Palasin eilen illalla puolenyön aikaan Irlannista Suomeen. Lähdin perjantaina, minkä jälkeen olen reissannut tuhansia kilometrejä, ensin tietysti Dubliniin, mutta sieltä vielä edelleen Länsi-Irlantiin, Corkiin ja lopulta takaisin Dubliniin.
Pääsiäinen imi kaikki mehut niin totaalisesti, että olen tänään viettänyt rokulipäivää, vaikka pitäisi olla Orivedellä opiskelemassa draaman käsikirjoittamista. No, lähden sinne tänään vähän myöhemmin.
Ennen kuin syvennyn yhtään enemmän Irlannin-reissuun, tiivistän tähän, miten paljon kaikkea tuli puristettua pidennettyyn viikonloppuun. Matka oli aivan ihana, ja rakastuin Irlantiin, mutta en kyllä suosittelisi näin haipakkaa menoa noin vähälle ajalle.
Ai niin ja cheers taas kerran minulle! Irlanti on 31. maa, johon olen Suomen ulkopuolella matkustanut! Enää vaivaiset 19 maata ja olen saavuttanut fifty-fifty-tavoitteeni.
Perjantai
Kun nousin koneeseen Helsingissä, olin vielä siinä uskossa, että minun on Dublinissa ehdittävä Corkiin lähtevään bussiin. Aikaa koneen laskeutumisesta olisi reilu puoli tuntia, eli vähän jännitti, miten kävisi.
Mutta! Suunnitelmat olivat muuttuneet! Opiskelijavaihdon aikainen huonetoverini Erin, jota olin siis menossa Irlantiin moikkaamaan, oli lentoni aikana varannut minulle lipun aivan eri bussiin. Samalla, kun juoksin Dublinin lentokentän käytäviä pitkin, koitin ymmärtää parhaani mukaan, mitä minun oikastaan seuraavan vartin sisään pitää tehdä. Info näytti nimittäin tältä:
No eipä siinä, otin screen shotteja uuden bussin varausnumerosta, reittisuunnitelmasta ja kaikesta muusta, jota oli vähän vaikea sisäistää samalla, kun yritti vain ehtiä mahdollisimman nopeasti ulos terminaalista.
Uusi sunnitelma oli siis mennä Länsi-Irlantiin Clareen, jossa näkisin palan kauneinta Irlantia. Siellä pidettäisiin myös Erinin serkun lapsen ristiäiset, joihin olimme menossa.
Muutaman ylimääräisen hikipisaran, sydämenlyönnin ja avun kyselyn jälkeen olin turvallisesti uudessa bussissa matkalla Ennisiin. Perille saavuin hieman kymmenen jälkeen illalla. Majoituimme Erinin isoäidin luona, sain pitkästä aikaa taas ruokaa. Olin niin poikki, että makea valkoviinikin maistui taivaalliselta.
Sinä iltana nukahdin tyytyväisenä kuumavesipullo peiton alla. Irlannissa kuumavesipullon kanssa nukkuminen on varsin yleistä, koska talot ovat ky-kylmiä!!
Launtai
Lauantaina heräilin hyvin nukutun yön jälkeen ja sain aloittaa päivän syömällä irlantilaista aamiaista – tai englantilaista, riippuu keltä kysyy. Lautasella oli siis pekonia, munaa, makkaraa, papumuhennosta, paahtoleipää ja paikallista soodaleipää. Proteiinitankkaus oli tarpeen, koska suuntasimme sen jälkeen Doolinin kylään. Sieltä aloitimme kahden tunnin vaelluksen upeissa maisemissa kohti Cliffs of Moheria.
Cliffs of Moherin maisemat olivat kertakaikkisen sykähdyttäviä. Siellä oli juuri niin stereotyyppisen irlantilaista, että kestämiseni oli äärirajoilla – siis todella hyvällä tavalla.
Suurin osa turisteista tulee bussilla Cliffs of Moherin kuuluisimmalle kohdalle, ottaa muutaman kuvan ja lähtee pois. Mutta siinä jää kokematta jotain äärimmäisen hienoa: pitkä vaellus vehreillä nummilla, alati kasvavat jyrkänteet, lokkien liito, vaakasuorana lyövä tuuli ja välillä pilvistä tiristyvä sade.
Parin tunnin vaelluksen jälkeen pääsimme bussikyydillä takaisin Dooliniin, jossa menimme ansaitulle pubilounaalle. Maistoin myös ensimmäistä kertaa Guinnesia, joka oli kerrassaan herkullista!
Cliffs of Moher sijaitsee siis Länsi-Irlannissa Claren kreivikunnassa, Burrenin alueella. Burren on täynnä ihmeellistä luontoa kivikkoisista tuntureista idylliseen, vihreään maaseutuun. Cliffs of Moherin jälkeen kävimme Burrenin toisiksi kuuluisimmalla paikalla, Poulnabrone Dolmenin hautakivellä.
Tämän jälkeen ajelimme Fenoren kylään, jossa olisi seuraava yöpaikka entisessä Bed and Breakfastissa. Burrenin maisemissa kelpasi kyllä suhailla autolla.
