En ole kirjoittanut Oriveden opiston kirjoittajalinjan toiselta opintojaksolta vielä mitään. Koska joululoma alkaa jo kahden viikon päästä, ajattelin nyt summata vähän, miten päätös Orivedelle lähtemisestä on muuttanut elämääni.
Kirjoitan paljon enemmän kuin ennen
Olen kirjoittanut enemmän tai vähemmän siitä lähtien, kun pääsin toimittajakouluun 2010. Fiktion kirjoittamiseen käyttämäni aika on kasvanut Orivedellä tietenkin räjähdysmäisesti – niin oli tarkoituskin.
Nyt on siis käynnissä romaani- ja novellijakso. Ensi vuonna opiskelemme erityisesti lyrikkaa sekä draamaa.
Saan jatkuvasti palautetta kirjoituksistani – välillä väsyttävyyteen asti
Tässä oli toinen asia, mitä lähdin varta vasten Orivedeltä hakemaan. Olen kiitollinen kaikesta palautteesta mitä saan, mutta olen myös huomannut, että pidemmän päälle jatkuva palautteen saaminen myös väsyttää. Minulla on työn alla romaanikäsikirjoitus, jota olen luetuttanut niin luokkalaisillani kuin neljällä eri opettajallakin. Palaute on ollut suurimmaksi osaksi kiittävää ja kannustavaa, mutta silti huomaan kaipaavani lomaa palautteen saamisesta.
Olen yrittänyt miettiä, miksi palautteen saaminen tuntuu nyt niin uuvuttavalta. Ehkä siksi, että romaanikäsikirjoitus on itselleni niin tärkeä. Tai sitten se on vain se asetelma, jossa jatkuvasti saa kuulla tekstinsä olevan sitä tai tätä. Koko ajan täytyy olla auki.
Palautteen saaminen on äärettömän tärkeää kirjoittajalle, kyllähän sen bloggajakin tietää: on mukavaa saada kommentteja. Olenkin huomannut, että koska Orivedellä kirjoittamani tekstit ovat jatkuvasti suurennuslasin ja tarkkailun alaisina, tuntuu tämän blogin kirjoittaminen jotenkin paljon vapauttavammalta tietyllä tavalla. En välttämättä jaksa hioa tänne kirjoittamiani tekstejä kovin pitkään, vaan tänne haluan kirjoittaa rennolla ja vapaammalla otteella. Tämä tuo siis ihanaa vastapainoa välillä niin totiselle puurtamiselleni.
Luen enemmän kuin aikoihin
Tämä on minusta todella arvokasta. Silloin kun olin vielä töissä, pyhitin aikaa lukemiselle aivan liian vähän. Orivedellä lukeminen ja kirjoittaminen kulkevat niin luonnollisessa käsikynkässä, että ahmin tekstiä enemmän kuin aikoihin.
Olen myös alkanut ensimmäistä kertaa elämässäni lukemaan runoja!
Kokeilen minulle epätyypillisiä tekstilajeja
Ennen Orivedelle tuloa olen kirjoittanut vapaa-ajalla lähinnä romaania. Tähtäimessäni ovat aina olleet pidemmät tarinat, mutta opistolla olen kirjoittanut myös novelleja, runoja ja esseitä.
Luokallani on muutamia ihmisiä, jotka ovat mielestäni liian tomerasti päättäneet, että heitä ei kiinnosta se ja se laji. Itse uskon, että eri kirjoituslajit tukevat lopulta sitä omaa tärkeintä lajia. Sitä paitsi tekee todella hyvää kirjoittaa välillä jotain ihan muuta kuin yhtä ja ainoaa tekstiä.
Viikot vierivät tavallista nopeammin
Jokavuotinen marrasmasennus on jäänyt tänä vuonna tulematta, kun aika kulkee niin rattoisasti. Viikonloput kotona Helsingissä menevät hujauksessa, ja samalla tavalla arkipäivät kuluvat sukkelaan Orivedellä.
Pari kertaa viikossa tapahtuva junamatkailu väsyttää toki jo jonkin verran, mutta olen myös todennut, että mieleni lepää paremmin, jos tulen viikonloppuisin kotiin. Opistolla on paljon helpompi hengittää arkisin, kun se on täynnä elämää – viikonloppuisin siellä hukkuu hiljaisuuteen.
Pämppääminen kyllästyttää
Pubissa istumisellahan tämä Orivesi-aikakin alkoi. Ja se oli hauskaa ja tarpeellista sosialisointia. Käymme edelleenkin noin kerran viikossa oluella, mutta juuri enempää juhlimista en oikeastaan kaipaa.
Hollannissa juhlin enemmän kuin koskaan elämässäni, ja toisinaan minulla on ollut kovakin ikävä niitä sekavia ja hämyisiä iltoja. Kun olin vielä töissä ja unelmoin tästä Oriveden-ajasta, ajattelin innolla, että pääsen taas pitkästä aikaa viettämään vähän railakkaampaa elämää. Nyt olen kuitenkin tajunnut, että olen siirtynyt sellaiseen elämänvaiheeseen, jossa jatkuva päihteidenkäyttö ei tunnu oleelliselta.
Tästä huolimatta muutamat railakkaat illat siellä täällä ovat tietenkin tervetulleita. Mutta arjessa kirjailijanelämäni on kovin erilaista kuin Pentti Saarikosken aikana, jolloin kaikki taiteilijat istuivat kapakoissa. Minun luovuuteni lääke on liikunta ja aika.
