Nyt on on takana yhdeksän päivää autolla kruisailua Virossa, Latviassa ja Liettuassa. Hirveästi tuli nähtyä, hirveästi on kirjoitettavaa. Samalla sain kaksi uutta maata plakkariin, numerot 28 ja 29 eli Latvian ja Liettuan. Hurraa siis!
Laitan nyt kootusti ja lyhyesti tähän, mitä blogissa on odotettavissa seuraavien viikkojen aikana.
Aloitimme matkamme aurinkoisessa säässä Tartosta reilu viikko sitten lauantaina. Tarttoon oli vain noin muutaman tunnin ajo Tallinnasta.
Tartossa viehätyimme erityisesti vanhasta keskustasta sekä keskustan liepeillä sijaitsevasta rappioromanttisesta puutalokorttelista.
Tartto oli hauska paikka aloittaa matka, mutta kohteena se jäi kuitenkin lopulta muita pliisummaksi.
Yllättävä Cēsis ja hienot Erglu-kalliot
Matkamme toisesta päivästä lähtien saimme tottua valitettavaan matkakumppaniimme, herra sateeseen. Siispä meiltä jäi näkemättä Latviassa Gauja-joen kansallispuistosta toinen suunnittelemistamme kohteista, Sietiniezis-kivi.
Sen sijaan ajoimme lounastamaan pieneen keskiaikaiseen Cēsiksen kaupunkiin, joka osoittautuikin viehättäväksi piipahduspaikaksi puutarhoineen ja vanhoine linnoineen.
Sieltä oli myös vain neljän kilometrin matka Erglu-kallioille, joten alkuperäisen suunnitelmani pieni muutos ei haitannut.
Cēsiksestä jatkoimme illaksi Latvian pääkaupunki Riikaan. Ensimmäisenä iltana satoi niin paljon, että ”tyydyimme” olemaan hotellimme kylpylässä sen sijaan, että olisimme tutkineet Riian vanhankaupungin kapeita kujia.
Seuraavana päivänä teimmekin tutkiskelua kahta kauheammin. Vanhakaupunki oli oikeastaan juuri sellainen, mitä olin sen odottanut olevan: Erittäin kaunis ja tunnelmallinen. Täynnä turisteja ja houkuttelevia ravintoloita.
Käväisin myös Riian vähemmän kauniissa, mutta kiehtovassa kaupunginosassa keskustasta itään. Siellä kohoaa Stalinin syntymäpäiväkakuksikin tituleerattu tiedeakatemia, jonka arkkitehtuuri suorastaan huutaa neuvostoaikaa. Tässä kaupunginosassa ei ollut mitään siitä tunnelmallisuudesta ja kauneudesta, mitä vain reilun kilometrin päässä oli runsain mitoin.
Neris-joen luontopolku oli ihana tapa tutustua Liettuaan
Kahden päivän Riika-visiitin jälkeen jatkoimme Liettuan puolelle kohti Vilnaa. Matkalla pysähdyimme Neris-joen ympärille perustetussa puistossa, jossa kävelimme viiden kilometrin luontopolun. Sää helli meitä silloin ihanalla auringonpaisteella. Nähtyämme vehreää lehtimetsää, solisevia puroja, mahtavia kanjoneita sekä kukkivaa peltoa, tuntui äärettömän ihanalta olla Liettuassa. Tuntui, että maa otti meidät lämpimästi vastaan.
Sama lämmin ja haltioitunut tunne Liettuasta jatkui pääkaupunki Vilnassa. Ihastuimme välittömästi kaupungin keskieurooppalaiseen tunnelmaan. Vilnassa tuntui olevan sitä jotain vielä enemmän kuin Riiassa, jokin yleisessä tunnelmassa, joka välittyi meille äärimmäisen positiivisena.
Kaupunki oli kaunis kuten Riikakin, mutta jotenkin paljon avaramman oloinen. Myös kaupungin juutalainen menneisyys kiehtoi: meille tuli yllätyksenä, että 1900-luvun alussa lähes puolet kaupungin asukkaista oli juutalaisia. Synagogia oli noihin aikoihin yli sata, nykyään enää yksi.
Ei ihme, että liettualaiset rakastavat Kuurin kynnästä
Vaikka ihastuimme Vilnaan, herra sade teki meille helpoksi nostaa kytkintä jälleen kahden päivän jälkeen. Vilnasta ajoimme Liettuan länsiosaan Kuurin kynnäälle. Ajaessamme 50 kilometriä kapeaa kynnästä pitkin kohti Nidan kalastajakylää, en voinut kuin ihailla paikan luontoa. Vieressämme vilahti mäntymetsiä, sammalmättäitä, hiekkadyynejä…
Nida oli hyvä tukikohta Kuurin kynnään tutkiskelulle, yksi kynnään korkeimmista dyyneistä on alle kilometrin kävelyn päässä. Tunnelma Nidassa oli ihana meri-ilmastoineen ja söpöine punaisine kalastajamökkeineen. Hyvän sään aikana paikka on täysi paratiisi. Se oli luultavasti kaikista hienoin kohde reissullamme.
