Päivä Keravalla sujuu rattoisasti, kun mukana on huumorintajua

Kerava | syyskuu 2018

Suomalaisia kiinnostaa yhä enemmän lähimatkailu, niin minuakin. Aika harva kotimaassa lomaileva kuitenkaan on ajatellut, että mainio kohde päiväretkelle löytyy pääradan varresta, alle puolen tunnin junamatkan päässä Helsingistä.

Kyse on tietenkin pahamaineisesta synnyinkaupungistani Keravasta. Epämairittelevista mielikuvista huolimatta Kerava on oikeasti hyvin tavallinen suomalainen kaupunki, jossa on itse asiassa yllättävän paljon nähtävää, jos uskaltaa avata silmänsä.

Itseäni ainakin kiehtoo ajatus siitä, mitä tekemistä löytyy kaupungista, jossa ei ole tunnettuja nähtävyyksiä tai maankuuluja luontomaisemia. Jopa Keravan naapurikunnilla tuntuu olevan vaikka ja mitä: Tuusula nauttii yhdessä Järvenpään kanssa Tuusulanjärven taiteilijayhteisön tuomasta maineesta, Sipoossa on nykyään kansallispuisto, idyllistä maaseutua ja kaunista rannikkomaisemaa ja Vantaallakin on esimerkiksi Heureka, Flamingon kylpylä ja Kartanonkosken karkkimaisen kaunis asuinalue.

Mutta mitä tarjottavaa Keravalla sitten voisi olla?

Kutsuimme Lähtöportti-blogin Mikan ja Nattura-blogin Outin kanssa ennakkoluulottomia ja taatusti huumorintajuisia bloggaajia ottamaan siitä selvää. Mukaan lähtivät Toisiin maisemiin -blogin Hanneli, Lähtöselvitetty-blogin Katja, Merjan matkassa -blogin Merja ja Kerran poistuin kotoa -blogin Noora.

Jo vuosi sitten olimme Mikan kanssa järjestäneet pienelle matkabloggaajaporukalle ensimmäisen Kerava-päivän, johon kuului muun muassa vierailu taidemuseo Sinkassa, tee- ja kakkuhetki Keravan kartanolla ja Valkosipulifestivaaleilla kiertely. Moni voisi kuvitella, että Keravalla riittää koluttavaa vain yhdeksi kerraksi, mutta me halusimme osoittaa luulon vääräksi.

Luvassa oli myös pieni twisti nimeltä Mauri-myrsky. Olimme etukäteen sopineet Talma Active Parkin kanssa, että pääsisimme tutustumaan Talman rinteillä sijaitsevaan seikkailupuistoon. Jouduimme kuitenkin luopumaan suunnitelmasta, koska tällä kertaa yläilmoissa seikkaileminen olisi ollut hengenvaarallista.

Oli siis keksittävä spontaanisti päiväohjelma, joka ei saisi vieraitamme pettymään ja haukottelemaan.

Kulmiksen kana-fetasalaatti on yhä sama, mutta missä on marjakori?

Tämänkertainen Kerava-päivä alkoi keravalaisesta klassikosta eli Kulmakonditoria-kahvilasta. Vuosien varrella Kulmiksen menu on kasvanut aikamoiseen mittaan. Kahvila tarjosi meille menulta mitä vain halusimme syödä wokeista pasta- ja salaattiannoksiin. Kulmis tarjosi myös jälkiruuat ja kahvit. Kulmakonditorioita löytyy myös muista radanvarsikaupungeista kuten Järvenpäästä ja Riihimäeltä.

Omaa valintaa ei tarvinnut kauaa miettiä: perinteinen kana-fetasalaatti tietenkin! Sitä tuli syötyä täällä niin monet kerrat teiniaikoina, samalla kun tuijotteli kahvilan ikkunasta kävelykadulle ja bongasi tuttuja. Jälleennäkemisen riemu oli valtava, kun huomasin salaatista löytyvän vielä sen saman erikoisuuden kuin yli kymmenen vuotta sitten: pikkuruiset mandariinilohkot.

Samanlaista jälleennäkemisen riemua ei valitettavasti löytynyt jälkiruuan suhteen. Olin unelmoinut syöväni pitkästä aikaa Kulmiksen ihanan runsaan marjakorin, mutta kyseinen herkku on poistunut valikoimasta. Jouduin siis ”tyytymään” kermavaahtoa tursuavaan mansikkacroisanttiin, johon hukutin marjakorisuruni.

