Wien | heinäkuu 2019
Mikä siinä onkin, että toiset paikat hurmaavat heti, kun taas toiset jättävät vähän välinpitämättömäksi?
Wien oli meillä jälkimmäistä sorttia, kauniista ulkokuorestaan huolimatta se ei jollain tavalla koskettanut. Kaupungissa ei oikeastaan ole mitään vikaa, mutta jotain sieltä puuttui.
Itävallan mahtipontinen pääkaupunki oli Itävaltaan, Slovakiaan ja Sloveniaan suuntautuvan reissumme ensimmäinen kohde. Saavuimme Wieniin pilvisen, mutta ihastuttavan lämpöisen päivän aamuna. Otimme lentokentältä 11 euroa maksavan CAT-junan, joka vie 16 minuutissa lentokentältä suoraan Wien Mitten rautatieasemalle. Sieltä hyppäsimme metroon, jolla matkasimme Karlsplatzille, josta kävelimme hotellillemme 4. kaupunginosaan Wiedeniin.
Tässä vaiheessa Pyry olisi ollut jo valmis ottamaan päiväturpluurit, mutta minuun oli taas iskenyt sen verran raju reissukiima, että hoputin meidät suihkun kautta välittömästi valkeana hohtavan Wienin kaduille.
Aloitimme miljoonakaupunkiin tutustumisen sen prameasta ytimestä Ringstrasselta. 1. kaupunginosassa Innere Stadissa kiertää U-kirjaimen mallinen paraatikatu Ringstrasse, jonka varrella voi nähdä suuren osan Wienin tärkeimmistä nähtävyyksistä. Ringstrassen nimi muuttuu sitä mukaa, missä ollaan, esimerkiksi Schotteringiksi ja Universitätsringiksi.
Me aloitimme kulkemaan Ringstrassea vastapäivään Schotteringiltä. Ohitimme muun muassa Wienin pörssin rakennuksen ja muutamia muita mysteeriksi jääviä, hulppeita rakennuksia. Tai mitä oikein selitän – muutamia? Jokainen rakennus oli sievä kuin koru ja täysin moitteettoman puhdas.
Suurin piirtein kaikki Ringtrassella parin kilometrin säteellä näkemämme pytingit noudattelivat samaa kaavaa: ne olivat valtavan kokoisia ja vaaleasävyisia. Kuten vaikkapa komea Burgtheater.
Teatterin takaa alkaa Volksgarten, joka tunnetaan muun muassa ruusupuutarhastaan. Olin innoissani: tiedossa olisi värejä!
Volksgarten oli varsin pieni, eivätkä ruusut olleet enää missään priimakunnossa. Taustalla vilkkuivat Wienin taidehistoriallisen museon kupolit. Kaiken kauneus ja grandiositeetti tuntui kuin alleviivaavan, että tässä oltiin nyt keisarillisessa kaupungissa.
Wienin ja Itävallan merkittävin hallitsijasuku oli tietenkin Habsburgit, jotka olivat täällä vallassa yli 600 vuotta aina 1. maailmansotaan asti. Oman aukionsa Burgringille saanutta Maria Teresiaa on pidetty yhtenä suvun pätevimmistä hallitsijoista. Hänen tyttärensä oli muuten Ranskassa mestattu Marie Antoinette.
Volksgardenilta on vain lyhyt matka Habsburgien talvipalatsiin Hofburgiin. Kuninkaallissuvuista kiinnostuneelle tässä oli yksi Wienin must-kohde.
Tavallaanhan Hofburgiin meneminen oli vain ulkoilmamuseosta siirtymistä sisämuseoon. Koska ainakin täällä Ringstrassen alueella Wienistä kuulemani luonnehdinta museona näyttäytyi täytenä totena. Ja toistaiseksi Wien oli näyttäytynyt varsin perinteisenä museona: katsoa saa, muttei koskea.
Hofburgin museokokonaisuuteen kuuluu kolme osaa, joista ensimmäinen on Habsburgien pöytäkalleuksia esittelevä Silberkammer eli hopeakokoelma. Vain täällä suunnattoman arvokkaiden posliinien ja pöytäkoristeiden maailmassa saa valokuvata.
Sen sijaan kuuluisan keisarinna Elisabethin eli Sisin elämään keskittyvässä museossa ja keisarillisen palatsin huoneita esittelevässä osassa vallitsi tiukka kuvauskielto.
