Huh huh, mikä häämatka! Viimeiseen kolmeen viikkoon on mahtunut niin mykistävän hienoja kokemuksia, ettei tästä reissusta toivu nopeasti. Kauan tätä suunniteltiin, ja se oli kaiken odotuksen arvoinen.
Amerikassa matkailusta kiinnostuneille on siis tulevina kuukausina luvassa monta mielenkiintoista juttua. Mikäli olet unelmoinut Yosemitessa, Zionissa, Grand Canyonilla tai Bryce Canyonissa vaeltamisesta, kannattaa pysyä kuulolla. Kerron myös legendaarisella Highway 1:llä ajamisesta sekä vaihtoehtoisista reiteistä, joille Ykköstieltä kannattaa eksyä. Jos sinua taas kiinnostaa Los Angelesin, San Franciscon ja New Yorkin hulinat, älä eksy kauas – niistäkin luvassa juttua! Ja jos unelmoit Las Vegasissa pokeripöytään istumisesta, ollos huoleti – Sin Citystäkin kirjoitan!
Kolmea viikkoa ei ole helppo tiivistää, mutta koitetaan. Tässä siis kootusti kaikki häämatkamme kohokohdat 21 päivän matkalta.
4.9.–7.9. Ihanan rento ja lämmin Los Angeles
Reissumme aloituspiste Los Angeles jakaa matkaajien mielipiteitä. Olen tavannut paljon ihmisiä, joiden mielestä Los Angeles on tylsä tai muuten vaan perseestä – moni amerikkalainenkin totesi, että rakastaa San Franciscoa, mutta inhoaa Losia. Nämä kaksi kaupunkia ovat hyvin kaukana toisistaan, mutta on myös mahdollista pitää molemmista, kuten kävi meille.
Majoituimme kilometrin päässä Hollywood Boulevardilta eli vanhalta kunnon Walk of Famelta, joten pääsimme heti maistamaan showbisneksellä ilottevan kadunpätkän tunnelmaa. Illalla ajoimme toljottamaan legendaarista Hollywood-kylttiä – se oli matka, josta minulla on muutama varoituksen sananen. Itse kyltti oli melkein yhtä hieno kuin Keravan Sherwood-kyltti.
Ennakko-oletuksieni vastaisesti ihastuin Losiin kovasti. Siellä oli yksinkertaisesti vaan niin hyvä fiilis ja ihmiset olivat todella mukavia. Kylmän kesän jälkeen oli ilo herätä aamuseitsemältä ja todeta, että jo silloin tarkeni shortseissa. La La Landista tutulla Griffith Parkin observatoriolla käynti sinetöi Los Angelesiin rakastumisen yhä enemmän.
Ehdimme kolmen päivän aikana tutustua myös mahtavaan Farmer’s Marketiin ja sen vieressä säihkyvään shoppailualue The Groveen. Yhden iltapäivän vietimme Santa Monicassa.
7.9.–9.9. Highway Ykköstä pitkin pohjoiseen – ainakin osittain
Neljäntenä päivänä aloitimme road tripin Highway Ykköstä pitkin kohti pohjoista. Suurin osa taitaa tehdä sen pohjoisesta etelään, mikä on sikäli järkevämpää, että meri avautuu koko ajan oikealla puolella. Silloin on helpompi pysäyttää auto tien viereen maisemien ihailua ja kuvien ottamista varten. Mutta helposti se menee etelästä pohjoiseenkin, trust me!
Alkuun pysähdyimme heti Malibussa, jossa vietimme iltapäivän biitsillä – meillä kun ei tulisi enää tämän jälkeen olemaan rantakohdetta.
Malibun jälkeen pysähdyimme seuraavan kerran meksikolaistyyppisestä arkkitehtuurista tunnettussa Santa Barbarassa, joka sekin onnistui hurmaamaan meidät lyhyen pysähdyksemme aikana.
Santa Barbarasta lähdimme kohti yöpaikkaamme San Luis Obispoa. Olimme saaneet Los Angelesin bed and breakfast -paikkamme hostilta neuvon lähteä Ykköstieltä pois ja mennä sen sijaan tietä numero 154. Vuoristossa ja viinilaaksossa kulkeva tie San Marcos Pass Road onkin näkemisen arvoinen.
Toisen ajopäivän aloitimme liikkumalla San Luis Obisposta noin puoli tuntia pohjoiseen Morro Bayhyn. Suuresta kivestä tunnettu pieni kalastajakaupunki oli vielä kovin sumuinen aamuisella.
