Hanko | kesäkuu 2021
En tiedä missä pusikossa pääni on kaikki nämä vuodet ollut, mutta minulle tuli yllätyksenä, kuinka ihana Hanko onkaan!
Kun ajelimme täydellisen aurinkoisena kesäkuun perjantai-iltana Appelgrenintietä pitkin kohti majapaikkaamme, en voinut kuin ihastella. Oikealla puolella näkyi toinen toistaan kauniimpia puuhuviloita, ja vasemmalla houkuttelevat hiekkarannat vaihtuivat aina uusiin. Meri välkkyi mäntyjen takaa kutsuvasti.
Kuten kirjoitin kesäsuunnitelmiamme käsitelleessä postauksessa, matka Hankoon oli Pyryn äitienpivälahja minulle. Toisin kuin minä, hän on ollut Hangossa jo useaan otteeseen, ja hän arvasi minun tykästyvän kaupunkiin. Pyry oli myös varannut meille majoituksen yhdestä Appelgrenintien ihanista pitsihuviloista, Villa Maijasta.
Yli 130-vuotias Villa Maija vei välittömästi ainutlaatuiseen lomatunnelmaan. Isossa M3-huoneessa oli olohuone, ruokailuryhmä ja verhoilla erotettu alkovi, mikä ilahdutti meitä taaperon kanssa matkustavia.
Villa Maijan sijaintikin on mitä täydellisin: kivenheiton päästä löytyy Hangon Casino rantoineen, ja pienen kävelymatkan päässä ovat Hangon keskusta ja vilkas Itäsatama. Sinne ravintoloiden keskittymään mekin vaelsimme heti ensimmäisenä.
Sattumalta juuri samana viikonloppuna, kun olimme Hangossa, Hesarissa julkaistiin mainio juttu kaupunkiin liittyen. Siinä hankofiiliksi tunnustautuva helsinkiläinen nainen kertoi omat vinkkinsä suosikkikaupunkiin. Jutussa hän harmitteli sitä, miten vuodesta toiseen turistit jäävät pyörimään Itäsatamaan kuin Tallinnan vanhaankaupunkiin.
Touché.
Sinänsä ymmärrän naisen huolen: Hangossa on niin paljon viehättävämpiäkin paikkoja kuin tämä menomesta. Mutta kieltämättä vanhojen punaisten puurakennusten ravintolakeskittymä tuo Itäsatamalle omaa tunnelmaansa. Siitä tulee jopa hieman mieleen ulkomaiden rantapromenadit ja niiden vieri vieressä olevat ravintolat ja sisäänheittäjät. Oi niitä aikoja ja paikkoja!
Me söimme kaikista taaimmaisessa punaisessa rakennuksessa sijaitsevassa Makanassa, jonka varjoisalla terassilla tarkeni edelleen mukavasti seitsemä jälkeen. Juniorille tilattiin savulohta kukkakaaliperunoilla – pisteet siitä, että lapselle sai tilata muutakin kuin prinssinakkeja!
Illallisen jälkeen kapusimme vielä nopeasti Kuningatarvuoren näköalapaikalle tiirailemaan kohti Itäsatamaa ja Hangon keskustaa. Sen jälkeen oli lähdettävä takaisin Villa Maijaan laittamaan poika pehkuihin.
Hänen jo nukkuessa tukevasti jätin Pyryn vahtivuoroon ja hipsin itse Appelgrenintietä pitkin kohti Hangon Casinon hiekkarantaa. Siellä odotti täysin tyyni meri ja pastellinsininen maisema, josta ei tiennyt missä vesi loppuu ja taivas alkaa.
Takaisin tullessa nuuhkuttelin naapurihuviloiden ihanan pulleita syreenejä – Helsingissä meidän pihan kukat olivat jo kuihtuneet. Huumaannuin vuolettien kukkien tuoksusta ja Hangosta.
