Melaka | tammikuu 2019
Puolen miljoonan asukkaan Melaka oli meidän ensikosketuksemme Malesiaan. Kaupunki tunnetaan sen UNESCO:n maailmanperintökohteeksi valitusta historiallisesta keskustasta, vaikka se onkin vain pieni osa varsin vilkasta kaupunkia. Varsinkin, kun tulimme Melakaan suoraan rikkaasta ja järjestelmällisestä Singaporesta, oli edessä hienoinen kulttuurishokki.
Kaksi päivää riitti meidän mielestämme hyvin tässä Malesian Porvooksikin tituleeratussa viehättävässä kaupungissa. Täytyy muuten tunnustaa, ettei vertaus ole omakeksimäni, vaan ystäväni, mutta se oli mielestäni niin osuva, että halusin hieman lainata sitä!
Melakassa pistäytymistä kannattaa ehdottomasti harkita ainakin, jos on matkalla Singaporesta Kuala Lumpuriin tai toisin päin.
Saavuimme siis Melakaan noin viiden tunnin bussimatkan päätteeksi Singaporesta. Maisemat matkalla olivat varsin yksitoikkoiset: lähinnä vehreää peltoa ja metsää. Rakennuksia oli hyvin vähän missään. Lähestyessämme Melakan keskustaa, näimme paljon huonokuntoisia hökkelirakennuksia, jotka olivat täysin loistaneet poissaolollaan Singaporessa. Tuntuikin melkein siltä, kuin olisimme ylittäneet rajan Euroopasta Aasiaan.
Toinen kulttuurishokki oli tajuta se, että kävelijä ei ole Melakassa kuningas, kuten Singaporessa. Majoituimme reilun kilometrin päässä historiallisesta keskustasta, mutta sinne päästäksemme jouduimme vetämään aikamoista siksakkia, koska suojateitä ei näkynytkään kaikkialla, eikä jalkakäytäviä ollut välttämättä autotien molemmin puolin.
Siinä vaiheessa, kun pääsimme lähemmäs kaupungin tärkeintä aluetta, saimme autojen sijaan alkaa väistää näitä hervottomia riksoja. Ne olivat kaikessa mauttomuudessaan niin mahtavia, että pieni ujous uutta maata ja kulttuuria kohtaan karisi välittömästi. Nyt oltiin Malesiassa ja siellä vastaan voisi tulla tällaisia kreisejä juttuja, joita Singaporessa ei ehkä tulisi. Mahtavaa!
Melakalla on varsin värikäs ja monikulttuurinen historia: se on ollut niin portugalilaisten, hollantilaisten kuin brittiläisimperiumin vallan alla. Malacca-joen läheisyydessä on nähtävissä kaupungin hollantilaismenneisyyden jälkiä. Punasävyisellä aukiolla seisoo hollantilaisten rakennuttama protestanttinen kirkko, kellotorni ja kaupungintalo Stadthuys. Ja kaikkialla pörrää riksoja.
Niin paljon kuin 12 päivän reissullamme ravasimme erilaisissa temppeleissä ja pyhätöissä, oli Christ Church ainoa kirkko, jossa kävimme. Se oli sisältä protestanttiseen tyyliin varsin vaatimaton ja pelkistetty.
Hollantilaisaukion vieressä kulkee jo mainitsemani Malacca-joki. Se on historiallisen keskustan ohella Melakan viehättävimpiä alueita. Jokiristeilylle voi ostaa turisti-infosta lipun, tai sitten voi vain kävellä joenviertä pitkin. Niin tai näin, jokivarrelle kannattaa omistaa aikaa.
Vesi on rusehtavaa ja sameaa, mutta joen molemmin puolin nousevat rakennukset ovat kauniita ja monissa on upeita muraaleja.
Malesian yllätyksellisyydestä puheenolleen kohtasimme omalla jokikävelyllämme jotain varsin randomia. Joku nainen oli kuljettanut nukkekärryillä kaksi valtavaa kilpikonnaa pienelle ruohoalueelle ahmimaan salattia. Mukana oli myös pari pienempää konnaa. Kilpikonnien ympärillä pyöri meidän lisäksemme muutama muukin turisti ihmettelemässä koko juttua. Mitä ihmettä ne juuri siellä tekivät? Ja onko sillä oikeastaan mitään väliä?
Entä se kuuluisa historiallinen keskusta sitten?
