Las Vegas | syyskuu 2017
Ilmastointi hurisee kasinoalueella niin kovalla, että käsikarvat nousevat pystyyn. On pidettävä villatakkia, vaikka iho on hikinen ulkona paahtavasta lämmöstä. Vaatteisiin ja hiuksiin tunkeutuvaa tupakansavua ilmastointi ei peitä. Sinistä, punaista ja vihreää valoa hohtavat pelikoneet jatkuvat lukemattomissa riveissä ja toistelevat samoja kilahduksia. Ihmiset istuvat lysyssä koneiden edessä, tyhjistä silmistä heijastuu hedelmäpelien säksättäviä rivejä. Riemunkiljahdukset loistavat poissaolollaan – vain pelikoneen haukka kiljuu kolkkoa huutoaan.
Jep, ensimmäinen kosketuspintani vegasilaiseen kasinoon oli varsin ankea. Ajomatkamme Mariposasta Las Vegasiin oli kestänyt kahdeksan ja puoli tuntia. Kun vihdoin saavuimme hotelliimme, laitoimme innoissamme ykköset päälle ja suuntasimme hotellin kasinolle piristyäksemme. Meitä vastassa oli valtava halli, jossa pelikonerivistöt jatkuivat silmänkantamattomiin. Nenä nyrpistyi heti: ilmassa leijui tupakan hajua.
Mutta missä olivat iloiset huudahdukset, jännityksen kiljahdukset? Yeah baby! Tunnelma oli suorastaan apaattinen. Ihmiset röhnöttivät yksinäisinä pelikoneilla, toistivat samoja sormiliikkeitä mekaanisesti kuin robotit. Suurin osa pelaajista oli eläkeläisiä, joilla oli verkkahousut jalassa ja ylisuuri t-paita päällä. Vähäpukeiset tarjoilijat kiikuttivat ilmaisia drinkkejä pelaajille.
Pysähdytäänpä hetkeksi miettimään, miten kummallinen paikka Las Vegas on. Kun ajaa Kaliforniasta kohti Nevadaa, maisemat ovat hyvin pitkälti karua hiekkaerämaata.
Kaikki muuttuu, kun alkaa lähestyä Las Vegas Boulevardin kuuluisinta osaa Las Vegas Stripiä. Auton ikkunassa vilahtelevat yhtäkkiä Eiffel-torni, London Eye, Vapaudenpatsas ja tietysti kultaisena kimalteleva Trump Tower. Siis keskellä ei mitään.
Tuo epätodellinen keskittymä kaiken tyhjyyden keskellä on kuitenkin se paikka, jonka läheisyyteen Las Vegasin -kävijän kannattaa hakeutua. Minä oli varannut hotellin kaikessa epäviisaudessani puolen tunnin päähän pelipaikoilta. Ikkunastamme näkyvä maisema oli toki taattua Nevadaa. Ruskeaa löytyi kaikissa eri sävyissä.
Mutta täällä kauempana kaikenlainen odottamani yolo-mentaliteetti loisti poissaolollaan, jopa kasinolla. Piti siis lähteä metsästämään sitä Stripiltä. Ja sieltähän sitä löytyi.
Yhtäkkiä olemme taas siellä, missä on ihan kaikkea. Pompöösejä ja toinen toistaan suureellisempia hotelleja kasvaa ympärillä kuin sieniä sateella. Kadulla on liukuportaat, joiden yläpäästä näkee Pariisiin asti.
Kaiken hulabaloon keskellä on buddhalainen pyhättö, jonka luona voi sytyttää suitsukkeen hiljentyäkseen. Juuri tähän tekeekin mieli jäädä mietiskelemään.
Ja voi onnea, kun vastaan tulee aviopari, joka ihan kasuaalisti vaan kävelee kadulla meidän turistien seassa. Stripillä todella on sitä aiemmmin kaipaamaani yolottelua.