Tämä paikka vei jalat alta jo yhdessä illassa.
Neljän tuulen tupa ja syntisen hyvät pullat
Seuraavana aamuna edellisillan pastellinkeveä, suorastaan ranskalainen tuulahdus oli tipo tiessään. Yllämme roikkui harmaa taivas, ja sadetta oli luvattu käytännössä koko päiväksi. Ensin kuitenkin aamupalaa Villa Maijan kahviossa.
Kolmesta vaihtoehdosta valitsimme Nordic-aamupalan, johon kuului ruisleipää, jogurttia ja muffinsseja. Erityisesti tuoreiden mansikoiden, vadelmien, mustikoiden ja granolan kanssa tarjottu jogurtti oli ihanaa. Poika ei osannut arvostaa, vaan viskoi marjat välittömästi lattialle. Tiedetään – tämä on niitä kuuluisia vaiheita, vaiheita…
Reilun puolitoistavuotiaan taaperon ei vielä niin salonkikelpoiset pöytätavat herättivät kahtalaista reaktiota muissa hotellivieraissa. Viereisessä pöydässä istunut vanhempi pariskunta alkoi leikkiä pojan kanssa kukkuu-leikkiä, kun taas eräs sisältä kahvia hakenut vieras alkoi torua meitä siitä, kuinka epäsiistiä pöytämme ympärillä oli.
No shit! Haluaisin nähdä sen alle 2-vuotiaan lapsen, jolta ei tipu muruakaan lattialle.
Aamupalan jälkeen lähdimme liikenteeseen epävarmoina siitä, kauanko pysyisimme kuivina. Kuinka kauas hotellista kannattaisi lähteä, jos kaatosade alkaisi – ken tietää!
Hangon kutsu oli kuitenkin kovempi kuin pelko rankkasateesta. Aluksi käväisimme Hangon Kirkkopuiston leikkipuistossa. Siellä oli vaikka minkälaisia hauskoja liukumäkiä, esteratoja ja muita vempeleitä, mutta meidän tyyppiä ei kiinnostanut mitkään uudet kotkottimet, vaan mentiin taas klassikolla. Keinu toimii aina!
Jatkoimme matkaa kohti Hangon keskustan puutalokortteleita. Niistäkään en ollut tiennyt mitään – olin toki kuullut puhuttavan Hangon biitseistä ja instagrammattavista pukukopeista, mutta kukaan ei ollut maininnut täällä pääsee myös Loviisan ja Porvoon tunnelmiin.
Seuraavaksi ihmettelimme lumpeiden täplittämää Ankkalampea, ennen kuin jatkoimme matkaa pitki Appelgrenintietä.
Villa Eva, Villa Chalatta, Villa Margita, Villa D’Angleterre… Hangon paraatikadun puuhuvilat on nimetty kaikki yhtä suloisesti kuin miltä ne näyttävät. Niiden luoma tunnelma ei tuo mieleen uusmaalaisen, 8000 asukkaan kunnan vaan jonkin sofistikoituneen ruotsalaiskaupungin tai herttileijaa miksei jopa Ranskan, jos oikein villiksi heittäydytään! Eikös Hankoa tituleeratakin Suomen Rivieraksi…?
Siirryimme asfalttitieltä Hangon kuuluisimmille rannoille, Plagenille ja Bellevuelle. Ne vain eivät näyttäneet juuri miltään masentavan harmaassa kesäsäässä. Valkoinen uimakoppi värjötti tyhjänä ja otti vastaan merituulen ovi selällään kohti ulappaa.
Sen sijaan reilun kilometrin mittainen rantareitti kuuluisalle Neljän tuulen tuvalle näytti kutsuvalta. Taivas ei ollut auennut vieläkään – ehkä olisimme niin onnekkaita, ettei se tapahtuisi vielä hetkeen? Lounasaikakin alkoi olla sopivasti käsillä.
