Kesä ei ole vielä täysin taputeltu, mutta osa minusta odottaa jo syyskuun alkua. Silloin lähden poikani kanssa kahdestaan road tripille, jonka reitti kulkee viiden eri kansallispuiston kautta.
Idea tälle matkalle tuli hieman yllättäen Espanjan takia. Meillä oli nimittäin vakaana suunnitelmana viettää tulevana talvena kolme kuukautta Espanjassa Marbellassa. Olin jo varannut majoituksenkin, ja pari viikkoa ennen lapsemme syntymää mietin vauva-arjen sijaan into piukeana road trip -reittejä Saksan Travemündesta Marbellaan.
Koronakriisin puhjettua meiltä kariutuivat kevään ja kesän matkat Nizzaan ja Islantiin, joka oli onneksi vasta suunnitteluasteella. Peruuntuneiden matkojen keskellä sain voimaa ajatuksesta, että vuoden lopussa köröttelisimme pitkäksi aikaa Espanjan talvisen auringon alle.
Totta kai tajusin, että sunnitelma voisi kariutua koronan takia – Espanja on tälläkin hetkellä maa, jonne ulkoministeriö on suositellut välttämään tarpeetonta matkustamista, toisin kuin vaikkapa koronan pahasti runtelemaan Italiaan. Halusin silti pysyä toiveikkaana. Kenties rokotus saataisiin ajoissa, toista aaltoa ei ehkä tulisi (eipä!) tai matkustamista ei rajoitettaisi samalla tavalla kuin keväällä. Terveyden kanssa en olisi tietenkään lähtenyt leikkimään.
Kun kuukausi sitten haikein mielin peruin kolmelle kuukaudelle varaamani majoituksen, syynä ei kuitenkaan ollut ensisijaisesti korona vaan perheemme muuttunut elämäntilanne. Mieheni on juuri perustanut yrityksen, eikä lähteminen siksi tule kysymykseen.
Tietenkin olin pettynyt, vaikka ymmärrän, miksi emme voi lähteä. Olen unelmoinut tämän kaltaisesta pidemmästä ulkomaanmatkasta ties kuinka kauan. Se on ollut minulle jopa tietynlainen pakkomielle ja päähänpinttymä, josta olen kirjoittanut muun muassa silloin, kun sain vakituisen työpaikan.
Ajoitus olisi ollut minulle täydellinen, olenhan äitiyslomalla. Miehelleni ajoitus olisi taasen ollut karmea.
Niinpä päästään siihen, miten idea minun ja poikani yhteisestä reissusta syntyi. Vaikka koronaa ei olisi, en lähtisi kahdestaan lapsemme kanssa kolmeksi kuukaudeksi ulkomaille. Se ei ole ollenkaan sitä, mitä haluan, eikä se olisi reilua miehelleni.
Heitin aluksi enemmän vitsinä: ehkä minun pitäisi lähteä pojan kanssa kahdestaan road tripille. Kun kerta minulla on tällä hetkellä kaikki maailman aika matkustaa, mutta miehelläni ei, miksen lähtisi edes viikoksi tai kahdeksi poikamme kanssa reissuun?
Olemme jo neljällä eri kansallispuistovierailulla todenneet, että poika viihtyy kantorepussa mainiosti. Minulle taasen on iskenyt kansallispuistokiima, ja haaveilen kiertäväni kaikki Suomen kansallispuistot. Vauvamme on leppoisa ja helppo tapaus, joka nukkuu yönsä hyvin paikassa kuin paikassa. Koputan puuta.
Vitsistä alkanut heitto alkoi elää. Enää en harmitellut Espanjaa vaan öögailin Suomen kansallispuistojen sijainteja kartalla ja mallailin mahdollista reittiä. Tahdoin rajoittaa päivän ajomatkat maksimissaan kahteen tuntiin, jotta ne eivät kävisi liian raskaiksi pojalle.
Lue lisää kansallispuistoretkistä vauvamme kanssa: Liesjärvi, Sipoonkorpi, Valkmusa ja Etelä-Konnevesi.