Kun ylittää Malacca-joen punaiselta hollantilaisaukiolta, päätyy välittömästi Melakan kruununjalokiveen eli UNESCO:n maailmaperintökohteeksi valittuun keskustaan. Tulipa vain mieleen, että Porvoohan ei ole UNESCO-kohde, mutta Vanha Rauma on! Kenties Melaka onkin pikemminkin Malesian Vanha Rauma…
Melakan vanhakaupunki on hyvin kiinalainen, ja kujilla onkin vaikea olla törmäämättä sanoihin Straits Chinese tai Peranakan. Juuri siinä on avain Melakan ainutlaatuiseen tunnelmaan: kaupungissa kehittyi 1800-luvulla omintakeinen salmikiinalaisuuden kulttuuri, jossa yhdisteltiin vapaasti kiinalaista, malaijilaista ja länsimaista kulttuuria. Kaksikerroksiset kauppiastalot ovat muisto juuri siltä ajalta. Salmikiinalaiseen kulttuuriin voi tutustua myös Penangilla George Townissa.
Kauppiastalot ovat upeita ulkoapäin, mutta joihinkin pääsee myös sisälle. Esimerkiksi Straits Chinese Jewerly Museum on paitsi korumuseo, myös historiallinen salmikiinalainen koti. Museossa näkee, miten vauras salmikiinalaisperhe on asunut vuosisata sitten.
Kun käyskentelee Melakan historiallisessa keskustassa, tulee huomanneeksi muutaman aika selkeän eron Porvooseen. Melaka on huomattavasti rosoisempi ja rappioromanttisempi kuin uusimaalainen serkkunsa. Toki välillä vastaan tulee sliipattuja ja vastamaalattuja taloja, mutta hyvin monessa rakennuksessa on myös ajan patinaa. Maali hilseilee, kiviseinä on lohjennut.
Toinen ero Porvooseen on hieman harmillinen: keskustan kadut eivät ole pelkkiä kävelykatuja, vaan välillä autoja suhaa kapeilla kujilla melkein riesaksi. Ei se mikään valtava ongelma ole, mutta rehellisyyden nimissä vanhakaupunki olisi vieläkin viihtyisämpi, jos autoilla olisi porttikielto tietyille kaduille.
Onneksi kaduilta voi tosiaan poiketa suhteelliseen moneen taloon sisälle. Seesteiseen tunnelmaan pääsee myös monissa temppeleissä, joista ehkä vaikuttavin on Cheng Hoon Teng -kiinalaistemppeli. Sen historia ulottuu jopa 1600-luvulle.
Temppeleiden lisäksi tarjolla on tunnemallisia kahviloita ja ravintoloita. Mukaviksi ja viihtyisiksi totesimme esimerkiksi The Stolen Cup -kahvilan sekä Geographer Cafe -ravintolan. Molemmat ovat selkeästi länkkäreiden suosiossa.
Jos tahtookin olla se erilainen nuori ja vältellä käymästä samoissa paikoissa muiden länsimaalaisten kanssa, illallispaikaksi kannattaa harkita Ban Lee Siang Satay Celup -ravintolaa. Erikoiseen kiinalaisravintolaan pääsee helpoiten ottamalla Grabin sinne.
Samalla kadulla sijaitsee kaksi samannimistä ravintolaa, joista me söimme pienemmässä. Voin kertoa, että se oli erikoisin ravintolakokemus koko reissullamme – kenties erikoisin kaikista reissuistamme.
Jokaisessa pöydässä on keskellä valtava pata, joka on täynnä jauhelihasoossilta näyttävää satay-kastiketta. Se napsautetaan päälle – ei mitään hajua, kuinka kauan se on pöydässä seissyt – ja pikku hiljaa kastike alkaa kiehua. Ravintolassa on isot jääkaapit, joista asiakkaat hakevat itse vartaita, jotka sitten tuikataan keittymään pataan. Vartaiden kohdalla ei lue, mitä ne ovat, eikä henkilökunta osaa englantia kuin auttavasti.
Näin ollen meidän kanapalleroksi luulemamme liha olikin myyrää, mikä selvisi googlettamalla sana topo. Pallura jäi syömättä. Niinpä neuvoisinkin käymään jääkaapilla, kuten sienestämässä: poimi mukaan vain ne, jotka tunnistat. Pienestä ällötysfaktorista huolimatta kokemus oli ainakin mielenkiintoinen ja ikimuistoinen. Vartaat olivat sitä paitsi ihan hyviä.
