Dubai | tammikuu 2016
Minulla ja poikaystävälläni on ollut jo vuosia tapana lähteä lämpimään tammikuussa. Marraskuu on meidän inhokkikuukautemme, mutta jotenkin se synkkyys ja sateisuus menevät tulevan joulukuun imussa. Mutta jos tammikuussa saa annoksen kauan kaivattua lämpöä ja d-vitamiinia, tuntuu että saa vuodelle reippaan alun. Minä jaksan mitä vain!
Jos aikaa lomailuun on käytettävänä vain viikko ja tavoitteena on selvästi yli 20 astetta, vaihtoehdot kutistuvat muutamiin. Tarjolla on retroklassikko ja aivan liian ylenkatsottu Kanariansaaret sekä Dubai. Thaimaa on mielestämme vähän liian kaukana viikon lomaan, Israelissa ja Marokossa ei ole tarpeeksi lämmintä. Egyptiin ei uskalla nyt matkustaa.
Koska korkkasimme Kanariansaaret kolme vuotta sitten Gran Canarian Puerto Ricossa, varasimme tällä kertaa matkan Arabiemiraattien hulppeaan Dubaihin.
Dubai ei ole erityisemmin kiinnostanut minua. Eräs ystäväni kuvaili sitä sieluttomimmaksi kaupungiksi, missä on ikinä ollut. Kaikki on feikkiä ja mitä vain voi ostaa.
Toisaalta juuri tässä feikkiaspektissa piilee se Dubain juttu. Siellä on toteutettu ihmisen huimimmat rakennukset (maailman korkein rakennus Burj Khalifa) ja tehty käsittämättömiä tekosaaria (Palmusaaret ja maailman valtioiden muotoon rakennettu maailmankartasto). Kaikki on suurinta, nopeinta, korkeinta, ylellisintä. Dubai on superlatiiveja. Ja kun Suomessa tulee pimeää kahdelta iltapäivällä ja tihkusade piiskaa vaakasuoraan, kaupungin sieluttomuus ei enää saakaan pysymään poissa Dubaista.
Bur Dubaissa ja Deirassa voi aistia perinteisen tunnelman
Hyviä uutisia! Dubaissakin voi päästä nauttimaan Tuhannen ja yhden yön -tunnelmasta. Me majoituimme Bur Dubaissa sijaitsevaan Arabian Courtyard -hotelliin, joka sijaitsee aivan Dubain museon vieressä. Museon sisäänpääsy on kolme dirhamia, eli alle euron, ja sen tunnistaa haaksirikkoutuneesta laivasta.
Aivan hotelliamme vastapäätä on moskeija, jonka rukouskutsun saattoi kuulla aamun varhaisimpina tunteina niin, ettei ollut varma, onko hereillä vai unessa.
Dubai on tunnettu maailman suurimmista ostoskeskuksista, mutta osa Dubain kokemusta ovat myös vanhat basaarit eli soukit. Bur Dubain puolella on erityisesti kankaisiin ja tekstiileihin erikoistunut souk. Sieltä löytyy myös erikoinen Hindi Lane, jolle eksyessä luulee päätyneensä Intiaan. Intiaan saattaa luulla muuten päätyneensä myös ruokatarjonnan perusteella. Tandooria ja tikkaa on tarjolla kaikkialla vaikka millä mitalla, paljon enemmän ja näkyvämmin kuin vaikkapa libanonilaista ruokaa.
Sokkeloisten basaarikatujen läpi käveltyään pääsee Bur Dubain vesitaksiasemalle. Sieltä voi ottaa abran lahden toiselle puolelle Deiraan, joka on tunnettu erityisesti mauste- ja kultasoukeistaan. Abramatka maksaa yhden dirhamin ja se on oikein miellyttävä tapa kulkea Bur Dubain ja Deiran väliä.
Kannattaa olla kuitenkin tarkkana, mille vesitaksiasemalle haluaa päätyä. Me halusimme nimenomaan Deiran vanhalle basaaripuolelle, mutta otettuamme abra lähimmältä vesitaksiasemalta, päädyimmekin Deiran uudelle businesspuolelle. Siellä ei ole juurikaan kiinnostavaa nähtävää. Onneksi vanhalle puolelle pääsee kävellen noin vartissa. Bur Dubaissa on siis kaksi abra-asemaa ja toinen vie Deiran uudelle puolelle ja toinen vanhalle puolelle, josta löytyvät kulta- ja maustesoukit.