Tuntuu kuin jokaisella vastaantulevalla ihmisellä olisi käsivarren mitallinen margaritalasi kädessä – toisilla kirjaimellisesti, toisilla kuvainnollisesti. Kaikkialla on karkelot, mutta silti jokin mättää. En oikein pääse tunnelmaan ollenkaan, tuntuu jopa vähän siltä kuin olisi kuokkimassa maailman suurimmissa bileissä. Kenties syy on orastavassa flunssassa, jota olin jo muutamaa päivää aiemmin alkanut tuntea. Se saa olon varsin kevytpäiseksi, ja Stripillä käveleminen tuntuu vähintäänkin epätodelliselta.
Have you been a naughty boy? paljaspyllyiset poliisit kysyvät ja lyövät nahkaisella ruoskalla ohi kävelevää miestä. Miehen seurassa oleva nainen nauraa vieressä. Parasta kiertää poliisit kaukaa, en jaksaisi tiristää tekonaurua itsestäni juuri nyt.
Las Vegasissa bilettäjillä on mistä valita. Jokaisessa kadunkulmauksessa seisoo ilmaisia drinkkilippuja tarjoavia tyyppejä. Saadakseen huomion he lyövät lippuja kämmenselkiään vasten ja tarjoavat niitä sitten vastaantulijoille. Lipun kämmentä vasten läväyttäminen vaikuttaa vähän aggressiiviselta, eikä lippujen tarjoajilta herua hymyjä. Tuntuvat jopa vähän vihaisilta, kun katson heitä flunssan höyryttämillä silmilläni enkä tartu drinkkilippuihin.
Vaellamme hälyisällä kadulla The Venetian-hotellin luokse. Täällä on pikku-Venetsia gondoleineen. Se on samaan aikaan kaunis ja todella kitsch. Torre Dell’ Orologion julkisivussa mainostetaan: Spiritual Dining. Religious Nightlife. En ymmärrä mitään.
Aurinko alkaa laskea. Tsemppaamme vielä kohti Stripin toista päätä. Tahtoisin nähdä Pariisin ja New Yorkin, vaikka olenkin jo ihan uupunut.
Mutta Pariisin jälkeen väsähdämme. Ehkä riittäisi, että näkisimme ihan oikean Vapaudenpatsaan alle viikon päästä.
On aika vetäytyä vielä kasinohumuun – josko sitä riemua riittäisi maineikkaassa Bellagiossa? Alku on ainakin lupaava. sillä satumme paikalle juuri parahiksi katsomaan hulppeaa suihkulähdeshow’ta. Mikään harvinainen herkku se ei tosin ole, sillä suihkulähde tanssii iltaisin vartin välein.
Klassisen musiikin tahtiin tanssahtelevia vesisuihkuja kelpaa kyllä katsella, onhan se hieno. Ja hieno on myös Bellagio. Koristeelliset marmorilattiat kiiltelevät arvokkaan näköisinä luksusliikkeiden edustalla.
Kasinoalueet jatkuvat useissa eri huoneissa ja siivissä. Onhan tämä pelaamisesta innostuneen taivas – jos uhkapelaamisessa ikinä on hohdokkuutta niin täällä.
Me hakeudumme pokerihuoneeseen, koska Texas Hold’emin pelaaminen Vegasissa on Pyryn bucket listillä. Hän ilmoittautuu tiskillä ja jäämme odottamaan omaa vuoroamme. Kauas ovelta ei kannata lähteä: uusia pelaajia kuulutetaan sisään tuon tuostakin. Jos ei ole valmiina heti, kun oma nimi on sanottu, menee pelivuoro sivu suun.
Noin 20 minuutin odottelun jälkeen meidät ohjataan pöytään, jossa on jo käynnissä jonkinlaista draamaa. Kaksi pelaajaa tuijottaa toisiaan ja länkyttää toisilleen vuorotellen. What are you looking at? Huh? If you got something to say, come right here buddy! Draamaa jatkuu vielä muutaman kierroksen ajan ja pelaajat saavat heittää trash talkia ilman, että kukaan puuttuu siihen. Vasta sitten kun humalassa oleva mies nousee pystyyn rintaa röyhistellen, hänet heitetään ulos pelistä.
