päällä -matkablogia Facebookissa | Instagramissa | Blogit.fi-palvelussa | Blogipolku.fi-palvelussa.

Saatat myös pitää...

25 kommentti

  1. Mahtavaa että pääsitte reissuun ja vieläpä Italiaan! Pienten lasten kanssa reissaaminen on ajoittain raskasta, mutta myös hyvin avartavaa ja palkitsevaa. Koskaan ei voi tietää mikä kiinnostaa eniten ja samalla huomaa itsekin asioita, joihin ei muuten kiinnittäisi mitään huomiota. Italia on mainio matkakohde lasten kanssa, samoin esimerkiksi Kreikka, josta on jäänyt mieleen todella lapsirakkaita ihmisiä. Meillä on muuten melkein samanlainen kuva Parco Sempionen sinisestä liukumäestä silloisen taaperon kanssa 😀

    Hyvä että päädyitte Navigliin aamulla, varmasti paras vaihtoehto teidän reissulle! Ihan aamulla en ole siellä vielä koskaan käynyt, mutta iltapäivätkin ovat olleet mukavan rauhallisia illan vilinään verrattuna. Kiitos linkkauksesta 🙂

    1. Joo juurikin näin kun kuvailit, omalla tavallaan rankempaa, mutta avaa ihan uusia juttuja matkoilla. 🙂 Kiitos paljon kaikista mainioista vinkeistä, kokeiltiin myös sun mainitsema K2 Trattoria Toscana ja se oli kuin olikin tosi kiva ravintola. Italia tosiaan tuntui olevan ihan mahtava lapseperhekohde, voin kuvitella, että myös Kreikka. Sinne ehkä seuraavaksi! Hauska sattuma, että teillä on samanlainen kuva Parco Sempionen liukumäestä. 😀

  2. Meilläkin lentokoneessa istumisesta oli ehtinyt kulua yli vuosi, ennen kuin helmikuussa lensimme Meksikoon. Mukavaa, kun matkustaminen alkaa jälleen olemaan helppoa. Olemme käyneet Milanossa vain pikaisesti, mutta kaupunki vaikutti kivalta ja mielellään siihen tutustuisi perusteellisemminkin.

    1. Ooh, Meksiko oli varmasti huikea kohde kun pitkästä aikaa pääsi ulkomaille. On tosiaankin ihanaa, että kahden vuoden jälkeen tilanne alkaa vihdoin normalisoitua, vaikka meidän matkalla edelleen maskit ja koronapassit olivatkin pakollisia. Milano oli kyllä tosiaan kiva kaupunki, vaikka ei yhtä ihana kuin Rooma.

  3. Italiassa on kyllä niin älyttömän monta mielenkiintoista kohdetta. Ja useammassa paikassa olen käynytkin. Jostain syystä Milano ei ole ollut listoillani kovin korkealla. Tosi kivalta siellä kyllä näyttää!

    1. No sanopa muuta, tahtoisin päästä kiertelemään Italiaa ristiin rastiin vaikkapa kuukaudeksi, siinä olisi hyvä alku. Milano ei ole mullakaan aiemmin ollut ykkösenä Italian-haavelistalla, mutta osoittautui oikein mukavaksi kohteeksi, jossa kyllä kannattaa käydä edes kerran. 🙂

  4. Ihanaa, kun saitte perheystäviä reissulta. Isot kaupungit jäävät ihmisiin tutustumisen suhteen yleensä valjuiksi – mutta leikkipuisto on tähän huippu paikka!!!

    1. Jep, lapset tuntuvat toimivan hienona ice breakerina! Harvemmin sitä pariskuntamatkoilla tulee pahemmin tutustuttua uusiin ihmisiin. 🙂

