Burren | huhtikuu 2017
Matkoilla yksi mahtavimmista asioista on se, kun löytää jotain sellaista, mistä ei osannut aiemmin edes unelmoida. Niin minulle kävi vuosi sitten Skotlannissa Dunoonissa, niin minulle kävi kolme viikkoa sitten Irlannin-reissullani.
Cliffs of Moherin vihreät nummet ja jyrkänteet olivat juuri sellaista Irlantia, jota olin osannut odottaa. Sen sijaan Burrenin kivierämaat tulivat minulle täytenä yllätyksenä.
Kuten Lähtöportti-blogin Mika kirjoittaa mainiossa Irlanti-postauksessaan, Cliffs of Moher ja Burren ovat nähtävissä saman päivän aikana. Tiet kivikkoisessa erämaassa ovat täyttä spiraalia. Teiden varsilla on näköalapaikkoja sekä opastintauluja, jotka kertovat karun ihmemaan tarinaa.
Burrenin kuuluisin nähtävyys on Poulnabronen hautakivipaasi. Se on varsin vaatimattoman kokoinen ilmestys, mutta se ei vähennä ollenkaan sen maagisuutta. Kaikki on kiinni siitä, missä se on: keskellä harmaata ja eriskummallisesti muotoutunutta kivimerta.
On myös kerrottava uskomaton yksityiskohta Poulnabrone dolmeniin liittyen. Vielä parikymmentä vuotta sitten maa hautapaaden alla kuului ystäväni perheelle – siis juuri sen ystävän, jonka luokse Irlantiin olin tullut. Hän kertoi, kuinka kummalliselta tuntui katsoa kivimuodostelmaa matalan naruaidan takaa, kun lapsuudessa he olivat kiipeillet sisarusten kanssa sen päälle, leikkineet leikkejä. Johtuen arvokkaasta vieraasta perheen mailla, Irlannin valtio pakkolunasti maan.
Me vietimme yön Burrenissa Fenoren kylässä. Poulnabronesta ajelimme mutkaisia teitä pitkin lähemmäs rannikolla sijaitsevaa majapaikkaamme. Irlannin maaseudun idylisyys oli sanoinkuvaamatonta. Ikivanha tapa rakentaa kivimuureja on edelleen käytössä. Asiat eivät ole käytännöllisiä, vaan ihanan näköisiä.
Ballyvaughanin kivikirkko sopii Burrenin luontoon kuin nakutettu. Harmaa näyttää harvoin niin elegantilta kuin siellä.
Kun sitten saavuimme Fenoreen, alkoi ilta jo hämärtyä. Vielä ehdin kuitenkin ihastella tietä, jolla ajoimme: vasemmalla puolella kohosi kivikkoisia mäkiä, oikealla dramaattiset kivimuodostelmat päättyivät mereen. Kuulemma tämä tie on joskus valittu yhdeksi maailman kaunneimmista. En ihmettele.
Cliffs of Moherilla ja Burrenilla vietetyn päivän jälkeen olin täydellisen tyrmistyksen vallassa. Irlanti on ihana paikka! Ja kun aamulla vielä herää keskellä samoja satumaisen vihreitä maisemia…
Sumusta ja sateen mahdollisuudesta viis. Claren luontonähtävyydet veivät sydämeni täysin.
Tekisikö Burren sinuun vaikutuksen?
Piditkö lukemastasi?
Seuraa Tien päällä -matkablogia Facebookissa | Instagramissa | Blogit.fi-palvelussa | Blogipolku.fi-palvelussa.
Irlanti on kyllä ihmeellinen paikka – niin pienelle saarelle mahtuu vaikka minkälaista nähtävää. Burrenista en muista aiemmin kuulleeni, vaikka Irlannin antia kahlasinkin aika paljon läpi viime kesänä. Tosin noille seuduille meidän reissu ei ulottunut, joten ei ihme, ettei paikka kuulosta tutulta. Voisin kyllä tuollakin käydä, jos noille kulmille tie joskus vie. En ehkä ihan pelkästään noiden kivien takia reissuun lähtisi, mutta sopivasti reitin varrelle osuessa kyllä kelpaisi 🙂
No sepä se, ihan mielettömästi upeita paikkoja siellä, riittää monelle reissulle. 🙂 Heh no joo, eihän ne yksittäiset kivt ehkä mitään ihmeellisiä ole, mutta seutuna se on aika ainutlaatuinen ja sen huomaa, kun auotoilee alueella. Ja tosiaan Cliffs of Moher on mukavan lähellä eli niihin voi tutustua saman päivän aikana.
Burren on ainutlaatuinen paikka ja mielelläni lähtisin sinne uudestaankin. Ensimmäisellä kerralla oltiin bussikierroksella, josta jäi mieleen oppaamme Poor Old Desmondin hokema ”…and Burren means a rocky place”. Nyt lähtisin vuokra-autolla, niin saisi katsella paikkoja ihan omaan tahtiin. Mahtavaa, että ystäväsi on saanut lapsena leikkiä tuolla dolmenilla, mielenkiintoista että paikka on ollut yksityisomistuksessa vielä noin äskettäin. Kiitos linkkauksesta! 🙂
Mustakin tuli kyllä ihan Burren-fani! 🙂 Ehdottomasti kannattaa lähteä vuokra-autolla matkaan! Ja kyllä, maailma todella näytti pienuutensa siinä, että ensimmäisen kerran kun päädyn dolmenille, tulen sinne ystävän kanssa, jonka perhe on omistanut maan sen alla. Eipä kestä! 🙂