Pyry pelaa melkein kaksi tuntia, minä surffailen netissä ja yritän olla nukahtamatta. Pelin seuraaminen on äärimmäisen ikävystyttävää. Muutaman kerran käy mielessä, menisinkö itse hedelmäpeliosastolle. Mutta kun ei nappaa, ei nappaa. Lähdemme sitten, kun Pyry viimeisellä kierroksellaan saa hirveällä pullalla voitettua takaisin suurimman osan siitä, mitä oli muilla kierroksilla hävinnyt. Lopun hyvästä tuurista huolimatta elämys ei kuulemma vastannut ihan odotuksia.
Kun seuraavana päivänä lähdemme Vegasista kohti Utahia ja Zionia, olen enemmän kuin tyytyväinen. Jostain syystä minulla oli huomattavia vaikeuksia nauttia Las Vegasista. Kaupunki ei näinä kahtena päivänä tarjonnut hirveästi sellaiselle, joka ei ole riehakkaalla bilefiiliksellä tai kiinnostunut pelaamisesta. Olisin halunnut olla yksi niistä Stripillä näkemistämme margarita-ihmisistä. Olisin halunnut huutaa Las Vegas, baby! ja kaikkea muuta, mutta nyt ei vain lähtenyt.
Voisin silti lähteä vielä joskus uudestaan Vegasiin, vaikka ei se ensimmäisenä listallani ole. Silloin ajoittaisin kaupungissa käymisen matkan alkupisteeseen, kun reissuväsymys ei ole vielä alkanut painaa. Varaisin hotellin lähempää Las Vegas Stripiä, koska siellä voisi kuitenkin paeta tupakanhajuisia kasinohalleja muuallekin kuin hotellihuoneeseen tai uima-altaalle.
Lämpenitkö sinä Las Vegasille?
Psst! Kaikki häämatkaan liittyvät jutut löytyvät täältä.
Seuraa Tien päällä -matkablogia Facebookissa | Instagramissa | Blogit.fi-palvelussa | Blogipolku.fi-palvelussa.
Mä voisin kuvitella suhtautuvani Vegasiin jotakuinkin juuri tällä tavalla. Toisaalta kiinnostaisi nähdä se, mutta toisaalta uskon sen olevan aika nopeasti nähty.
Onhan se sellainen toki, että uteliaisuus varmaan sullakin joskus voittaa. Jos aikaa ei ole paljon ja sen viettää vain Stripin läheisyydessä, nähty on toki hyvin nopeasti. Mutta toisaalta joillain oli ollut positiivisia kokemuksia nimenomaan myöhemmillä visiiteillä. 🙂
Mä en jotenkin ennen ole ajatellutkaan (vaikka olen asian tiennytkin) että miten utopistinen Las Vegas todellakin on. Kiiltävä partyland tyhjän aavikon keskellä. Aina olen kyllä vähän naureskellut niille Vegasin Venetsialle, Pariisille ym. Ensi syksynä on suunnitelmissa Kalifornian roadtrip, jonka sivussa olisi tarkoitus koukata myös Las Vegasiin (Grand Canyonin vuoksi), ja siitä Arizonaan. Muuten en varmaan Vegasiin suuntaisi.
Se on kyllä todella outo paikka, täytyy sanoa. 😀 Mekin mentiin Las Vegasiin puhtaasti sen takia, että se sijaitsi kätevällä paikalla muihin road tripin kohteisiin nähden. Me käytiin tosin Grand Canyonissa North Rimin puolella, jota voin suositella erittäin lämpimästi! Siellä käy vain 10 prosenttia kaikista Grand Canyonin kävijöistä eli siellä on huomattavasti rauhallisempaa kuin South Rimillä. Kirjoitan siitä seuraavaksi. 🙂
Tämä vahvistaa aika hyvin mielikuviani Vegasista. Haluaisin nähdä Las Vegasin kerran, sillä onhan se nyt jotain ihan älytöntä. Kauaa en usko että kuitenkaan viihtyisin. Mielialankin pitäisi olla oikea ja matkaseuran sopivan riehakasta. Pitäisi olla bilefiilis ja olenkin miettinyt millä porukalla Vegasista saisi eniten irti. Ehkä tyttökavereiden kanssa? Henkka on työmatkaillut Vegasissa ja hän totesi, että onhan se kiva nähdä kerran, mutta ei sitä kauan jaksa. Eikä tarvitse välttämättä mennä uudestaan.