Vaikka Keravalla moni paikka tuntuu viime vuosina tyhjentyneen ja autioituneen, Kulmakonditoria näyttää edelleen olevan keravalaisten rakas olohuone. Pian Kulmis on muuttamassa osoitteeseen Kauppakaari 8, ei siis kovin kauan nykyisestä Kauppakaari 4:stä. Tuttujen bongaus kävelykadulla onnistuu siis edelleen, jes!

Kulmakonditoria, Kauppakaari 4

Pieni kulttuurikävely keskustassa: Aurinkomäeltä Galleria Alliin ja kirjaston altaalle

Kulmiksesta lähdimme tekemään pienen kävelykierroksen keskustassa. Astelimme syksyiseksi muuttunutta kävelykatua pitkin kohti Aurinkomäkeä. Aikoinaan Arska oli teinien kohtaamispaikka (lue: pussikaljoittelupaikka) koulun päättäjäisten ja muiden juhlien aikaan. Onkohan se sitä enää ollenkaan?

Näin lauantapäivänä Arska oli rauhallinen ja siisti. Huomio kiinnittyikin Aurinkomäen mainioon Keravan Walk of Fameen, johon ovat nimensä saaneet niin Alina Tomnikov, Jani Wickholm ja Tuntematon keravalainen.

Arskalla kävellessämme alkoi yhtäkkiä sataa. Onneksi lähellä on Galleria Alli, jonne pääsimme pitämään sadetta. Ihastuttava, yli satavuotias puutalo narisevine lankkulattioineen toimii kotina vaihtuville näyttelyille. Moni saattaa itse asiassa tietää paikan: pari vuotta sitten puolalainen taiteilija Agata Oleksiak vuorasi Allin kokonaan virkattuun pitsiin.

Tällä kertaa näytillä oli Merja Kauppilan maalauksia, ja taiteilija itse oli paikalla kertomassa töistään.

Sateen hieman hellitettyä veimme vieraat ihailemaan Keravan kirjaston viereistä koristeallasta. Varsinkin iltavalaistuksen aikaan paikka on Keravan kuvauksellisimpia. Altaan keskellä suihkiva lähde ja vedessä kulkeva kivipolku herättivät meissä sisäisen lapsen: oli pakko testata, pääsisimmekö kastumatta altaan poikki!

Galleria Alli, Paasivenkatu 9
Keravan kirjasto, Paasikivenkatu 12

Purkutaidetta vanhalla huoltsikalla

Kerava on onnistunut mielestäni todella mainiosti brändäytymään graffitikaupungiksi. Suuri syy siihen on se, että kaupunki on varsin vapaamielisesti antanut graffititaiteilijoiden tehdä näyttäviä teoksia rakennuksiin, jotka myöhemmin puretaan.

Yksi tällaisista on Jaakkolan Neste Express -huoltoasema. Bensapumput paikalla vielä toimivat, mutta huoltoaseman rakennus on autio ja täysin taiteella vuorattu. Kyseinen huoltsikka on nostalginen itselleni, koska siellä me Jaakkolan koulun yläasteen oppilaat kävimme aina silloin tällöin karkkiostoksilla. Senkin muistan, ettemme olleet se suosituin asiakasryhmä.

Neste Express Kerava, Veräjäkuja 2

Luonnonrauhaa Ollilanlammella

Keravalla ei tosiaan ole kansallispuistoa taikka järveä, mutta meillä onkin Ollilanlampi. Se on pieni lampi metsän keskellä Ahjon pururadalla. Paikka, jossa voi todella unohtaa olevansa yhdessä Suomen tiheimmin asutuista kunnista.

Kun kysyimme Facebookissa keravalaisilta, minne vieralijat kannattaisi viedä Kerava-päivä vol. 2:ssa, Ollilanlampi sai kenties eniten kannatusta. Siitä sekä kuvauksellisista pitkospuista tuntuivat kaikki vieraatkin pitävän.

Ollilanlampi, lähellä osoitetta Talmantie 78

Reippailua Keinukallion juoksuportailla ja hiljentymistä kirkossa

Ollilanlammelta ajoimme Keinukalliolle kiivetäksemme sen kuuluisat juoksuportaat. Sama reippailu kuului ohjelmaan jo vuosi sitten, mutta suurimmalle osalle matkalaisista tämä oli kuitenkin ensimmäinen kerta. Ihailua herätti tietenkin Sherwood-kyltti, jonka ovat niin suurieleisesti kopioineet kaukana Hollywoodissa… Aivan kuten Walk of Famenkin!