Keisarillisten huoneiden puulattiat narisivat kotoisasti, ja lämpimissä huoneissa hurisi tuulettimia. Alkoi tulla museoähky.
Onneksi Hofburgin vieressä Burgringillä lymyili jo seuraava puisto, Burggarten. Pienessä puistossa on pieni Mozart-patsas, jonka luota ostimme liput Mozart-konserttiin Musikverein-konserttisaliin. Koska kyllähän Wienissä täytyy vähän hemmotella itseään klassisella musiikilla!
Burggarten on aika pieni puisto, mutta sinnekin on saatu rakennettua pari prameaa lukaalia. Mielenkiintoisin niistä olisi varmaan ollut Schmetterlinghaus eli Perhostalo, joka oli valitettavasti mennyt jo kiinni meidän tullessa paikalle. Tämän upean art nouveau -talon sisällä liihottelee noin 400 perhosta. Siellä ovat viettäneet aikaa myös Sisi-keisarinna ja hänen puolisonsa keisari Frans Joosef I.
Entä mitä muuta Wienissä ”kuuluu” tehdä paitsi ihmetellä keisarillisen loiston päiviä ja kuunnella Mozartia? Syödä tietenkin sacherkakkua! Aikoinaan alkuperäisen sacherkakun reseptin keksimisestä kilpailivat Sacher-kahvila ja Demel-kahvila. Nimikin kertoo, että Sacher voitti kiistan. Meitä ei kuitenkaan kiinnostanut jonottaa kakun takia, joten suuntasimme leivonnaisille ihan muualle.
Me söimme kakun Wienin vanhimmassa perinteisessä kahvilassa Cafe Frauenhuberissa. Vuonna 1824 perustetun kahvilan sacherkakku teki museoväsyneelle mielelle hyvää. Lämpimänä päivänä sen sisäpuoli oli tyhjää täynnä eli mikään kovin valloittava tunnelma siellä ei vallinnut.
Olimme saaneet tarpeeksemme Ringstrassen prameista rakennuksista, joten suuntasimme hetkeksi lepäämään hotellille ennen illallista.
Illallispaikaksi valitsimme perinteikkään wieniläisravintolan Zu Den Drei Hacken – paikka, joka tunnetaan muun muassa siitä, että Schubert lounasti täällä useaan otteeseen.
Siellä me pohdimme ensimmäistä kertaa ääneen, miten Wien oli meille maistunut ensimmäisenä päivänä. Roomassa ja Los Angelesissa olimme ihastuneet kaupunkien tunnelmaan heti ensimmäisenä päivänä, mutta täällä emme tunteneet sitä samaa kuplivaa tunnetta. Wienhän oli hurjan kaunis ja näyttävä – ja vieläpä historiallisella tavalla, ei sillä feikillä tavalla kuin Dubai – mutta silti se ei koskettanut.
Siksi olikin ihanaa, että ruoka ja palvelu Zu Den Drei Hackenissa olivat kerrassaan mainioita. Keittojen ystävänä minä ihastuin wieniläiseen liha-noodelikeittoon, ja Pyryn lihamureke vei sekin kielen mennessään. Meidän tarjoilijamme tuntui olevan aidosti kiinnostunut meistä ja tulevasta jälkikasvustamme – Wienin kuuluisan tympeä palvelu loisti täällä poissaolollaan. Ravintolasta tulikin meidän ensimmäisen päivän kohokohta, sillä vihdoin näimme ja koimme jotain sellaista, mikä miellytti muutakin kuin silmää.
Seuraavana päivänä astuin Habsburgien ansaan uudestaan, kun suuntasin keskustasta 13. kaupunginosaan Schönbrunniin. Kyseessä on keisarisuvun kesäasunto ja luultavasti koko Wienin suosituin nähtävyys, joten lähdin jo hyvissä ajoin liikkeelle.
Valitettavasti kätevä suora metroyhteys oli poikki, joten jouduin turvautumaan korvaavaan bussiin, joka ei vienytkään perille vaan yhden metropysäkin päähän. Pienestä viivästyksestä huolimatta olin perillä aamukymmeneltä, jolloin pääsin sisään käytännössä jonottamatta.
Myöskään Schönbrunnissa ei saanut kuvata, mikä alkoi tosissaan ärsyttää, kun kuljin pompöösistä huoneesta toiseen helteen hakatessa kintereillä. Kapinoin ja otin yhden salakuvan juhlasalista.