Ihana Jurmala, kun annoit meille auringon
Vietettyämme kaksi päivää upeassa, mutta valitettavan sateisessa Nidassa jätimme Liettuan ihmeet taaksemme ja suuntasimme takaisin Latviaan. Nyt ajelimme Jurmalaan, jossa kohtasimme kauan kaivatun ystävämme: rouva aurinko paistoi täydeltä taivaalta! Meillä oli vaikeuksia kuunnella majapaikkamme isännän horinoita siitä, miten mikäkin vierasmajassa toimi – hyvä mies, etkö ymmärrä? Me haluamme rannalle!
Rannalle pääsimme ja nautimme Latvian auringosta kokonaista kolme tuntia, mikä tuntui sateisen viikon jälkeen ihan lottovoitolta.
Aurinkoisen illan päätimme siemaillessa olutta isäntäperheemme puutarhassa myöhään kesäyöhön. Päivä oli yksi parhaista reissuillamme ja jätti Latviasta mukavan tunteen.
Reissumme viimeinen etappi ennen kotiin saapumista oli Pärnu, jonne ajoimme eilen Jurmalasta. Isäntämme poika oli sanonut meille, että Jurmalasta ja Pärnusta ensin mainittu on ehdottomasti viehättävämpi kohde. Me olimme samaa mieltä.
Pärnu kärsi toki Jurmalaa huonommasta säästä, mutta mielestämme myös Jurmalan keskustan kävelykatu, ranta ja puuhuvilat olivat Pärnun vastaavia hienompia.
Kaiken kaikkiaan Pärnu oli meistä koko reissun tylsin kohde. Viro jäi nyt muutenkin vähemmälle, sillä vietimme siellä vain kaksi päivää, kun Latviassa olimme kolme ja Liettuassa neljä. Uskon, että Virosta löytyy myös paljon sykähdyttävämpiäkin paikkoja kuin Pärnu ja Tartto, ja niihin tahdon tutustua jonain toisena kertana.
Tässä siis tiivistetysti reissumme. Jos heräsi jotain kysyttävää näistä kyseisistä paikoista, vastaan mielelläni. Teen kuitenkin kaikista erikseen postaukset. Kirjoitan myöhemmin myös autoreissun käytännön asioista.
Piditkö lukemastasi?
Seuraa FIFTYFIFTY-blogia Facebookissa | Instagramissa | Blogit.fi-palvelussa | Blogipolku.fi-palvelussa.
Hyvä postaus ja tästä on ehdottomasti hyötyä omalle reissulle, vaikken pienempiin kaupunkeihin lähdekään. 😀
Kiva, jos on apua! Aloitan nyt myös tarkempien artikkelien tekemisen Vilnasta eli kannattaa pysyä kuulolla. 😉
Yksi huvittavimmista teinitöhöilyistäni liittyy vanhaan kunnon Pärnuun, kun sain siellä kahdesti ruokamyrkytyksen – samasta kojusta. En oikein tajua, miksi sitä samaa wrappia piti maistaa toiste, kun seuraukset olivat jo selvät. Mutta juu, kyllä Latvia voittaa biitsikisassa ihan sata-nolla! Upean kuuloinen reissu 🙂
No oho, kahdesti samasta kojusta! Mahtoi olla hyvä wrappi! 😀 Joo, oli kyllä hieno reissu, vaikka tietysti monissa paikoissa olisi viettänyt mielellään kolmekin päivää.
Mä en oo koskaan päässyt Viroa pidemmälle mut Riika ja Kuurin kynnäs näyttää mahtavilta paikoilta! En muista kommentoinko Tartoa sillon joskus kun kerroit sun suunnitelmista, mutta munkin mielestä paikka on suhteellisen tylsä. Mä kävin siellä vielä keskellä talvea. Puutalokorttelit oli kyllä lumisena tosi kauniita, mutta ei niitä pakkasessa kauhean pitkään pystynyt katselemaan 😀
Suosittelen ehdottomasti sekä Riikaa että Kuurin kynnästä, mutta myös Vilnaa! 🙂 Tällä reissulla tosiaan Tartto ja Pärnu jäi aika paljonkin jälkeen Latvian ja Liettuan kohteista. Ehkä vain huonosti valittuja kohteita Virosta? Toisaalta ne sopi reittiin, joten siksi olivat mukana.
Riika ja Vilna on tuttu, Jurmalassa tekisi mieli käydä seuraavaksi. Tai Saarenmaalla. Pari viikkoa sitten kävin muutaman päivän Tartossa, oli sopivan pituinen parin yön lomalle: http://kohteenamaailma.fi/eurooppa/tarton-parhaat-nahtavyydet/ Jäin miettimään, että kävittekö Karlovassa vai Supilinnissä ihailemassa puutaloja. Kuvien perusteella en osaa sanoa kumpi kyseessä 🙂 Baltia on mukava kaiken kaikkiaan ja hintataso sopiva.
Kannattaa käydä Jurmalassa, musta se on hienompi kuin Pärnu. Rantakin on makeampi. Muakin houkuttelisi Saarenmaa ja muutenkin Viron kohteet. Tuntuu, että nyt tuli valittua kaksi ihan kivaa kohdetta Virosta, kun Latvia ja Liettua tarjosivat tykitystä.
Hauska, että kysyit tuosta puutalokorttelista. Opin nimittäin vasta nyt, että me ihailimme Supilinnan puutaloja, muun muassa Hernettä pitkin kävelimme. 🙂 Baltia on kyllä kiva matkakohde! Täytyy käydä lukemassa sun Tartto-juttu.