Malta ja jännittävä vedenalainen humalatila

St. Julian’s | lokakuu 2008 

Maltan opin tuntemaan sinä kielimatkakohteena, jonne kaikki lähtivät lähinnä juhlimaan, vaikka se ei ole edes sallittua kielikursseilla. Minä tahdoin ehdottomasti mennä jonnekin muualle kielikurssille, koska halusin erottua siitä alaikäisten dokausvimmasta, joka tuntui vaivaavan kaikkia keravalaisteinejä.

Minä lähdin 2007 Etelä-Ranskaan Saint Raphaëliin kielimatkalle, mutta vierailin paheiden pesässä St. Julian’sissa Maltalla jo seuraavana vuonna. Luvassa ei ollut kuitenkaan mikään bilematka vaan syksyinen pakettimatka vanhempieni ja ystäväni kanssa.

Silloin oli lokakuu, mutta olimme toiveikkaita auringon suhteen. Totta kai noin parinkymmen asteen lämpö helli Suomesta tullutta, mutta petyimme silti Maltan lämpöasteisiin. Tahdoimme paahtua kuin ravut ja nyt saimme vain kädenlämpöisyyttä.

Toinen pettymys oli se St. Julian’sin kuuluisa yöelämä, jonka kävimme tietysti tarkastamassa. Meitähän ei voinut enää syyttää teineilystä, koska olimme kuitenkin jo täysi-ikäisiä ja liikkeellä vanhempieni kanssa (he tosin eivät baariin tulleet).

Tätä on ehkä mahdoton sanoa kuulostamatta eläkeläiseltä, mutta baareissa kuulunut jytä ja jumputus oli niin kovalla, ettemme yksinkertaisesti pystyneet olemaan baareissa kovin kauaa.

Epäonnistuneen baari-illan jälkeen oli kuitenkin tyytyväinen olo, koska nyt ainakin tiesin, etten ollut jäänyt 17-vuotiaana mistään paitsi, kun en tullut St. Julian’sille kännisekoilemaan kielikurssille.

Maltan pääkaupunki Valletta oli viehättävä kaupunki. Se on kiinnostavan erilainen muihin vierailemiini Etelä-Euroopan kaupunkeihin verrattuna sen värimaailman suhteen. Siinä missä moni muu paikka ilottelee väreillä, on Valletta ja Malta muutenkin maanläheisen ruskea. Se ei ole tylsän näköistä, vaan siinä on hillittyä charmia.

Ruskea on myös Gozon saaren yleisvärimaailma. Gozolle tehdään Maltalta paljon päiväretkiä ja se onkin varsin mukava kohde vierailla. Saari on söpön pieni ja sen kapeilla kujilla voi huoletta samoilla. Siellä sijaitsee myös kuuluisa Sininen ikkuna, jonne jotkut menevät sukellusretkelle.

Me emme sukeltaneet Gozolla, vaan St. Julian’sin läheisyydessä. Sukellus on ollut minulle ja isälleni yhteinen harrastus vuodesta 2006 lähtien. Olemme suorittaneet sukelluskortit yhtä aikaa Thaimaassa, ja käyneet jopa kahdestaan lomalla sukelluslomalla Turkissa. Nykyään toki sukellamme erikseen.

Maltalla suoritimme Padi-sukelluksen kakkoskurssin, jota kutsuttiin 2008 Adventure Diveriksi. Ensimmäinen kurssihan on OWD eli Open Water Diver, toinen on AOWD eli Advanced Open Water Diver. Kurssin suorittamiseen kuuluu syväsukellus. Me teimme sen 32 metrin syvyydessä olevalle hylylle. Se sukellus on ollut elämäni tähän asti jännittävin sukellus Australian pimeäsukelluksen lisäksi.

Kun olin käynyt ensimmäistä sukelluskurssiani, olin saanut kiitosta hyvästä hengityksenhallinnastani. Olin tietysti jo oppinut hengittämään vaivattomasti regulaattorin kanssa, tiesin kaikki sukellukseen liittyvät perusasiat. En ollut kuitenkaan henkisesti valmistautunut siihen, että hengitykseni muuttuisi selvästi raskaammaksi, mitä syvemmälle menimme.

Sukeltaessa kuulee yleensä vain oman hengityksensä. Siksi pelästyin, kun henkeä ahdistavan tunteen lisäksi todella kuulin, kuinka hengitykseni hidastui.

Hylylle oli vielä matkaa, oli koko ajan pimeämpää ja kylmempää. Minusta tuntui, että ilma oli loppumassa.

Katsoin ilmamittariani, jonka mukaan minulla oli vielä noin sata baria jäljellä. Sukeltajat tietävät, että viisikymmentä on se raja, jossa halutaan viimeistään olla pinnan tuntumassa. Minulla siis oli vielä ilmaa, mutta tein merkin sukellusoppaallemme, että ilmani on loppu. Hän ui katsomaan lukemaani ja osoitteli sitä.

Miksi väitin oppaalle, että ilmani oli loppu, vaikka näinhän itsekin, ettei ollut? On mahdollista, etten ajatellut selkeästi, koska minulla oli lievä typpinarkoosi. Toinen mahdollisuus on, että olin vain hermostunut. Typpinarkoosi on kiehtova asia, olen kuullut siitä villejä juttuja, joissa humalaisen tavoin käyttäytyvät sukeltajat ovat jakaneet ilmaa kalan kanssa. Siksi tykkään kertoa tätä tarinaa niin, että olin typpinarkoosissa.

Palatessamme ylös minulta loppui ilma ihan oikeasti, joten jouduin turvautumaan oppaamme vararegulaattoriin. Tämän jännittävän sukelluksen jälkeen minusta ja isästäni otettiin uudet, sukelluksenjälkeiset kuvat Adventure Diver -kortteihimme. Se on oikeastaan aika julma hetki ottaa kuva ihmisestä ja ikuistaa se laminoituun korttiin.

Kolme syytä mennä Maltalle:

1. Valletta on hieno kaupunki
2. Maltalla on loistavat sukellusmahdollisuudet
3. Se on rento lomakohde, jossa voi keskittyä tunnelmointiin nähtävyyksien perässä juoksemisen sijaan

Nyt maltan (he he) olla keksimättä syitä, miksi jonkun ei kannattaisi matkustaa Maltalle. Menkää sinne!

Piditkö lukemastasi?

Seuraa FIFTYFIFTY-blogia Facebookissa | Instagramissa | Blogit.fi-palvelussa | Blogipolku.fi-palvelussa.