Kaikkien matkabloggaajien kunto tuli testattua hyväksi eli ylös asti päästiin. Siellä ylhäällä Keravan katolla meinasi allekirjoittaneen usko loppua Keravan tarjontaan ja ehdotin, että hairahduttaisiin Sipoon puolelle, jossa on kaksi upeaa kirkkoa, jotka voitaisiin käydä katsastamassa. Aikaa kun oli tapettavaksi vielä vaikka millä mitalla.

Syrjähyppy tyrmättiin ja sen sijaan ajelimmekin Keravan omaan funkkiskirkkoon, jossa olen itse päässyt ripille.

Keinukallion juoksuportaat, Keinukalliontie 42
Keravan kirkko, Papintie 2

Torppari-idylliä Heikkilän kotimuseon pihalla ja maalaismaisemia kivisillalla

Vaikka aikaa olisi ollut, Sinkassa emme nyt tällä kertaa lähteneet käymään. Sen sijaan huristimme kirkolta Heikkilän kotiseutumuseolle. Se ei tietenkään ollut enää auki, mutta ikkunoista pystyi sentään jonkin verran kurkkimaan sisälle ja näkemään entisaikojen torpparitunnelmaa. Ja viihtyihän pihapiirissä ihan senkin takia, että miljöö vanhoine luhtitaloineen ja suurine tammineen on ihastuttavan idyllinen.

Kun näillä suunnilla olimme, oli tietysti luonnollista viedä vierailijat katsomaan Keravan kuuluisaa kivisiltaa. On mahdollista, että kivisilta on sisällytettävä Kerava-ekskursioon joka vuosi, kun se järjestetään. Onhan se nyt niin syötävän suloinen, pala mennyttä maaseudun maailmaa.

Heikkilän kotiseutumuseo, Museopolku 1
Keravan kivisilta, Kivisillantie 3

Ihanan omalaatuinen ja outo salakapakka Alcatraz

Päätimme päivän Keravan omaan salakapakkaan. Alcatraz-niminen erikoisuus on mahdollisimman kaukana esimerkiksi Helsingin suositusta salakapakasta Trillby & Chadwickistä. Jo lähtien siitä, että kapakan ulkopuolella olevissa hellyttävissä julisteissa paikan nimi on kirjoitettu väärin Alcataz.

Alcatraz toimii entisen Hätävara-kioskin tiloissa lähellä remontissa olevaa uimahallia. Sisällä on hieman kylmä, mutta onneksi useat tekotakat tuovat ainakin mielen lämpöä. Sisustuksessa on yhdistetty rohkeasti kaikkea kansallisromanttisesta tuohimeiningistä vanhoihin kelloihin ja erilaisiin soittimiin. Kaikki tuolit ovat tietysti eri paria. Salakapakassa voi myös pelata biljardia.

Tässä paikassa oli jotain liikuttavan keravalaista mutkattomuutta. Hanasta löytyivät perinteiset koffit, mutta jääkaapista sai myös erikoisoluita. Nopeasti havaitsee myös paljon Balkanin alueelle viittaavia esineitä ja lehtileikkeitä. Paikan omistaja on Kosovosta kotoisin ja juttelee aiheesta mielellään.

Salakapakka Alcatraz, Tuusulantie 47

***

Ja  näin olimme onnistuneet käyttämään kaikki tunnit ennen pöytävaraustamme Keravan Fukuun. Vaikka ohjelma oli todella erilainen kuin alkuperäinen suunnitelmamme, tuntuivat kaikki vieraat viihtyvän. Osa viihtyi jopa niin kauan, että pelkäsivät yöllä missanneensa viimeisen junan Keravalta Helsinkiin.

Keravan matkailijalla kannattaa olla mukana avoin mieli ja huumorintaju – silloin voi huomata, että pieni Keravakin tarjoaa monipuolista tekemistä niin taiteen, luonnon ja historian saralla, pientä outoutta unohtamatta.

Oletko käynyt Keravalla?

Seuraa Tien päällä -matkablogia Facebookissa | Instagramissa | Blogit.fi-palvelussa | Blogipolku.fi-palvelussa.