Johtuen tiesulusta Highway 1:llä, Morro Baylta jatkoimme pohjoista kohti sisämaan 101-tietä pitkin, joka sekään ei ole hullumpi reitti. Tiesulusta johtuen meiltä jäi valitettavasti kokonaan Big Surin alue näkemättä.
Meidän seuraava kiintopiste Morro Bayn jälkeen oli Pebble Beachin upea 17-Mile Drive. Rannan viertä kulkevaa tietä reunustivat suorastaan mystisen näköiset sypressipuut. Kontrasti Los Angelesin alueen kuivaan ja lämpimään ilmastoon oli suuri. Puissa kasvoi naavaa.
17-mile driveltä jatkoimme suoraan Santa Cruziin, jossa oli seuraava yöpaikkamme.
Rennosta rantakaupungista tuli yksi matkamme suosikeista. Unelmoimme muuttavamme tänne ukulelea soittavien eläkeläisten, surffitukkien ja hylkeiden kaupunkiin.
9.9.–12.9. Huikaisevan hieno San Francisco
Santa Cruzissa vietetyn aamupäivän jälkeen ajoimme San Franciscoon. Sitä olin odottanut paljon enemmän kuin Los Angelesia, mutta yllättäen ensimmäisenä Frisco-iltana huomasin pieniä sopeutumisvaikeuksia. Frisco oli sumuinen ja kylmä, ja se tuntui isolta Santa Cruzin jälkeen. Oli ikävä Los Angelesin hellivään lämpöön.
Seuraavana päivänä aurinko paistoi kirkkaana ja edellisillan väsymys vaihtui haltioitumiseen. Miten huikaisevan kaunis kaupunki San Francisco olikaan!
Vierailimme legendaarisessa Alcatrazin vankilassa, jossa kiersimme vankilaa palkitun audiokierroksen tahdissa. Äänessä olivat entiset vangit ja vanginvartijat.
Loppupäivän vietimme kuuluisalla Pier 39:llä, jonne löysimme tiemme aina uudestaan ja uudestaan. Kaikista vierailemistamme laitureista se oli kaikista eläväisin.
Viimeisen Frisco-päivän pyhitimme kaupungissa vaeltamiseen. Kävimme useaan otteeseen Chinatownissa, joka on paitsi Amerikan vanhin myös suurin kiinalaiskaupunginosa Aasian ulkopuolella.
Kävimme tietyti myös Golden Gate Bridgellä, jonne ei kannata lähteä ilman pitkähihaista. Siellä nimittäin tuulee!
12.9.–14.9. Mariposan rauhaa ja henkeäsalpaava Yosemite
San Franciscossa heitimme hyvästit Kalifornian kauniille rannikolle ja suuntasimme sisämaahan. Olin enemmän kuin täpinöissäni: seuraava kohteemme oli nimittäin Yosemiten kansallispuisto.
Asemapaikkamme oli pieni Mariposan kaupunki puolentoista tunnin päässä Yosemitestä. Kun lopulta saavuimme paahtavan kuumaan kaupunkiin, oli liian myöhäistä jatkaa Yosemiteen. Aluksi ahdistuin. Olimmehan tulleet sykkivästä San Franciscosta paikkaan, jossa oli vain yksi pääkatu ja radiokanavilla soi vain countrya. Miten ihmeessä saisimme ajan kulumaan loppupäivän ajan?
Onneksi majapaikkamme Yosemite bed and breakfast oli omiaan rauhoittumieen. Tai miltä kuulostaa valkoviinin lipitys näitä maisemia katsellessa?
Tai entä jos lisäisin vielä, että pihapiirin hiljaisuudessa pörräsi kolibreja?
Tai että auringon laskiessa saimme seuraa peuroista?
Rauhallisen illan päätteeksi heräsimme seuraavana aamuna kukonlaulun aikaan ja suuntasimme Yosemiteen. Jo pelkästään ajomatka 140-tietä pitkin kansallispuistoon sai sydämen läpättämään innostuksesta, mutta ne maisemat eivät kuitenkaan vetäneet vertoja sille, mikä puistossa lopulta odotti.
14.9.–16.9. Viva Las Vegas!