Sunnuntai
Sunnuntaiaamu käynnistyi Fenoressa niin ikään perinteisellä aamiaisella, minkä jälkeen ajelimme pieneen kivikirkkoon. Kirkossa järjestettiin pääsiäismessu, jossa Erinin serkun lapsi myös kastettiin. Ilmeisesti on varsin erikoista kastaa lapsi osana messua, mutta näinpä kävi.
Meidän oli tarkoitus lähteä Corkiin kastetilaisuuden jälkeen, mutta niin vain suunnitelmat muuttuivat jälleen. Lähdimmekin pieneen Ennistymonin kaupunkiin syömään kolmen ruokalajin lounasta muiden ristiäisvieraiden kanssa. Tilaisuus järjestettiin prameassa hotellissa, josta sai ihailla Ennystimonin putouksia.
Ristiäishumussa meni lopulta pitkälti koko päivä, joten pääsimme lähtemään Corkiin vasta vähän ennen neljää. Tässä vaiheessa reissaaminen ja keskipäivällä viinin lipittely alkoi tehdä allekirjoittaneesta aikamoista zombia, joten koko kahden tunnin automatkan Ennistymonista Corkiin nuokuin auton takapenkillä kuola valuen.
Cork jäikin täten oikeastaan sarjaksi erilaisia pubeja, oluita ja irlantilaista musiikkia. Harmi sinänä, koska olisi ollut mahtavaa tutustua vähän enemmän Erinin lapsuudenmaisemiin.
Maanantai
Edellisen illan pubikierros Corkissa verotti vähän unenlaatua viimeisenä yönä Irlannissa, ja eilinen aamu Corkissa oli jälleen kerran täynnä kiirettä ja sydämentykytyksiä. Ehdin juuri ja juuri pakata ja työntää naamariin kolme paahtoleipää, kun minua jo vietiin Dubliniin lähtevälle bussille. Seuraavat kolme tuntia koomasin bussin etupenkillä ja ihailin jälleen kerran Irlannin vihreyttä.
Saavuin Dubliniin Batchelors Walkille yhdeltä, minkä jälkeen suuntasin lähimpään pubiin lounaalle. Tämän jälkeen minulla oli reilu kaksi tuntia aikaa kävellä Dublinissa. Mitä siinä ajassa ehtii nähdä? Yllättävän paljon, ja toisaalta ei mitään. Book of Kells ja Trinityn upea kirjasto jäivät väliin, koska kaikki aika olisi mennyt jonottamiseen (jos vain olisi tajunnut ostaa nettilipun!).
Kerron myöhemmin lisää Baile Átha Cliathissa haahuilustani, mutta kerronpa sen, että lomani Irlannissa päättyi kuten alkoi: juoksulaukalla bussiin.
Tässäpä siis se, mitä kaikkea koin Irlannissa noin 72 tunnin aikana. Hurjaa!
Lisää Irlanti-juttuja tulossa piakkoin. Sitä ennen menenkin pakkaamaan, kun täytyy taas vaihteeksi ehtiä bussiin ja olla matkalla, tällä kertaa Suomen maaseudulle.
Piditkö lukemastasi?
Seuraa Tien päällä -matkablogia Facebookissa | Instagramissa | Blogit.fi-palvelussa | Blogipolku.fi-palvelussa.
No huh, onhan tuossa ollut ohjelmaa kerrakseen 😀 Mutta mahtavaa, että pääsit ekaa kertaa Irlantiin ja seuraavalla kerralla sitten paremmalla ajalla ja kaikessa rauhassa. Kivikkoinen Burren on mieleenpainuva pala Irlantia, kävin kauan sitten ja haluan ehdottomasti joskus takaisin. Cork sen sijaan jätti vähän kylmäksi, mutta sä saisit paikallisoppaan avulla varmasti parhaat puolet esiin siitäkin kaupungista.
Joo, vähempikin olisi riittänyt! 😀 Burren oli mun suosikki, oli siis oikeastaan hienoa, että tuli suhattua niin paljon paikasta toiseen. Muuten en olisi tutustunut noin upeaan paikkaan! Kyllä täytyy sanoa, että Irlannin kaupungit jäi nyt landelle kakkosiksi, vaikka Dubliniin olisi kyllä mukava tutustua lähemmin.
Dubliniin kannattaa varata pari päivää ja myös esimerkiksi Galway ja Kilkenny on kivoja kaupunkeja, mutta silti nimenomaan landen takia Irlantiin kannattaa lähteä. Burrenin lisäksi mieleen on jäänyt esimerkiksi Connemara ja Killarneyn kansallispuisto.
Kiitos vinkeistä! 🙂 Ring of Kerrysta oli juttua maaliskuun Mondossa, sekin alkoi kiinnostaa aika tavalla. Joo, Dubliniin jos olisi halunnut tutustua, olisi pitänyt olla siellä tämä koko aika. Book of Kellsin missaaminen jäi harmittamaan, mutta eihän tosiaan kolmessa tunnissa ehdi juuri mitään.