Ha haa, siitä saitte, Habsburgit!
Kuljettuani hikisenä yli 40 huoneessa sisällä siirryin vielä palatsin puutarhaan. Ensin jonotin turhaan maksulliseen Privy Gardeniin, mutta luukulta sain ohjeet, miten pääsin linnan avoimeen, ilmaiseen puutarhaan.
Se oli valtava. Auringon porottaessa hellelukemia mietin useampaan otteeseen, miksi olen taas löytänyt itseni kävelemästä pitkiä etäisyyksiä valtavien rakennusten takia.
Jaksoin silti pungertaa itseni palatsin vastapäisellä kukkulalla seisovalle kauniille Gloriette-kahvilalle, josta oli mukavat näkymät kaupunkiin. Yleensä haluankin löytää itseni kaupunkilomilla vähintään yhdestä hyvästä näköalapaikasta.
Koska välimatkat Schönbrunnissa olivat niin pitkät, olin jo tässä vaiheessa ihan valmis sanomaan paikalle ikuiset auf wiedersehenit. Paluumatkallakin jouduin nousemaan suoran metron sijaan korvaavaan bussilinjaan, joka vei tällä kertaa ihan eri metroasemalle kuin tulobussi.
Helteen ja nälän kiukuttamana päätin etsiä lounasta Wienin suurimmalta ruokatorilta Nachsmarktista. Mikä lupaavinta, Nachsmarkt sijaitsee 4. ja 6. kaupunginosissa – Wiedenissä ja Mariahilfissä – joiden pitäisi olla sitä rennompaa ja vaihtoehtoisempaa Wieniä.
Olin mielessäni nähnyt houkuttelevia ruokakojuja, joista käsin nauttisin nopean lounaan, mutta nyt löysimme vain nakkeja, wiener schnitzeleitä ja kebabia myyviä kojuja. Oli siis suosiolla istuttava alas yhteen kivannäköisistä ravintoloista. Valitettavasti valitsemamme Stella oli varsin mitäänsanomaton kokemus. Pliisuksi kokemukseksi jäi siis jopa Nacshmarkt tällä kertaa.
Nachsmarktista überöimme itsemme paikkaan, jossa vannoin, etten enää halua käydä – Schönbrunniin! Mutta nyt agendalla oli onneksi museotouhujen sijaan vilvoittelu. Schönbrunnin puutarhassa lymyää nimittäin maauimala Schönbrunner bad.
Rennosti ottaminen altaalla ja pulahtelu raikkaaseen veteen oli kirkkaasti parasta, mitä teimme keisarillisella maaperällä. Vaikka kieltämättä täälläkin onnistuin ärsyyntymään, koska suhteellisen tyyriin pääsymaksun (11 e) lisäksi lämpimästä suihkusta olisi pitänyt maksaa erikseen 50 senttiä. Olisivat edes sitten sisällyttäneet sen pääsymaksuun mukaan.
Jäljellä oli enää viimeinen Wienin-huvitus: Mozart-konsertti, johon olimme ostaneet liput Burggartenista. Me ja sadat muut turistit virtasimme iltakahdeksalta Musikvereinin kuuluisaan kultaiseen saliin – jossa ei muuten saanut kuvata järjestelmäkameralla. Kännykällä kuvaaminen oli sallittua ennen esitystä, tauoilla ja sen jälkeen. Mikä homma tämä kuvaamisnipotus on, Wien?
Kaksi tuntia kestävässä konsertissa kosiskeltiin tällaisia klassisen musiikin suuntaan välillä flirttailevien immeisten sieluja todella vahvasti. Yli puolet kappaleista oli tunnettuja, ja kaikki esitettiin huikean hienosti eli kyseessä ei ollut mikään sekundaesitys rahvaille turreille. Lopussa oli helppo nousta parvellakin ylös ja huutaa sydämensä kyyllyydestä: Bravo!
***
Olisin halunnut vielä kolmannen päivän Wienissä, koska tuntui, että kahdessa päivässä olimme nimenomaan vain nähneet hirveästi kaikkea, mutta se ei tuntunut siltä, että olisimme todella kokeneet ne.
Tässä onkin Wienin suurin ongelma kiteytettynä omalta osaltani: se antoi kyllä, mutta suurimmaksi osaksi vain yhdelle aistille.