Reissua suunnittelessani olin ajattelut, että Las Vegas olisi paikka rentoutumiselle. Löhöttäisiin hylkeinä altaalla, ei kiirehdittäisi mihinkään. Valitettavasti juuri Vegasiin liittyen olin tehnyt suurimman suunnitteluvirheen. Jostain syystä olin siinä uskossa, että matka Mariposasta Vegasiin taittuisi noin neljässä tunnissa. Kun sitten kännykkäsovellus ilmoitti reissun kestävän kahdeksan tuntia, alkoi uima-altaasta unelmoiva hymy hyytyä aika äkkiä.
Siihen se ensimmäinen päivä oikeastaan meni, ajamiseen. Ihan tylsäksi ei ajomatka päässyt käymään, siitä piti huolen keskellä aavikkoa uhkaavasti hupeneva bensatankki.
Vasta toisena päivänä saimme sitten nauttia altaalla lokoilusta, joka olikin huomattavasti rentouttavampaa kuin meno kaoottisella Stripillä.
Vegas uuvuttaa väsyneen mielen entisestään. Eikä se oikein tunnu todelliselta paikalta. Keskellä aavikkoa kaikkea tätä? Tavallaan Vegasista tuli mieleen toinen aavikon keskelle pykätty överikaupunki Dubai – sillä erotuksella, että Dubaissa alkoholi on joissain hotelleissa nautittu harvinaisuus, kun taas Vegasissa joka toisella vastaantulijalla on käsivarren mitallinen margaritaa kourassa. No joo, on niitä eroja muitakin, kuten se, ettei Dubain kadulla näkyisi ikinä paljaita pyllyjä.
16.9.–19.9. Kolme upeaa kansallispuistoa: Zion, Grand Canyon ja Bryce Canyon
Vaikka olisin mieluusti viettänyt Vegasissa enemmänkin aikaa – siis lähinnä uima-altaalla – en ollut kovinkaan heartbroken siitä, että matka jatkui taas luontoteemalla.
Posotimme reilussa kahdessa tunnissa Vegasista Utahiin Zionin kansallispuistoon. Punaisena leiskuvia vuoria. Laaksoissa kiemurtelevia jokia. Niistä oli kaunis Zion tehty.
Utahissa on muuten kello yhden tunnin edellä verrattuna Nevadaan, Kaliforniaan ja Arizonaan. Se kannattaa huomioda, jos ajatteli piipahtaa Utahin puolella noista kolmesta osavaltiosta.
Tunnin aikaero oli toisaalta suotuisa, kun lähdimme Grand Canyoniin Arizonan puolelle. Saatoimme nukkua hyvin ja perillä olimme periaatteessa tuntia aikaisemmin.
Me vierailimme Grand Canyonin North Rimillä, jossa käy vain 10 prosenttia turisteista. Pohjoisessa on eräs yllättävä seikka. Vain muutama kilometri ennen kanjonille saapumista maisemat näyttävät tältä:
Ööö…? Kuusi- ja koivumetsää? Luulin, että olimme tulossa Grand Canyoniin emmekä Kainuuseen! Kevyistä Härmä-viboista huolimatta siellä se kanjoni kuitenkin vastassa nökötti. Valtavana. Uskomattomana.
Grand Canyon on heittämällä upeinta, mitä olen koskaan nähnyt. Kuvat eivät tee sille oikeutta, se pitää kokea. Yosemite oli uskomattoman kaunis, mutta se ei saanut adrenaliinia virtaamaan Grand Canyonin lailla.
Grand Canyonin jälkeen tuntui, että suu ei kertakaikkiaan kykene enää muodostamaan sanaa wow. Kun kolmatta päivää peräkkäin vedimme vaelluskengät jalkaan ja suuntasimme nyt Bryce Canyonille, tuntui melkein vaikealta nähdä taas jotain tällaista:
Jossain sisällä se teki taas tuloaan, pyrki kiipemään huulille – wow. Mutta ei, alkuun ei vaan pystynyt. Wow-kiintiö tuntui tulleen täyteen. Too much wowness. Can’t function. Want to go to Kouvola.
Mutta kun sitkeästi taivalsimme kymmenen kilometriä pölyistä tietä taivaaseen törröttävien kivimuodostelmien keskellä, tarve Kouvolaan pääsemisestä haihtui. Sen sijaan mieli alkoi taas jaksaa. Herrtsyyykkeli, miten upea paikka Bryce Canyon on! Wow!