Vaikka tuuli puhalsi mereltä koko matkan, se oli onneksemme lämmin tuulahdus. Ei tullut hoppu ihaillessa Hangon karun kaunista rantamaisemaa. Rantapolun toisella puolella tuuheat männyt ojentelivat kiemuraisia oksiaan. Saaristoluonto jaksaa säväyttää minua aina.
Nautiskelimme lounaat historiallisessa Nejän tuulen tuvassa, jonka kuuluisin omistaja on ollut Mannerheim. Hesarin Hanko-jutusta ilmeni kiehtova tarina siitä, kuinka presidentinvaalit vuonna 1919 hävinnyt Mannerheim muutti Hankoon etsimään elämälleen uutta suuntaa, ja siinä samalla alkoi kahvilayrittäjäksi. En ole hävinnyt presidentinvaaleissa, mutta Hankoon muuttaminen elämän uuden suunnan perässä tupsahti kieltämättä tämän tästä omaankin päähän. Olen vähän tällainen hullaantuja, kun sille päälle satun.
Uteliaana tiirailin, josko tarjolla olisi ollut marsalkan suosimaa mansikkakakkua, mutta sitä ei näkynyt. Sen sijaan kala-äyriäiskeitto oli oikein maukas, vaikka hieman suolainen.
Neljän tuulen tuvalta lähtiessä iski laiskuus, emmekä jaksaneet pukea pojalle enää kuravaatteita. Arvaatte varmaan, että kotimatkalla taivas repesi ja vettä ryöppysi meidän päällemme kuin saavista kaataen.
Pikakelaus kuivattelun ja pojan päiväunien jälkeiseen aikaan: eipä jäänyt Marskin mansikkakakku paljoa kaivelemaan, kun pääsimme maistelemaan Alan’s Cafen kuuluisia pullia. Niin ikään Hesarin jutusta napattu vinkki osoittautui ihan napakympiksi.
Somaan kahvilaan kuljetaan suojaisalta sisäpihalta, ja rakennuksesta paljastuu suloinen antikvariaatin ja kahvilan sekoitus. Samassa rakennuksessa on myös käsityökauppa Ditt Datt. Mutta niistä pullista! Ne ovat kuulemma niin hyviä, että niitä toisinaan jonotetaan ulkona asti. Lauantaina alle tunti ennen kahvilan sulkeutumista emme tällaista pullaryntäystä todistaneet, vaan saimme heti omamme. Ja voi Hanko sentään, miten ihanilta ne maistuivat!
Suoraan keittiöstä kiikutettu pulla oli monia muualla saatuja bulleroisia arkisemman näköinen, mutta hyvällä tavalla: aivan kuin olisi saanut oman mummon leipomaa pullaa. Alan’s Cafen pullat olivat lämpimiä, ja maistuivat pehmeältä kanelitaikinalta voilla ja sokerilla höystettynä. Ihan järkyttävän hyvää.
Loppuilta sujui tasaisen harmaissa merkeissä, mutta sadetta emme onneksi saaneet enää niskaamme. Käväisimme pullansulattelukävelyllä Hangon Casinolta alkavalla Rakkauden polulla, joka kiertää noin kilsan mittaisen lenkin harmailla silokallioilla. Yksi reitin kohokohdista on komealla paikalla sijaitseva hiidenkirnu.
Hyvästit kutsuvan kauniille hiekkarannoille
Hyvin aurinkoisen ja lämpimän kesäkuun yksi harvoista sadepäivistä sattui siis kohdallemme Hangossa. Tästä syystä meiltä jäi kokematta Hangon kuuluisat rannat – ainakin uikkarit päällä. Lähtöpäivänämme taivas oli jälleen kauniin sininen, joten teimme täsmäiskuja kolmelle biitsille vielä ennen kuin oli aika lähteä takaisin kotiin.