Vielä viimeinen vinkki tähän viehättävään malesialaiskaupunkiin. Kuten Porvoossa, Melakasta löytyi siis joki ja idyllinen keskusta. Ja kuten Porvoossa, siellä pääsee meren äärelle. Toisin kuin Porvoossa, Melakassa merenrannalta löytyy moskeija.
Melaka Straits -moskeija on itse asiassa rakennettu veden päälle. Se vaikuttaakin olevan täkäläisten kesken hyvin suosittu paikka katsoa auringonlaskua.
Sinne hyvä lopettaa päivä Melakassa.
Onko Melaka tai George Town sinulle tuttu paikka?
Seuraa Tien päällä -matkablogia Facebookissa | Instagramissa | Blogit.fi-palvelussa | Blogipolku.fi-palvelussa.
Malakka/Melaka (tai miten ikinä sen haluaakaan kirjoittaa – Malakan niemimaalla se kuitenkin sijaitsee 🙂 ) on mielestäni aivan ihana paikka, nuo vanhat talot ovat todella viehättäviä – ja juuri sopivan rosoisia. On muuten tosi huvittavaa katsoa näitä kuvia, kun itselläni on vuosi sitten toteutetulta reissulta otoksia täsmälleen samoista taloista, vieläpä aivan samoista kuvakulmista, ja samaten lähes identtisiä kuvia talokoristeista, kynttilöistä sun muista. Kuljitte todellakin meidän jalanjäljissämme. 😀 Voisin tosi mielelläni käydä joskus Malakassa uudelleen. Ruoka on hyvää ja talot kauniita, mutta nuo riksat ovat kyllä ihan käsittämättömän kitschejä!
Haha joo naureskelin vähän samaa, että tunnistin monia taloja sun kuvista! 😀 Copy with pride! Melaka oli kyllä oikein mukava paikka, mutta seuraavaksi tekisi mieli kyllä muualle Malesiaan. 🙂 Riksat oli kyllä jotain ihan super outoa!
Melaka jää mun tulevalla matkalla väliin, mutta eiköhän sinne pääse jos kovakin Kaakkois-Aasia / Malesia kuume jää päälle.
Noi ruksat on kyllä niin ihania 😍
Ja muutenkin näyttää tosi hurmaavalle.
Hehe, riksat oli kyllä ihan oma lukunsa. 😛 Malesia-kuume voi hyvinkin jäädä päälle, ainakin itselleni jäi vielä kovasti polttelemaan esim. Borneo ja ylämaat.
Tätä lukiessa ja kuvia katsellessa ei voi välttyä vertailusta George Towniin ja yhtäläisyyksiä on tosiaan paljon! Mehän käytiin Melakassa päiväretkellä Singaporesta käsin reilut kymmenen vuotta sitten, mutta aika oli ihan liian lyhyt muuhun kuin muutaman nähtävyyden katsomiseen. Huikeita riksoja oli jo silloinkin, mikä on muuten selkeä ero George Towniin, koska Penangin riksat on hyvin pelkistettyjä. Bussimatka Singaporesta taisi tosiaan olla tylsä, koska muistan itse nukahtaneeni. Mielelläni palaisin joskus paremmalla ajalla Melakaankin.
Pistin saman merkille, Penangin riksat oli tosi tylsiä näihin verrattuna. 😀 Varmaan Melakakin on muuttunut aika lailla kymmenessä vuodessa, eli kannattaa ehdottomasti ottaa revanssi, jos sinne päin suuntaatte. Joo se bussimatka oli aika boring, yleensä ahmin maisemia ulkomailla matkustaessa, mutta tolla välillä oli nopeasti sellainen olo, että jos suljen silmät, en menetä mitään.