20.9.–25.9. New York, New York<3
Kukaan ei varmaan ylläty, kun kerron, että olimme aika väsyneitä, kun lopulta lensimme Las Vegasista viettämään loman viimeistä osaa New Yorkiin. Kauhun sekaisin tuntein odotin suurkaupunkiin tulemista – entä jos se olisikin ihan liikaa?
Mutta mitäs ihmettä. New York on suuri, mutta kätevä! Ei ollut Saigonin kaltaista liikennekaaosta vaan saimme rauhassa kävellä kaduilla, hypätä ihanan helppoon metroon. New York hurmasi meidät heti ensimmäisenä päivänä. Tuntui ihanalta, että viettäisimme nyt niin monta päivää samassa paikassa.
Niin oudolta kuin se kuulostaakin, New York tarkoitti meille rauhoittumista. Kaupungista ja osavaltiosta toiseen liikkuminen vaihtui nyt kiireettömään vaelteluun eri kaupunginosissa.
Vietimme aikaa Lower Manhattanin finanssialueella…
Kävelimme Brooklyn Bridgeä pitkin Brooklyniin…
… jonne jäimme viinilasilliselle…
…ja josta käsin ihailimme Manhattanin valoja…
Kävimme tietysti myös Vapaudenpatsaalla…
…josta suuntasimme jazzintäyteiseen illanviettoon Greenwich Villageen…
Yhtä helteisimmistä päivistä vietimme Coney Islandilla…
…josta lähdimme taas Greenwich Villageen, koska halusimme hengailla siellä myös päiväsaikaan…
Ja eihän New Yorkista voi lähteä pois kävelemättä High Lanea pitkin…
…tai kurkkaamatta New York Public Libraryn suureen lukusaliin…
…tai näkemättä The Book of Mormonia Broadwaylla!
Viimeisenä päivänä heitimme hyvästit New Yorkille istuskelemalla Central Parkissa. Kiireetön ja helppo, sellainen New York meille lopulta oli. Kaupunkien kaupunki, jonne tulemme varmasti joskus uudestaan.
Sellainen oli reissumme ”tiivistetysti”. Tätä kirjoittaessa tajusin todella selvästi, miten uskomattoman paljon näimme kolmen viikon aikana. Ja miten erilaisia asioita! Rauhallisempi tahti olisi varmaan ollut järkevämpi, mutta tällä reissulla ei ollutkaan mitään tekemistä järjen kanssa. Tämä oli vuosia odotettu matka, jolla toteutimme kerralla useampia unelmia. Se vasta oli jotakin.
Mistä paikasta tai kohteesta haluaisitte ensimmäisenä kuulla lisää? Kiinnostaisiko teitä samanlainen reissu, vai oliko tässä liikaa kolmeksi viikoksi?
Seuraa Tien päällä -matkablogia Facebookissa | Instagramissa | Blogit.fi-palvelussa | Blogipolku.fi-palvelussa.
Huh, paljon kaikkea erilaista ootte saaneet mahdutettua samalle matkalle.
Ei varmaan tule yllätyksenä, että annan ääneni kansallispuistoille 😀 San Franciscostakin lukeminen kyllä kiinnostaisi.
Joo, olisi kolmeen viikkoon vähempikin riittänyt, kun kuitenkin kyseessä oli niin kiinnostavia kohteita, mutta jotenkin sinne listalle pääsi lipsahtamaan lisää ja lisää kohteita! 😀 Kansallispuistoista aloittaminen sopii kyllä oikein hyvin!
Ai vitsi, teillä on ollut ihan mielettömän upea reissu! Tässä on helppo todeta, että odotan ihan jokaisesta paikasta juttuja tuolta länsirannikolta, mulla kun on ensi vuodelle vahva tavoite tehdä hyvin samankaltainen roadtrip, toivottavasti samalla wow-annoksella! Tuo on harmi että highway 1 on nyt niin pitkään suljettu, sitä kun moni kehuu, elättelen toiveita että uusia maanvyörymiä ei tule ja tie saadaan vielä keväällä auki.
