Varoitus! Tämä postaus sisältää paljon ärsyttävää teinikieltä!
Ennen kuin teen uuden bucket listin tämän hetken unelmareissuistani, ajattelin kertoa ensimmäisestä listastani. Tein sen jouluna 2004, jolloin olin 14-vuotias. Sitä aikaa leimasi aikamoinen teiniangsti, mutta unelmoidessani matkustamisesta unohdin synkistelyn täysin.
Nyt katson, miten hyvin olen toteuttanut yli kaksitoista vuotta sitten listaamiani unelmia. Kursivoidut ja lihavoidut tekstit ovat siis aitoja otteita päiväkirjamerkinnöistäni.
No niin – ensinäkin Aasiassa mun on PAKKO päästä joskus sinne Thaimaahan (huomatkaa oikea taivutusasu) sukeltaa ja muuta ku nyt helmikuussa ei voi, ku on tää tulva juttu, kuolleita on hei ainaki melkee 60 000! Joukossa suomalaisia…
Tämän olen toteuttanut, ensin vuonna 2006 Phuketissa ja sitten viime vuoden tammikuussa Koh Lantalla. Huomaa, miten vaikea minun oli 14-vuotiaana käsittää tsunamia.
Ja sit Tokiossa on käytävä… ja toki haluun nähä niit vaaleenpunasii puita ja luonnonpuistoja – IHANAA!
Unelma Japanin sakurasta ole kadonnut mihinkään, vielä en ole maassa kuitenkaan käynyt.
Joo ja Australia ja Afrikka on semmosia maanosia, joissa mulle on ihan sama minne menisin, mut joka hemmetin maanosassa olis vitun makee käydä (Pardon my French.) Täs nyt vaa esimerkkejä: Australias olis ite Australia ja Uusi-Seelanti. Afrikassa Egypti tai esim. Etelä-Afrikka. Ainoovaan et voisin kuolla siel!
Ha ha, vaikka Australia ei ole itsessään maanosa, olen reissannut siellä kahden kuukauden ajan talvella 2014.
Samalla reissulla käväisin myös Uuden-Seelannin puolella 11 päivän matkalla.
Egyptissäkin olen ennättänyt käymään perheeni kanssa vuonna 2009. Muualla manner-Afrikassa en ole käynyt, mutta Etelä-Afrikkaan olen harkinnut lähteväni vapaaehtoistöihin eläinten kanssa. Oletan, että viittaukseni mahdolliseen maassa kuolemiseen liittyi ajatukseen maan vaarallisuudesta.
No sit Amerikas. No lähinnä nyt Yhdysvallat. Mut siellä laajat kohteeni hoh-hoijaa. New Yorkin osalta se olis et luistelisin talvella Central Parkissa tai Rockerfellerillä ja kokisin uudenvuoden Times Squarella tai jotain. Sit Nykis asuisin jonku tutun luona amerikkalaises talos ja eläisin n. kuukauden amerikkalaista arkea – pakko kokeilla, on varmaan niin hoopoa.
New York korkataan ensi vuonna Yhdysvaltoihin suuntautuvalla häämatkalla, mutta kesällä.
Sit kesällä Nykissä voi shoppailla, mutta kohokohta! Pakko ajaa avoautoa Kaliforniassa ja kiertää Lossi ja San Fransisco… Kirjotinkohan sen oikein?? (En.)
Ja kyllä, avoauto vuokrataan ja ajetaan pitkin Highway onea. Matkan varrella ovat tietenkin ”Lossi” ja ”San Fransisco”.
Ja sit yöelämä Las Vegasissa, NAM! !
Nami nam! Las Vegas katsastetaan myös häämatkalla.
Florida olis kans aika helmi…
No olisihan se ja pääsee kyllä uudelle bucket listille, mutta ei Miamin vaan manaattien takia!
Ai niin ja pakko tavata Jared Leto Amerikas ja mainostaa pikku-Suomea! Totta kai!
Öö, I don’t think so.
Mä tahdon nähdä Moulin Rougen shown Pariisin Montmantressa ja istua kahvilla Pariisissa.
Okei, en ole ollut Moulin Rougessa sisällä, mutta ehkä tämä interreilillä vuonna 2009 otettu otos lasketaan? Kahviakin join silloin!
Ja sit Milanon muoti on katsastettava ja Rooman ihanuus.
Tässä on Milanon ja Rooman kokoinen aukko sivistyksessä. En ole huolissani, asia korjataan varmasti jonain kauniina päivänä.
Ja joku keskieurooppalainen historiallinen paikka, esim. Praha (kehuttu) tai Budapest!
Näistä harvoista keskieurooppalaisista historiallisista paikoista kävin kehutussa Prahassa maaliskuussa 2012…
… ja Budapestissa helmikuussa 2007.
Ja joo Iso-Britannia… pakko käydä vielä kerran. Laki määrää.
Ei se laki kyllä ihan niin määrää, mutta käyty on sekä 2009 reilillä että pääsiäisenä 2014. Silloin olikin astetta mieleenpainuvampi reissu, sillä poikaystäväni kosi minua London Eyessä.
Ja sit haluun tutustua Pohjoismaihin sillai, et joko matkaan niissä tai ees Lappiin! Santa-Parkissa on käytävä OIKEESTI!
No joo, olenhan minä käynyt sekä Tanskassa että Ruotsissa. Ruotsissa vielä moneen kertaan, mutta oikeastaan vain shoppailemassa. Tanskakin jäi kovin pintaraapaisuksi reilillä. Eli tätä Pohjoismaihin tutustumista minun täytyy vielä jatkaa. Ja unohdetaan se Santa Park, mutta ei Lappia.