Tähän liittyy itse asiassa hieman huvittava tarina. Ajatuksemme oli ajaa Manner-Suomen eteläisimpään kohtaan, ja Google Maps näytti meille sinne ihan mukiinmenevän reitin. Pieni tenkkapoo tuli siinä vaiheessa, kun reitti olisi vienyt puomin taakse vapaasatamaan. Vartijan kopissa istunut ystävällinen virkailija kertoi, että ainoa tapa päästä eteläkärkeen olisi kävellä 7 kilometrin mittainen Tulliniemen luontopolku. Vaikka aika paljon on tullut matkustettua, ihan kaikkea en silti aina ota etukäteen selville.
Ei hätää – ei kun auto parkkiin ja ensin ihailemaan Tulliniemen virallista uimarantaa. Siellä vastassamme oli lähes autio hiekkaranta, jossa kasvoi heinää siellä täällä.
Lahden toisella puolella, Tulliniemen luontopolun alkupisteessä tunnelma oli sähköisempi. Tempoileva tuuli sai unohtamaan edellisen rannan mieleen tuomat laiskanpulskeat rantapäivät ja vei oitis karulle merelle. Sille, joka koettelee saariston kasvattia rajuudellaan ja ansaitsee kaiken kunnioituksen. Tämän merenpoukaman draamantajua alleviivasivat rantakivikkoon lahonneet uponneiden veneiden ruhot.
Kaikista näkemistämme rannoista suloisin jäi viimeiseksi – ja siihenkin vinkki tuli paljon luetusta Hesarin jutusta. Ajoimme vartin verran länteen Täktomintietä pitkin, kunnes käännyimme pienelle Ryssholmintielle. Kapean hiekkatien päässä odotti Ryssholmenin kuvankaunis ranta.
Ryssholmenin rannan hiekka oli vitivalkoista ja erinomaisen hienojakoista. Runsaista siitepölyvalleista huolimatta vesi liplatti osassa rantaa täydellisen kirkkaana eikä lainkaan ruskean sameana kuin Suomessa usein. Tiedän, minne tulen seuraavan kerran viettämään hankolaista rantapäivää.
Hanko oli mielestäni monella tapaa aivan hengästyttävän upea. Ehkä hullaantumiseni johtuu siitä, että odotukseni eivät olleet välttämättä mitenkään älyttömän korkealla. Tiesin, että Hanko on kiva, mutta kivuuden taso oli minulle ihana yllätys. Oli helppo rakastua tämän kesäkaupungin kanelipullan makuiseen, rennon ranskalaisruotsalaiseen tunnelmaan.
Reissun jälkeen on saattettu googlailla kerta jos toinenkin Hangon asuntotarjontaa…
***
Onko täällä muita Hankoon hullaantuneita?
Seuraa Tien päällä -matkablogia Facebookissa | Instagramissa | Blogit.fi-palvelussa | Blogipolku.fi-palvelussa.
Hanko näyttää ja kuulostaa kyllä kivalta. Itse en ole toistaiseksi Hangossa vielä käynyt, mutta meilläkin on suunnitelmissa viettää siellä kesäinen viikonloppu vielä tämän kesän aikana ja vierailla samalla Bengtskärin majakalla, jossa emme myöskään ole vielä käyneet.
Hyvältä kuulostaa teidän suunnitelmat! Bengtskär on varmasti myös aivan upea paikka. Mielelläni viettäisin itsekin samanlaisen viikonlopun vielä tänä kesänä. 🙂
Kotikaupunkini on maailman ihanin ja joka kesä on pakko käydä ❤️
Oi, onnekas hankolainen! On kyllä niin kaunis paikka. 🙂
Teillä oli selvästi hyvät vinkit takataskussa! 🙂 Hangon pitsihuvilat ovat aivan ihania, ja toki merimaisematkin säväyttävät aina. Ei ole tullut nyt pariin vuoteen käytyä Hangossa, mutta tämä juttusi sai aikaan pienen Hanko-matkakuumeen! Viime kerralla oli niin harmaata ja kylmää, että olisi kiva päästä kaupunkiin vähän kauniimmalla säällä. Paikka pääsisi taatusti vielä paremmin oikeuksiinsa.
