Glasgow | huhtikuu 2016
Jollei ystäväni olisi mennyt kihloihin viime marraskuussa ja ilmoittanut pitävänsä häät Skotlannissa, en olisi tehnyt tänä keväänä reissua säkkipillien ja kilttien maailmaan. Kiitos siis hänelle – ihastuin Skotlantiin ikihyviksi.
Viiden päivän matkalla oli kolme kohdetta: Glasgow, Dunoon, josta kulkisimme häihin sekä Edinburgh. Torstaina lähdin kolmen ystäväni kanssa kohti ensimmäisenä mainittua, Skotlannin suurinta kaupunkia Glasgowta. Muut kolme matkalaista tulisivat vasta seuraavana päivänä.
En ole kuullut kovinkaan paljon hyvää Glasgowsta. Moni on sanonut sen olevan tylsä ja teollinen paikka. Itse olin varsin riemastunut päästessäni samoilemaan rappioromanttiseltakin näyttävään kaupunkiin.
Ensimmäisenä iltana satoi valehtelmatta koko ajan – välillä tosin niin vähän, etteivät paikalliset edes vaivautuneet kaivamaan sateenvarjojaan esiin. Synkeän oloista kaupunkia kuitenkin kelpasi tiirailla sateenvarjon alta.
Aika pian kävi myös selväksi, että Glasgow on katutaiteen luvattu kaupunki. Monien talojen seiniä oli koristeltu upeilla graffitimaalauksilla.
Suurimman vaikutuksen minuun teki kuitenkin Glasgow Necropolis. Se on kukkulalla sijaitseva hautausmaa, josta on näköala kaupungin ylle. Se löytyy Glasgown katedraalin vierestä.
Noesta tai ajankulusta mustuneet masoleumit ja hautapaadet olivat täydellisessä synkkyydessään äärimmäisen kiehtovia. Hautausmaa sai ajattelemaan kliseitä ihmissusista ja vampyyreista. En tiennytkään, että sisälläni asui tällainen pikku gootti, vaikka olin toki innostunut aikoinaan myös Père-Lachaisen hautausmaasta Pariisissa.
Palasin hautausmaalle vielä seuraavana aamuna, kun sade oli vihdoin tauonnut. Hautausmaaromantiikasta innostuneille tiedoksi, että Necropoliksella järjestetään myös kävelykierroksia. Olisi todella kiinnostavaa kuulla, mitä tarinoita hautakivien alle kätkeytyy.
Hautausmaasta huolimatta Glasgow tuli lopulta häviämään taistelussa Edinburghia vastaan. Muutama asia Glasgowssa oli kuitenkin paremmin kuin pääkaupungissa. Shoppailun ystäville Glasgow tarjosi ainakin ystäväni mielestä enemmän, suurimmat kaupat ovat keskittyneet Buchanan Streetille ja sen ympäristöön.
Toinen asia on ruoka: Glasgowssa söin Skotlannin-matkan parasta ruokaa. Ensimmäiseksi söimme skottilaista ruokaa tarjoavassa Arisaigissa (1 Merchant Square), jossa otin perinteisen mince and tattiesin eli jauhelihaa perunamuusilla. Kuulostaa tylsältä – ehkä vähän onkin – mutta annos oli yksinkertaisen maukas.
Samana iltana söin eittämättä parasta butter chickeniä, mitä olen koskaan ikinä missään saanut. KoolBa (113 Candleriggs ) on erittäin suosittu intialainen ravintola, jossa koko seurueemme kaikki annokset olivat todella herkullisia, siis aivan viimeisen päälle. Pieni kömmähdys palvelussa kuitenkin sattui: ystävälleni kannettiin epähuomiossa liha-annos, vaikka hän kasvissyöjänä ei sitä tietenkään tilannut.
Tiivistettynä totean siis, että Glasgowssa kannattaa pysähtyä edes yhdeksi yöksi, jos siihen on aikaa. Se on myös lähellä Länsi-Skotlannin upeita meri- ja vuoristokyliä, joista yksi on Dunoon.
Piditkö lukemastasi?
Seuraa FIFTYFIFTY-blogia Facebookissa | Instagramissa | Blogit.fi-palvelussa | Blogipolku.fi-palvelussa.
Glasgow on ihana kaupunki! En oo Edinburghissa koskaan ehtinyt käymään (Glasgowssa senkin edestä) mutta mä oon vaan niin rakastunut tohon kaupunkiin että en usko minkään toisen skotlantilaisen kaupungin menevän ohi 😀 Kylät on sitten tietty ihan oma lukunsa!
Jes, Glagow-fani ilmoittautuu! 🙂 Mustakin Glasgow oli kiva paikka, mutta Edinburgh on kullä aika paha vastus. Olisi hauska kuulla, mitä mieltä olet, jos käyt pääkaupungissa! Ja ne kylät, kyllä. Ne olivat ihania, ainakin ne Länsi-Skotlannin merenrantakylät, joissa me piipahdimme viikonloppuna. Se oli sellaista Skotlantia, jonka en edes tiennyt olevan olemassa.
Onpa muuten harvinaisen hienoja seinämaalauksia! Vietin joskus kauan sitten reilun viikon Edinburghissa, kun yksi kaveri oli siellä vaihdossa. Glasgow’ssa käytiin päiväretkellä. Se ei ehtinyt noiden muutamien tuntien aikana säväyttää, mutta eipä koko kaupungille tullut kunnon mahdollisuutta annettuakaan. Edinburghista ja koko Skotlannista tykkäsin kyllä paljon. Tavallaan sääli, että olen niin innostunut Irlannista, että kaikki tuolle suunnalle tehdyt matkat on viime vuosina suuntautuneet Skotlannin sijasta Irlantiin.
No eikö olekin makeita? Ja ihanaa, ettei niitä ole sotkettu myöhemin epämääräisillä töhryillä. Ei Glasgow kyllä juu hirveästi ehdi varmasti parissa tunnissa säväyttämään, mutta jos kaupungissa yöpyy ja ehtii antaa sille mahdollisuuden, se voi yllättää positiivisesti. 🙂 Itse ihastuin Skotlantiin ikihyviksi, mutta varmaan tsekkaan Irlannin ennen kuin Skotteihin menen uudemman kerran.
Upeita kuvia! Itsekin matkustaessani käyn usein eri hautausmailla. Glasgown hautausmaa on kuitenkin vielä näkemättä, täytyypä pitää mielessä tuo kävelykierros ensi kerralla sinnepäin matkatessa! Usein kävellessäni tutkiskelen hautakiviä ja mietin tarinoita niiden takaa, keitä vainajat eläessään olivat ja mitä esimerkiksi tekivät työkseen. Useissa maissa haudat ovat huomattavasti koristeellisempia kuin meillä Suomessa ja mietin myös mitäköhän kaikista suureellisimmat kivet ovat mahtaneet maksaa ja ovatko ne olleet tarkoitettu vain yläluokalle.
Kiitos Tuula! Hautausmaat ovat tosiaan varsinkin ulkomailla usein todella hienoja ja prameita. On tosiaan kiehtovaa miettiä, mitä elämäntarinoita hautojen taakse kätkeytyy.