Tuusula | heinäkuu 2016
Pyöräretki suomalaistaiteilijoita inspiroineen Tuusulanjärven ympäri on klassikko. Pyöräilyyn voi yhdistää kulttuuria oman makunsa mukaan – tai sitten vain ihailla vehmaita järvi- ja maalaismaisemia. Visit Tuusulanjärvi -sivustolta löytää kaiken tarvitsemansa infon retken suunnitteluun.
Me läksimme 25 kilometriä pitkälle retkelle heinäkuun lopulla. Päätimme pysähtyä tällä kertaa vain Halosenniemessä ja kuuluisalla Sarvikallion näköalapaikalla. Tällöin reissuun ei tuhraantunut junamatkoineen kuin nelisen tuntia.
Helsingistä tullessa voi jäädä junan kyydistä jo Ainolan pysäkillä, eli Järvenpäähän asti ei ole pakko mennä. Ainolan junaseisakkeelta pääseekin sitten helposti tutkailemaan Sibben nurkkia tai Juhani Ahon kotia Aholaa. Mikäli omaa pyörää ei ole, kannattaa mennä junalla Järvenpäähän ja vuokrata vihreä jopo aseman viereisestä Järvenpää-talosta. Kolme tuntia maksaa viisi euroa ja koko päivä kahdeksan euroa. Ainakin viime vuonna kahdeksan euron hintaan sisältyi myös vierailu Aholaan, eli ei paha diili!
Museoiden ja kulttuurikohteiden itäpuoli
Tuusulanjärven ympäri voi pyöräillä tietysti kummin päin tahansa. Me aloitimme järven itäpuolelta, jossa sijaitsee suurin osa alueen museoista. Pian Ainolan ja Aholan jälkeen siirrytään pyöräilemään Rantatietä pitkin.
Äkkiä olemmekin jo ensimmäisessä pysähdyspaikassamme, Halosenniemessä. Liput Pekka Halosen kotiin ja ateljeehen maksavat kahdeksan euroa. Tulipa vaan mieleen, että kannattaisi ehdottomasti hommata 59 euroa maksava Museokortti – sillähän voisi käydä vaikka kaikissa Tuusulajärven alueen museoissa.
Halosenniemi on kauniilla paikalla. Pihapiirissä voi ihailla Tuusulanjärveä monesta eri kulmasta.
Sisällä ei saisi ottaa valokuvia, mutta minä ehdin muutaman napata ennen kuin huomasin kiellot. Pekka Halosen ateljee on suuri, valoisa ja kaunis. Yläkerroksessa kiinnostavimpia paikkoja olivat makuukammarit.
Eikä kannata jatkaa matkaa ennen kuin on vieraillut puutarhassa.
Halosenniemen jälkeen ei tarvitse taaskaan polkea kovin pitkään ennen kuin voi vierailla vaikkapa Lottamuseossa tai Aleksis Kiven kuolinmökissä. Sisäänpääsy mökkiin on vaatimattomat kaksi euroa.
Pian Kiven mökin jälkeen ihastuttava Rantatie päättyy. Jos jo tässä vaiheessa kaipaa hiukopalaa, voi pistäytyä vaikkapa Krapilla syömässä. Olen syönyt Krapissa useaan otteeseen ja ruoka on aina ollut mitä maittavinta. Ei se toki kaikista halvin lounaspaikka järven alueella ole, mutta kenties paras. Täällä lisää ravintola- ja kahvilatarjonnasta.
Pian Krapin jälkeen ohitetaan Tuusulan golfklubi ja käännytään Kirkkotielle oikealle. Sen tien varrelta löytyy luonnollisesti Tuusulan kirkko. Harmaa puukirkko on varsin suosittu vihkikirkko – eikä ihme, kun katsoo sen järvimaisemaa.
Länsipuoli tarjoaa peltomaisemaa ja reitin hienoimman näköalapaikan
Kirkkotieltä jatketaan taas oikealle, Koskenmäentielle. Tällöin siirrytäänkin järven länsipuolelle, jossa ei ole enää yhtä lailla kulttuurikohteita. Sen sijaan sieltä löytyy paljon kauniita peltomaisemia, uimapaikkoja sekä kuuluisa Sarvikallio. Jo pelkästään Sarvikallion takia kannattaa siis jatkaa. Toisaalta on myös mukavaa, kun pysähdyksiä ei tule yhtä paljon kuin itäpuolella.
Länsipuolella pyöräillään aika kauan näkemättä järveä. Koskenmäentieltä me käännyimme Paijalantielle oikealle. Tällä tiellä voikin sitten pysyä, kunnes tulee kyltti Sarvikalliontielle. Sitä pitkin pääsee luonnollisesti Sarvikalliolle. Sieltä avautuvat koko retken hienoimmat maisemat.