Mahtavaa, että oot Kaliforniaan menossa! Se oli lopulta ehkä suurin suosikki, oltiin siellä kuitenkin eniten aikaa.:) Joo, on kestänyt kyllä hyvin pitkään tuo tiesulku, ja harmillisesti juuri siellä Big Surn maisemissa, jossa on kaikista kauneinta. Mutta en voi sanoa, etteikö oltaisi nähty riittävästi upeita maisemia. 😀
Huikea matka, Santa Monica kuulostaa ja näyttää hienolta kohteelta eikä yhtään tylsältä
Kiitos Susanna, tää oli kyllä aivan mieletön matka! Santa Monica oli todella vierailun arvoinen paikka. 🙂
Kylläpä tuli nyt ikävä Jenkkeihin, teillä on ollut todella hieno reissu! Osa käymistänne paikoista on vielä meillä kokematta, mutta jospa pääsisimme taas uudelle roadtripille joskus lähivuosina. Ja New York, vaikka onkin valtava kaupunki, ei ole meidänkään mielestä uuvuttava. Siellä kun ei tarvitse muuta juuri tehdä kuin kävellä kaduilla, niin näkee kaikkea mielenkiintoista ja pääsee osaksi kaupunkielämää. Harmi, ettemme päässeet sinne tänä syksynä ollenkaan, syksy kun on tosi tunnelmallista aikaa Nykissä.
Tähän kolmeen viikkoonhan oli melkeenpä puristettuna monta Jenkki-matkaa yhteen, siinä on omat hyvät ja huonot puolensa. Toisaalta olisin toivonut enemmän aikaa monisssa paikoissa, toisaalta en olisi halunnut jättää mitään näistä pois, varsinkaan, kun en tiedä, milloin Jenkkeihin taas pääsee. 🙂 Nykissä oli kyllä todella upeaa näin syyskuussa, tosin paljon kuumempaa kuin osattiin kuvitellakaan!
Aivan mahtava reissu! Todella paljon paikkoja saitte mahtumaan kolmeen viikkoon. Tuli elävästi mieleen oma ensimmäinen Jenkki-roadtripimme, reittikin oli osin sama. Onnistuimme suunnittelemaan muutamia turhan pitkiä siirymätaipaleita ja autoiluosuuden lopussa olimme väsyksissä. Itärannikon parissa kaupunkikohteessa nautimme loppuloman autottomuudesta. Nähtävää ja tekemistä riitti edelleen, mutta silti tuo kaupunkilomaosuus tuntui levolta tiiviin autoilun jälkeen. Seuraavilla autoreissuilla olemme pyrkineet pitämään päivittäiset automatkat alle kolmessa tunnissa ja pitämään välipäivän vähintään kahden-kolmen siirtymäpäivän jälkeen.
Oho, kylläpä kuulostaa tutulta! Meillä oli ihan sama fiilis, autoton kaupunkiloma road tripin päälle tuntui rentouttavalta! 😀 Ja meilläkin oli puhti aika poissa road tripin päätyttyä, mutta kuten totesin muillekin, en oikein tiedä, mitä olisin raaskinut jättää poiskaan. Tuo kolmen tunnin ajomatka on aika hyvä sääntö, pitäisi ehkä itsekin suosiolla vaan päättää joku noin järkevä, eikä aina ahnehtia hulluna.
Siis vautsi, oon seurannut teidän häämatkaa Instan puolelta mutt nyt jotenkin tajusin kunnolla, miten upea toi reissun sisältö on ollut! Ootte kyllä ehtinyt näkemään paljon, tuollainen matkustaminen on munkin mieleen – tykkään nähdä paljon matkan aikana. Oikeastaan voisin lähteä tuollaiselle samanlaiselle reissulle, paitsi jättäisin varmaan vain Las Vegasin pois. Se ei jostain syystä oo koskaan kiinnostanut mua.
Jään odottaa postauksia innolla Los Angelesista, San Franciscosta, New Yorkista ja Grand Canyonista. Suunnittelitteko pitkään teidän häämatkaa – oliko vaikea valita minne lähdette?
Ps. Ihana toi hyljekuva!
Kiitti Veera! Siis itsekin tajusi tätä postausta tehdessä jotenkin selkeämmin, että miten mielettömällä matkalla sitä on tullutkaan oltua. Las Vegas ei oo hirveästi kiinnostanut muakaan ja se oliki kohteista ehdottomasti vähiten kiinnostava, mutta tavallaan kiva nähdä edes kerran.
Tosta suunnittelusta… se Highway 1 oli suunnitelmana jo pitkään, ja sit puhuttiin monta vuotta yleisesti ottaen, että häämatkalla oltaisiin Jenkeissä 3-4 viikkoa. Mutta ’it’ kansallispuistosuunnitelmia aloin tekee vasta tänä keväänä. Mutta toisin sanoen joo, kauan suunniteltiin. 😀 Mutta ei tällaista reissua vuosikausia tarvii tietty suunnitella, vaikka meille tavalaan näin kävikin. Ostettiin lennot Losiin jo vuos sitten kun oli niin mieletön tarjous.
