Dubrovnik | elokuu 2015
Kun päätimme mennä kesällä Kroatiaan, arvoin jonkin aikaa kumpi on kiinnostavampi, Split vai Dubrovnik. Game of Thronesilla saattoi olla osansa siinä, että valitsimme jälkimmäisen kohteeksemme. Toisaalta Balkanilla paljon matkustanut ystäväni kehui Dubrovnikin olevan hyvä tukikohta muiden alueen maiden tutkimiseen. Niinpä mekin teimme sieltä retket sekä Bosnia & Herzegovinaan että Montenegroon.
Suomen kesähän olisi joutanut roskikseen säidensä puolesta lukuun ottamatta elokuun kolmea ensimmäistä viikkoa sekä muutamaa hassua päivää heinäkuun alussa. Ja kuinka sattuikaan, että olimme menossa Dubrovnikiin juuri elokuisten helteiden aikaan. Mutta se ei haitannut, koska elokuu on Kroatian aurinkovarmin kuukausi.
Mutta tykittikö Kroatian aurinko parastaan, kun me tulimme sitä pohjoisesta tapaamaan? Ei! Meitä odotti sade ja ukkonen. Taksikuskimme kertoi, että edellisellä viikolla oli satanut joka päivä. Kysyin häneltä arasti, näkisimmekö aurinkoa lomaviikkomme aikana ollenkaan. Kyllä varmasti, hän sanoi.
Kun istahdimme hulppean hotellimme Rixos Libertasin panoramaterassille ja tilasimme oluet, tunsin pikkulapsimaista tarvetta kiukutella säästä. En ollut ollenkaan lomatuulella. Katsoin huolestuneena taivaalle, jossa ei näkynyt merkkejä sinisestä taivaasta.
Opimme kuitenkin, että Kroatiassa voi – toisin kuin Suomessa – luottaa siihen, että sateen jälkeen tulee aina paiste. Niin kävi nytkin. Rentouduttuamme muutaman tunnin hotellihuoneessamme huomasimme iloksemme, että aurinko paistoi.
Oli aika kävellä Dubrovnikin vanhaankaupunkiin.
Meidän hotelliltamme oli vartin kävelymatka Pilen portin sisäänkäynnille. Oikealla puolellamme aukeni turkoosina ja koboltinsinisenä hohtava Adrianmeri. Vasemmalla ihastelin vanhoja, kauniita rakennuksia. Ilmassa tuoksui männylle.
Sitten saavuimme vanhankaupungin liepeille. Muurien ulkopuolella viereisellä aukiolla kuhisi turisteja, jotka odottivat kävelykierrosten alkamista. Pilestä tungeksi japanilaisia, italialaisia, venäläisiä, turisteja varmasti jokaisesta maailmankolkasta.
Mekin tungimme Pilestä sisään, mutta juutuimme heti turistimassaan päästyämme portista sisäpuolelle. Kaikki viisisataa kävelykierrosta alkoivat tietenkin samaan aikaan, ja ne kaikki pysähtyivät heti Pilen jälkeen ahtaaseen porrasvälikköön.
Oli täysin mahdotonta päästä ihmismassojen läpi edemmäs. Tai no, eräs vatsakas miesturisti kyllä pääsi, mutta luulen, että hän murskasi muutaman muun siinä samalla. Muun muassa minä jouduin hänen teilaamakseen.
Siinä hetkessä tuntui siltä kuin kaikki turistit olisivatkin vain puluja tai joitain muita aivottomilta vaikuttavia olentoja, jotka parveilevat ryhmässä, eivätkä pysty reagoimaan mihinkään muuhun kuin oppaan käskyihin. ”Opas sanoi, hyppää kaivoon, siellä on nähtävyys. Minä hyppään!”
Lähdimme ahdistuneita pois. Olimme toki tulleet Game of Thrones -kuvauspaikkaan tietoisesti pahimpana turistisesonkina, mutta emme olisi ikimaailmassa kuvitelleet, ettemme mahtuisi vanhaankaupunkiin sisään.
Teimme uuden yrityksen illalla. Silloin pääsimme muitta mutkitta Pilen portista sisään ja samoilemaan vanhankaupungin kaduilla. Voi että se oli kaunis! Tuntui arvokkaalta päästä näkemään niin upea paikka.
Kysyin erään kahvilan sisäänheittäjältä, milloin Dubrovnikissa ei olisi näin kova ryysis. No, kuudelta aamulla tai sitten talvella. Ok, ryysistä olisi siis kestettävä koko viikko.
