San Francisco | syyskuu 2017
Ennen syyskuista häämatkaamme koitin tyypilliseen tapaani toimia ennustajaeukkona. Mieleni kristallipallo kertoi silloin, että kaupungeista pitäisin eniten San Franciscosta ja New Yorkista.
Kuitenkin saavuttuamme Highway 1:n road tripin päätteeksi San Franciscoon ensimmäinen tuntemukseni olikin uupumus ja vastarinta. Oli sumuista, ja kylmä kosteus kalisutti luita ja ytimiä. Jyrkästi nousevat kadunpätkät pursuilevine talorivistöineen tekivät olon ahtaaksi. Parkkipaikkaa oli vaikea (lue: mahdoton) löytää. Hotellimme lähistöllä sijaitseva Fisherman’s Wharf vaikutti kaoottiselta neonvalokyltteineen ja ihmismassoineen. Jossain kaukana merellä törähti rahtilaivan torvi. Ärsykkeitä riitti, mutta niiden kohtaamiseen ei tuntunut olevan energiaa.
Myönnän sen. Minulle tuli ikävä palmujen alle, lämpimään Los Angelesiin, joka kolme päivää aiemmin oli hurmannut meidät täysin odottamatta ja salakavalasti.
Mutta joku viisas on joskus todennut, että maailma näyttää kovin erilaiselta hyvin nukutun yön – ja kunnon aamiaisen – jälkeen!
Uskaltauduimme heti herättyämme takaisin edellisillan kaoottisuuden kehtoon Fisherman’s Wharfille. Aamutuimaan ihmisvilinää oli mukava seurata ja sitä katsellessa tuli malttamaton olo – pitäisi päästä tutkailemaan San Franciscon saloja! Mennään jo!
Ja mitä kylmään tulee, siitä ei ollut pelkoa enää saapumisillan jälkeen. Kuvan harmaa turtleneckmekko lensi jogurtin syömisen jälkeen mytyssä hotellin sängylle. Syyskuisessa San Franciscossa voi näköjään joutua myös helteen yllättämäksi! Se tuntui kovin oudolta, koska olimme Highway 1:llä tottuneet paljon koleampiin säihin.
Me lähdimme tutustumaan – ja ihastumaan – San Franciscoon Little Italystä käsin. Se sijaitsee North Beachin kaupunginosassa, joka on oivallinen tukikohta varsinkin satama-alueen meininkiin tutustumiseen. North Beachista on lyhyt matka Coit Towerille, josta aukeaa mahtavat näkymät kaupunkiin.
Matkalla tornille totesimme yhteen ääneen, että niin ihana kuin Los Angeles olikin, San Francisco miellyttää silmää enemmän. Viistosuorasti ylöspäin nousevat kadut, fysiikan lakeja uhmaavasti parkkeeratut autot ja persoonalliset, kapeat talot tekevät Friscolle todella ainutlaatuisen ilmeen. Ei tällaista ole missään muualla! Tai no, Lissabonissa on kieltämässä jotain samaa – suuret korkeuserot, suloiset ratikat ja ikoninen punainen silta – mutta ei tunnelma ole ollenkaan sama.
Kun San Franciscoa tiirailee monesta eri suunnasta, on vaikea uskoa, että kaupungissa asuu vain reilu 800 000 ihmistä. Olen aina luullut, että se on miljoonakaupunki.
Coit Towerilta näimme ensimmäisen kerran kunnolla Golden Gate Bridgen. Lämmöstä väreilevässä päivässä sen näkemisestä puuttui jonkinlaista dramatiikkaa. Siellä se nyt vain oli, kovin tavallisen näköisenä. Mutta silti. Olla nyt täällä.
Itse Coit Towerista minulla ei taida olla kuvan kuvaa, koska olin aina paljon kiinnostuneempi joka suuntaan levittyvästä kaupunkinäkymästä. Tiesittekö, että Friscossa on toinenkin kaunis silta, joka ei vain ole yhtään niin tunnettu kuin Golden Gate? Sisämaahan johtavalla valkoisella sillalla ei ole yhtä seksikästä nimeä: se on San Francisco-Oakland Bay Bridge. Jep, kuulostaa vähän Turun motarilta.
Coit Towerilta pääsimme tiirailemaan myös Alcatrazin kuuluisaa vankilaa.
Se olikin meidän seuraava kohteemme, joten lähdimme kävelemään tornilta kohti Pier 33:a, jolta paatit kohti pahamaineista vankilaa lähtivät.
Psst! Jos mielit vankilareissulle itsekin, tulee liput varata hyvissä ajoin. Minä varasin ne Suomesta käsin muutamaa viikkoa ennakkoon ja silti suosituimmat lähdöt olivat täynnä.
Ensimmäiseksi ihmettelin, että kyllä osasi olla kaunis paikka! Kun ympärillä kimalteli turkoosi meri, pihamaalla kasvoi palmuja ja kauniita kukkia, oli vaikea kuvitella tänne vankeja ja vanginvartjoita.
Sisällä vankilassa tunnelma muuttui radikaalisti. Kylmää, karua ja välillä hyvin ahdistavaakin. Kaltereiden taakse kätkeytyviin tarinoihin pääsee tutustumaan aivan loistavalla audiokierroksella.
Alcatrazin kovan infotankkauksen jälkeen oli pakko päästä vähän nollaamaan. Ja siihen hommaan löytyikin aivan erinomainen paikka, nimittäin kuuluisa Pier 39.
Sen varrella riitti menoa ja meininkiä vaikka hur mycket. On lukematon määrä ravintoloita, snägäreitä, korukauppoja, löytyy karuselli – ja tietenkin olutta!
Kaikista vierailemistamme Piereistä (jep, eikö taivukin hienosti tämä sana) tämä oli eloisin ja vilkkain. Joku voisi sanoa turistihelvetti. Minä sanon, että kelpaa! Pier 39:lle teki mieli tulla monesti, koska siellä oli varsin huvipuistomainen meininki. Vanhana Lintsi-hulluna arvostan karnevaalitunnelmaa.
Ja niin, tärkein meinasi unohtua! Jos on kyllästynyt Pier 39:n ihmispaljouteen ja nopeatempoiseen sykkeeseen, voi hakeutua kriisipesäkkeestä uloimmille kävelylankuille ja pysähtyä kuuntelemaan hyljekasojen ulinaa. Siellä kuulkaa sielu lepää.
Persoonallinen ulkonäkö, Alcatraz, Pier 39 ja hyljekasat – mikä muu San Franciscossa oikein hurmasi? Palataan vaikka siihen ainutlaatuisuuteen. Friscon kaupunginosissa on aivan valtavia eroja hyvin pienelläkin säteellä. On tunnelmallinen Chinatown – suurin lajiaan Aasian ulkopuolella – jonka kaduilla kävellessä ei aina muista olevansa Amerikassa.
Sitten vähän matkan päässä on keskustan Union Square, jonka ympäristössä toimistorakennukset, siksakkia kulkevat palotikkaat ja pukumiehet muistuttavat, että This is America!
Ja aivan toisella puolella kaupunkia Haight-Ashbury toi mieleen Lontoon punkahtavan Camden Townin. Sieltä aloitan San Franciscon kaupunginosakierroksen seuraavan kerran, kun kaupunkiin pääsen. Tällä kertaa emme nimittäin ehtineet jalkautumaan Haight-Ashburyyn. Kenties tuijottelimme niitä ulisevia hylkeitä liian kauan…
Voisin mainita vielä lisää paikkoja ja hetkiä, kun San Francisco hurmasi, mutta nyt on yritettävä vetää tämä sekamelska yhteen.
Tai ehkä yksi juttu vielä! Tämä tapahtui viimeisenä Friscon-iltanamme, jolloin ukkonen ja rankkasade piiskasivat kaupunkia tuntien ajan. Oli kuitenkin edelleen kovin lämmintä, joten istahdimme Little Italyssa italialaisravintolan pöytään kadulle, markiisin alle. Tilasimme pizzaa, pastaa ja punaviiniä, joita nautimme katsellen asfalttiin ropisevia pisaroita ja taivaalla lyöviä salamoita. Silloin oli hyvä olla San Franciscossa.
Mitä mieltä sinä olet San Franciscosta? Hot or not?
Psst! Kaikki häämatkaan liittyvät jutut löytyvät täältä.
Seuraa Tien päällä -matkablogia Facebookissa | Instagramissa | Blogit.fi-palvelussa | Blogipolku.fi-palvelussa.
On kyllä jännä, miten erilaiselta uusi paikka vaikuttaa hyvinnukutun yön ja vatsan täyttämisen jälkeen. Matkustaminen väsyttää ja moneen kaupunkiin olen saapunut ”Ai tällaistako täällä onkin?” -pettymyksen saattelemana, mutta fiilis on ollut seuraavana aamuna aivan eri.
San Francisco kuuluu vahvasti ensi vuoden reissusuunnitelmiin. Sekä minä että kaveri ollaan molemmat siitä kiinnostuneita, joten eiköhän sinne tule suunnattua. Lähtökohtaisesti olettaisin pitäväni siitä enemmän kuin Losista, ainakin kuvien perusteella tuolla oli heti varsin kotoisa tunnelma. Vähän New Yorkia, vähän maanläheisyyttä, vähän Eurooppaa. Myös Alcatraz kiinnostaisi kovasti, pitää muistaa olla lippujen kanssa ajoissa liikkeellä!
Mulla oli ihan sama ennakko-oletus, että San Franciscosta tykkäisin enemmän kuin Losista. Ja onhan se monipuolisempi kaupunki, sen myönnän, mutta Losissa viihdyin aivan mainiosti myöskin. Ja aika hyvin tiivistit kyllä tuon San Franciscon olemuksen, se todella on sekoitus kaikenlaista – ja hyvin iloinen sekoitus onkin! Varmasti tykkäätte! 🙂
Tepäs ehditte melkoisesti nähdä tuota kaupunkia lyhyessä ajassa! Tuo San Franciscon sumu on niin legendaarinen, että sille on annettu ihan nimikin: Karl. 🙂
Sattumalta katselin eilen oman San Franciscon vierailumme kuvasaalista. Nauratti, kun muistelin kävelyämme rannan tuntumaan Golden Gaten siltaa katselemaan. Lippis piti kääntää takaperin, ettei tuuli vie. Silta jäi näkemättä, sumu oli sen nielaissut. Jos oikein tarkasti katsoo, voi sen hahmon yhdestä kuvasta juuri ja juuri erottaa.
Hetkinen, ihan kuin mä olisin myös kuullut tuon Karl-nimityksen! Joo, aika hyvin saatiin irti lyhyessä ajassa ja pidempään olisi viihtynyt. Toisena päivänä kierrettiin Friscoa bussikierroksella, kun jalat oli niin hapoilla ja silloion näki vaikka mitä paikkoja, joihin olisi halunnut jalkautua kunnolla, muun muassa sen Haight-Ashburyn. Ja hitto joo, Golden Gatella oli TUULISTA! 😀 Ja pirun kylmä avobussin kyydissä… mä olin vähän pettynyt niihin kuviin, mitä sieltä sai, oli tosi pilvistä ja sumuista.
Mulla on myös vähän samankaltaiset odotukset, että saattaisin tykätä San Franciscosta enemmän kuin ameebamaisesti levinneestä Losista. Tiedä sitten, koska sun LA-postaus sai senkin kaupungin kuulostamaan ihanalta.
San Franciscossa eniten kiinnostaisi Alcatraz ja hyljelaiturit 🙂
Hehe, aika hyvin kuvailtu tuo ameebamainen. Onhan San Francisco tosiaan kompaktimpi ja siten tuntuu vähän helpommalta, mutta nyt en pysty kyllä sanomaan, kummasta olisi lopulta pitänyt enemmän. Molemmissa oli puolensa ja ne on hyvin erilaiset kaupungit ulkonäöltään ja fiilikseltään, mikä on tosi kiva asia matkailijan kannalta. 🙂
Mulla oli aivan täysin väärä käsitys San Franciscosta ennen tätä postausta. En yleensä hingu suurkaupunkeihin, mutta näiden kuvien perusteella kohde vaikuttaa varsin sympaattiselta. Poikaystäväkin jo innostui tuosta vankilakierroksesta. 🙂
Mahtavaa, jos tämä postaus muutti ennakkoluuloja! San Francisco tosiaan on suhteellisen pieni, mutta vaikuttaa selväti kokoaan suuremmalta. Se on myös siinä mielessä mukava kohde, että siellä pärjää tosi hyvin julkisilla ja kävellen. Täytyy kirjoittaa pian Alcatrazista, jotta pääsette fiilistelemään. 🙂
Minun ensivaikutelma oli San Franciscosta hyvin samanlainen kuin sinulla. Olin vähän, että mitä ihmettä mä täällä tee- miksi edes tulin? Takana olivat ihanat viikot luonnonpuistoissa ja ärsykkeitä oli ihan liikaa. Hotellihuone oli pieni, kylmä ja likainen. Ja vali-vali 🙂
Hiljalleen sitten kaupunki rupesi näyttämään ihan siedettävältä, oli paljon ihania ravintoloita ja Golden Gatekin jaksoi paljastaa itsensä sumun seasta. Nyt voisin lähteä jopa jo takaisin.
Joo, varsinkin jos on nauttinut luonnonrauhasta, tuntuu San Francisco aika meluisalta ja sekavalta alkuun, likaiseltakin! Mutta onneksi se tosiaan alkaa pikku hiljaa näyttäytyä eri valossa ja onkin lopulta oikein mainio kaupunkikohde! Kyllä siellä viikonkin viihtyisi helposti! 🙂
Myönnän saman ajatusvirheen: minäkin olen kuvitellut San Fransiscon miljoonakaupungiksi! Matkablogeja lukemalla oppii taas jotain uutta! Olin jo vähän aikaa sitten ostamassa edullisia lentoja, mutta mietin, etät jos ei ole lämmin, mitä sitten teen tuolla. Näytit, että nähtävää on niin paljon, että ei se säästä ole kiinni. Eli kun seuraava vastaava lentotarjous osuu omiin aikatauluihin, taidan lähteä. Niin monipuolisen ja kiehtovan kuvan loit kaupungista.
Kiitos Annika! Ja heh, hyvä etten ole ollut tuon ajatusvirheen kanssa yksin! 😀 San Francisco todellakin on monipuolinen kaupunki, ihanaa jos se välittyi tekstistä! Myöhemmin lisää juttua kaupungista. Ja tosiaan syyskuussa ei ainakaan tarvinnut huolehtia kylmyydestä, vaikka ensimmäisenä iltana olikin vähän vilpoisaa.
Ensi kesänä olisi tarkoitus lähteä tutkimaan Kaliforniaa tarkemmin ja kierros alkaa nimenomaan San Fransiscosta. Kiva lukea teidän kokemuksia. Onko hintataso oikeasti niin korkea kuin olen kuullut? Esim. kaksi hampurilaisateriaa juomineen 50 €. Vertaus Turun motariin oli hauska, sinne pitäisi aamulla suunnata 🙂
Hienon paikan ootte valinneet kierroksen alkupisteeksi! 😉 Majoitus oli kyllä selkeästi kalleinta New Yorkin ohella, (meillä hinta-laatusuhteeltaan hyvä San Remo) ja esimerkiksi ensimmäisenä iltana syötiin kaupungin vanhimmassa italialaisessa, jossa hinnat olivat vähintään Suomen tasolla, jollei korkeammat. Mutta 50 e kahdesta hamppariateriasta kuulostaa aika paljolta, en ainakaan itse huomannut missään näin törkeitä hintoja. Voisin oikeastaan suositella yhtä hampparipaikkaa Friscossa, me löydettiin se ihan vahingossa ja se sattuikin olemaan paikallinen kuuluisuus. Se on Pearl’s Deluxe Burgers https://www.tripadvisor.co.nz/Restaurant_Review-g60713-d1013186-Reviews-Pearl_s_Deluxe_Burgers-San_Francisco_California.html jossa ei todellakaan tarvitse maksaa tuollaisia hintoja. 😉 Tuli itse asiassa vesi kielelle pelkästä ajatuksesta!
Voi, San Francisco kiinnostaa! Se vaikuttaa mukavan monipuoliselta kohteelta, ja onhan se nyt vaan muutenkin länsirannikon legendaarisia kaupunkeja Los Angelesin ohessa. Sun kuvat kyllä sai mut himoitsemaan matkaa sinne entistä enemmän! Harmi tuo hintataso – muistan itsekin joskus silmäilleeni hotelleja, jotka olivat kaikki aivan järkyttävän kalliita!
Joo, monipuolisuus on kyllä ehdottomasti Friscon valtteja. 🙂 Ja tosiaan, majoitus on ehkä se suurin murheenkryyni hintojen suhteen, koska kyllä siellä voi aina venyttää penniä ruokaillessa. Meidän hotellissa San Remossa huone oli pikkiriikkinen ja jaettiin vessat ja suihkut. Mun mielestä se oli kuitenkin jopa vähän tunnelmallinen hotelli, vaikka kaikkia mukavuuksia ei ollutkaan itselle.
Kivoja kuvia ja mukava kuulla, että viihdyitte täällä meidän huudeilla. San Franciscossa, tai Cityssä kuten täällä sanotaan, on tosiaan paljon nähtävää eikä se rajoitu pelkästään siihen. Tässä lahden ympäristössä on paljon muitakin näkemisen arvoisia paikkoja. Teillä ainakin on ollut sää laidasta laitaan.
Kyllä, uteliaisuus jäi varsinkin San Franciscosta pohjoiseen. Muir Woods meillä olikin listalla, mutta todettiin, että ei haluttu tempoilla sinne, kun San Franciscoon teki mieli tutustua. Toi on muuten totta, mitä sanoit säästä, vaikka mielikuvissa muistan nyt päälimmäisenä tuon paahtavan helteen. Vaikka tosiaan, ekana iltana oltiin ihan kylmässä sumussa ja vikana iltana täydessä kaatosateessa. Friscossa oli muistaakseni reissun ainoat sateet!