Tuo on hirveän monen mielipide Vegasista, että kiva nähdä kerran, mutta toiste ei välttämättä tarvitse mennä. Mulla on ihan sama fiilis, mutta ei sitä koskaan tiedä, vaikka sinne päätyisi toistamiseen. Mutta oikealla mielialalla ja reissuporukalla siellä voi varmasti olla hyvinkin hauskaa! Ja toki siellä saa erittäin hyvään hintaan erittäin hienon hotellin, joten sellaiseen ylelliseen resort-lomailuun se on aika otollinen paikka. 😀
Olemme käyneet Vegasissa kaksi kertaa. Ekalla kerralla pelasimme automaatteihin kymmenen dollaria per nenu, toisella kerralla emme edes sitäkään. Emme myöskään käyneet missään bilemestoissa. Kaupungissa voi siis tehdä muutakin, vaikka peli- ja bilekaupunkinahan se tunnetaan. 🙂
Eka vierailu ei ollut kovin antoisa, joskin olimme siinä kohtaa roadtripiä vähän väsähtäneitä, mikä tietenkin vaikutti asiaan. Jonkin aikaa reissun jälkeen päätimme, että Vegas ansaitsee uuden tilaisuuden. Laadimme selviytymisstrategian, jota noudatimme seuraavalla kerralla. Ideana oli valita rauhallinen hotelli, jossa on kiva allas-alue, vierailla päivisin kaupungin hieman tavanomaisesta poikkeavissa museoissa ja käydä iltaisin katsomassa erilaisia esityksiä. Kun automatkankin osasimme jakaa niin, ettei väsy yllättänyt, meni sujui toinen Vegasin vierailu paljon paremmin.
Totuuden nimissä noiden kolmen kohdan lisäksi kannattaa myös suosiolla jättää aivot narikkaan jo Vegasiin saavuttaessa. Eihän tuossa kaupungissa oikeasti ole mitään järkeä. 🙂 Aika moni tuntuu olevan sitä mieltä, että se on kiva nähdä kerran ja sitten morjens. Kannattaa kuitenkin ottaa selvää mitä sieltä löytyy ja miettiä sopivatko ne omiin kiinnostuksen kohteisiin. Minä olen aina tykännyt taikureista ja siksi näkemämme Penn & Tellerin sekä Criss Angelin esitykset olivat minulle todella iso juttu. Kuulemma myös Cirque du Soleilin esitykset ovat todella hienoja.
Heh, teidän gämbläily kuulostaa yhtä hurjalta kuin mun, mä pelasin yhteensä ehkä 20 dollarin edestä konepokeria ja ekana iltana olin jopa about 7 dollaria voitolla. 😀 Mua kiinnostaisi nimenomaan nähdä millainen olisi Las Vegasin puoli, jossa ei tarvitse pelailla tai bailata. Kahdessa päivässä ei vaan valitettavasti tällä kertaa ollut aikaa ottaa siitä muusta selvää. Mä luulen, että meilläkin vaikutti paljon se väsymys. Kahdeksan ja puoli tuntia ajomatkaa alle on hirveän paljon ja siitä kestää palautua jonkin verran, eikä Vegas nyt tässä vaiheessa ollut kovin hyvä paikka palautumiseen. Meillekin suositeltiin niitä esityksiä ja ne on varmasti ihan maailmanluokan esityksiä ja olisi mahtavaa mennä mahdollisella seuraavalla kerralla katsomaan vaikku just Cirque de Soleilia.
Ja erittäin hyvä pointti, että aivot kandee jättää narikkaan, kun Vegasiin saapuu. Ei ehkä ahdistaisi niin paljon. 😀
Vahvistaa omia ajatuksia Vegasista. Kohteena se ei kiehdo noin niinku yhtään, mutta toisaalta olisin utelias näkemään sen livenä. Ehkä yksi ilta riittäisi Vegasin prameiden kasinoiden näkemiseen. En tiedä kyllä kestäisikö tuota paikkaan selvin päin, tuskinpa 😀
Haha, no känni sopisi kyllä sinne melkeinpä paremmin kuin selvin päin dallailu, jota me siis tehtiin. Tuli tosiaan vähän ulkopuolinen olo jopa. Kännien vetäminen on vielä tehty aivan järjettömän helpoksi: sen kuin istahtaa kasinolle ja heittää edes joitain kymppejä koneisiin niin ilmaista juomaa tuodaan aina pyydettäessä. Tippiä täytyy kuitenkin jättää. 🙂
Mulla aikalailla samanlaiset fiilikset Vegasista kuin sulla. Oltiin siellä tän vuoden alussa (ja sit oon ollut aiemmin joskus 15 vuotta sitten kerran lapsuudenperheen kanssa), ja onhan se tietty kiva kertaalleen nähdä, mutta kun Vegas on nähty, niin sitten se on nähty. Mulla on joku juttu Vegasista blogissakin, jos sinua kiinnostaa lukea ja vertailla kokemuksia. Mutta Vegasin ehdoton vahvuus on mun näkökulmasta siinä, että se on lähellä upeita kansallispuistoja. Grand Canyon on useimmille tuttu, mutta vieläkin lähempää Vegasia löytyy Zionin kansallispuisto, joka vei mun sydämen ihan kokonaan viime reissulla 🙂 Eli voisin kuvitella joskus jatkossakin ottavani halvat lennot Vegasiin ja jatkavani siitä suoraan kohti näitä mahtavia kansallispuistoja.
Joo, mekin ajettiin Vegasista Zioniin, tosin sen jälkeen ei enää yövytty Vegasissa vaan jäätiin Utahin puolelle Kanabiin.Eli kyllähän Vegas on vähän sellainen, että sijainniltaan se on niin loistava, että tuskinpa sitä ohittaisin toisen kerran, jos siellä päin tulisi käytyä! 😀 Täytyypä käydä lukemassa sun Las Vegas -juttu!
Voisihan tuolla Vegasissa kerran käydä, mutta sama olo varmasti jäisi itsellekin. Jännä paikka varmasti kuitenkin kaikkine kummallisuuksineen! Kiva oli lukea tätä postausta, tekstistäsi tavoitti hyvin reissunne fiiliksen. 🙂
Kiitos Anne! 🙂 Kyllä Las Vegas selkeästi tietynlaisen vaikutuksen teki, koska niin hyvin muistan vieläkin, mitä tuntoja se herätti. Kaikille aisteille se kyllä on, vaikkei välttämättä aina hyvässä. 😀
Tämä oli kiinnostavaa. En ole ollut Vegasissa, mutta postauksesi vastasi hyvinkin mielikuviani siitä. Minulla ei ole hinkua sinne, mutta olen ajatellut, kuten moni muukin, että pitäisi se kai kerran elämässä nähdä tuokin ja kovin kauaa ei kannata odottaa, koska mitä vanhemmaksi tulen, sitä vähemmän ehkä jaksan innostua pylly paljaana ohikulkijoita saalistavista sisäänheittäjistä. Kuvistasi päätellen Macaon Venetian oli jotenkin tyylikkäämpi, vaikka muuten ihan samaa sarjaa. Macaossa harmittelin, että kasinoilla ei saanut kuvata. En olisi pelannut euroakaan, mutta ne olisivat olleet kiinnostavia kuvauskohteita.
No, luulen että lopulta ehkä ikä vaikuttaa kuitenkin aika vähän siihen, että tykkääkö Vegasista vai ei. 🙂 Olisin halunnut innostua enemmän, mutta nyt oli reissuväsymystä sen verran, että ei lähtenyt. En ookaan tiennyt, että Macaolla on myös tällainen Venetian! Las Vegasissa kuvauskielto oli ainoastaan pelipöydissä, siis vaikkapa pokeripelia ei saanut kuvata.