  5. Voi että kuinka tutulta kaikki kuulosti, ihan kuin meidän perhe olis ollu matkalla teidän saappaissa 😀 Tämä on kyllä matkailua parhaimmillaan, tai siis tuntuu että nykyään matkustaminen on enemmän vaan tällaista fiilistelyä ja ihmettelyä. Näin pitkän matkustamattomuuden jälkeen just kahvilassa istuskelu tuntuis aivan parhaalta asialta! Teillä on kyllä ollut ihanat kelit siellä. Huomasin kans kun taaperon kanssa aikoinaan paljon matkustin, että paljon kirjoitin matkapäiväkirjaan siitä mitä lapsi matkalla teki, miten kaikkeen reagoi ja innostui ja keskityin vain siihen, miten lapsi matkan koki 😀 Jäi helposti varsinaiset nähtävyydet taka-alalle ja leikkipuistojen näkeminen sai yllättävän iloiseksi. Mullakin on matkailu muuttunut sellaiseksi, että vaan lähden enkä selvittele oikein mitään etukäteen. Ennen googlettelin kuumana useita viikkoja / kuukausia ennen matkaa ja nyt vaan lähdetään ja tyyliin matkalla lentokentällä vähän tutkin, mitä siellä nyt sitten lopulta onkaan vastassa (kärjistettynä). Kova matkakuume on täällä viime aikoina ollut, mutta en oo vielä mitään varannut, jotenkin tähän kotona oloon on niin sopeutunut, heh. Ihana kuitenkin lukea muiden tuoreita tuulahduksia maailmalta! <3

    1. Hehe, kiva kuulla, että löysit samaistumispintaa! 😀 Voinkin kuvitella, että pienten lasten kanssa matkailu on aina enemmän tai vähemmän samanlaista. Hauska kuulla tuokin, että sullakin jäi taka-alalle kaikki muu, kun keskityit siihen, mitä ja miten lapsi koki. 😛 Tavallaan tämä uusi laiskempi ennakkosuunnittelu on kivaa vaihtelua ja tekee hyvää ainakin itseni kaltaiselle suunnittelijalle. Ja sama homma täällä, hirveä matkakuume koronan jäljiltä, mutta tiedän senkin, ettei tässä hetkeen taas tulla tekemään mitään kovin merkittäviä matkoja, kun pikkuveli saapuu maailmaan juhannuksen tienoolla.

  6. Minullakin on tovi, siitä kun viimeksi olen ollut ulkomailla ja tuo keväinen tuulahdus piristi kummasti. Ihanaa kuulla kuinka rennosti olette ottaneet reissun ja nauttineet, myös ruoasta, kahviloista ja tietenkin gelatosta. Olen käynyt kerran Milanossa ja tuolloin oli tavoitteena päästä katsomaan sitä kuuluisaa taulua, mutta en tietenkään ollut varannut lippuja, joten jäi näkemättä. Olimme Milanossa päiväretkellä ja mieleeni on jäänyt elävästi tuo ihmispaljous siinä aukion ympärillä sekä tupaten täynnä oleva galleria.

    1. Joo, enpä olisi itsekään tajunnut varata lippuje etukäteen Viimeistä ehtoollista katsomaan, mutta jätimme sen suosiolla nyt kokonaan väliin. Milano oli kyllä kiva kevätreissukohde, vaikka ei ihan Rooman tasolle noussut omalla listalla. Mutta teki niin hyvää! <3

  7. Ah, ihana Italia! Se ei koskaan petä. Milano on meillä vielä kokematta, vaikka muuten ollaan Italiaa nähty jonkin verran. Kuulostaa oikein mukavalta minilomalta!

    1. Milano on kyllä sellainen, että kyllä siellä kerran kannattaa käydä. Vaikka uskon toki, että monet muut Italian kohteet saavat sydämen pamppailemaan kiivaammin, että ei tämä yhtä ihana ollut kuin Rooma. Mutta tosi ihana, ja tosiaan Italia ei todellakaan petä koskaan. 🙂

  8. Tulipas kyllä Eurooppaan ikävä tätä lukiessa! Olen silmäillyt kesäkuuksi vähän lentoja Italiaan, joten siinä mielessä oli kiva päästä vähän jo tunnelmaan. Näyttää ihanan rennolta lomalta jossa ei ole kiirettä minnekään. Tuota kahvilakulttuuria muuten kaipaan kovasti kun sitä ei täällä Yhdysvalloissa niin paljoa vaalita, vaan kahvikin otetaan usein mukaan. Kiva, että olette taas päässeet reissuun ja bloggaamaankin pitkästä aikaa.

  9. Ihanaa että pääsitte pitkästä aikaa reissuun, rento reissutunnelma välittyy jutusta, ja Milano näyttää varsin ihastuttavalta! Italiassa ollaan mekin käyty pariin otteeseen, mutta Milanon seudulla ei olla vielä vierailtu. Jonkinlainen patikointia, kauniita kyliä ja kaupunkikohteita yhdistelevä kierros Pohjois-Italiassa olisi mahtava!