Ehkä syy oli meissä ja minussa, ehkä aloitimme kaupunkiin tutustumisen vain vääristä paikoista. Uskon, että kaupungista löytyy se rennompi ja vetoavampi puoli komean ulkokuoren alla. Nyt emme vain onnistuneet löytämään sitä.
Mitä mieltä sinä olet Wienistä?
Seuraa Tien päällä -matkablogia Facebookissa | Instagramissa | Blogit.fi-palvelussa | Blogipolku.fi-palvelussa.
Minullakin vähän samanlaisia kokemuksia. Tykkään enemmän Saksasta koska Saksassa on niin paljon erilaisia alueita monipuolisesti. Tonavan vihreät seudut on kyllä ihan kiva alue, mutta ei nyt hirveän erikoinen alue kuitenkaan ainakaan kun on Suomessa jo nähnyt paljon viheralueita
Aika monella tuntuu olevan sama fiilis Wienistä. Saksassa on kyllä vaikka ja mitä, toki ei ole ihan reilua verrata kaupunkia maahan. 😉
Mun mielestä Wien on AIVAN IHANA! Mikä taidetarjonta ja muutenkin kulttuuria nautiskeltavana joka kulmassa. Siistiä, puhdasta, upeita puistoja. Me ollaan oltu kahdestaan miehen kanssa muutaman kerran ja koettu kaupunki oikein romanttiseksi. Toisaalta meidän lapsetkin on tykänneet Wienistä! Kallis kaupunkihan se on, mutta vaikea keksiä muuta negatiivista.
Näin eri tavalla tosiaan voi näköjään jonkin paikan kokea. 😉
No sanopa muuta! 😀 Mutta tosi kiva, että teille Wien maistuu noin hyvin. Ja ymmärrän tosi hyvin nuo perustelut, onhan se taiteen ja kulttuurin aarreaitta ja tosi kaunis ja siisti. Kiva, että lapsetkin ovat tykänneet. Me ei sitten vaan miehen oltu nyt ihan oikea kohdeyleisö kumminkaan. 🙂
Mullakin jäi Wienistä sellainen olo, että se on ihan kiva. Ei kuitenkaan niin kiva, että sinne kaipaisi takaisin. Vähän niin kuin sanoit, että jotain jäi puuttumaan.
Joo ”ihan kiva” kuvaa hyvin kyllä fiiliksiä. Eipä meilläkään ihan heti sinne kiire ole takaisin, mutta never say never… ken tietää, ehkä se säväyttää sitten toisella kerralla?
Tämä on just se jännä juttu, että mistä se vaikutelma kaupungista sitten aina tulee. Joskus se on oikea ihminen oikeaan aikaan, joskus joku hyvä kahvilakokemus tai muu. Itse olen ollut kaksi kertaa Wienissä ja molemmilla kerroilla jäi jotenkin tosi ihana fiilis. Voisin mennä uudelleenkin vielä.
Niinpä! Sulla on selkeästi ollut tähdet kohdillaan, meillä jotenkin vinksallaan. 😀 Kiva kuulla myös näitä kokemuksia, että on tykätty kaupungista. Kukaan ei tunnu kyllä Wieniä inhoavan, sekin on tietty jotain!
Samat kokemukset Wienistä. Turhan kliininen ja pröystäilevä paikka. Palvelu jossain aika ylimielistä (mutta ei kuitenkaan niin huonoa kuin Pariisissa). Kaupungista puuttui jotenkin sen sydän tai sitten se ei vaan ole minua varten tehty. Otin bussin Wienin kukkuloille (en muista paikan nimeä) ja siellä kävelin alas läpi viinitarhojen ja viinitupien. Se oli mukavaa. Viihdyin huomattavasti paremmin Bratislavassa, johon pääsi junalla tunnissa. Myös Salzburg ja Graz olivat mukavampia paikkoja Wieniin verrattuna.
Kliininen ja pröystäilevä ovat kyllä joo suht kuvaavia sanoja. Meillä palvelu oli suurimmaksi osaksi aika ystävällistä Wienissä, vaikka odotimme töykeämpää meinkiä. Tylyintä palvelua taisi tulla siellä kahvilassa, jossa söimme sacheria. Wienin kukkuloista olen kuullut hyvää, harmi kun jäi meiltä nyt väliin. Mekin käytiin Bratislavassa, mutta me taas ei oikein sillekään sytytty yhdessä päivässä. Todettiin, että oltaisiin voitu se päiväretki melkeinpä viettää Wienissä, kaikesta huolimatta. Salzburg sen sijaan on niin kiva kaupunki! Ja Graz täytyy ilmeisesti joskus käydä katsastamassa, et ole ainoa, joka sitä kehuu.
