Dunoon | huhtikuu 2016
Lähdetään siitä, etten olisi mennyt Skotlantiin tänä kesänä ellei ystäväni olisi mennyt siellä naimisiin. Jatketaan sillä, että kun joskus olisin Skotlantiin mennyt, en olisi varmasti ikinä osannut eksyä Dunoonin kaltaiseen paikkaan. Nyt pääsimme ystävieni kanssa tutustumaan tähän idylliseen ja hurmaavaan pikkukaupunkiin, koska majoituimme siellä sulhasen vanhempien kotona.
Suosittu kesänviettokaupunki Dunoon sijaitsee Länsi-Skotlannissa, tai ehkä tarkemmin lounaassa. Sen lähin suurkaupunki on Glasgow, josta Dunooniin pääsee ostamalla sinne junalipun. Päätepysäkki on kutenkin Gourock, josta lähtee kahdenkymmen minuutin välein lautta Dunooniin.
Kuulostaa ehkä vaivalloiselta, mutta tämä vaiva kannattaa nähdä. Sen ymmärtää jo junassa, tyhmempikin viimeistään lauttamatkalla.
Lumihuippuisia vuoria! Skotlannissa? Tätä emme osanneet odottaa. Piiskaavasta tuulesta huolimatta minun oli hytistävä lautan kannella koko matka siihen asti, kunnes olimme perillä. Maisemat olivat liian upeat sisällä (lämpimässä) istumiseen.
Pikkutyttömäinen ihastukseni jatkui heti satamassa. Dunoonissa oli niin hiljaista ja kaunista.
Satamasta oli noin kolmen kilometrin matka sulhasen vanhempien kotiin. Talolla pääsimme jälleen kerran loksauttelemaan leukojamme. Näkymä olohuoneesta vuoristoon ja merelle sai poikaystäväni julistamaan, että me muutamme Skotlantiin.
Illalla päätimme kävellä tuon kolmen kilometrin matkan syömään Dunoonin keskustaan. Me jäimme poikaystäväni kanssa muista jälkeen, kun kuvasimme kaikkea näkemäämme niin ahnaasti. En pyytele anteeksi, ehkä kuvistani voi päätellä, miksi olimme niin haltioissamme.
Dunoonin keskusta oli ainakin näin huhtikuun lopussa varsin hiljainen, mutta sieltä löytyy kuitenkin muutamia ravintoloita ja pubeja. Me menimme syömään paikalliseen intialaiseen Bangladesh Tandooriin (10 John Street), jossa oma ruokani oli aivan käsittämättömän huonoa. Kontrasti Glasgown erinomaisen butter chickenin ja Dunoonin kasviskorman kanssa oli valtava. Seurueemme kormansyöjät olivat kaikki tyytymättömiä, muut olivat suhteellisen tyytyväisiä.
Tiivistän vielä loppuun tämän kirjoituksen sanoman: jos teillä on aikaa, tutustukaan merien ja vuorten Skotlantiin. Vuokratkaa auto ja asettukaa vaikkapa Dunooniin. Ajelkaa sitten pitkin muitakin rannikkokaupunkeja, joissa palmut kasvavat. Lupaan, että se Skotlanti lumoaa teidät.
Piditkö lukemastasi?
Seuraa FIFTYFIFTY-blogia Facebookissa | Instagramissa | Blogit.fi-palvelussa | Blogipolku.fi-palvelussa.
Usein nämä tuntemattomat paikat on niitä reissujen helmiä. Johtuuko sitten siitä että niiltä ei yleensä odota mitään, joten ne kokee jotenkin aidosti. Ei etsien mitään must – juttuja, vaan ottaen vastaan sen mitä paikalla on tarjottavana.
Se on ihan mahdollista! Nimittäin vaikka rakastuin Edinburghiin, se oli erilaista ihastumista kuin Dunooniin ihastuminen. Edinburghin osasin odottaa hurmaavan minut, mutta Dunoonin upeus tuli kuin salama kirkkaalta taivaalta. 🙂
Onpas kaunista! Skotlannista oli kyllä tiedossa se, että siellä on myös niitä lumihuippuisia vuoria (terveisin vuorifani!), mutta harmittavasti en niitä ole vielä päässyt näkemään. Skotlannissa olen kertaalleen käynyt, Edinburghissa ja se kaupunki tempaisi mut niin mukaansa, että sieltä en malttanut sillä reissuilla poistua. Joskus haluaisin lähteä kiertelemään skottilaisia linnoja ja siinä samassa vuorimaisemia 🙂
Minulla ei ollut mitään hajua Skotlannin lumihuippuisista vuorista, joten ne pääsivät yllättämään todella positiivisesti. 🙂 Edinburgh oli myös upea ja siitä tulee seuraava postaus.
Alue, jossa Dunoon sijaitsee on juurikin täynnä vuoria ja linnoja, sitä voin siis hyvin lämpimästi suositella kuvailemaasi reissuun.