    1. Pohjois-Italiassa tosiaan olisi vaikka mitä muutakin upeaa nähtävää Milanon lisäksi. Dolomiitit varmasti voisi yhdistää samaan reissuun, se vasta oli jotain!

  10. Italia on ihana, kuten täällä on moni todennut. Milanon lentokentällä olen käynyt, mutta sieltä ollaan siirrytty pikaisesti muihin kohteisiin, joten kaupunki on näkemättä. Sinne olisi kyllä kiva joskus päästä ja kiinnostaisi myös muualla Italiassa kiertely. Kiva myös tuo teidän ex tempore illallinen paikallisen perheen kanssa. Tuollaiset kohtaamiset ovat matkustamisen pippuri ja suola. 🙂

    1. Muakin kiinnostaisi hirveästi Italiassa kiertely enemmän ja pidemmän aikaa. Katsoin, että junayhteydet siellä olisivat aivan huiput, mutta totta puhuen auto olisi varmasti meidän konklaaville kätevämpi tässä elämäntilanteessa. Ja joo sanopa muuta, tuollaiset spontaanit illalliset ja tuttavuudet ovat ihan huippujuttu. 🙂

  11. Jotakin etäisen tuttua joissakin kuvissasi on, vaikka itse olen käynyt kaupungissa vain työmatkalla, asuen lähempänä matkan kohteena ollutta toimistoa kuin keskustaa, mutta kyllä tuolla yhtenä iltana sen verran tuli kierreltyä, että kaupungista syntyi edes haalea, vesivärein hahmoteltu kuva. Ja voisihan sitä vaikka vielä joskus harkita tuonne palaavansakin …

    1. Varmasti Milano ansaitsee uusintavisiitin paremmalla ajalla. 🙂

  12. Voihan Italia! Meillä Pohjois-Italia jäi viimeiseksi kohteeksi ennen pandemiasulkuja. Käytiin silloin myös Milanossa, jossa edellisestä visiitistä olikin jo vierähtänyt useampi vuosi. Jostakin syystä Milano ei oikein kolahda itselleni, mutta viimeksi jo vähän tykättiin.
    Nyt ei olla käyty koko Italiassa reiluun kahteen vuoteen, joten ikävä on jo kova!

    1. Tiedän mitä tarkoitat tuolla, ettei Milano ihan kolahda. Tykkäsin meidän reissusta kovasti, koska Milano oli tässä elämäntilanteessa vain tosi ihanteellinen kohde, mutta siitä jäi silti puuttumaan se totaalinen rakastumisen tunne, minkä sain vaikkapa Roomassa. Siitä huolimatta voisin mennä uudestaan Milanoonkin, koska Italia nyt vain on niin ihana. 🙂

  13. Suvi says:

    Ihana Milano!
    Käytiin tytön (nyt siis jo 21v) kanssa siellä reilu vuosi sitten eka kerran. Ennakko-oletukseni oli vettynyttä spagettia, kolkkoa ja hieman tylyjä ihmisiä. No, kaikki meni päälaelleen! Missään en ole saanut niin hyvää asiakaspalvelua kuin Milanossa ja ne ruuat! Nami! Tehtiin paljon taustatyötä ja löydettiin niin hyviä ruokapaikkoja että.. Todella kauniita ruokapaikkoja ja kahviloita sekä tyylikkäitä ihmisiä.. Rakastuimme Milanoon täysin ja meillä molemmilla se meni heittämällä Rooman ohi. Itse olin kaupungissa 9 yötä ja tyttö kuukauden töissä.
    Nyt pääsemme onneksi palaamaan Milanoon toukokuussa; minä taas 9 yöksi ja tyttö ehkäpä 1-1,5kk mallin töitä tehden.. Onneksi äiti vielä huolittiin mukaan.. 🙂

    1. Kuulostaa siltä, että Milano todella kolahti teille! Tykkäsin myös Milanosta, vaikka mulle taas Rooma vetää pidemmän korren. 🙂 Ja tuo reissu Milanoon tyttären kanssa kuulostaa tosi mahtavalta!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *