Luontomatkailu Maakuntamatkat Matkakertomukset Varsinais-Suomi

Saaristomeren kansallispuiston upea Örö

Kemiönsaari | kesäkuu 2021

Sanotaan, että Saaristomeren saaristo on maailman kaunein. Kesäkuussa lähdin kuuden matkabloggaajakaverin kanssa selvittämään, onko tässä mahtipontisessa väitteessä perää. Kohteenamme oli Saaristomeren kansallispuistoon kuuluva Örö. Muita kansallispuiston saaria ovat esimerkiksi Högsåra, Björkö ja Holma.

Varsinais-Suomessa Paraisten ja Kemiönsaaren alueelle levittyvä Saaristomeren kansallispuisto on yksi vaikeimmin saavutettavista kansallispuistoistamme – sinne päästäkseen kun on aina mentävä veneellä meriteitse. Tiedän, että ilman tätä huippuporukkaa, en olisi varmaan vielä moneen vuoteen eksynyt Örölle – ja mikä sääli se olisikaan! Kiitos siis Hanneli (Toisiin maisemiin), Katja (Lähtöselvitetty), Noora (Kerran poistuin kotoa), Rosa (Joko mennään), Jenni (Unelmatrippi) ja Merja (Merjan matkassa)!

Ulkosaaristossa sijaitseva Örö on vanha linnakesaari, joka oli peräti sata vuotta suljettuna yleisöltä, kunnes aukesi kesäkuussa 2015. Saarelta löytyvät historialliset kasarmialueet, ja Puolustusvoimilla on edelleen valvontatoimintaa siellä. Tämän lisäksi saari on tunnettu ainutlaatuisesta luonnostaan, joka on säilynyt juuri siksi, että Örö oli niin pitkään suljettuna.

Örölle voi nykyään mennä sekä omalla veneellä, että yhteysaluksilla, jotka lähtevät Kemiönsaaren Kasnäsin satamasta mantereen puolelta. Autoa saarelle ei voi ottaa, vaan ne jätetään Kasnäsiin ilmaiselle parkkialueelle.

Liput laivaan kannattaa varata hyvissä ajoin ennakkoon, koska paatit eivät ole kovin suuria. Yhtä lailla ennakkoon pitää varata majoitus. Valittavina ovat uudehko hotelli, pari hostellia sekä ympäri saarta levittäytyviä  mökkejä ja paritalohuoneistoja.

Venematka Kasnäsista Örölle kestää 45 minuuttia. Päästyämme maihin meitä vastassa oli saaren henkilökuntaa, jotka toivottivat meidät tervetulleiksi infopaketin kera. Omat matkatavarat sai laittaa mönkijän peräkärryyn, josta ne kuljetettaisiin omalle majapaikalle. Super kätevää! Meidän majoituksena oli siisti, joskin hieman nuhjuinen Upseeritoimiston hostelli. Se oli oikein sopiva yhdeksi yöksi.

Tämä on yksi vuoramökeistä, ei hostelli.

Upseeritoimiston hostelli, toinen hostelli, hotelli ja Ravintola 12″ sijaitsevat noin puolen kilometrin päässä satamasta. Hostellissa yöpymiseen kuului kattava aamiainen ravintolassa, mikä oli todella kiva lisä. Raflan lounas oli hieman tyyris (18 e) tasoonsa nähden, mutta tankkaaminen oli tärkeää – olimme nimittäin lähdössä toiselle Örön kahdesta luontopolusta.

Öröllä on kaksi luontopolkua, jotka kiertävät saaren eri kolkissa. Sininen kierros eli 6″ kierros (4,7 km) kiertää etelässä ja punainen kierros eli 120 mm kierros (5,1 km) pohjoisessa. Kirjoitin näistä hienoista luontopoluista erikseen oman postauksensa, mutta muutama sana tässäkin.

Sininen reitti alkoi hieman pitkäveteisesti, mutta päästyämme Örön etelänokkaan, pääsimme nauttimaan ainutlaatuisista maisemista. Kirkas merivesi sai meistä useammankin intoutumaan Kroatia-vertauksiin. Oliko kyseessä epätoivoinen yritys nähdä Adrianmeren liplattavan Varsinais-Suomessa? Riippuu varmaan katsojasta, mutta ainakin allekirjoittanut oli haltioissaan.