En ole Wienissä vielä koskaan käynyt, mutta on mukava lukea tällaisia hehkutuksesta rehellisesti eriäviä mielipiteitä. Ensisijainen syy, miksi haluan Wienin kokea, on schaherkakku. Syynsä kullakin, kai 😀
Sacherkakkuja Wienistä kyllä löytyy ja kahvilakeskeiseen reissuun se on varmasti oikein mainio! 🙂 Mutta joo, nyt ei ihan kolahtanut, mutta eiväthän kaikki paikat voi kolahtaa!
Olen käynyt Wienissä vuosia sitten ja vähän tylsä ja etäinen kuva jäi. Olen miettinyt, oliko tämä vain teinin kapinointia ja hienon kulttuurin ymmärtämättömyyttä ja pohdin, pitäisikö antaa mahdollisuus kaupungille uudestaan. Tämä postaus ja kommentit ehkä vähän vahvisti aiempia fiiliksiäni.
On se jännä miten paljon Wien aiheuttaa samaa välinpitämättömyyttä kävijöissä! Jotkut ovat toki kertoneet, että myöhemmät visiitit ovat muuttaneet käsitystä, mutta jotkut paikat pysyvät aina ihansama-osastolla, vaikka kuinka antaisi toisen mahdollisuuden.
En vielä koskaan käynyt Wienissä mutta se olisi kyllä toivelistalla – jopa tällaisista postauksista huolimatta. En lähtisi kuitenkaan sinne ensisijaisesti lasten kanssa, joten kaupunki voisi hyvin olla aikusten viikonloppuirtiotto, tai jos nyt ihan hullutellaan – äidin oma viikonloppu? Ehkä joskus 😉
Kyllä munkin mielestä kannattaa käydä itse katsomassa Wienissä, onko se oma juttu. 🙂 Aikuisten ja tai äidin ikiomaan irtiottoon Wien olisi just sopiva paikka!
Wienissä en ole ikinä käynyt, olisi kiva päästä muodostamaan oma mielipide paikasta 😀 Itävallassa oon kierrellyt pikkukylissä vuorten keskellä ja se olikin ihan mieletön kokemus. Ehkä Itävallan lumo löytyykin sitten sieltä pienemmistä kaupungeista 🙂 Katsoin just yhtä tosi halpaa matkatarjousta Wieniin syksylle, saatan napata sen ellei muuta mielenkiintoista tule vastaan!
Joo toistaiseksi tuntuu kyllä, että Itävalta on parhaimmillaan alppimaisemissa. 🙂 Mutta kyllä Wienissä ainakin kerran elämässä kannattaisi mun mielestä käydä. Jos tulee hyvä tarjous, tartu ihmeessä. Varmasti hyvä syyslomakohde.
Mielenkiintoinen juttu kyllä, en ole koskaan kaupungissa käynyt, mutta pystyin kyllä eläytymään mukaan tunnelmiisi. Tai pitäisikö sitten sanoa, niiden puuttumiseen? heh. Harmi ettei kaupunki antanut sitä ihanaa fiilistä ja kokemusta, mitä yleensä reissuilla tietysti toivomme kaikki. Ei kai sitä toisaalta ihan kaikki aina voikaan olla täysin onnistuneita kokemuksia, mutta kyllähän sitä silti toivoisi. Puitteet näyttävät kuitenkin todella upeilta ja hulppeilta, toivottavasti joskus tulee tilaisuus teille vielä uudelleen yrittää kaupungista jotakin muutakin irti saada.. 🙂 Kuvat ainakin ovat silti kauniita!
Jep, ulkokuoressa ei ole kyllä mitään vikaa Wienissä, on niin prameeta että! 😀 Mutta tosiaan aina ei voi olla tähdet kohdillaan ja fiilis kuin rakastuneen. Mutta en tosiaan sulje pois mahdollisuutta uudesta visiitistä sitten joskus. Ja kyllä suosittelisin silti Wienissä käymistä, koska on se kuitenkin kulttuurihistoriallisesti merkittävä paikka Euroopassa.