Sarvikallio on loistava paikka viini- ja juustopiknikille. Täällä teki mieli istua ja ihastella peilikirkasta järveä ja vähän kadehtia vastarannan mökkiläisiä. Tämän maiseman kerrotaan inspiroineen Tuusulanjärven taiteilijayhteisöä. En ihmettele. Ei tämä ehkä mikään Koli ole, mutta perin suomalainen kansallismaisema.
Sarvikallion jälkeen palataan takaisin Paijanlantielle, ja luvassa on lisää peltomaisemaa. Yksi kiinnostava paikka kahvitteluun olisi ollut Lassilan luomutila ja kahvila, mutta mepäs satuimme sinne liian myöhään.
Huono tuurimme ravitsemuspuolella jatkui Lassilan luomutilan jälkeenkin. Paijalantie vaihtuu lopulta Vanhankyläntieksi ja silloin ollaan lähellä Vanhankylän kartanoa. Normaalisti olisimme saaneet sieltä ruokaa, mutta tuona viikonloppuna siellä oli jotkut festivaalit, eikä mikään kahvila tai ravintola ollut auki. Kartanon lähellä on muuten Vanhakylänniemen uimaranta, josta pääsee pulikoimaan.
Jatkoimme siis nälkäisinä kohti Järvenpäätä. Siellähän olisi ollut toki monia varteenotettavia ravintolavaihtoehtoja, mutta me tyydyimme lopulta syömään Vanhakyläntien Siwassa. Toimii, kun nälkä on mennyt tunteisiin.
Oletko pyöräillyt Tuusulanjärven ympäri?
Piditkö lukemastasi?
Seuraa FIFTYFIFTY-blogia Facebookissa | Instagramissa | Blogit.fi-palvelussa | Blogipolku.fi-palvelussa.
Olen aina viettänyt kesiäni kivenheiton päässä Kiven kuolinmökistä, joten kyllä, olen kiertänyt järvenkin varmaan satoja kertoja. Omastakin mielestäni Halosenniemi on kulttuurikohteista hienoin. Kahvilasuosikkini löytyy Lottamuseosta, vaikka Ainolankin kahvila on kiva. Samaa mieltä Krapilla syömisestä, ei se halvin vaihtoehto ole, mutta paras. On tullut testattua omissa häissä, monena äitienpäivänä ja muuten vaan kesäisin. Jos Järvenpäässä jaksaa syömättä Siwan ohi, niin Huili Rantapuistossa on hyvä vaihtoehto suoraan pyöräreitin varrella.
En olekaan koskaan testannut noita kahviloita, joita mainitsit. Kiitti siis vinkeistä! Krapi on kyllä kerrassaan hyvä paikka ruokailuun, meilläkin ollut juuri jotain äitienpäivän tai muun juhlinnan merkeissä. Aina on ollut hyvää! Kiva miljöö myös häille!
Kiva kirjoitus ja kauniit kuvat! Kotimaan lähimatkailu, ihan niiden kaikkein helpoimmin saavutettavissa oleviin ja edullisimpiin kohteisiin on edelleen suotta aliarvostettua.
Tuolta en tunne entuudestaan muuta kuin Krapin, eli Tuusulanjärvi onkin kulttuurinen sokea pisteeni! Halosenniemi pitää ottaa nyt ehdottomasti listalle, Aleksis Kiven kuolinmökki ei niinkään houkuta… Minähän kun en haluaisi edes mennä Helsingin Kalasataman Teurastamolle, pelkästään sen ajatusmaiseman vuoksi jonka pelkkä nimi synnyttää. Haluan matkoillani ja retkilläni löytää hyvää mieltä, siksi jätin Kapkaupungissa väliin Mandelan vankilasaaren, enkä menisi keskitysleiriinkään.
Kiitos! Mukavaa jos tämä innostaa polkaisemaan järven ympäri. 🙂 Se on ihan totta, että sitten kun Suomeen jää lomalle, tuntuu, että pitäisi tehdä jotain todella eksoottista, kun kerta ulkomaille ei lähdekään. Mutta lähellä voi tehdä pikkubudjetilla mukavia asioita. Tuusulanjärven alue on tosiaan loistava paikka harrastaa kulttuuria. Ja itse asun Teurastamon vieressä ja suosittelen käyntiä sinnekin, se on viihtyisä ja todella erilainen kaupunkiympäristö, mihin on muuten saattanut tottua. 🙂 Mitään ruhoja et tule näkemään. 😉