Loviisa | kesäkuu 2017
Neljä naista ja mökkiviikonloppu. Helpommin sanottu kuin tehty, mutta lopulta onnistuimme kolmen ystäväni kanssa lyömään lukkoon rennon mökkiloman Loviisan kupeeseen Pernajaan. Majoituimme aivan ihanassa Airbnb-mökissä, josta kerron myöhemmin lisää.
Koska Pernajasta ajaa vartissa Loviisaan, päätimme tutustua tähän suloiseen puutalokaupunkiin.
Parkkeerasimme auton pinkin kaupungintalon eteen. Torilla ja turuilla oli hiljaista. Jos siellä oli ollut jonkinlaiset lauantaimarkkinat, nyt niistä ei ollut enää tietoakaan.
Opastekyltistä huomaa, että Loviisa tarjoaa yllättävän paljon nähtävää vierailijalle. Me emme olleet kuitenkaan tulleet paikalle takataskussamme lista täynnä vierailukohteita. Me olimme tulleet harhailemaan päämäärättömästi.
Kaupungintalolta lähdimme kävelemään – hmm, sovitaan, että ne olivat lehmuksia – lehmusten varjostamaa kujaa kohti kauempana siintävää suihkulähdettä.
Lähteen päällä seisoi jonkinlainen joutsenpatsas, joka on pystytetty paikoilleen kaupungin nuorisolle. Loviisa alkoi heti vaikuttaa hirveän symppikseltä paikalta.
Joutsenpatsaalta lähdimme tallustamaan kohti Loviisan vanhoja puutalokortteleita. Porttina tähän maailmaan käytimme ihastuttavaa Degerbyntietä, jonka tunnistaa pallonmuotoisista puista.
Heti puutalokortteileihin päästyä päässä alkaa jyskyttää: ”Söpöä! Niin söpöä, söpöä, söpöä!”
Verrattuna vanhan Porvoon puutalokortteleihin Loviisan vastaavat tuntuvat piskuisilta. Lisäksi Porvoon mukulakivikaduilla kulkee huomattavan paljon turisteja – täällä kävelemme hiekkateillä, eikä vastaan tule kuin muutama koiranulkoiluttaja.
On toki päättäjäislauantai, mutta herää kysymys: Onko Loviisassa aina näin hiljaista?
Saavumme punaisten puurakennusten Laivasillalle, josta voi muun muassa lähteä tutkimaan Svartholman merilinnoitusta. Täällä ihmisiä on hiljaisia hiekkateitä enemmän, mutta kuitenkin aika maltillinen määrä.
Täällä päätämme syödä lounaan. Valitsemme Kahvila-Ravintola Laivasillan, joka on lähimpänä merta.
Seitsemän euron purilaiset ovat huokeita, mutta 16 euroa mozarellasalaatista on varsin suolainen hinta. Jos nyt menisin uudestan Laivasillalle, valitsisin nettisivujen perusteella Saltbodanin, joka näyttää varsin tunnelmalliselta.
Laivasillan alueella voi myös käväistä Merenkulkumuseossa, mutta me tungimme nokkamme tällä kertaa vain myymälän puolelle.
Jatkamme matkaa puutalokortteleiden autioilla teillä. Jostain kuuluu nuoren miehen laulua kitaran säestämänä. Pikkuiset puutarhat näyttävät kutsuvilta – harmi vain, ettei silloin ollut Loviisan Avoimien puutarhojen päivää. Puutalojen seinissä ja porteissa on suloisia yksityiskohtia.
Kävelemme kohti Kukkukiven näköalatornia, joka kohoaa mäntyisella harjulla. Sieltä näkee kauas Loviisanlahdelle.
Kävelemme nyt takaisin kohti pinkkiä kaupungintaloa mäntyjen suojassa. Puutarhakaupunginosa levittäytyy oikealla puolellamme alhaalla.
Vielä ennen paluuta Pernajan maaseutumaisemiin ehdimme ihailla Loviisan dramaattista kirkkoa ja nauttia kesäkuun ensimmäisen jäätelön.
Ehkä Loviisa ei ole yhtä fiksu ja filmaattinen kuin isosisko-Porvoo, mutta se on yhtä kaikki mainio vaihtoehto päivävisiitille, kun ei jaksaisi olla yksi monista turisteista.
Piditkö lukemastasi?
Seuraa Tien päällä -matkablogia Facebookissa | Instagramissa | Blogit.fi-palvelussa | Blogipolku.fi-palvelussa.
Mä kävin äitini kanssa päiväretkellä Loviisassa viime kesänä, ja tykättiin molemmat just tuosta hiljaisuudesta. Heinäkuussa oli nimittäin yhtä rauhallista?. Sun kertomien asioiden lisäksi nähtiin Loviisan linnoitus, ja sitä kiertävä Ehrensvärdin polku http://www.muinaispolut.fi/polkureitit/loviisa-ehrensvardinpolku
Kyllähän se hiljaisuus kieltämättä myös helli stadilaista. Tykkäsin kovasti rauhaisasta puutarhatunnelmasta, vaikka hiljaisuus myös yllätti. 😀
Me tehtiin Jaakkolan yläasteelta retki Loviisan ydinvoimalaan, eikä kaupungista jäänyt silloin erityisen hehkeitä muistikuvia. Muutama vuosi sitten kävin perheen kanssa Loviisassa uudelleen ja tykättiin paljon, hyvin samanlaisia fiiliksiä kuin sullakin. Syötiin muuten juuri tuolla Saltbodanissa ja se oli hyvä kokemus. Suositus myös kahvila Vaherkylälle 🙂
No johan, oli varmaan kaikkien jaakkolalaisten unelmaretkikohde… 😀 Hitto nyt kyllä harmittaa, ettei menty Saltbodaniin, se Laivasilta oli nimittäin aika meeh!