Tämä postaus vahvisti mielikuvaani Las Vegasista, melkoinen bilesirkus siis. Olen haaveillut Route66 lähitulevaisuudessa, johon voisi hyvin yhdistää päivän pari Vegasissa. Casinoillakin on pakko päästä käymään, ovathan ne legendaariset. Uskoisin tuntevani oloni sinun tavoin melko ulkopuoliseksi, mutta pyrin pitämään mielen avoinna ennakko-odotuksilta! 🙂
Kyllähän siellä Vegasissa kannattaa piipahtaa, jos se sopivasti reitille osuu! Itse asiassa varaisin vielä kaksi kokonaista päivää, koska kun on road tripillä, rennot allaspäivät on harvinaista herkkua! Me itseasissa toivottiin nimenomaan lisää aikaa Vegasiin, jotta oltais voitu kasinojen sijaan möllöttää aurinkotuoleilla. Stripin hommat on toki päivässä ihmetelty. 🙂
No lämpeninhän minä Vegasille, vaikka sitä etukäteen suuresti epäilin! 😀 Jännitin, että saanko kaupungista yhtään mitään irti, kun olimme matkassa silloin 10-kuisen poikamme kanssa ja näin ollen perinteinen biletysmeininki oli ihan suoraan pois vaihtoehdoista, enkä oikein muutenkaan ole sellaisen perään, ja tuo kasinoilla pelailu ei myöskään yhtään kiinnostanut. Viihtymistä taisi auttaa se, että päräytimme Bellagioon ihan huikeaan sviittiin ja sieltä käsin kävimme ihmettelemässä, miten mielettömiä rinnakkaistodellisuuksia mihinkin kasinoon on rakennettu, antiikin Roomaa, Venetsiaa jne. Vietimme Vegasissa kaksi yötä ennen kuin jatkoimme matkaa Grand Canyonille ja itse asiassa jäi sellainen fiilis, että olisihan tuolla ollut pidempäänkin ja voisin mieluusti palata. Ehdottomasti seuraavalla kerralla taas jonkin supertähden show’hun ja lisää kasinoita pällisteltäväksi.
Tuo väsymys vaikuttaa kyllä tunnelmaan ihan tosi paljon. Tai ainakin itse huomaan, että fiilis kaupungista tulee tosi pienistä jutuista, kuten vaikkapa vähän huono sää jättää vähän ankeamman fiiliksen koko paikasta. Mutta mistäpä sitä tietää, ehkä et olisi viihtynyt, vaikka olosuhteet olisivatkin olleet toisenlaiset.
Tässä meidän kokemuksia 🙂 http://www.kulkutautiset.com/nevada-kuinka-tavoittaa-las-vegasin-tunnelma-vauvan-kanssa-matkustaessa/
Jos mekin oltaisiin oltu Bellagiossa sviitissä, luulen että olisin tykännyt ainakin paljon enemmän! 😀 Mä olin tosi pettynyt meidän hotelliin Alianteen, se oli ihan liian kaukana (tästä saan syyttää vain itseäni, koska itse sen varasin) mutta se oli mun mielestä myös jotenkin ihan kämänen verrattuna sen neljän tähden luokitukseen. Bellagio sen sijaan, siellä saa varmasti rahoilleen vastinetta. Eikä menty mihinkään show’hun, joka olisi varmasti yksi Vegasin kohokohdista. 🙂 Kiitti linkistä, mä käyn lukemassa!
Mä en myöskään lämmennyt Las Vegasille, ihan kaamea paikka suoraan sanottuna mun mielestä. Mutta voin kuvitella, että isolla budjetilla siellä voisi olla ihan hauskaa, mutta tällaisella normimatkailijan rahakukkarolla kokemus jää aika vaisuksi 😀
Niin no periaatteessahan siellä saa ihan hyvään hintaan tasokkaita hotelleja, mutta ehkä se ongelma onkin sitten myös se paikan tunnelma, että jos se ei natsaa niin paikasta voi olla vähän vaikea nauttia, vaikka kuinka olisi kiva hotelli. Itselleni sellainen pelkkä resortmeininki ei ikinä oikein toimi täysillä. Mutta joo, jos ei ole innostunut läiskimään rahaa kasinoille, on niitä parempiakin kohteita budjettimatkaajalle. 😀
En lämmennyt Las Vegasille.