Bur Dubaista löytyy myös historiallinen Bastakiya-kortteli. Sen arkkitehtuuri perinteisine tuulitorneineen on juuri sitä, mikä saa mielen matkaamaan Tuhannen ja yhden yön tarinoihin. Bastakiyassa on myös monia kiinnostavia ravintoloita, kuten Bastakiah Nights, josta saa libanonilaista ruokaa. Alueelta löytyy myös kamelin lihaa tarjoava ravintola. Hinnat Bastakiyan ravintoloissa ovat keskitasoa, pääruoka maksaa reilun 20 euroa.
Oman kokemuksemme mukaan juuri ruoka on se, missä Dubaissa voi halutessaan säästää. Intialaista ja pakistanilaista ruokaa on tarjolla hyvin edulliseen hintaan. Meidän oma suosikkimme oli vaatimaton, pakistanilainen ja maanmiestensä suosima pieni kortteliravintola. Ravintolan nimeä en muista kokonaan, mutta sen tunnistaa työntekijöiden vihreistä työasusta ja vihreästä markiisista. Erittäin lämmin suositus varsinkin naan-leivälle, joka ei ole koskaan maistunut missään niin hyvälle. Ravintolan löytää helpoiten joko kävelemällä Al Fahidi Streetiltä kohti Al Fahidi metroasemaa. Tällöin päätyy Al Mankhol Roadille, jota pitkin kävellessä tämän pakistanilaislöydön voi nähdä kadun oikealla puolella.
Dubai Mall on aivan överi
Dubai Mall on se kuuluisa maailman suurin ostoskeskus. Tammikuusta helmikuuhun Dubaissa on lisäksi ostosfestivaalit, joka tietää alennuksia ja vielä tavallistakin suurempia kävijämääriä tähän suureellisuuden linnakkeeseen.
Helpoin tapa tulla Dubai Malliin on metrolla. Oikeastaan Dubaissa yleensäkin kannattaa suosia metroa, jos mahdollista. Harkitsimme sightseeing bussikierrosta, joka olisi maksanut noin 50 euroa. Onneksi päädyimme metroon, jolla saa matkustaa viiden euron hintaisella päivälipulla vaikka hur mycket.
Dubai Mallista löytyy varmasti kaikki, mitä ikinä luulee tarvitsevansa. Siellä voi myös esimerkiksi luistella, ja siellä on massiivinen akvaario, jossa uiskentelee myös haita! Dubaissa on muitakin hulppeita ostoskeskuksia, kuten Mall of the Emirates, joka on toisten mielestä Dubai Mallia hienompi. Siellä voi muuten lasketella.
Missään nimessä ei kannata ostaa Burj Khalifa -lippuja suoraan ostoskeskuksesta, koska ne maksavat siellä melkein 90 euroa eli 300 dirhamia.
Dubai Mallista pääsee Burj Khalifa -kierrokselle. Missään nimessä ei kannata ostaa Burj Khalifa -lippuja suoraan ostoskeskuksesta, koska ne maksavat siellä melkein 90 euroa eli 300 dirhamia. Jos maailman korkein rakennus kiinnostaa, kannattaa varata liput netistä, jossa ne maksavat 120–200 dirhamia riippuen kellonajasta. Me jätimme lopulta näköalakierroksen väliin, koska meitä oli onnistuttu rahastamaan jo muutenkin niin paljon. Siitä lisää myöhemmin.
Oma kiinnostukseni Dubai Mallin tarjontaan keskittyi lähinnä Hollisterin ympärille. Olen ihastunut Hollisterin ihanaan Kalifornia-henkiseen tyyliin Tukholmassa vuosi sitten. Onneksi siis ei tarvitse lähteä Dubai Malliin joka kerta, kun haluan Hollisteria kaappiini. Milloin, oi milloi se ja Bershka tulevat Suomeen?