Joo varmaan se Las Vegas on sellainen kerran elämässä paikka! 🙂
Tuntuu, että häämatkojen suunnittelijoita on moneen lähtöön – osa suunnittelee hullun pitkään ja osa ihan nopsalla aikataululla. Mä lupasin ”häälahjana” auttaa mun ystävää, jonka kaasona olin ja sen miestä suunnittelee heille häämatkaa ensi keväälle/kesälle. Tai siis tietävät, että haluavat Balin suunnille, mutta että mitä ja missä tekevät siellä. Kivaa!
Onpa hauskaa! On varmaan ihan erilaista suunnitella muille kuin omalle reissulle, itse kun tietää yleensä, kuinka paljon jaksaa juosta paikasta toiseen vai haluaako vaan chillta. Olispa hauskaa joskus päästä tolla tavalla auttamaan jotain frendiä tai sukulaista. 😀
Suunnitelmissa on mennä kesälomalla 4 viikoksi Yhdysvaltoihin roadtripille. New York ja Los Angeles on jo nähty pari vuotta sitten ja nyt alustava suunnitelma olisi San Francisco-Yosemite-Las Vegas-Grand Canyon-Amarillo/Dallas-New Orleans, mutta tää elää vielä kovasti.
Mua kiinnostaiskin teidän to do-lista ennen matkaa, mitä kaikkea piti muistaa: ESTA, kansainvälinen ajokortti, navigaattori, hotellit, lennot, autonvuokraus… Mitä muuta? Mistä vuokrasitte auton ja olitteko siihen tyytyväisiä? Jos saa udella, oliko millainen budjetti kaiken kaikkiaan? Näitä asioita oon googletellut, mutta noita budjetteja on ollut aika vähän esillä, mikä toki on ihan ymmärrettävääkin, suomalaiset kun ei paljoa raha-asioitaan muille avaa. 🙂
Onnittelut hyvästä suunnitelmasta! Road trip Yhdysvalloissa on varsin helppo toteuttaa, vaikka vaatiikin valmisteluita. Mua kiinnostaisi seuraavaksi mennä road trippailemaan just tuonne Texas-Louisiana-alueille. 🙂 Tuo Yosemite-Las Vegas-osuus on muuten todella pitkä, kannattaa ehkä yöpyä jossain välimaastossa, ellei halua ajaa 8,5 h yhden pivän aikana.
Hyviä kysymyksiä ja pitää koittaa jossain vaiheessa ehtiä kirjoittaa jonkinlainen käytännönpostaus vielä erikseen. Mutta joo, nää asiat hoidin etukäteen:
– ESTA (noin kuukautta ennen, viimeistään kolmea päivää ennen)
– Lentoyhtiöiden sivuilla pitää viimeistäään 73 h ennen lähtöä täyttää matkustustiedot (passitiedot yms.). Tämä tuli mullekin yllätyksenä ja täytin niitä vähän myöhässä jopa, mutta maahanpääsyssä ei ollut mitään onglmaa. Mutta periaatteessa viranomaiset voisi pahimmillaan estää maahantulon, jos tietoja ei ole täytetty ennen maahantuloa.
– Meillä oli pelkästään USA-liite, jonka saa Autoliitosta. Se on halvempi kuin kv-ajokortti ja sen pitäisi riittää suurimmassa osassa osavaltoja.
– Navigaattoria meillä ei ollut, me ladattiin ilmainen Here Maps -sovellus, jossa voi tallentaa karttoja offline versioiksi. Ainakin Kaliforniassa, Arizonassa, Nevadassa ja Utahissa meillä toimi moitteettomasti. Ollaan käytetty myös Baltiassa jossa toimi samaten loistavasti. Navigaattorien vuokrat on aika kalliita vuokraamoista.