Upeat merimaisemat jatkuivat myös saaren länsirannalla, jossa sininen reitti kulki huumaavasti tuoksuvien mäntyjen katveessa. Rannalla kasvaa Suomessa harvinaista merikaalta.

Osa retkikomppaniastamme joutui oikaisemaan loppumatkasta hieman. Olimme menossa hotellille maistelemaan paikallisia artesaanioluita. Oluthan on tunnetusti palautusjuomista jaloin.

Oluttastingin vetäjänä toimi kemiönsaarelaisen Kimito Brewingin toinen perustaja Jonas Salhberg. Perheyrityksen tarina on kiehtova. Sahlberg perusti Kimito Brewingin vuonna 2016 vaimonsa Stina Meller-Sahlbergin kanssa, ja viisi vuotta myöhemminkin pariskunta luotsaa panimoa ihan kahdestaan, koska näin he haluavat. Suurpiirteisempi Jonas hoitaa ölberin myymisen, vaimo rakastaa jynssätä oluentekoastioita puhtaaksi pieteteetillä.

Parasta on, että myös perheen 11-vuotias poika on innostunut oluenpanemisesta. Hän on ilmoittanut lähtevänsä 18-vuotiaana Berliiniin panimomestarikouluun, eikä isä voisi olla ylpeämpi. Saimmekin maistaa isän ja pojan yhteistä olutta, joka oli nimetty kuvaavasti Father & Son. Poika oli paitsi oluen pääarkkitehti, myös sunnitellut kauniin etiketin.

Villiltä kuulostava vadelma-mangopirtelön makuinen olut oli yksi olutmaistelun suosikeistani. Hedelmäinen ja raikas tuulahdus keskellä kesäpäivää. Muutenkin voin suositella Kimito Brewingin oluita. He keskittyvät puhtaisiin makuihin sen sijaan, että kikkailisivat omituisilla makuyhdistelmillä. Uskokaa pois – pirtelöolut oli kaukana kikkailusta.

Olutmaistelun jälkeen siirryimme Ravintola 12″:aan illalliselle. Olimme varanneet pöydän kello kuudeksi, koska yhdeksältä meillä olisi rantasaunavuoro. Luulin, että kolme tuntia olisi ollut liioitellun paljon aikaa ravintolassa, mutta oikeasti ehdimme saunavuoroomme nipin napin.

Ravintolan illallinen oli tasoltaan huomattavasti parempi kuin lounas, mutta palvelu oli hidasta ja muutenkin osittain puutteellista. Tilasimme alkupalaksi parsaa hollandaisekastikkeella, eikä missään oltu mainittu, että parsoja koristaa myös pekonimuru. Kaikki eivät halunneet punaista lihaa lautaselleen, joten puolet pöytäseurueemme parsoista menivät siis takaisin keittiöön. Tilalle ei kuitenkaan saatu pekonittomia parsoja, koska ne sattuivat loppumaan. Ikävä yllätys sen jälkeen, kun alkupaloja on odotellut yli tunnin.

Pääruokaa saimme vasta melkein kaksi tuntia pöytävarauksemme alettua. Hitaan palvelun syy oli ilmeisesti hotellissa ruokaileva synttäriseurue, joka tuntui pistäneen keittiön pasmat aivan sekaisin. Yhdistelmä oli suorastaan kummallinen: ruoka oli fine dining tasoa, mutta ehkä rimaa olisi pitänyt alentaa hieman, jotta kaikki eivät joutuisi odottamaan ruokiaan reilut puolitoista tuntia. Emme olleet ainoita hiiltyneitä asiakkaita. Pääruokana nautitut ahvenfileet olivat todella maukkaita, mutta kaiken odottelun jälkeen annos ei sammuttanut isoa nälkää.

Saimme sentään tuntuvat alennukset koko illallisesta.

Onneksi uuden rantasaunan löylyt ja lähes arktisen virkistävä merivesi huuhtoivat illallisen ikävät puolet mielestä pois. Vierasvenesatamassa sijaitseva rantasauna on yksi monista Örön vuokrattavista saunoista. Se on kallein, mutta ehdottomasti hintansa arvoinen. Kiva lisä on laituri, jolta on helppo kastautua mereen. Meidän viiden hengen puolentoistatunnin saunavuoro maksoi 20 euroa per henkilö. Ennakkovaraus on välttämätön. Myös paritalosaunassa on mahdollisuus uimiseen.

Lue lisää Örön vuokrasaunoista.

Seuraavana päivänä meillä oli vielä hyvää aikaa tutkia loputkin tästä pienestä saaresta, sillä vene Kasnäsiin lähtisi vasta 16.15.

Nyt lähdimme punaiselle reitille eli 120 mm kierrokselle. Alkuun pääsimme kulkemaan Örön kuuluisaa mukulakivikatua Pitkää ikävää pitkin. Sen jälkeen luvassa oli rehevää metsikköä, joka säväytti sinisen reitin ryteikköjä enemmän.

Lopulta punainenkin reitti vei länsirannikolle, joka häikäisi jälleen kauneudellaan. Ihmeellistä kyllä, pohjoisella puoliskolla länsirannikkoa tuuli tuiversi huomattavasti kovempaa kuin eteläisellä Adrianmerellä.

Örön pohjoiskärjessä nautimme koko reissun maittavimman ruuan, kun retkikeittiömestarimme Hanneli väänsi meille kalliolla uskomattoman maistuvat maissitortillat. Trangialla paistui mustapapua, halloumia, ja mukana oli myös avokadoa, tomaattia, jalopenoa… Jos vesi herahti kielelle, kannattaa laittaa seurantaan Hannelin ja muutaman muun retkikokkailuun erikoistuneen, mainion matkabloggaajan Instatili 100 retkireseptiä.

Erinomaisen ruuan lisäksi pohjoiskärjessä sävähdyttivät upeat maisemat. Ehdin jo julistaa, että eteläkärjen Kroatia-maisemat olivat saaren upeimmat, mutta nyt näitä pohjoisen kuvia katsoessani en enää osaa päättää. Kumpi nyt onkaan kauniimpi – Kroatia vai Kreikka?

Matkalla takaisin kohti hostellia ja edelleen vierassatamaa jalat tuntuivat jo aika puhkikäytetyiltä. Sen sijaan silmät eivät olisi saaneet vielä tarpeekseen Örön kirkkaista vesistä ja tuuheista metsätaipaleista.

Örön kauneus tuntuu näin jälkeenpäinkin ainutlaatuiselta. Se on samaan aikaan karu ja rehevä, ja siellä täällä nähtävät tykit ja juoksuhaudat tuntuvat olevan kuin väärässä paikassa. Ne eivät jotenkin istu siihen pastellinsiniseen raikkaaseen maisemaan, joka saarella ympäröi.

Kaksi päivää ja yksi yö riittivät mainiosti Öröllä, mutta yli kolmen tunnin matkat mennen tullen Helsingistä ja sinne takaisin tuntuivat peräkkäisinä päivinä turhan vaivalloisilta.

Hyvä idea onkin yhdistää Örö saarihyppelyyn, kuten retki-idolini Hanneli teki.

Lue myös Merjan kertomus Öröstä Merjan matkassa -blogista.

***

Oletko käynyt Saaristomeren kansallispuistossa tai Örössä?

Seuraa Tien päällä -matkablogia Facebookissa | Instagramissa | Blogit.fi-palvelussa | Blogipolku.fi-palvelussa.

Saatat myös pitää...

14 kommentti

  1. Olipa mukava päästä lukemaan sinunkin kokemuksiasi kauniista Örösta!

    Harmi, että ravintolakokemukset jättivät vähän toivomisen vataa. Itselläni on noiden suhteen muuten sellainen perjaata, että vaikka joskus sattuisi huono kokemus, annan paikalle usein (yhden) uuden mahdollisuuden. Kerranhan voi sattua vaikka mitä sählinkiä, mutta jos sellainen toistuu kahdesti, on todennäköisesti paikan toiminnassa enemmän tai vähemmän kehitettävää. No, Örö on toki sen verran hankalasti saavutettavissa, että sinne ei varmaan heti toista kertaa tulisi lähdettyä.

    1. Joo, siinä ravintolassa oli paljon hyvääkin, vaikka palvelu oli sinä iltana sekaisin. Ruoka oli kyllä hyvää, ja aamiainen loistava, vaikka en tainnut kirjoittaa siitä. Ihan hyvä periaate antaa myös uusi mahdollisuus. Örölle tosiaan ei tule varmaan kovin pian mentyä uudestaan, mutta voisin silti syödä samassa ravintolassa siellä käydessä.

  2. Saaristomeren Kansallispuisto on kyllä huippukaunis! Örössä en ole käynyt, vaikka monessa muussa paikassa on siellä suunnalla tullut käytyä. Se oli yksi tämän kesän vaihtoehto, mutta sen sijaan suuntasin vähän kauemmaksi Utöseen, joka myös on upea! Tuonne sitten toisella kertaa vielä, oli kiva lukea kokemuksia ja katsella hienoja maisemakuvia, kiitos!

    1. Utö on varmasti myös todella upea! Ja ylipäänsä ulkosaaristo ihan omanlaisensa helmi Suomen luontokohteissa.

  3. Nyt tuntuu että useampi on tänä vuonna löytänyt Örön saaren ja sieltä on paljon juttuja. Hyvä niin. Ehkäpä syksyllä sitten kannattaisi käydä kun saari hiljenee.

    1. Joo huomasin saman, että Örölle on moni löytänyt juuri tänä ja viime vuonna. Varmaan saamme kiittää koronaa siitä. Öröllä on marraskussa jokin MörkÖrö-festivaali, jos kiinnostaa vähän ekstremempi vierailu saarelle!

  4. Örössä riittää kyllä rehevää luontoa ja muutakin ihailtavaa. Varmasti mukava tui teidän olutmaisteluiltanne.

    1. Joo oli kaiken kaikkiaan aivan upea reissu ja uteliaisuus muita Saaristomeren kohteita kohtaan kasvoi! 🙂

  5. Tuo pitkä ruuan odotus on tuollakin saattanut johtua hotelli- ja ravintolahenkilökunnan pulasta, jota ilmeisesti tänä kesänä on koko Suomessa. Ikaalisten kylpylän a la carte -puolen odotusaika viime lauantaina oli tunti. Onneksi, kun asuimme hotellissa, saatoimme sopia odottavamme kyseisen ajan huoneessamme! Kuulemma niin paljon ihmisiä on poistunut alalta muihin hommiin, että henkilökuntaa ei vaan saa. Alalle ei myöskään haluta edelleen epävarmassa tilanteessa palata.

    1. Hyvä huomio tuokin! Muistankin lukeneeni siitä, että puutetta henkilökunnasta on nyt ollut, mutta ei tuolloin tullut kyllä mieleen. Me olimme juuri viikko sitten Imatralla ja söimme vain buffasta, koska mukana oli tämä alle kaksivuotias. Kolilla illallisella ainoa vaihtoehto oli a la carte ja siellä pääruuan tulemiseen meni toisena iltana 45 min. Onneksi lapselle oli oma ruoka mukana niin se odotus ei ollut sinänsä paha.

  6. Annemaria/Samppanjaa muovimukista says:

    Onpa hienon näköinen paikka. Kieltämättä välillä tulee mieleen, että kuvat ovat jostain muualta kuin Suomesta. Itselleni koko Saaristomeri on tuntematonta aluetta, voisin hyvin aloittaa tutkimisen juuri tuolta Örön saarelta. Hauska kombo luontoa, fine dining ruokaa ja oluttasting 🙂

    1. Joo kyllä se meren väri on upea kristallista ollakseen Suomesta. Örö on oikein hyvä paikka aloittaa tutustuminen Saaristomereen. 🙂

  7. Timo Nikander says:

    Mainitset ”Vierasvenesatamassa sijaitseva rantasauna on yksi monista Örön vuokrattavista saunoista. Se on kallein, mutta ainoa sauna, josta pääsee myös uimaan.”

    Ainakin Örön verkkokaupassa kerrotaan myös Paritalosaunasta ”Rannassa on uintimahdollisuus, mutta ei virallista rantaa uimiselle.”

    1. Hei, kiitos tarkkaavaisuudesta! Kuvittelin, että koska saarella on kolme virallista uintipaikkaa, muualta ei saa mennä uimaan. Korjaan ajantasaisen tiedon juttuun. 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *