New York | syyskuu 2017
Kolmen viikon häämatkamme Yhdysvalloissa huipentui kuuden päivän chillailuun New Yorkissa. Road tripattuamme reilu kaksi viikkoa Kaliforniassa, Nevadassa, Utahissa ja Arizonassa olimme suhteellisen poikki. Ajatus miljoonakaupunkiin lentämisestä reissusta ryytyneenä ei ollut mikään kovin houkutteleva ajatus. Mieleen nousivat kauhukuvat Saigonissa odottaneesta kulttuurishokista. Entä jos New York olisi nyt ihan liikaa?
No, onneksi New York ei ole ollenkaan kuin Saigon! Massiivisesta koostaan huolimatta Iso Omena osoittautui varsin letkeäksi paikaksi lopettaa Amerikassa reissailu. Paikasta toiseen liikkuminen oli mukavan helppoa metrolla, jalkakäytävillä oli riittävästi tilaa ja kaupunki tuntui järjestelmälliseltä. New York yksinkertaiseksi toimii. (Saigonkin toimii toki, mutta ihan omalla logiikallaan.)
Kuuden NYC-päivän aikana halusimme vain ennen kaikkea hengailla rennosti eri kaupunginosissa sen sijaan, että juoksisimme nähtävyydestä ja museosta toiseen. Se olikin ihana tapa viettää viimeiset päivät Ameriikan raitilla. Niinpä esittelen tässä postauksessa lyhykäisesti jokaisen päivämme New Yorkissa ja kerron, missä kaupunginosissa milloinkin viihdyimme.
Päivä 1: Central Park | Upper East Side | Midtown
Kun saavuimme JFK:lle melkein viiden tunnin yölennon jälkeen Las Vegasista, emme tahtoneet tehdä mitään ennen kunnon päikkäreitä. Körötimme kimppataksilla hotelliimme Upper West Sidelle, jossa nukahdimme ilmastointilaitteen ja ikkunamme alla rämisevän piikkiporakoneen rentouttavaan yhteisserenadiin. Muutamaa tuntia myöhemmin heräsimme tyynynkuvat poskissamme ja lakanat hiestä märkinä – vihdoin oli aika ottaa selvää New Yorkista!
Vaelsimme ensimmäiseksi idemmäs kohti Central Parkia. Elokuvista tuttu puisto oli oitis positiivinen tuttavuus. Siellä oli väljää, kauniit maisemat ja eloisa tunnelma.
Halkaisimme Central Parkin itä-länsi-suunnassa ja löysimme itsemme legendaariselta 5th Avenuelta. Nappasimme pikkunälkään hodarit Metropolitan Museum of Artilta. Myönnetään, että sen idemmäs emme Upper East Sidella menneet – meillä molemmilla oli nähkääs armoton kupla otsassa. Luulimme, että 5th Avenuen kaltainen katu olisi pursunut julkisia käymälöitä, mutta näin ei tosiaan ollut.
Vasta päästyämme Midtownin sykkeeseen, löysimme Starbucksista helpotuksen. Sen jälkeen päädyimme ostamaan toisetkin hodarit – onhan 5th Avenue varsin pitkä katu ja sitä kävellessä olimme varmasti kuluttaneet jo ne edelliset hot dogit!
Kahden hodarin voimin päätimme jatkaa kohti Times Squarea. Midtown tuntuu olevan Manhattanin kaupunginosista se, josta kovin moni ei tunnusta tykkäävänsä. Aina mainitaan tunnelmalliset Greenwich Villaget ja Brooklynit, mutta Midtown aiheuttaa monissa inhonväristyksiä.
Central Parkin jälkeen Midtown oli toki varsin kiireisen ja stressaavanoloinen ympäristö ihmismassoineen ja liikenteineen, mutta se ei minua kyllä haitannut. Ei varsinkaan, kun satuimme Bryant Parkiin. Kun puisto on tunnelmallinen kuin mikä ja seurana ovat New York Public Library ja Empire State Building – vähemmästäkin tulee New York -huuma!
Ja entä hillitön Times Square sitten? Ainakin meille se oli maaginen tuona lämpimänä syyskuun iltana.
Päivä 2: Financial District | Brooklyn
Toisena päivänä liikuimme enimmäkseen Lower Manhattanilla. Aloitimme päivän WTC-tornien entiseltä paikalta Ground Zerolta, joka ymmärrettävästi kuhisi turisteja. Mutta sehän on sanomattakin selvää – Ground Zeron vaikuttavat vesialtaat ovat jotain, mitä kaikkien on nähtävä.
WTC-museoon ei tehnyt mieli jonottaa satojen muiden turistien kanssa, joten jatkoimme suoraan kohti pörssimeklarien luvattua maata Wall Streetiä.
Wall Streetin kuuluisalla härällä oli onnenpäivät: kymmeniä turisteja jonotti kutittelemaan sen pronssisia palleja. Wolf of Wallstreet -elokuvasta innostunut puolisonikin liittyi jonottajien joukkoon, mutta halusi lopulta poistaa kaikki pallikuvat. Härän näkeminen olikin hänelle lopulta varsinainen antikliimaksi – kenties tunne oli molemminpuolinen?
Matkamme jatkui Battery Parkiin, josta kävimme nappaamassa itsellemme liput Vapaudenpatsaalle seuraavaksi päiväksi.
Hetken ihmeteltyämme Battery Parkin meininkiä päätimme kävellä kohti Brooklyn Bridgea ja ylittää East River Brooklynin puolelle. Ilma oli harmaa, mutta erittäin lämmin. Fiilistelimme joen toisella puolella nököttävää Brooklynia – kaupunginosa, joka Sinkkuelämän aikaan oli ollut vastine Espoon perukoille, mutta josta tuli Girlsin aikaan yhtä hipster kuin Kalliosta.
Vihdoin saavutimme Brooklyn Bridgen, jonka livenä näkeminen oli kyllä aivan yhtä nostalgista kuin olin toivonutkin. Sen yli käveleminen Brooklynin puolelle sen sijaan oli aikamoinen suoritus painavassa ilmassa.
Mutta hikoilu kannatti. Brooklynin puolella ostimme hedelmäisen raikkaat smoothiet ja istahdimme alas. Tuntui, ettei rauhallisessa paikassa ollut mikään kiire. Talot olivat viehättäviä ja turisteja ei ollut nimeksikään Manhattaniin verrattuna. En ihmettele, että niin moni newyorkilainen tahtoo asua Brooklynissa.
Ja kun ilta päättyi vielä Manhattanin siluetin ihailuun Brooklyn Heights Promenadella, emme olisi voineet olla tyytyväisempiä.
Päivä 3: Liberty Island | Ellis Island | Little Italy | Soho | Greewich Village
Kolmantena päivänä lähdimme aamupäivän helteiden aikaan (meidän vuorokausirytmimme New Yorkissa oli varsin myöhäinen) lautalla Liberty Islandille ja Ellis Islandille. Molemmille saarille pääsee samalla lipulla, jos lähtee Battery Parkista lautalla ennen klo 14.
Näistä kahdesta kohteesta enemmän nautin Vapauden patsaalla käymisestä. Meillä ei ollut lippua patsaan kruunuun, joten me ainoastaan kiersimme saaren ympäri ja ihailimme maisemia.
Ellis Island, joka on ollut monien 1800- ja 1900-luvun siirtolaisten ensikosketus New Yorkiin, olisi varmasti ollut hyvin kiinnostava kohde, jos olisi malttanut keskittyä kaikkeen siihen tietoon, mitä paikassa tulvi. Oli audiokierrosta ja näyttelytilaa, jossa eri aikakaudet ja siirtolaisryhmien kohtalot risteilivät iloisessa sekamelskassa. Itselläni ei juuri sinä päivänä ollut fiilistä pysähtyä ahmimaan näitä tarinoita, vaan halusin epätoivoisesti takaisin yksinkertaisten asioiden pariin: New Yorkin kaduilla kävelemiseen.
Niinpä palasimme nopeasti Manhattanin maaperälle ja otimme metron kohti Lower Manhattanilla sijaitsevaa Chinatownia. Ei muuta kuin Bubble Teat käteen ja tutustumaan New Yorkin kiinalaiskaupunginosaan!
Paitsi että emme koskaan menneet Brodwaylta tarpeeksi itään – länsipuolella näytti nimittäin olevan jotain paljon mielenkiintoisempaa.
Ruuan tuoksua, musiikkia, ihmisvilinää. Punatiilisten talojen Little Italyssa oli aikamoiset karnevaalit meneillään! Olimme tietämättämme sattuneet pikku-Italiaan kesken massiivisten San Gennaro -festivaalien. New Yorkin suurin (!) festivaali järjestetään joka vuosi Little Italyssa Napolin suojelupyhimys San Gennaron kunniaksi. Ensimmäisen kerran festivaalia juhlittiin vuonna 1926, eli me olimme mukana 91. San Gennaro -festivaaleilla.
Nappasimme festareilla pizzaslaissit, jotka söimme hyvällä ruokahalulla Broome Streetin katukivetyksellä keskellä kaikkea hälinää. Katuruokailun jälkeen päätimme kuitenkin lähteä kohti Greenwich Villagea. Toiveenamme oli saada yli kymmenen vuotta bucket listilläni roikkunut asia pois päiväjärjestyksestä: oli aika kuunnella jazzia New Yorkissa.
Lähdimme Little Italysta ensin tyylikkääseen Sohoon. Alue vilisi luksusliikkeitä ja oli muutenkin kovin siisti yleisilmeeltään. Talot näyttivät arvokkailta, ja melkein kaikissa oli rakastamani palotikkaat. Vaikka palotikkaita on tietysti muuallakin Yhdysvalloissa, minulle ne henkivät erityisesti New Yorkia.
Kuin varkain Soho jäi taaksemme ja olimme vihdoin eniten odottamassani Manhattanin kolkassa: Greenwich Villagessa. Sympaattinen, matala arkkitehtuuri ja rento ilmapiiri tekivät heti vaikutuksen.
Kaiken kruunasi se, että satuimme Smalls-jazzklubin eteen juuri parahiksi ennen seuraavan setin alkamista. Anteeksi, jos hehkutan liikaa, mutta se oli täydellinen New Yorkin -päivä.
Päivä 4: Coney Island | Greenwich Village
Neljäntenä päivänä New Yorkin painostava helle alkoi hieman ahdistaa, joten ajattelimme lähteä viilentymään Coney Islandille. Coney Island sijaitsee aivan Brooklynin perukoilla ja metromatka Manhattanilta sinne voi kestää helposti yli tunnin.
Muistoissa oli Los Angelesin Santa Monican viilentävä merituuli ja sitä samaa toivoimme Coney Islandilta.
Sen sijaan vastassamme oli paikallaan seisova, erittäin tyyni ilma. Aurinko porotti armottomasti, eikä merituulesta ollut tietoakaan. Vaikka ajatus viiilennyksestä ei toteutunutkaan, jäimme silti pitkäksi aikaa hengailemaan Coney Islandille. Siellä oli nimittäin varsin mainio meininki – toisin kuin turisteja vilisevä Santa Monica, Coney Island näytti olevan paikallisten ajanviettopaikka. Erityisesti nautin seurata, kun viereisessä seurueessa puertoricolaispappa heilutti marakasseja ja lauleskeli sydämensä kyllyydestä.
Rannan tukahduttavasta helteestä lähdimme takaisin edellisillan päätepisteeseen Greenwich Villageen. Halusin tutustua siihen vielä ennen auringonlaskua. Tällä kertaa satuimme kävelemään Washington Square Parkin läpi. Se näytti taas kerran New Yorkin parhaimmat puolet: rauhalliset ja vehreät keitaat, jotka toimivat paikallisten olohuoneina ja jossa kenelläkään ei tunnu olevan kiire.
Päivä 5: Midtown
Viimeisenä kokonaisena New Yorkin -päivänämme vietimme aikaa lähinnä Midtownissa. Aluksi suuntasimme ehdottomaan must see -kohteeseen High Linelle. Katujen yläpuolella kulkeva polku on varmasti yksi kaupungin suosituimmista nähtävyyksistä ja ajanviettopaikoista. Ja miksikäs ei? Sen ympäristö on hyvin miellyttävä kasveineen ja hienoine kaupunkinäkymineen.
High Linella käppäiltyämme palasimme Bryant Parkiin, johon olin ihastunut jo ensimmäisenä päivänä. Ja miten upea se oli tänä aurinkoisena syyskuun päivänä!
Menimme viilentymään puistossa sijaitsevaan New York Public Libraryyn. Arvokkaassa kiinteistössä ajatukset lensivät ihanaan Aamiainen Tiffanylla -elokuvaan. Se oli taas sellainen New York Moment.
Vähän samaa koin toisessa ikonisessa rakennuksessa: Grand Central Terminalissa. Tuntuu hassulta, oudon tavalliselta ja silti niin erikoiselta seistä paikoissa, joita on nähnyt lukemattomissa sarjoissa ja elokuvissa.
Päivä 6: Upper West Side | Central Park
25. syyskuuta oli meidän viimeinen päivämme New Yorkissa ja koko kolmen viikon matkalla. Aurinkoisesta säästä huolimatta olo oli kovin lähtöpäiväinen: vähän alakuloinen ja tympeä. Tiedättekö sen tunteen, kun lento lähtee vasta illalla, mutta tuntuu, ettei ole aikaa oikein tehdä mitään kovin tähdellistä. Toisaalta matkustaminen väsyttää ja kotiin haluaa jo palata, toisaalta armoton tosi asia on, että party is over.
Näissä lähtöhaikeuden merkeissä vietimme koko lähtöpivän. Emme enää istuneet tukahduttavan kuumaan metroon ja hurauttaneet hälinän keskelle vaan söimme laiskan aamiaisen Upper West Sidella. Sen jälkeen tallasimme rauhallisen kaupunginosan katuja ja päädyimme takaisin sinne, mistä koko New Yorkin -loman aloitimme: Central Parkiin.
Siellä kaiken keskellä jätimme haikeat jäähyväiset Isolle Omenalle ja koko Amerikalle. Takana oli kolme viikkoa toinen toistaan upeampia maisemia ja elämyksiä.
Emme malta odottaa, että pääsemme takaisin.
Oletko käynyt New Yorkissa? Mikä on sinun suosikkipaikkasi siellä?
Piditkö lukemastasi?
Seuraa Tien päällä -matkablogia Facebookissa | Instagramissa | Blogit.fi-palvelussa | Blogipolku.fi-palvelussa.
Ah, New York! Heräsi ihan tajuton matkakuume tämän postauksen myötä, teidän häämatkan päätös vaikuttaa suorastaan täydelliseltä. New York momentit on parasta!
Kiitos Inka! Joo, New York kyllä ylitti kaikki odotukset, koska oltiin tosiaan jo varsin väsyneitä siinä vaiheessa matkaa. Ja kyllä, New York momentit on kyllä ihania, ja niitä sai kyllä yllin kyllin! <3
Oi, New York on kyllä niin ihana! Mun täytyy kyllä tunnustaa, että mä tykkään midtownista paljonkin ja vaikka yleisesti en viihdy yhtään niissä turisteja vilisevissä paikoissa, niin Times Squarelle on kyllä päästävä fiilistelemään ihan joka reissulla, mielellään vielä useamman kerran! Tää kyllä taaaas kerran nostatti NYC-kuumeen korkealle, ihanaa että tekin viihdyitte tuolla kaupungissa!
Hei, kiva kuulla, mäkin pidin Midtownista! Munkin mielestä Times Squarella on jotenkin upea tunnelma, varsinkin iltahämärässä, eikä mua häirinnyt turistien paljous yhtään. 🙂 Kiva kuulla, että NYC-kuume nousi!
Itse haaveilen koko Amerikasta. Kiva kuulla että välillä halutaan nähdä alueita, eikä jotain tiettyä katua/rakennusta/patsasta yms. 🙂
New Yorkissa tosiaan haluttiin nyt enemmän vaan fiilistellä ja nauttia tunnelmasta sen sijaan, että oltaisiin juostu nähtävyyksistä toiseen. Esim. mihinkään näköalatorniin ei tullut tällä reissulla mentyä, mutta ensi kerrallakin ehtii. Amerikka on kyllä ihan uskomattoman upea matkailumaa, niin monipuolinen!
Siis kylläpä rupest tekemään mieli Nyciin. Olen haaveillut reissusta sinne, mutta aina päädyn jonnekin muualle. Tässä oli monta sellaista paikkaa, jos haluaisin käydä fiilistelemässä sitä kunnon New York-tunnelmaa. Tuosta(kaan) kaupungista ei nähtävyydet ja kiinnostavat paikat lopu.
Kiva jos matkakuume tarttuu! 🙂 Mullakin Nyki oli kauan, kauan listalla ennen kuin sinne ylipäänsä päädyin. Mutta parasta Nykissä oli kyllä ehdottomasti se tunnelma, se jäi vaikkapa Vapaudenpatsasta ja Ground Zeroa paremmin mieleen.
Olin vakaasti päättänyt, että haluan Nykiin häämatkalle, mutta jotenkin päädyimme Ukrainaan viime kesänä. Heh. Sun postaus nosti taas Nykikuumeen korkealle. Joskun minäkin vielä pääsen sinne!
Oho, aika erilaiseen paikkaan päädyitte! 😀 Mutta kyllä Nykiin täytyy edes kerran elämässä päästä. 😉
Tehokkaat kuusi päivää! Me oltiin Nykissä 9 päivää ja silti tuntui että paljon jäi näkemättä. Rakastan New Yorkia, se jos joku on paikka minne kaipaa tasaisin väliajoin. Se tunnelma ja kaupungin syke on jotain niin uniikkia <3 toki haittapuoli on kovat hinnat, lompakko keveni viime reissulla ihan liikaa…
Kyllähän siellä riittää näettävää, koettavaa ja aistittavaa vaikka koko loppuelämäksi! 🙂 Hinnat on kyllä toki kovat, varsinkin majoituksessa.
Ehditte kyllä melkoisen hyvän poikkileikkauksen saamaan kaupungista, etenkin Manhattanista. Minä olen tykästynyt kovasti High Lineen. Lisäksi Union Square on todella kiva silloin, kun Greenmarket on toiminnassa. Olemme yleensä majoittuneet Midtownissa ja siitä johtuen en oikeastaan välittäisi enää nähdä Times Squarea. Sen sijaan Public Library ja Grand Central houkuttelevat edelleen. Molempiin on tarjolla opastettuja kierroksia. Public Libraryssa kävimmekin sellaisella, oli ihan ilmainen. Grand Central lienee vuorossa seuraavalla vierailulla. Nykiin on vaikea kuvitella koskaan kyllästyvänsä.
Joo, mulla oli tosi hyvä fiilis näistä kuudesta pivästä. Ja parasta oli, että missään vaiheessa ei ollut kiireen tuntua vaan saattoi ihan rauhassa liikkua paikasta toiseen, vaikka kaupunki kuinka sykki ympärillä. Union Square! Se meiltä jäi kyllä ihan väliin! 😮 Täytyypä suunnata sinne seuraavalla kerralla. Uskon, että tuo kirjaston kierros olis varmasti todella hyvä! Grand Central on kyllä tosiaan ihan näkemisen arvoinen. On kiva, kun aina jää jotain uutta nautittavaa seuraavalle visiitille. 🙂
Heippa! Nyt ensimmäistä kertaa satuin blogisi pariin ja ihastuin heti eläväiseen kieleen, jota tämäkin postaus pursuaa. Olette kyllä päässeet näkemään New Yorkia monesta kulmasta, koin tätä lukiessani, että mikäs sen parempi tapa tutustua johonkin kaupunkiin, sen sijaan että jonottaisi nähtävyydestä toiseen. Ihana oli lukea tätä, kiitos!
Voi kiitos Anni ihanasta kommentistasi! <3 Piristää kovasti, ihanaa että pidit! Suosittelen kyllä erittäin vahvasti tutustumaan New Yorkini rauhassa, juoksematta nähtävyydeltä toiseen. Siellä on hyvä ihmisen vain olla. 🙂
Onhan ok että zoomasin aika tarkkaan tuohon ekan kuvan paidattomaan mieheen…Haha, ei mulla muuta!
Haha, ei siinä mitään väärää ole!