Mies olis siellä käynyt useasti ja vähän varoitteli, että en ehkäpä tykkäisi. Olin ensin, että tietenkin tykkään, koska Las Vegas! Kun sitten olin aikana kaupungissa pyörinyt, totesin, että ei ole mun paikka. Buffat oli hyviä, kaikki upeeta, ja ei se ollut edes mitenkään kovin kallis paikka. Jotenkin vaan en osaa heittäytyä siihen fiilikseen, mikä tuolla selvästi tarvittaisiin päälle.
Oli todella tyytyväinen kun sitten lähdimme kohti kansallispuistoja.
Jep, kuulostaa erittäin tutulta! Nimenomaan mullakin jäi sellainen fiilis, että nyt olis pitänyt olla liikenteessä sellaisella party all night long -asenteella, ja koska itseltä puuttui se, ei Vegas oikein säväyttänyt. Mäkin olin oikein tyytyväinen kun lähdettiin Zioniin. Vegas olikin tosi kummallinen etappi, koska oltiin siellä Yosemiten ja Zionin välissä. Se oli kuin kahden päivän epätodellinen uni.
Samoilla fiiliksillä täälläkin mennään Vegasin suhteen: kiva nähdä kerran, mutta se riittää oikein hyvin. 😀
Tämä tuntuu olevan kaikista yleisin mielipide! On se kuitenkin sen verran kiinnostava, että sinne täytyy kerran uskaltautua, vaikka olisikin jo aika varma, ettei tykkää. 😀
Olen aina tiennyt, että tuo ei ole mun paikka ja taas mielikuva vahvistui. HYI. Kaikki keinotekoinen ärsyttää muutenkin, oli ne sitten tekoripset tai muovikuusi. 😀 Mutta hauskoja kuvia sulla oli, superonnellinen hääpari ja paljaspyllypoliisit.
Hehe maltatko siis olla kokonaan menemättä? 😉 Moni nimittäin arvaa kyllä jo etukäteen, ettei tykkää, mutta pakko on käydä tarkistamassa tilanne paikan päällä. Joo, hääpari oli kyllä todella onnellinen! Ja poliisit oli kans aika pätevän näköisiä… 😀
Täytyy kompata muita kommentoijia, en ole käynyt Vegasissa, mutta tämän tekstin myötä omat (kehnot) mielikuvat tässä vaan vahvistuu, eikä Las Vegas kiehdo kohteena juuri yhtään. Ehkä just jollain teidän reissun tapaisella road tripillä voisi tuolla joskus pyörähtää ihan vaan sen näkemisen vuoksi.
Sanon kaikille saman vinkin: jos se sopii reittiin, kannattaa käydä. On niin omituinen paikka, ja joskus joku on kuitenkin tykästyy! 🙂 Mutta jos ihan vartavasten pitäisi sinne ajaa jostain pitkältä, saattaisin jättää väliin.
Las Vegas on tunnettu uhkapeleistä, mutta voit tehdä niin paljon enemmän siellä. Monet parit haluavat mennä naimisiin vierailemalla syntiä kaupungissa. Menin naimisiin Vegasissa!