Dubaista Abu Dhabiin on helppo tehdä itsenäinen päiväretki
Dubaissa myydään paljon retkiä Abu Dhabiin, joka on tunnettu muun muassa huikean hienosta Sheikh Zayed -moskeijasta sekä Ferrari Worldista, jossa on maailman nopein vuoristorata. Missään ei kuitenkaan myydä näiden kahden kohteen yhdistelmää. Ehkä valloillaan on sellainen ennakkokäsitys, että ihminen ei voi olla kiinnostunut sekä moskeijasta että huvipuistosta.
Väärin! Me halusimme Abu Dhabiin oikeastaan vain näistä kahdesta syystä. Siispä päätimme tehdä omatoimiretken eli mennä bussilla Abu Dhabiin, kulkea siellä kaupungin sisäisillä busseilla moskeijaan, sieltä Ferrari Worldiin ja lopulta takaisin Dubaihin.
Sheikh Zayedin moskeija on epätodellinen kaunis. Se on juuri niitä rakennuksia, joita tekee mieli kuvata joka ikisestä kulmasta, koska se näyttää koko ajan yhä hienommalta.
Luin matkaoppaastamme, että jos Dubai on Arabiemiraattien hulppea Los Angeles, on pääkaupunki Abu Dhabi New York. Voin väittää jo käymättä New Yorkissa, että se on arabialaista serkkuaan kiinnostavampi paikka. Bussista katsoen Abu Dhabikin on täynnä pilvenpiirtäjiä, jotka kuitenkaan eivät tunnu yhtä övereiltä kuin Dubain rakennukset. Sheikh Zayedin moskeija on massiivinen, ja tuntuu olevan jotenkin tylyssä paikassa moottoriteiden läheisyydessä, kun se äkkää ensimmäisen kerran linja-autosta.
Noin kymmenen euroa maksava menopaluu kaupunkien välillä kulkee Dubain Al Ghubaiban (kävelyetäisyydellä Bur Dubaista) bussiasemalta Abu Dhabin Central Bus Stationille. Pääkaupungin pääbussiasemalta lähtee useita paikallisbusseja Sheikh Zayedin moskeijalle. Kaikki lähtevät laiturilta numero neljä, lippukin maksaa neljä dirhamia.
Sheikh Zayedin moskeija on epätodellinen kaunis. Se on juuri niitä rakennuksia, joita tekee mieli kuvata joka ikisestä kulmasta, koska se näyttää koko ajan yhä hienommalta. Sen kuvaamiseen liittyy kuitenkin myös rajoituksia, joista kirjoitan erikseen toisessa postauksessa.
Meillä oli repussa mukanamme pitkähihaiset ja minulla huivi. Jos näitä ei ole sattunut mukaan, ei hätää. Ruumiintarkastuksen jälkeen alueelta voi käydä lainaamassa oman abuyan, joka päällä saa astua satumaisen moskeijan sisälle.
On vaikea kuvailla adjektiivein, kuinka hieno ja kaunis Sheikh Zayedin moskeija on sisältä. Antaa kuvien kertoa. En tiedä, voiko mikään moskeija olla tätä kauniimpi. Ehkä Hagia Sofia tai Sininen moskeija? Niissä en ole vielä käynyt. Kertokaa te, mikä on maailman kaunein moskeija?
Moskeijalta otimme taksikyydin Yas-saarella sijaitsevalle Ferrari Worldiin. Suhteellisen kalliissa Arabiemiraateissa taksi on hyvin halpa. Puolen tunnin matka Sheikh Zayedilta Ferrari Worldiin maksoi noin 60 dirhamia eli noin 15 euroa.
Ferrari Worldin sisäänpääsymaksu on kallis. 250 dirhamia eli reilu 50 euroa voi tietysti pyytää, kun tarjolla on maailman nopein vuoristorata. Se onkin paikan ainoa kiinnostava asia, jos totta puhutaan. Formula Rossa kiihdyttää neljässä sekunnissa 240 kilometriin ja se tuntuu aivan helvetin pahalta! Ensin ajattelin, että oho, onpas kamalaa. Sitten se vatsan ylösalaisin vääntänyt olo vain jatkui ja jatkui ja muuttui lopulta miltei kestämättömäksi.