Ja joo, pakkohan se ees kerran on käydä Virossa halpismarkkinoilla.
Olen käynyt Virossa jo neljästi, viimeksi 2012. Silloin ne ”halpismarkkinat” löytyivät esimerkiksi Bershkasta… Tänä kesänä laajennan Viro-tajuntaani Tarttoon ja Pärnuun.
Sitten seuraavana iltana merkitsin vielä muutamat toiveet, jotka olin unohtanut ensimmäisestä vuodatuksestani…
USAS on pakko käydä jossain Chicagon jazz-klubilla pössyttelemässä… Heh!
Luulen, että tarkoitin sisällä tupakointia, joka on muuten todella ällöä, Sonja 14-v! Ehkä tähän kelpaisi käynti jazzklubilla New Yorkissa?
Nykissä on käytävä Conanin showssa.
Tonight with Conan O’Brien oli suuri suosikkini, mutta ohjelma on loppunut ja niin myös fanitukseni Conaniin.
Käyn Monacossa, tajuutko siel asuu maailman rikkaimmat ihmiset.
Niin, oli vielä aika, jolloin luulin, että paikasta tekee kiinnostavan, jos siellä asuu rikkaita ihmisiä. Vuonna 2007 tajusin olleeni väärässä.
Ja joo kielimatkalla haluun käydä jossain vaiheessa, viel en tiiä minne haluun.
Kielimatkalle lähdin kesällä 2007. Kohteeksi valikoitui ihana St Raphaël Ranskan Rivieralla.
Loppukaneettina päiväkirjamerkintä, jonka kirjoitin edelleen samana iltana, jolloin merkintöjä oli kertynyt jo yhteensä neljä. Kirjoituksen otsikko on ”Matkailu-hullu!”.
Siis tajutonta! Oon ihan sairas ”matkahimokki” (pitäisi varmaan ottaa käyttöön tämä luonnehdinta)… Karsee, mietin äskön noit mun unelmia ja mietin onx ihan tyhmää kokea ne vaan kerran elämässä?? Olis kiva kokea useasti, mut aika ja rahat loppuis. Hei oon aika keisari, jos IKINÄ noi KAIKKI kävis toteen…
No tässä sitä sitten ollaan, melkein keisarina.
Piditkö lukemastasi?
Seuraa FIFTYFIFTY-blogia Facebookissa | Instagramissa | Blogit.fi-palvelussa | Blogipolku.fi-palvelussa.
Huippua, että sulla on säästynyt tuollainen päiväkirja. Olet kyllä ehtinyt nähdäkin jo monta teiniunelmien matkakohdetta.
Mulla on päiväkirjoja melkein kymmenen tallessa. 🙂 Ne on kyllä varsinaisia aarteita. Viime aikoina on tullut kirjoitettua vähemmän, mutta en lopeta varmasti koskaan. Joo olen kyllä ehtinyt, se on ollut ihan mukava tajuta näin vanhempana. Ehkä se auttaa, kun kirjoittaa ylös toiveensa!
Olipas hauskaa ja aitoa luettavaa 🙂 Unelmat on tehty toteutettaviksi ja varsinkaan Japania ei kannata jättää väliin. Hienolta kuulostavia häämatkasuunnitelmia teillä!
Kiitos, kiva kun tykkäsit! 🙂 Juu Japani pääsee kyllä uudelle bucket listille. Mä olen kyllä tosi innoissani siitä meidän Jenkki road tripistä, ihan hauskaa, ettei tule semmoista ”perinteistä” löhölomaa.
Ahhahhah ihania päiväkirjamerkintöjä <3 Itse en oo säilyttänyt vanhoja päiväkirjoja ja se kyllä harmittaa. Hyvin oot saanut unelmia totetutumaan! Itsellä niitä vaan on tullut sitä mukaa yhtä paljon lisää kuin mitä on saanut toteutumaan 🙂
Joo nää teiniajan päiväkirjat on kyllä täyttä kultaa! Täytyy katsoa, voiko niitä hyödyntää enemmänkin täällä blogissa 😉 Se on ollut ihana huomata, että on toteuttanut niitä nuorena tekemiään unelmia! Ja niinhän se on, nykyinen bucket listini on pitkä kuin nälkävuosi ja ne matkaunelmat on tyyliä: reppureissu Etelä-Amerikassa, eli ei ihan milloin vaan ja hetkessä pysty toteuttamaan.
Hahhah hahahah…:D Eksyin tänne sun vanhempaan postaukseen ja täähän on siis aivan loistava! En ehkä kestä, ettei mun teiniajoilta taida olla mitään päiväkirjoja tallessa. Ja siis tuo matkahimokki, ihan täydellinen termi 😀
Mustakin tuo matkahimokki on yllättävän osuva! Paljon innovatiivisempi kuin matkahullu. 😉 Teiniajan päiväkirjat on kyllä kultaisia, siksi rakastan päiväkirjaklubejakin. Jos sellaiseen uskaltautuisi joskus esiintymään… 🙂
AHAHAHHAHahahaa, ihana teini sinä 😀 Ihan keisarina siinä sitten.
Ja joo, toi Monaco oli tosiaan pienoinen pettymys.. Ihan nätti osittain, mutta kyllä siellä se yksi ilta pyrähdys riitti. Tai sitten en tosiaan ottanut tarpeeksi paikasta selvää… tiedä kumpi.
Joo, nää on aina hetkiä, kun saa olla onnellinen siitä, että on kirjoittanut päiväkirjaa. 😀 Ja kirjoitan kyllä edelleen. 🙂 Kyllä mun mielestä joistain paikoista huomaa heti, kiinnostaako pidempi tuttavuus, Monacon kanssa ei oikein.