Hiidenkierros on mustia lampia ja värikästä niittyä

Sotkamo | heinäkuu 2016

Kuukauden kesälomastamme vietimme yhden viikon Sotkamon Vuokatissa jylhissä maisemissa. Katinkullasta ajaa alle tunnissa Hiidenportin kansallispuistoon, joten meillä oli oiva tilaisuus kävellä kansallispuiston kuuluisin reitti, Hiidenkierros.

Hiidenkierros on kolmen tai viiden kilometrin pituinen riippuen siitä, käykö Porttilammella vai ei. Itse suosittelen ehdottomasti tätä koukkausta. Mutta mennään siihen myöhemmin.

Hiidenportin kansallispuistoon on hyvät opasteet autoilijoille. Niitä kannattaa seurata, vaikka navigaattori sanoisi mitä – Google Maps opasti meidät harhaan, kun kirjoitin määränpääksi pelkän Hiidenportin kansallispuiston.

Autotien viereen pystytetyt opasteet vievät Palolammelle, josta suurin osa kansallispuiston reiteistä lähtee.

Palolammella saa jo vähän käsitystä alueen luonnosta: lampia, soita, kiviröykkiöitä, kallioita sekä jylhää havumetsää. Hiidenkierrokselle lähdetään seuraamalla puiden violettia värikoodia.

Heti ensimmäisenä kiinnitin huomiota siihen, kuinka moni ulkomaalainen on löytänyt tiensä Kainuun korpimaille – suurinta osaa vastaantulijoista sai tervehtiä englanniksi.

Hiidenkierros on miellyttävä kävellä heti alusta asti. Hyväkuntoiset polut vuorottelevat pitkospuiden kanssa. Mäntymetsän maasto on täynnä meheviä mustikoita, jäkälää ja sammalta. Puiden oksissa roikkuu naavaa.

Hiidenkierrosta ei tarvitse kävellä kuin reilun kilometrin, kun jo saavutaan sen päänähtävyydelle eli huikealle Hiidenportille. Rosoiset kalliot ja korkealle kohoavat männyt kehystävät mustana hehkuvaa lampea. Toisaalla näkyy valtavia kiviröykkiöitä – voikohan niitä kutsua jopa pirunpelloksi?

Niin hieno kuin Hiidenportti onkin, monien mielestä Hiidenkierroksen komeimmat maisemat nähdään matkalla Porttilammelle.

Hiidenportilta reitti siis haarautuu kahteen suuntaan: Vasemmalle mentäessä päätyy lopulta Porttilammelle, josta on sitten palattava samaa reittiä takaisin. Oikelle mentäessä reitti jatkaa suoraan Kovasinvaaran niitylle.

Olisi sääli jättää käymättä Porttilammella. Reitti jäisi ainakin omasta mielestäni muuten aivan liian lyhyeksi. Porttilampi on myös oiva paikka eväiden syöntiin. Jos ei kävisi siellä, ei näkisi myöskään näitä upeita rotkoja. Täälläkin vesi on sysimustaa.

Hieman ennen Porttilammelle saapumista kalliomaisema muuttuu soiseksi.

Sitten avautuu näkymä rauhallisen lammen rantaan. Täällä jos jossain makkara maistuu taivaalliselta. Porttilammen laavulla voisi varmaan myös yöpyä kesäaikaan.

Porttilammelta palataan siis takaisin Hiidenportin luo, josta jatketaan matkaa kohti Kovasinvaaraa. Siellä avautuu täysin erilainen maailma.

Yhtäkkiä ollaankin rehevän niityn keskellä. Heinänkorret loistavat violetteina, aukion reunalla kasvaa koivuja, siellä täällä surisee jokin hyönteinen. Minulle tuli jotenkin mieleen mökkipaikkamme Nauvossa – paikassa oli jotain tuttua.

On vaikea uskoa, että alle kilometrin päässä on synkkiä lampia, joihin voisi liittää mielessään traagisia hukkumistarinoita, kun taas täällä värit tuovat mieleen huolettoman kesäpäivän.

Kovasinvaaran iloisen niityn jälkeen lehtimetsä vaihtuu suoksi. Pitkospuut sukeltavat taas havumetsän sisään. Pian ollaan jälleen retken alkupisteessä Palolammella.

Hiidenkierroksen viiteen kilometriin kuuluu siis häkellyttävän monimuotoista luontoa ja upeita maisemia. Kansallispuistoja bongailevien appivanhempieni mielestä Hiidenportin kansallispuisto on yksi hienoimmista, joissa he ovat koskaan olleet. Minun ei ole ollenkaan vaikea uskoa sitä.

Mikä Suomen kansallispuistoista on tehnyt sinuun suurimman vaikutuksen?

Piditkö lukemastasi?

Seuraa FIFTYFIFTY-blogia Facebookissa | Instagramissa | Blogit.fi-palvelussa | Blogipolku.fi-palvelussa.