Nuo seudut ei ole yhtään tuttuja, mutta näyttää kivalta. Vertaus ”Malesian Porvoo” herätti mielenkiinnon. Ja hei mikä toi riksajuttu on! Ihan jäätäviä! Niin hauskoja. 😀 Hauskalta kuulosta myös tuo ravintolakokemus. Mä olisin varmaan ollut ihan innoissani maistamassa myyrää ja kaikkea mahdollisimman epämääräistä. Älkää päästäkö mua sienimetsään.. Tällä asenteella se voi koitua kohtaloksi. 😀
Joo arvelinkin, että toi vertaus voisi upota suomalaislukijakuntaan, kuulostaa nimittäin suht hauskalta kombolta Malesia + Porvoo, niin kuin onkin! Joo ne riksat oli kyllä nimenomaan jäätäväviä, ja vielä kun ne kuskit luukutti aina jotain ihme musiikkia, niin ei niitä voinut kohdata repeämättä. 😀 Oho, olisit maistanut myyrää! Jotenkin ne googlesta eteen tulleet kuvat multakasasta kurkistavasta sokeasta myyrästä pitkine kynsineen ei olleet niitä ruokahalua herättävimpiä… Joo että älä vaan tosiaan sinne sienimetsään mene! 😀
Wow, mielettömän näköinen paikka! 😍 Ja nuo riksat, herranjestas minkä näköistä! Olen itse käynyt vain Singaporessa, Malesian kierros olisi kyllä ehdottomasti paikallaan. 😊
Joo, Melaka on kyllä varsin ihastuttava! 🙂 Malesiaan kannattaa kyllä ehdottomasti matkustaa, mullakin heräsi kiinnostus nähdä vielä muitakin paikkoja Kuala Lumpurin ja Melakan ohessa.
Melaka oli mielessäni viime syksyn Kuala Lumpurin matkalla, mutta enpä sitten sitten ehtinyt kuitenkaan. Harmi sinänsä, vaikuttaa juuri niin kivalta paikalta kuin kuvittelin. Katutaide ja rosoisuus viehättää!
Harmi, ettei aka venynyt! Nehän onkin ihan kohtuullisen matka-ajan päässä toisistaan, vain noin kaksi tuntia bussilla. Kenties sitten seuraavalla kerralla! 🙂
Nuo talot näyttävät hyvin tutuilta. Kovasti samanlaisia näkyi Phuket Cityssä ja myös Singaporen Emerald Hillillä. Etenkin Phuket Cityssä oli samanlaista rosoisuutta nähtävissä. Ja nuo riksat näyttävät hulvattomilta!
Mä en tiennytkään, että Phuketissa löytyisi samantyyppisiä taloja! Emerald Hill Road ei tullut meille tutuksi tällä reissulla, mutta tsekkasin Google Mapsista, että totta tosiaaan, samannäköisiä! 🙂 Paitsi tietty huomattavasti parempikuntoisia nuo Singaporen pytingit, kuten arvata saattoi.
Ajattelin, että oon lukenut jo kaikki mahdolliset Melakan postaukset, mutta niin vaan tää onnistui yllättämään 🙂 Kaupunki näyttää tosi kivalta! Siellä on siis muutakin hienoa ja kiinnostavaa, kuin vanha kaupunki.
Vähänkö nauroin tuolle myyräjutulle! Ja samaan aikaan mietin, mitähän kaikkea sitä on tullut Taiwanissa syötyä, kun ruokien sisältöjä ei lukenut missään…. glunks.
Kiva, että löysit vielä tämänkin! 🙂 Joo se myyräjuttu oli kyllä aika jäätävää, voihan se olla että se olis menny ihan ok, jos sen olisi syönyt tietämättä. 😀 Ehkä sä oletkin päässyt maistamaan Taiwanissa tuota jaloa eläintä? 😀
Naurattipas Porvoo-vertaus! Mutta kyllä, värikäs ja jotenkin vaan SÖPÖ paikka näyttäis olevan. Ihania värejä!! 🙂
Söpö se todellakin on! 😀 Kuten Porvoo 😉
Minun silmään Porvoo on kyllä viihtyisämpi! Kiitos nojatuolimatkasta, ompa hienoja muraaleita joen rannalla.
Ole hyvä vaan! 🙂 Hienoja tosiaan olivat muuraalit. Ja kyllä Porvoo on sentään ihana, että todellakin ymmärrän, että se näyttää sun mielestä viihtyisämmältä.
Minun Malesiani on Kuala Lumpur ja länsirannikon paratiisisaaret, joten kovalla mielenkiinnolla tätä lueskelin. Rosoisen oloinen Porvoo, mutta löysin minäkin yhtäläisyyksiä. Ihan mielenkiintoisen oloinen paikka siis, vaikka näen edelleenkin itseni mielummin kyllä niillä ihanilla hiekkarannoilla 😀
Joo mä aloinkin kaipaamaan meidän reissulla rantakohteita, seuraavaksi tahtoisin nähdä Malesiasta ylängöt, ehkä Pulau Perhentian ja sitten Borneon. <3 Joo, tää oli kyllä astetta rosoisempi Porvoo. 😀