Parin Wienin matkan kokemuksella olen kyllä pitänyt kaupungista. Viimeksi oli kevät ja puutarhat olivat hienoja, niin Schönbrunnissa kuin kasvitieteellisessä puutarhassa. Praterissa oli kiva kierrellä, ratikoilla liikkui helposti ja kakut olivat hyviä 🙂 Mutta aina ei välttämättä osu kohdalleen, tietenkään.
Ehkä jos nyt ei olisi ollut niin kuuma, en olisi tuskastunut pitkistä välimatkoista. Ja joo, ratikalla olisi tietty päässyt myös vaikka Ringstrassella, mutta mä haluan aina mielellään kävellä kaikkialle, joka ei ole jossain yli 5 kilsan päässä. Kiva, että teillä on osunut kohdilleen Wienissä. 🙂
Olen käynyt Wienissä pari kertaa ja mulla on samanlaiset fiilikset kuin sulla, ettei oikein napannut. Onhan siellä kaunista ja kaikkea löytyy, mutta se tietty tunne jäi puuttumaan. Kaikissa kaupungeissa ei vaan ole sitä 🙂
Joo muistan sun kommentit just ennen meidän lähtöä ja ihmettelinkin mielessäni, miten sama olo meille jäi paikasta. 😀 Tosiaan, ei kaikki voi olla pelkkää rakkautta ensisilmäyksellä.
Asuin seitsemän vuotta sitten jonkin aikaa Innsbruckissa, kun olin hiihtokeskuksella töissä Tirolissa. Rakastuin alppimaisemiin ja vuoriin, Itävallan saksaan ja saksalaisia rennompaan elämänasenteeseen.
Kävin Wienissä itsekin vasta viime kesänä ensimmäistä kertaa. Olin satalasissa riemuinnut paluusta Itävaltaan, mutta Wien ei myöskään onnistunut sammuttamaan sitä kaipuutani Innsbruckin alueelle. Ainakin ne Alpit puuttuivat, mutta eihän Wienissä varsinaisesti mitään vikaa ole.. hiukan siis samoilla fiiliksillä!
Itävallan alppiseutuun on kyllä helppo rakastua, itsellekin Sazburg oli interrailin kohokohta kymmenen vuotta sitten. Mutta joo en tiedä onko osittain kyse Alppien puuttumisesta vai siitä jäykemmästä meiningistä, että Wien ei kolahtanut.
Mukaansatempaava ja aito kirjoitus 😊 En ole käynyt Wienissä, vielä. Se on kyllä jännä juttu, miten joku kolahtaa ja joku taas ei. Olen aika vähän reissannut Itävallassa, se mitä olen nähnyt, niin luonto ja pienemmät paikat ihastutti. Oltiin myös Salzburgissa, mutta se ei sitten niin ihastuttanutkaa, vaikka olin sitä odottanut.
Luonto on kyllä ehdottomasti upein osa Itävaltaa, mutta kyllä mä lämpenen myös alppikaupugeille, kuten Salzburgille. Harmi, ettei se sytyttänyt sua, mutta näinhän nää jutut menee. Ehkä Wien olisi sun juttusi, kannattaa käydä katsomassa itse. 🙂 Ja kiitos kehuista!
Aika pitkälti jaan samanlaiset fiilikset. Liikaa pröystäilyä, liikaa isoja rakennuksia, liikaa muotopuutarhoja ym. Kaunis ja tyylikäs kaupunki, ei siinä mitään, mutta ei minulle kovinkaan lämpimiä muistoja sieltä ole jäänyt. Vähän sellainen, että kuuluu yleissivistykseen käydä 😀
Joo todella Wien on sellainen paikka, jossa ”kuuluu” käydä, mutta ainahan sellaiset paikat eivät välttämättä tosiaan kosketa millään tavalla. Jep, liikaa oli kaikkea ulkokohtaista joka ei sitten ole lopulta hirveän kiinnostavaa pidemmän päälle. 😀
En ole käynyt Wienissä, mutta kuvien perusteella vaikuttaa hieman mahtipontiselta ja ehkä tyylikkyydestä tulee hieman kolkko vaikutelma? Silmät näkevät kaikkea kaunista, mutta tunne puuttuu?