Mutta me kestimme ja selvisimme. Tosin päästyämme taas maan kamaralle vapisimme ensimmäisillä askeleillamme kuin haavanlehdet. Sen jälkeen huvipuiston muut laitteet eivät tuntuneet yhtään miltään. Olenkohan pilannut Tornadon itseltäni loppuelämäkseni? Se muuten kulkee 80 kilometriä tunnissa…
Ferrari Worldista lähtee busseja Abu Dhabin Central Bus Stationille, mutta bussipysäkin löytäminen on yllättävän vaikeaa. On kuljettava huvipuiston läheisen ostoskeskuksen läpi ja löydettävä elokuvateatterin parkkipaikka, josta bussit lähtevät.
Tällä omatoimisella Abu Dhabin päiväretkellä yhden hengen kulut olivat 42 dirhamia Dubai–Abu Dhabi–Dubai -bussi, 8 dirhamia Abu Dhabin sisäiset bussimatkat, 30 dirhamia taksimatka moskeijalta Ferrari Worldiin, 250 dirhamia Ferrari Worldin pääsylippuun plus ruoka. Valmiit matkatoimistojen järjestämät retket maksavat alkaen 350 dirhamia. Suosittelen lämpimästi tätä omatoimista seikkailua. Se oli yksi viikon lomamme onnistuneimmista päivistä.
Biitsipäivä Jumeirahilla
Abu Dhabin -retken jälkeen meillä oli yksi välipäivä ennen toista päiväretkeämme. Päätimme siis mennä Dubain rantakaistaleelle Jumeirahiin, jossa on muutakin nähtävää kuin pelkät rannat.
Bur Dubaista kätevin tapa päästä Jumeirahiin on taksi, metrolinja ei ulotu sinne. Tarkoituksenamme oli katsastaa ensin Jumeirahin moskeija, minkä jälkeen jatkaisimme kävellen rannalle. Rantalöhöilyn jälkeen menisimme edelleen apostolinkyytiä Burj Al Arabin seitsemän tähden hotellin kyljestä Madinat Jumeirahiin. Se on alue, joka on tehty perinteiseen tyyliin uudella rahalla. Kunnianhimoiseen suunnitelmaamme kuului myös vierailu Dubai Marinassa. Kaikki nämä sijaitsivat kartalla kauniissa suorassa jonossa, joten kuvittelimme voivamme käydä kaikissa.
Rannalla oli rauhallista ja vesi oli virkistävää. Kovin silmiä hivelevä ranta se ei kyllä ollut.
Ensimmäinen takaisku. Jumeirahin moskeijaan pääsee vain kello kymmeneltä alkavalla opastetulla kierroksella, me tulimme paikalle noin kahdeltatoista. Ilmainen kierros järjestetään kaikkina muina päivinä paitsi perjantaina, jolloin on paikallinen viikonloppu. Kierros on ilmeisesti varsin hyvä, siellä saa kysyä islamin uskosta mitä mielii. Kierroksen ajatuksena on ”Open doors. Open minds.” Se on Dubain moskeijoista ainoa, jossa turistit voivat vierailla.
Moskeijalta lähdimme siis kävelemään kohti Jumeirahin ranta-alueita. Jumeirah on ilmeisesti juuri rantakaistaleensa takia Dubain halutuin paikka asua.
Näimme kyltin, joka johti rannalle. Seurasi toinen takaisku. Kuten muuallakin Dubaissa, siellä rakennettiin. Rakennustyömaan takia rannalle ei näkynyt pääsyä pitkään aikaan. Käveltyämme noin puoli tuntia ilman rantanäkymää, päätimme ottaa taksin rannalle. Taksilla meni melkein kymmenen minuuttia karauttaa rannalle.
Tässä vaiheessa tajusimme, että se, mikä näytti kartalla kätevältä suoralta linjalta kiinnostavine kohteineen, olikin noin parikymmentä kilometriä pitkä tie. Se oli kolmas takaisku.
