Jürmala | heinäkuu 2016
Latvian kuuluisin rantakohde Jürmala oli meidän Baltian road tripimme toisiksi viimeinen etappi. Paluu Liettuasta Latviaan tuntui jotenkin kotoisalta. Erityisen mielissämme olimme meitä tervehtivästä auringosta. Viikon matkallamme oli satanut yhtä päivää lukuunottamatta joka päivä.
Majoituimme Sea Breathe -nimisessä hotellissa, joka paljastuikin paikallisen miehen saunarakennukseksi. Mutta se ei ollut mikä tahansa saunarakennus vaan keittiöllä ja massiivisella yläparvella varusteltu kiva vierastalo. Mies asui perheineen samassa pihassa ja käytössämme oli myös perheen uima-allas.
Isäntämme oli meistä heti alusta asti todella innoissaan ja esitteli meille majapaikkamme sen pienimpiä yksityiskohtia myöten. Saunassa hän näytti meille seinässä roikkuvaa tiimalasia, joka näyttää milloin saunassa on istuttu vartin verran ja on aika mennä vilvoittelemaan. Hän ei ihan tuntunut ymmärtävän, miksi nauroimme.
Niin mukava kuin isäntämme olikin, meillä oli hirveä kiire päästä rannalle – paistoihan Latvian aurinko täydeltä taivaalta. Onneksi puuhuvilalta ei ollut pitkä matka rannan hienolle hiekalle. Niin, se vaalea ja pehmeä hiekka oli ensimmäinen asia, johon kiinnitimme huomiota.
Sitten pääsimme seuraamaan kansainvälisiä rantahäitä! Seremoniamestarit puhuivat avuliaasti venäjän lisäksi englantia, jolloin tuntui vähän siltä, kuin olisimme katsoneet jotain hääohjelmaa tv:stä. Pariskunnalla oli todella käynyt tuuri, koska Jürmalassa oli satanut monena muuna päivänä. Rantahäät sateella kuulostaa painajaismaiselta – märkää hiekkaa!
Hääseremonian jälkeen keskityimme oleelliseen eli ruskettumiseen – tai minun kohdallani edes jonkinlaisen värivivahteen saamiseen. Ehdimme olla rannalla kolme tuntia, ja niillä tunneilla oli meille todella suuri psykologinen merkitys. Olimmehan vasta muutama päivä aiemmin ajaneet Liettuassa skoottereilla kaatosateessa. Se oli suoraan sanottuna täyttä paskaa.
Koska olimme siihen mennessä reissanneet viikon aikana Tartossa, Riiassa, Vilnassa ja Kuurin kynnäällä, olimme jonkin verran väsyneitä Jürmalassa. Siksi tuntui lohduttavalta, että kaupungissa ei tarvinnut juosta minkään must see -nähtävyyksien perässä. Riitti, että löhösi rannalla, ihaili puuhuviloita ja tallusteli keskustan kävelykatua pitkin. Se oli juuri riittävästi road tripin loppuvaiheessa.
Syötyämme maittavan illallisen Lighthouse-ravintolassa, palasimme majapaikkaamme. Isäntäperheemme istuskeli puutarhassa siemailemassa viiniä ja kuuntelemassa musiikkia. He kutsuivat meidät illanviettoonsa.
Se oli hyvin mukava ilta. Puhuimme pimenevässä kesäillassa niin hauskoista kuin vakavistakin asioista. Isäntämme kertoi kipeitä muistoja neuvostoajoista – muistoja, joita en nyt tässä ala erittelemään. Oli kiehtovaa ja kamalaa kuulla niitä juttuja. Tuntui siltä kuin olisimme kuunnelleet tarinoita vaihtoehtotodellisuudesta. Siitä todellisuudesta, joka Suomellakin olisi voinut olla, jos meille olisi käynyt huonommin. Ennen Neuvostoliiton valtaa Latvia oli taloudellisesti menestyvä ja kasvava valtio. Nyt se on köyhä ja korruptoitunut. Viroa ei voi niputtaa Baltian maaksi, isäntämme sanoi. Viro on kuin Suomi tai Ruotsi, Latvia ja Liettua ovat oma lukunsa.
Isäntäperheellämme menee kuitenkin hyvin, se oli ilmeistä: hieno puuhuvila aivan Jürmalan rannan lähellä uima-altaineen ja saunarakennuksineen. Heillä on kiinteistöjä myös Riiassa ja Cēsiksessä. Mutta neuvostoaikojen muistot kalvoivat isäntämme mieltä selvästi edelleen.
Kiitos auringon ja vieraanvaraisen isäntäperheemme, päivämme Jürmalassa nousi yhdeksi koko matkamme parhaista päivistä. Paikoista saa aina eniten irti, kun viettää aikaa paikallisten kanssa.
Oletko käynyt Jürmalassa?
Piditkö lukemastasi?
Seuraa FIFTYFIFTY-blogia Facebookissa | Instagramissa | Blogit.fi-palvelussa | Blogipolku.fi-palvelussa.
Itselleni Jurmala ei jotenkin auennut. Jäi jotenki etäiseksi, nätti kaupunki, kiva hiekkaranta ja paljon turisteja. Tuo teidän kohtaaminen hotellin isäntäparin kanssa taatusti teki kokemuksesta erilaisen. Itsekin kävin pienet auringot rannalla ottamassa, mutta paikkani oli huono ja sain koko aja varoa, ettei jostain suunnasta tule pallo tai frisbee päähän. Kiva, mutta…
Joo kyllä meilläkin jäi kokemus ihan pintapuoliseksi, mutta toisaalta siinä vaiheessa matkaa se ei haitannut. Isäntäperheen vieraanvaraisuudesta se pitkälti johtuikin se hyvä fiilis! 🙂
Apua! Mun rantahääpainajainen olisi ollut juuri tuo, että biitsi on täynnä ventovieraita, tuijottavia bikini-ihmisiä …hihii 😀 Olin nähnyt valokuvia eräistä rantahäistä, jossa ihmiset makailivat aurinkotuoleillaan kirjaimellisesti kahden metrin päässä vihkikaaresta ja aika paljonhan se söi tunnelmaa niistä kuvista. Mutta jokainen tyylillään ja jos ranta ei ole yksityinen niin minkäs tekee 🙂
Jürmala vaikuttaa kyllä symppikseltä. Aivan ihania nuo puuhuvilat – mä haluan tollaisen!
Joo ei tuo kyllä mikään romanttisin ja intiimein hääpaikka todellakaan ole! 😀 Että jos rantahäät olisi, pitäisi sen ehdottomasti olla hiljaisempi paikka. Jürmala on kiva paikka, mun mielestä paljon kivempi kuin vaikkapa kehuttu Pärnu. Mutta jos pitäisi viikon rantalomalle lähteä, en mä Latviaan lähtisi.