Heh, meinasin pariin otteeseen kirjoittaakin, että vinkit oli takataskussa. 😀 Se sattui kyllä niin sopivaan aikaan se Hesarin juttu, moni hyvä paikka olisi jäänyt varmasti käymättä. Kiva jos tästä tuli vähän Hanko-kuumetta! Hanko tosiaan pääsee paremmin oikeuksiinsa aurinkoisella säällä, itsekin tahdon ottaa revanssin niin, että ehtii kävellä tuon Tulliniemen luontopolun ja käydä uimassa ainakin Ryssholmenissa.
Ihana Hanko! Kävimme miehen kanssa siellä viime kesänä ja ihastuimme molemmat. Oli vielä ihanan kuuma kesäpäivä katsella maisemia ja syödä juuri niiden punaisten tupien edessä olevilla terasseilla. Ikävää vain, että samana päivänä sattui se veneturma.
Tänä kesänä teemme sinne uudestaan päivävisiitin!
Kiva kuulla, että tekin ihastuitte Hankoon! Se ei taida olla lainkaan tavatonta. 🙂 Tuota veneturmaa en taidakaan muistaa, ikävä juttu kaiken kaikkiaan. Mahtavaa, että meette uudelle visiitille tänä kesänä!
Kuten jo taisin Facebookin puolella kommentoidakin, niin täällä toinen jo vuosikymmeniä sitten Hankoon ihastunut! Melkein aikoinaan harkitsimme kakkosasunnonkin hankkimista tuolta, mutta sitten jäimme pohtimaan sen käyttöastetta, että olisiko Hanko ympäri vuoden riittävän vetovoimainen ja päädyimme hankkimaan toisen asunnon Turusta, joka toimi vuoden ympäri (ja jossa sukulaiset asuivat). Ilman asuntoakin Hangossa löytyy monen monta majoitusvaihtoehtoa, joista viimeisimpänä olimme jouluna Regatassa. Villa Maijassa olimme viime kesänä – talvellahan se ei ole auki.
https://meriharakka.net/2021/01/04/joulu-hangossa/
https://meriharakka.net/2017/06/28/hangon-rannoilla/
No joo sitä mekin alettiin miettiä, että Hanko on kyllä muina vuodenaikoina niin hiljainen paikka, että tekisikö sitä mieli käydä siellä silloin. Jolloin käyttöste tosiaan jäisi vähän alhaisemmaksi. hkä voisi sen sijaan joku kesä vuokrata huvilan vaikka kuukaudeksi tai jotain, siinä pääsisi vähän siihen hankolaisfiilikseen. 🙂
Oli tässä minulle yksi uusikin paikka, sillä Neljän tuulen tuvassa en ole ollut ikinä sisällä, ulkona vain. Siellä ulkopuolella on minun geokätköni. Mitä tuohon voi sanoa: ainoa, mikä minua suuremmin harmittaa, on huonot yhteydet muualle Suomeen ja sataman melu. Sataman melukaan ei kuulu sinne huvila-alueelle.
Kannattaa joskus mennä ihan sisälle asti, kalakeitto oli ainakin tosi hyvää! Hyvä paikka myös geokätkölle. Hanko on joo hieman syrjässä kyllä, ehkä siksi on itselläkin kestänyt näin pitkään mennä käymään.