Ihanaa että joku on eksynyt pikkuiseen kotikaupunkiini Loviisaan! 🙂 vasta näin aikuisiällä olen huomannut miten kaunis kaupunki meillä täällä on ja kaunista arkkitehtuuria kaupunki täynnä ja olen todellakin alkanut arvostaa tämän kaupungin hiljauisuutta ja verkkaista ajankulua. Kesäisin paikka toki herää vasta eloon mutta harmi että teidän reissulla oli noinkin hiljaista, mutta tietenkin kaikki tapahtumat ja juhlapyhät vaikuttavat kaupungilla liikkujiin mutta kyllähän sitä toivoisi turisteja enemmänkin meidän pikku kaupunkiin koska onhan se aika kiva ja sympaattinen. Olitte päivän aikana löytäneet itsenne ehkä tärkeimmille nähtävyyksille mutta tässä vielä vinkkejä seuraavalle kerralle tai ehkä jollekkin toiselle joka innostuu kivasta postauksestasi;
– kävelkää hauskan poliisiasemamme ohi, joka on kuin suoraan jostain sarjakuvista (tumma tiilirakennus ja vanha poliisilyhty ulkopuolella :D)
– linja-autoasemaa kaunistaa erikoinen funkkisrakennus!
– kirjastomme on ehkä yksi hienoimmista koska se sijaitsee vanhalla seurahuoneella ja siellä on älyttämät hienot kattomaalaukset,
– Kappelin puistossa löytyy Loviisan Kappeli (täysin restauroitu ihana vanha rakennus, joka on ollut vuosikaudet pitäjän illanviettopaikka mutta pääsi 90-luvulla ränsistymään purkukuntoon mutta nyt restauroitu kukoistavaksi nykyään kesäisin auki kahvilana ja ruokapaikkana
– tai vaihtoehtoisesti keskustasta löytyy sympaattinen pieni kahvila nimeltään Runda Munken
– ehkä Suomen parhaimmat berliinimunkit saa kesäisin Corint-leipomokahvilavaunusta torilta
– Ungern (ja Rosen) linnoituksilla voi viettää vaikka piknikiä
– tai Loviisan uimarannalla Plagenilla, mistä löytyy söpöt vanhat vaaleansiniset uimakopit
– puhumattakaan käydä postauksessasikin mainitsemalla Suomenlinnan pikkusiskolla eli Loviisan edustalla sijaitsevalla Svartholman merilinnoituksella!
– Loviisassa järjestetään kesäisin myös Wanhat Talot ja Avoimet Puutarhat – tapahtumat missä pääsee sisälle Loviisan vanhoihin taloihin tai puutarhoihin
– Loviisan pitäjästä (n. 20km itään) pikkuinen Strömforsin Ruukki-alue joka on itsessään todella kaunis ja sympaattinen ja siellä varsinkin kesäisin auki pieniä käsityöläispuoteja ja vanhojen tavararoiden putiikkeja sekä aivan uudenlainen Strömfors Outdoor – ulkoiluun ja liikkumiseen tarkoitettuja palveluita tarjoava yritys (mm. kiipeilyä, suppailua, koiraurheilua jne)
– Strömforsin ruukkista lähtee myös Kukuljärven- vaellusreitti (8km), joka on todella vaihteleva maastoltaan.
– järjestetäänhän Loviisassa joka toinen kesämaanantai myös legendaariset ravit! 😀
Haha siinä _muutama_ mainitakseni ja kivasta postauksesta! 😀
Oho, vautsi! Kiitos tästä kattavasta listasta! Ootko tehnyt Loviisa-postausta omaan blogiisi? 🙂 Olisi nimittäin varmaan monia, joita kiinnostaisi Porvoota pienempi puutalokaupunki. Loviisa todellakin on kaunis! Haha, toi poliisiasema kuulostaa mahtavalta. En oo varma, mutta tuo linja-autoasema me ehkä nähtiin, onko se lähellä sitä joutsenpatsasta?
Noin Avoimien puutarhojen päivä olis ollut niin kiva kokea, mä ihailin paljon niitä kaikkia söpöjä puutarhoja, joita nähtiin! 🙂 Nuo Plagenin uimakopit kuulostaa suloisilta, tee ihmeessä hei postaus Loviisasta! Ja noista joka toisen maanantain raveistakin kiinnostaisi kuulla. 😀
En ole tehnyt mutta on kyllä ollut mielessä tässä viime aikoina. En ole vaan saanut aikaiseksi. Ehkä tästä innostuneena saan tehtyä vielä tänä kesänä 😀 kiitos vielä kivasta postauksesta, niin kiva kun joku eksyy tänne suunnalle!