Nyt täytyy antaa vähän erilainen kommentti kokemuksista Las Vegasissa. Itsellä tullut nyt 18 kertaa käytyä Vegasissa ja 19kerta kolkuttelee jo ovella. Se että sanoo Vegasin olevan nähty muutamassa päivässä on vertaus vähän sama kuin sanoisi, että ei Suomessa ollut mitään nähtävää kahteen päivään. Vegas ja sen ympäristö on niin suuri käsite, että löydän itse edelleen uutta nähtävää ja koettavaa jo pelkästään koko ajan muuttuvan kaupungin takia. Tietysti asenne vaikuttaa, mitä sieltä lähdetään hakemaan tai mitä paikalta odotetaan. Voit kuluttaa päivät upeilla allasosastoilla tai shoppaillen jättimäisissä ostosparatiiseissa. Vegas sopii myös erittäin hyvin budjettimatkailijalle toisin kuin monet luulevat. Kyllähän siellä voi elää lompakko auki, niin paljon kuin limiitti kestää, mutta kukin matkustaa haluamallaan tavalla! Ei se loma välttämättä pelaamalla parane tai istumalla casinoilla 24/7, mutta kyllä ne casinot kannattaa kiertää katsomassa jo ihan nähtävyytenä! Tekeminen ei varmasti lopu kesken, mutta myöskin ilman vuokra-autoa jää varmasti paljon kokematta. Suosittelen käymään Vegasissa ainakin sen kerran, viikko ei sitten riitä kuin pintaraapaisuksi. Minuun paikka on tehnyt lähtemättömän vaikutuksen ja tulen varmasti sisällyttämään tämän kohteen tuleviinkin jenkkimatkoihin 🙂
Kiitos kommentista Jaakko! Olen kuullut muutamalta muultakin, että Vegasille kannattaa antaa enemmän aikaa, koska siellä on paljon nähtävää. 🙂 On varmasti ihan tossa, että kun käy siellä useasti, siitä alkaa pitää yhä enemmän. Jep, nimenomaan altaalla makoilua ja kasinolla vierailua odotin nyt tältä kahdelta päivältä. Oli ehkä vähän sääli, että Vegas oli niin keskellä meidän reissua, että se uuvutti. Jos olisimme heti reissun aluksi hypänneet keskelle Vegasin juhlahumua, ken tietää, ehkä olisin pitänyt enemmän. Mutta juuri tuossa kohtaa reissuamme Vegas tuntui aika tympeältä kokemukselta. Itsekin voisin kyllä mennä uudestaan Las Vegasiin, jos se sattuisi reitin varrelle sopivasti. Tekisin monia asioita eri tavalla, muun muassa hommaisin hotellin paljon paremmalta paikalta ja tutustuisin Stripin lisäksi Vegasin keskustaan.
Juurikin näin:) viikonkin vierailulla vegasissa suosittelen ottamaan kaksikin hotellia eripuolilta kaupunkia! Kävellen kaupunki aukeaa varmasti parhaiten ja ajan kanssa pääsee tutustumaan hyvin moneen kohteeseen. Alkuviikko vegasissa on aina rauhallisinta aikaa kun jenkit lähtevät viikonloppuvietoiltaan koteihinsa ja suurinosa turisteista poistuu myös koteihinsa. Biletystä kaipaaville keskiviikosta eteenpäin onkin yhtä juhlaa! Suosittelen antamaan vegasille uuden mahdollisuuden jos siellä on kerran vieraillut. Fakta kuitenkin on, että ei se kaikille ole suosikkikohde. Suomalaisiin siellä törmää todella harvoin ja olisi kyllä äärettömän mukava joskus törmätä muihin reissaajiin ja viettää iltaa suomea puhuen:) Ensikuussa uutta reissua taas sinne suunnalle!
Hauskaa, että oot löytänyt kohteen joka kolahtaa noin hyvin. Ihan totta on kyllä, että siellä ei juurikaan törmää suomalaisiin! Meillä jäi kokematta Vegasista myös jokin niistä övereistä shows’ta joita olisi tarjolla pilvin pimein. Me oltiin siellä juurikin viikonloppuna, joten aikamoinen kreisibailausmeininki siellä olikin. Voisikin olla kiinnostavaa nähdä vähän rauhallisempi Vegas. Kenties jonain päivänä. 🙂 Hyviä tulevia reissuja sinne!
Ihana kaupunki hulluille lomille ja juhlille! Erityisen mielenkiintoista on huomata bachelorette-puolue tai bachelor-puolue!)