– Hotellit varasin melkein puolta vuotta etukäteen. Varasin ne booking.comista, josta voi kätevästi rajata kriteereiksi mm. sen, että on maksuton pysäköinti/ylipäänsä pysäköintimahdollisuus. Suosittelen lämpimästi varaamaan varsinkin ensimmäisen majapaikan, koska lentokentällä joutuu ilmoittamaan ensimmäisen yön osoitteen sekä Suomen että Jenkkien päässä
– lennot ostettiin yli puoli vuotta etukäteen
– auto vuokrattiin kolmisen kuukautta ennen lähtöä. Me käytettiin Autoeuropea, jonka kautta saa halvemmalla auton kuin suoraan vuokraamoilta. Vuokravälitysfirmat ei tosin tarjoa yhtä kattavaa vakuutusta kuin vuokraamot ja nyrkkisääntö on, että ne kannattaa olla. Meillä maksoi siis Jeeppi 16 päiväksi reilu 500 euroa ja sitten paikan päällä Aviksessa otettiin kaikki vakuutukset päälle niin siitä tuli noin 400 euroa lisää. Eli lopulta maksoi about 900 euroa koko vuokra. Autoeurope oli aika hyvä ja niillä on myös suomenkielinen asiakaspalvelu. Niillä oli tosin sellainen outo juttu, että ne ei tunnistaneet Norwegiania oikeaksi lentoyhtiöksi vaan ehdotti meidän lennonnumerolle Yemen Airlinesia. 😀 Päätin lopulta soittaa niille vielä erikseen (maksuton englanninkielinen palvelu) ja pyysin naputtelemaan oikeat tiedot. Mutta tosiaan kun kuitenkin ottaa ne vakuutukset, ei se vuokranvälitysfirman käyttö ole välttämättä hirveästi halvempaa. Avikseen oltiin hyvin tyytyväisiä. Lentokentältä vaan Avis-bussin kyytiin ja sitten tiskille. Myös auton palauttaminen oli todella helppoa ja nopeaa. Vuokrauksen hintaa saattaa nostaa, jos palauttaa auton eri paikkaan kuin mistä sen on vuokrannut. Ja joidenkin osavaltioiden rajojen ylittäminen maksaa ektraa, Kalifornia-Nevada-Arizona-Utah-akselilla tällaisia lisämaksuja ei ole. Meidän auto ei ollut täsmälleen sama, mikä varattiin (mutta mikään vuokraamo ei ilmeisesti takaa täsmälleen samaa autoa vaan pidättää oikeuden antaa ”saman tyylisen” auton) ja meidän Jeep oli kyllä ihan paska varsinkin kiihdyttäessä, kulutti aivan hirveästi bensaa eikä kiihtynyt kunnolla 😀
– Budjettia saa kyllä udella! Ihan tarkkoja laskelmia ei olla tehty, mutta tässä osviittaa: Lennot maksoi yhteensä noin 600 euroa/naama (Helsinki-Los Angeles, Las Vegas-New York, New York-Helsinki), bensaa tankattiin muistaakseni 6 kertaa ja rahaa meni 30-40 dollaria per kerta, autonvuokraus oli tosiaan noin 900 euroa 16 päivältä. Hotelleissa suosittiin paljon B&B-majoituksia, motelleja ja budjettihotelleja, joissa oli yhteisvessat muiden hotellivieraiden kanssa. Los Angeles 3 yötä: n. 150 dollaria/naama, San Luis Obispo 1 yö 37 dollaria/naama, Santa Cruz 1 yö 57 dollaria/naama, San Francisco 3 yötä: n. 200 dollaria/naama, Mariposa (Yosemiten tukikohta) 2 yötä: 140 dollaria/naama, Las Vegas 2 yötä: 70 dollaria/naama, Kanab tukikohta Zionissa ja Grand Canyonissa reissatessa) 2 yötä: 140 dollaria/naama, Cedar City 1 yö: 32 dollaria/naama, New York 4 yötä budjettihotellissa: 285 dollaria/naama, New York 1 yö kunnon hotellissa: 87 dollaria/naama. Eli yhteensä majoitukset oli noin 1200 dollaria /per naama. Euroissa se noin 995. Halvemmallakin voi päästä, mutta kannattaa varmistaa, ettei ota mitään luteista kärsivää huonetta, niitä ilmeisesti on aika paljon. Kannattaa siis googletella omaa hotellia + bed bugs ja katsoa, tuleeko hittejä.
Sitten tietysti ruuat päälle, mutta siinähän pääsee jo hyvin vaikuttamaan kustannuksiin omilla valinnoilla. 🙂 Olipa hyvä kun tulit kysyneeksi tuota budjettia niin tuli kaivettua naftaliinista nämä lukemat. 😛
Kysy vaan ihmeessä vielä lisää, jos tulee jotain mieleen!