Tämä aika tuntuu arvokkaalta ja täysin omalta
Tuntuu, että näitä ajatelmia Oriveden-ajastani riittäisi enemmänkin, mutta nyt tyydyn näihin.
Ulkomaille ei ole ollut ikävä, kun nälkä luovalle työlle on ollut niin suurta. Mutta nyt, kun Vietnamin-matka häämöttää tämän kuun lopussa, huomaan ajatuksieni hyrräävän taas matkustamisessa. Ensi vuodellekin on tiedossa huimia matkoja, joista mihinkään en ole vielä varannut lentoja, mutta kohteina ovat mitä luultavimmin ainakin Irlanti, Etelä-Korea sekä Yhdysvallat.
Olen mielettömän tyytyväinen siihen, että lähdin Orivedelle. Tuntuu varsin etuoikeutetulta käyttää yhdeksän kuukautta vain oman taiteen tekemiseen, ilman muita velvollisuuksia. Tämä tuntuu hyvin arvokkaalta.
Piditkö lukemastasi?
Seuraa FIFTYFIFTY-blogia Facebookissa | Instagramissa | Blogit.fi-palvelussa | Blogipolku.fi-palvelussa.
Moi
Etsiessäni lisätietoa Oriveden Opiston kirjoittajalinjasta, eksyin tänne sun teksteihin.
Kuulostaa niin oikealta paikalta mulle tähän elämäntilanteeseen. En tiedä haluanko alalle, kokemuksena tällainen olisi varmasti ikimuistoinen, ja hyödylinen.
Rakastan kirjoittamista ja minulle se on luonnollisin tapa luoda jotain.
Tarkoitus olisi ottaa yhteyttä opistoon, jotta saisin lisätietoa mua askarruttaneisiin kysymyksiin, mutta ajattelin koittaa jos sulla olis antaa vastauksia/mielipiteitä..
Onkohan mulla mitään mahdollisuuksia päästä tonne, kun ei ole mitään aiempaa kokemusta alalta, olen kirjoittanut omaksi huvikseni, ja jouduin googlaamaan mitä tarkoittaa proosa, lyriikka jne. kun hakemukseen ilmeisesti tarvitsee näytetekstit? Mitä tarkoitetaan liuskalla? ?
Pärjääkö opistossa suomenkielellä?
Kuinka monta paikkaa kyseisellä linjalla on?
Osaatko sanoa minkä suuruinen lisämaksu on, jos haluan asua viikonloput opistolla?
Kiitos kovasti jos jaksat vastata!
Tahdon myös kuplaan! ?
Moi, ihanaa että löysit mun blogin! Juuri tämän takia oon halunnut ujuttaa myös Oriveden-juttuja tänne. 🙂
Kuulostaa siltä, että sulla on ihan oikeat lähtökohdat tänne, kaikki lähtee juuri siitä halusta ja rakkaudesta kirjoittaa. Meillä on täällä kirjoittajia, jotka on kirjoittaneet tosi vaihtelevasti ennen tänne tulemista, osa tosi paljon ja osa ei juuri lainkaan (tai niin ne ainakin sanoo :D). Mutta siis mitään muuta kokemusta kuin omaksi iloksi kirjoittelu ei todellakaan tarvitse olla!
Meitä on ollut täällä pitkin vuotta noin 15 hengen porukka. Tänne kyllä pääsee aika helposti, ei sitä tarvitse kierrellä ja kaarrella. Mutta silti opetuksen taso on mun mielestä parhaimmillaan ihan huippua. Ja inspiraatiota ja tukea kirjoittamiseen tulee tuutin täydeltä. Eli ei sillä oo väliä, ettet tiennyt mitä ne termit meinaa, ne on ihan sivuseikka. Ja kyllä ne viimeistään täällä tulee harvinaisen tutuksi. 😉 Tännehän voi hakea ympäri vuoden, suurin osa tulee syksyllä, mutta on meillä nytkin kaksi keväällä aloittanutta ja jotkut on vaikkapa vain yhden tietyn jakson.
Suomeksi on kaikki opetus täällä. Liuska tarkoittaa siis A4-sivua. Viikonloppuasuminen on muistaakseni parikymppiä per viinkonloppu, eli se tulee viikkoasumisen päälle.
Laita vaan ihmeessä mahdollisimman pian hakemusta! Toiminta Orivedellä nimittäin loppuu joskus ensi vuonna, linja toki säilyy mutta siirtyy Tamperelle. Jos suinkin pystyt, tule vielä tänne Orivedelle, tää on ainutlaatuinen juttu. Ja mitä kerroit itsestäsi, tää olisi varmasti sun juttu! 🙂
Kiitos kattavasta ja nopeasta vastauksesta! ?
Sain heti lisää varmuutta, kun sain vastauksia. Itseasiassa taidan olla aika innoissani! ?
Joo näin ymmärsin, että siirtyy Tampereelle, mikä on todella harmi, mutta vielä ehtisin mukaan.
Pitkään olen miettinyt mitä olis just nyt se mitä haluan ja kun tää tuli vastaan, se tuntui niin oikealta, ettei tätä voi ohittaa. Taidan kyllä hakea sinne!
Mukavia hetkiä sinne loppuopintoihin ja tosi mielenkiintoisia matkastooreja sulla, joten jään ehkäpä seuraamaan. ?
Jee, mahtavaa että haet tänne! 🙂 Kiitos ja toivottavasti jäät seurailemaan. Tästä tuli taas into kirjoittaa vähän Orivedestä tänne, se kun tuppaa jäämään kuitenkin vähän ulkomaanjuttujen jalkoihin.