Päästyämme taksisuhailun jälkeen rannalle olimme tyytyväisiä. Rannalla oli rauhallista ja vesi oli virkistävää. Kovin silmiä hivelevä ranta se ei kyllä ollut. Oikealla näkyi rakennustyömaa, takana Jumeirahin rauhallista lähiötä ja satunnaisia moskeijoita. Vasemmalla siinsi Burj Al Arab, josta ei kuitenkaan saanut kovin hyviä kuvia, koska aurinko paistoi sen takaa.
Alkoi tulla nälkä ja samalla meiltä alkoi loppua vesi, joten lähdin ostamaan virvokkeita kioskilta. Päästyäni sinne huomasin, ettei se ollut auki. Neljäs takaisku. Päätimme alkaa kävellä kohti purjehotellia, jonka läheisyydessä olisi varmasti ruokapaikkoja.
Jumeirahin rantaviivaa pitkin kulkee mukava lenkkeilyväylä, joka lähtee Burj Al Arabilta. Siinä on mukava kävellä, mutta silloin täytyy pukea jotain bikinien päälle. Eli hiekalla biksut ovat ok, mutta sen ulkopuolella eivät.
Taksikuskimme oli jättänyt meidät ensimmäiseen mahdolliseen rantapaikkaan, ja se olikin hiljainen koska se oli niin kaukana Jumeirahin hot spoteista. Lenkkeilyväylälle on merkitty kätevästi, kuinka kaukana Burj Al Arabista missäkin kohtaa ollaan. Vaikka purje näytti olevan lupaavan lähellä, olimme yli neljän kilometrin päässä siitä siirtyessämme kävelemään lenkkipolulle. Hotelli alkoi tuntua suorastaan kangastuksesta.
Siinä vaiheessa kun vihdoin pääsimme ryytyneinä Madinat Jumeirahiin, olimme liian poikki jatkaaksemme yhä kohti Dubai Marinaa, joka oli vielä monen, monen kilometrin päässä. Päädyimme siis syömään melko tyyriissä hampurilaispaikassa Madinatissa. Hurjan viehättävä paikka se kyllä on.
Madinatista otimme päivän kolmannen taksin takaisin Bur Dubaihin. Kello oli silloin noin puoli kuusi–kuusi, joten jouduimme vielä työmatkaruuhkaan. Ainakin viides takaisku.
Tässä Jumeirah-päivän aikana meille kävi harvinaisen selväksi, kuinka valtavia välimatkat Dubaissa ovat. Itse nautin huomattavasti enemmän siitä, että kaupunki on suurin piirtein käveltävissä, tai että julkinen liikenne on helppo käyttää.
Ei asiaa Hattaan ilman viisumia
Dubain suosituin päiväretki on varmaankin retki aavikolle. Noin 350–400 dirhamin retkillä lähdetään aavikolle illaksi katsomaan auringonlaskua ja itämaista tanssia. Hintaan kuuluu myös grilli-illallinen ja siellä on mahdollista ratsastaa kamelillakin.
Koska olin ollut vastaavalla retkellä jo Egyptissä, päätimme kokeilla jotain muuta. Luin Unescon maailmanperintölistallakin olevasta Hattan kylästä, jossa on vuoria ja makean veden lähteitä, joissa ainakin toisinaan voi uida. Kuvatkin näyttivät hienoilta.
Ostimme hotellimme matkatoimistosta 350 dirhamia eli melkein sata euroa maksavan retken. Eli jo lähtökohtaisesti päiväretket Dubaissa voivat olla hinnoiltaan jopa kaksikertaisia verrattuna esimerkiksi Dubrovnikiin, joka oli myös varsin kallis matkakohde.
Meillä oli oma paikallinen opas, joka aloitti retkemme dumaamalla Hattaa.
Jos hän olisi saanut päättää, meidän olisi ehdottomasti pitänyt mennä aavikkoretkelle. Mutta kyllä hän kuljettaisi meidät Hattaan.
Hatta kuuluu sekä Dubaille että Omanille, joten sinne päästäksemme meidän tuli ylittää valtioiden raja. Siihen matkamme sitten tyssäsi. Meillä ei ollut viisumia, joten meitä ei päästetty jatkamaan matkaa Hattaan. Matkatoimistommekaan ei siitä tiennyt. Tämä muutos oli tullut voimaan vain muutama viikko ennen matkaamme. Viisumia ei myöskään saanut rajavyöhykkeeltä, vaan se olisi pitänyt hommata etukäteen.