Upea, upeampi, Dubrovnik
Seuraavana päivänä menimme vanhaankaupunkiin jo aamupäivällä, eikä ihmisiä ollut liiaksi.
Nyt lähdimme itse turreilemaan oikein olan takaa: edessä oli kävelykierros vanhankaupungin muurilla.
Dubrovnikin vanhakaupunki on niitä kohteita, joista otat yli 300 kuvaa, ja kotona huomaat, että ne kaikki näyttävät ihan samoilta. Mutta se ei näytä samalta paikan päällä! Sen ulkonäkö ja luonne tuntuivat muuttuvan joka askeleella niin radikaalisti, että oli suorastaan pakko napata kuva. Samoin kävi minulle Katariinan palatsissa, joka on kuitenkin vain yksi rakennus.
Meri- ja kaupunkimaisemat muurilla ovat kerrassaan vertaansa vailla. Tuolta saapuu jonain päivänä Daenerys ja valloittaa Kuninkaansataman… Tuolla Cersei käveli alasti Walk of Shameaan…
Muurilta näkee myös pilkahduksen kahvila-baari Buzasta, jonka terassia on kehuttu jopa maailman parhaaksi. Sen näkymät ovat nimittäin Adrianmerelle. Siellähän se auringonlasku on nähtävä. Itseään voi viihdyttää myös katsomalla, kuinka uskalikot hyppivät läheisiltä kallioilta veteen.
Buzan löytäminen vaati pientä samoilua vanhankaupungin sokkeloisilla ja herttaisilla kujilla, mutta se ei turistia haittaa.
Me törmäsimme esimerkiksi Taj Mahaliin, joka on suosittu bosnialainen ravintola. Pöydät ovat aina täynnä ja kapealla kujalla jonottaa jatkuvasti uusia asiakkaita varaamaan ravintolaillallisen. Emme ole koskaan aikaisemmin varanneet ravintolaa ulkomailla, mutta nyt se oli tehtävä. Ja onneksi varasimme, ruoka oli taivaallisen hyvää ja palvelu erinomaista – mitä ei voi sanoa muista Dubrovnikin ravintoloista. Ei ole varmaankaan sattumaa, että saimme matkamme parasta palvelua Dubrovnikin bosnialaisessa ravintolassa ja Bosniassa ylipäänsä.
Buzassa on onnekas, jos ensinäkin löytää paikat ja tuplaonnekas, jos löytää paikat lähempää merinäkymiä. Mekin saatoimme ottaa juoksuaskeleen jos toisenkin, kun edestämme vapautui kaksi paikkaa. Meidän kanssamme samoista tuoleista taistelivat muuan porukka, joka oli selkeästi tarjoilijan tuttu. Me ehdimme ensin eikä meitä häädetty paikaltamme, mutta seuraavat juoksuaskelia ottaneet paikanvahtaajat käskettiin tylysti takaisin takariviin, jotta paikalliset pääsisivät nauttimaan näkymästä.
Uuvuttava sukelluspäivä Lapadissa
Kroatiaa on usein kehuttu sukelluskohteena, joten me päätimme pyhittää yhden päivän sukeltamiseen. Päivä oli tuulinen ja pilvinen. Ukkospilvet lipuivat taas paikalle.
Sukelsimme Lapadissa, joka on varsin yleinen paikka majoittua, kun Dubrovnikissa ollaan. Sieltä vanhaankaupunkiin joutuu kulkemaan bussilla, eikä alue muutenkaan herätä suurempia ihastuksen huokauksia. Rannan vesi tosin näytti raikkaalta ja houkuttelevalta.
Me valitsimme Blue Planet -sukellusfirman. Firma on kaikista tarkin sukelluslafka, jonka kanssa olen koskaan ollut tekemisissä. Olin unohtanut lokikirjani kotiin, mutta sukelluskortti minulla oli. Tietoja ylös ottanut mies epäili, olenko ollenkaan sukeltanut sitten vuoden 2008, jolloin olen Adventure Diver -korttini suorittanut Maltalla. Tiukkapipoisuus yllätti, koska minulta ei ole koskaan aikaisemmin pyydetty lokikirjaa näytettäväksi.