En tiedä, ehkä pitää ottaa ja kokea itse. Ehdottomasti klassisen musiikin konserttiin menisin kuitenkin, se taisi tuoda nautintoa silmien lisäksi myös korville 🙂
Juuri noin kuten kirjoitit, että koko ajan edessä on kauniiden rakennusten ja puutarhojen tykitystä, mutta sitten kun niitä on aikansa tuijotellut, niistä mikään ei oikein nouse toisen yläpuolelle tai jää mieleen. Mutta ehdottomasti kannattaa itse mennä Wieniin katsomaan, pääsisikö se ihon alle. 🙂 Ehdottomasti tuollainen klassisen musiikin konserttiin kannattaa mennä, vaikka ne onkin usein ”turistihuvituksia”. Mutta tässä ei ainakaan ollut mitään feikin oloista, upeaa musiikkia hyvin soittetuna. 🙂
Sama homma täällä, halun myös kohteissa käydä vähintään yhdellä näköalapaikalla – mielummin useammalla jos mahdollista. Wienin historia ja miljöö kuulostaa ja näyttää upealle, mutta aina vain kaikkiin kaupunkeihin ei ihastu samalla tavalla. Eikä sille oikein voikaan mitään. Sacher-kakkua olisi kiva käydä maistamassa Wienissä!
Sacherkakun syöminen Wienissä on tietysti yksi ”pakollinen” asia Wienissä. Ja siellä voi syödä niitä vaikka vähän useammassakin mestassa ja vertailla, mmissä on paras. Mielenkiintoisinta olisi varmaan käydä sekä Demelissä että Sacherissa. 🙂
Kiitos hyvistä vinkeistä Wieniin. Erityisesti tuo perhostalo alkoi kiinnostaa. Kaikesta kokemastanne huolimatta haaveilen Wienistä. Ja jopa hiukan jonkinlaista joulutorimatkaa sinne kaavailen. Ja samalla aion tietysti samalla nauttia myös kulttuuritarjonnasta. Olisikohan niin, että Wien on liiaksi siloiteltu turistipaikka. Tuli kyllä jo kuvailemastanne nähtävyyksistä melkoisen ähky olo. Eli linnaa linnan perään. Hiukan kuin Lissabon, jonka me kesällä koimme liian mahtipontiseksi. Harmi, ettei kaikissa paikoissa saanut kuvata.
Eipä kestä, lisää kirjoitan kyllä jossain vaiheessa vielä. 🙂 Joo perhostalo olisi varmasti ollut tosi upea paikka, harmitti kun se oli mennyt jo kiinni. Joulutorimatka Wieniin on varmasti todella tunnelmallinen, voisin itsekin kuvitella joskus meneväni! Mutta joo, kannattaa varoa samaa ähkyä, mikä meitä täällä odotti. Jännä, että te koitte Lissabonin liaan mahtipontiseksi, mulla ei ole siitä kaupungista juuri mitään negatiivista sanottavaa. Se on varmaan mun lempikaupunkini ikinä, aivan ihana. 🙂
Wien on minulta vielä kokematta, mutta olen suunnitellut joskus reissaavani sinne ja jakavani osan reissupäivistä Bratislavan kanssa. Ainakaan itselleni ei kaupungissa pelkästään kauneus riitä, vaan kohteessa pitää olla myös jotain pientä särmää – jotain omaleimaista, erityistä, josta kaupungin muistaa. Jos mitään sellaista ei löydy, voi kaupunki jättää tyhjät fiilikset.
Jep, samoilla linjoilla täälläkin. Kun on reissannut jo aika monta vuotta, ei tosiaa saa irti pelkästään kivan näköisistä paikoista vaan siellä täytyy olla jotain muutakin johon tarttua. Mutta Wien saattaa hyvinkin olla sulle sellainen kohde, ei auta muu kuin käydä katsomassa. 🙂
Kävin Wienissä viime viikolla, ja se oli yksi huonoimpia paikkoja koko Euroopan reissulla. En jää kaipaamaan, enkä ihmettele yhtään tätä postausta ja näitä kommentteja.
Mä itse asiassa luin sun postauksen ja samaistuin kyllä siihen ajatukseen, että Wien oli uuvuttava ja sekava kaupunki! Meillä oli heti alkuun vaikeuksia löytää metrolta hotellille, vaikka meillä oli google maps käytössä, ja Schönnbrunniin pääseminen oli todellisen työn ja tuskan takana. Wien ei ollut tosiaan meillekään mikään suosikkikohde.