Mitä me sitten teimme? Meidän oppaamme oli pahoillaan ja vakuutteli, ettei tahdo tuhlata aikaamme. Lähdimme siis ajamaan Hattaa ympäröivää aluetta Dubain puolella. Pysähdyimme aina aika ajoin ottamaan valokuvia kameleista, karuista vuorista ja erivärisistä hiekkaerämaista. Oppaamme kertoi olleensa aavikko-oppaana myös Egyptissä. Hänen mukaansa Dubain hiekka oli monipuolisempaa: siinä missä Egyptissä hiekka on vain yhden väristä, täältä löytyy ainakin kolmea eri väriä. Dubaissa hiekka on kultaista, oranssia ja jopa vaaleanpunaista. Se olikin hienon näköistä.
Koska emme päässeet Hattaan, meille jäi aikaa mennä oppaamme tuttujen ylläpitämälle mönkijäsafarille. Kahdenkymmenen minuutin lysti mönkijän selässä maksoi 250 dirhamia. Poikaystäväni nautti hiekan päällä hurjastelusta, mutta minusta se oli lähinnä kiusallista, koska minulla oli hame, mikä ei ole ikinä ideaali vaatekappale, kun levittelee haarojaan.
Mönkijäajelun jälkeen oppaamme vei meidät vielä hiekkaerämaahan. Tämä oli päivän paras hetki. Tuuli leudosti, ja ympärillä oli pelkkää kultaista hiekkaa ja hiljaisuutta. Aivan kuin olisi merellä, vaikka vedestä ei ollut tietoakaan.
Vietimme aavikolla aikaa vartista kahteenkymmeneen minuuttiin ja otimme kuvia. Tämän jälkeen oppaamme vei meidät takaisin hotelliimme, koska hänellä oli alkamassa toinen kierros, se aavikkokierros, jolle meidänkin olisi hänen mielestään pitänyt osallistua.
No niin olisi. Vaikka oppaamme oli mukava herrasmies ja vaikka hän urheasti yritti väittää, että hän ei tuhlaa aikaamme ja että saimme oikeastaan yhden retken hinnalla neljä (!!!) retkeä, meillä oli pettynyt olo.
Jos matkatoimisto olisi myynyt retkemme näin: Lähde tunnin kestävälle automatkalle Omanin rajalle. Tämän jälkeen kierrämme Hattaa Dubain puolella pääsemättä lainkaan paikan päälle ja nousemme autosta ottamaan muutamia kuvia eri kohdissa. Tämän jälkeen teidät viedään ajamaan mönkijällä kahdeksikymmeneksi minuutiksi, se maksaa vain ylimääräiset 65 euroa perushinnan lisäksi. Eikä siinä vielä kaikki! Tämän jälkeen pääsette ottamaan kuvia aavikolla vartiksi ennen kuin oppaallanne on tärkeämpää tekemistä. Saatte siis neljä retkeä hävyttömään hintaan 90 euroa per pää! (Plus se mönkijäsafari, koska totta kai teidän täytyy siitä maksaa, vaikka kaikki meni muutenkin plörinäksi.)
No, sanomattakin selvää, ettei kauppoja olisi tullut näillä spekseillä. Menimme pyytämään hyvitystä, jota he lupasivat hirveän väännön jälkeen antaa yhteensä 100 dirhamia, eli reilu kympin per pää. Kaikista eniten otti päähän, kun työntekijä jolta retken ostimme, alkoi selostaa meille, mitä kautta Hattaan olisi pitänyt ajaa. Ja kuulemma välillä viisumia tarvitaan ja välillä ei. Mutta kiitos hänelle näistä meille täysin hyödyttömistä neuvoista! Dubaissa on muuten aivan loistavaa asiakaspalvelua – parasta, mitä olemme missään saaneet – miinus siis tämä matkatoimiston palvelu.