Hanko on ihan best! 😉 Mulla meni ihan aikuisikään, ennen kuin viimein vierailin Hangossa ja sen jälkeen olenkin palannut sinne joka kesä. Tänä kesänä toiveena käydä ainakin kahdesti. Hangossa on sitä jotain mikä todella puhuttelee… Rivien välistä siis peukutan asunnon etsimiselle… heh… 😉
Joo jännä miten on mennyt niin kauan itselläkin käydä siellä, mutta nyt haluaisin ehdottomasti käydä joka kesä. Oli sen verran sykähdyttävä kokemus. 🙂 Kiva, että sä olet päässyt käymään säännöllisesti! Ja haha, kiva että siellä peukutetaan kakkosasuntounelma… 😀
Edellisestä Hangon reissusta on aikaa jo yli 10 vuotta. Kun asuimme Raaseporissa, tuli Hangossa käytyä joka kesä – joko autolla tai veneellä. Parasta siellä oli ne kauniit pitsihuvilat sekä sataman alue. Tarkoitus oli kesälomalla tehdä yön yli reissu Hankoon, mutta kaikki majoitukset oli jo varattuja, joten täytyypä keksiä jotain muuta. Alkoi kyllä houkutella tuo herkullinen bulla.. 🙂
Se onkin joo nyt huono Hangon suosiossa, että ex tempore voi olla haastavaa saada majoitusta. Ihmettelen, että Pyry sai Villa Maijan meille viikonlopuksi, vaikka varasi vasta toukokuussa. Olispa Hanko ihan pikkuisen lähempänä, tulisi varmasti tehtyä päiväretkiäkin. Nyt unelmoin viikon lomasta Hangossa, ihan kuin jossain Rivieralla. 😀
No sait myytyä! Oon instassa jo Hanko-kuvia ihastellutkin, ja tämän myötä kiinnostus vaan kasvoi. Jos joskus vielä kesällä Suomeen päästään, niin Hanko on listalla 🙂
Haha, hyvä että myyntipuhe meni sinnekin läpi! 😀 Hanko on kyllä ihan ehdoton kesä-Suomen matkakohde. 🙂
Hangon saaressa on ystäväni uusi mökki eli saas nähdä miloin pääsen käymään!!! Matkakuume nousi tätä lukiessa
Oi, luksusta! Nyt kutsut itsesi äkkiä kylään! 😀
Täytyy tunnustaa etten minäkään ole käynyt Hangossa koskaan. Jos ei Hangon Regattaa lasketa, ja eihän sitä lasketa.
Aika upealta vaikuttaa! Hiekkarannat ja pullan tuoksu. Ai että!
Aijaa eikö Hangon Regattaa lasketa? 😀 Ehkä sitten ei! Se onkin sit ihan oma maailmansa varmasti… Sun täytyy Outi äkkiä korjata sitten tämä hangottomuus! Ehkä tehdään sinne ensi kesänä törkeä retki?
Tuntuu uskomattomalta, mutta en ole koskaan tainnut käydä Hangossa. Olen kyllä lukenut sen pitsihuviloista ja venetapahtumista, ja aina ajatellut, että se on varmasti ihana kaupunki. Ja tämä taas todisti senkin. Ehkäpä täytyy nyt todella laittaa Hanko omalle listalle ja mennä käymään.
Hanko taitaa olla monelle paikka, josssa syystä tai toisesta ei ole tullut vierailtua, vaikka on kentis kuullut sen rannoista ja huviloista. Jos olisin tiennyt, miten valloittava paikka se on, olisi kiirehtinyt omaa visiittiäni jo paljon aiemmin!
Hanko näyttää niin upealta ja noi pitsihuvilat tosi kuvauksellisilta! Kun suunnittelin juhannusreissua, katsoin myös Hankoa, mutta en sitten jostain syystä lähtenyt sinne. Teidän pojasta on muuten kasvanut suloinen pieni reissaajan alku 🙂
Joo Hanko on mitä upein paikka! Toivottavasti Hanko päätyy joku toinen kerta sun kohteeksi, on käymisen arvoinen nimittäin. 😉 Ja kiitos kehuista, meistäkin hän on tietysti maailman suloisin! 😀