Firmasta ei siis välittynyt heti mikään kovin rento tunnelma. En ollut kovin vakuuttunut meidän sukellusoppaastammekaan. Poikaystäväni, joka oli suorittanut sukelluskorttinsa vasta puoli vuotta aiemmin Koh Lantalla, lähti toisella sukelluksella nousemaan hallitsemattomasti kohti pintaa. Oppaamme jatkoi matkaa todella kauan katsomatta taakseen kertaakaan. Mietin siinä tilanteessa, jäisinkö jälkeen poikaystäväni luokse vai jatkaisinko matkaa letkan mukana. Ihan turhaan yritin huhuilla regulaattoriin: ”Sukellussetääääää! Huhuuuuu! Katso ylös!” Onneksi hän lopulta päätti tehdä työnsä kunnolla ja katsoa, ovatko kaikki ryhmän jäsenet paikalla. En suosittelisi tätä sukellusfirmaa Dubrovnikin-kävijälle.
Muutenkin sukellus oli vähän murheenkryyni. Veden alla kävi kova virtaus, ja minä sain tosissani kamppailla, että pääsisin eteenpäin. Olin jatkuvasti viimeinen, enkä pystynyt rennosti nauttimaan näkymistä, sillä pelkäsin jääväni muista jälkeen. Vedestä nouseminen oli helpotus. Välillä näinkin.
Noustuamme pintaan alkoi ukkosmyrsky. Koska jouduimme odottelemaan jonkin aikaa paluukyytiämme, otimme huurteiset hotellin baarissa uusien sukellustuttavuuksiemme kanssa. Se oli koko matkan paras olut.
Viikon aikana Dubrovnik kävi mukavan tutuksi. Kahtena päivänä vierailimme tosiaan Bosniassa ja Montenegrossa, viimeisenä päivänä makasin hotellin sängyssä kuumeisena. Onneksi olimme jo nähneet kaiken, mistä olimme haaveilleetkin.
Game of Thrones -kiertueelle emme lopulta osallistuneet. Ei tehnyt mieli olla tien tukkeena kuin turistipulut konsanaan.
Piditkö lukemastasi?
Seuraa FIFTYFIFTY-blogia Facebookissa | Instagramissa | Blogit.fi-palvelussa | Blogipolku.fi-palvelussa.
Hyvän valinnan teitte! Mun mielestä Split ei ole niin kummoinen… Vaikka toki siitä pääsee jatkamaan helposti saarille ja muuallekin. 🙂
Joo kyllä siellä hetken aikaa oltua tajusi, että oikea päätös tehtiin. Mutta kenties joskus toiste Splitiin. 🙂 Saarihyppely Kroatiassa kiinnostaisi kovasti!
Jännää miten erilaisia ihmiset on, mä en nimittäin tykännyt Dubrovnikista sitten yhtään! 😀 Kaupunkina itsessään se oli ihan kiva mutta toi turistien määrä (mistä on aina turistina kiva valittaa :D) ja tuplasti kalliimmat hinnat muuhun maahan nähden ei oikein napannut. Vaakakupissa painoi toki ehkä sekin että olin reissannut Kroatiassa pari viikkoa ennen tonne menoa ja käynyt tosi mahtavissa paikoissa ja odotukset oli aika korkealla. Jokin ei vaan napannut 🙂
Joo, se turistien määrä oli kyllä todella uuvuttavaa. Ja unohdin kokonaan valittaa korkeista hinnoista, koska nehän oli ihan pilvissä! Tässä on käynyt vähän niin, että aika on kullannut muistot, koska silloin kun tultiin sieltä pois oli helpottunut, kun ei tarvinnut tungeksia turistien joukossa. Mutta nyt myöhemmin kun oon katsonut kuvia sieltä, oon ihan että ”Ooohh, Dubrovnik!!” 😀
Itse olin pari viikkoa sitten maisemissa ja mulle kaupunki oli suuri pettymys. Päivisin muurien sisälläolo oli mahdottomuus jo toukokuussa, hinnat oli pilvissä ja omatoiminen kulkeminen aivan äärettömän hankalaa. Toki Dubrovnik oli munkin mielestä aivan äärettömän kaunis aamuisin ja illoin kun sai kävellä aivan yksin, mutta kun mielessä siinsi viime vuoden kevätviikko Montenegrossa ei tarvinut kauaa miettiä kumpi vei voiton.
Ymmärrän kyllä täysin turistiahdistuksen, ja rahastamisen taitokin kaupungissa osataan. Mulla oli vähän samat fiilikset sieltä pois tullessa, mutta aika on kullannut muistot. Mutta sitä Dubrovnikin kauneutta ei kyllä voinut kiistää missään vaiheessa. 🙂 Montenegrosta pidin myös todella paljon! Sillä on monia hyviä puolia Dubrovnikiin nähden.