Eli jos mielitte Hattaan Omanin puolelle (Oman on ulkoministeriön mukaan melko turvallinen matkustaa), kannattaa varmistaa etukäteen, saatteko sinne viisumit. Rahaa pilalle menneestä retkestä voi olla vaikea saada.
Vihdoinkin Dubai Marinaan – ja onneksi!
Me lensimme Dubaihin Norwegianin mahdollisimman halvoilla lennoilla. Se tarkoitti sitä, että olimme perillä Dubaissa torstaiaamuyöstä ja lentomme lähti seuraavana keskiviikkoaamuna neljältä. Meille jäi siis periaatteessa yksi päivä vähemmän lomailuun kuin normaalisti.
Miksi kaikki haluavat Jumeirahiin? Tänne minä muuttaisin, jos asuisin Dubaissa ja olisin sikarikas.
Halusin kuitenkin ehtiä käymään Dubai Marinassa, jonne emme olleet ehtineet Jumeirahin rantareissultamme. Sinne pääsi onneksi metrolla, vaikka matka Bur Dubaista kestikin noin puoli tuntia. Dubain metroissa on muuten hyvin vaikea saada istumapaikkaa, sillä matkustajia on niin paljon.
Ehdimme Dubai Marinaan noin tunti ennen auringonlaskua. Ja voi että se oli upea! Marina oli käsittämättömän loistelias vaaleine hohtavine pilvenpiirtäjineen. Luksusjahdit kelluivat paikoillaan ja ihmiset kävelivät viehättävää rantabulevardia pitkin. Miksi kaikki haluavat Jumeirahiin? Tänne minä muuttaisin, jos asuisin Dubaissa ja olisin sikarikas.
Nautimme myöhäistä lounasta Marinan miellyttävässä tunnelmassa, minkä jälkeen aloimme pikku hiljaa vetäytyä kohti uutta shoppailukierrosta Dubai Malliin ja sieltä hotellin kautta lentokentälle.
Tähän loppuun vielä vinkki Norwegianilla Dubaihin tuleville. Kannattaa varata lentokenttäkuljetus sekä tulo- että paluumatkalle. Norwegianin lennot tulevat niin ikävään aikaan, että kun olet väsyneenä jonottanut mahdollisesti jopa yli tunnin passitarkastusjonossa, on ihanaa nähdä oma nimensä lentokentän tuloaulassa. Dubain kentälle tulee niin paljon matkustajia yhdellä kertaa, että passintarkastusjonon jälkeen jono löytyy tietenkin taksitolpalta. Tuntuu makoisalta kiertää se. Päiväsaikaan lentokentältä pääsee metrolla liikkumaan.
Dubain lentokentällä on monta terminaalia ja ne ovat pienen välimatkan päässä toisistaan. Meidät hotellilta lentokentälle noutanut kuski toi meidät väärään terminaaliin, joten kannattaa muistaa vinkata kuskille, että Norwegian lähtee terminaalista kolme, ei yksi. Aivan idioottimaista tietenkin, ettei kuski kysynyt meiltä, millä lentoyhtiöllä olimme lentämässä. Tarvittiin puoli tuntia hukattua aikaa ja kymmenen kirosanaa, ennen kuin pääsimme oikeaan paikkaan. Loppu hyvin kaikki hyvin.
Kolme syytä mennä Dubaihin:
- Arabiemiraatit on varsin huoleton ja salliva muslimimaa, joten islamilaiseen kulttuuriin on mukava tutustua täällä
- Kaupunki on varsin futuristinen ja hulppea
- Dubain ympäristössä on upeita hiekkaerämaita
Kolme syytä olla menemättä Dubaihin:
- Jos tahtoo upean rantaloman – Dubain rantaviiva on aika tylsä
- Jos kaipaa eritysesti luontomatkaa – aavikko on hieno, mutta ei mikään sademetsä tai kansallispuisto
- Mikäli ei kestä pienintäkään käyttäytymissääntöä, kuten julkisten hellyydenosoitusten minimointia tai olkapäät peittävää pukeutumisnormia
Piditkö lukemastasi?
Seuraa FIFTYFIFTY-blogia Facebookissa | Instagramissa | Blogit.fi-palvelussa | Blogipolku.fi-palvelussa.