Ensin unelmoin meidän ajavan Lappiin ihailemaan ruskaa, mutta hyvin pian luovuin siitä suunnitelmasta. En tiedä oletteko huomanneet, mutta Suomi on aika iso maa! Parin tunnin päiväetapeilla Lapin-automatkaan pitäisi varata jopa kolme viikkoa, jotta siinä olisi mitään järkeä. Toki voisimme lentää ja vuokrata auton Lapissa, mutta en oikeastaan halunnut sotkea tälle reissulle lentämistä tai edes yöjunaa.
Hyvin pian olin keksinyt vaihtoehtoisen reitin, joka veisi meidät viiteen eri kansallispuistoon, eikä matkalla tarvitsisi olla kuin viikko. Itsehän olisin mieluusti pidempään reissussa, mutta vauva voi olla eri mieltä.
Uuden reitin keksittyäni etsin meille Airbnb:stä majoituksia, jotka olisivat hyvällä sijainnilla ja joista löytyisi syöttötuoli ja vauvan sänky. Jokaisen kansallispuiston läheltä löytyi kuin löytyikin kriteereitäni vastaava majoitus.
Siinä vaiheessa tiesin jo, että vitsistä oli tullut täyttä totta. Me lähtisimme poikani kanssa kahdestaan tälle road tripille.
Tässä siispä pidemmittä puheitta tuleva reittimme:
- päivä: Päijänteen kansallispuisto ja yöpyminen Asikkalassa
- päivä: Leivonmäen kansallispuisto ja yöpyminen Jyväskylässä
- päivä: taukopäivä Jyväskylässä
- päivä: Pyhä-Häkin kansallispuisto ja yöpyminen Äänekoskella
- päivä: Helvetinjärven kansallispuisto ja yöpyminen Juupajoella
- päivä: Isojärven kansallispuisto ja yöpyminen Juupajoella
Ennen kotiinpaluuta yövymme vielä yhden yön Kangasalla kälyni perheen luona.
Matkaan lähdemme torstaina 3. syyskuuta, ja reissuamme voi seurata tuoreeltaan Instagramissa (@sonja.tienpaalla). Blogiin kirjoittelen reissusta enemmän jälkikäteen.
Eihän tämä matka ole mitenkään verrattavissa kolmeen kuukauteen Espanjassa, mutta yhtä lailla tunsin kuplivaa intoa tätä suunnitellessani ja nyt matkaa odottaessani. Tätäkin on vanhemmuus: yhä enemmän kompromisseja koko perheen hyvinvoinnin vuoksi.
Siksi olen iloinen, että pääsen edes viikoksi tekemään taas sitä, mitä niin kovasti rakastan. Näinkin lyhyellä matkalla voi siis olla paljon suurempi merkitys kuin mitä äkkiseltään voisi ajatella.
Ja mitä tulee Espanjaan – se jääköön odottamaan parempaa hetkeä tulevaisuuteen. Siellä se jossain odottaa. Olen varma siitä.
Oletko matkustanut lapsen kanssa kahdestaan?
Seuraa Tien päällä -matkablogia Facebookissa | Instagramissa | Blogit.fi-palvelussa | Blogipolku.fi-palvelussa.
Kuulostaa samalla sekä rohkealta ja ihanalta että haastavalta. Oikein hyvää retkeä sinulle! En olisi itse tuollaista uskaltanut. Jaan harmisi Marbellan peruuntumisesta. Se on meillekin tuttu paikka, teimme sinne viisi vuotta sitten kodinvaihdon ja olemme käyneet vaihtokumppaneitamme moikkaamassa lähes joka kerta, kun olemme sen jälkeen olleet Aurinkorannikolla, lähinnä Torremolinosissa. Missä päin Marbellaa olisit ollut? Meidän majapaikkamme oli lähellä linja-autoasemaa ja sieltä ylhäältä oli huikeat näkymät merelle yli Marbellan.
Joo, tämä on varmasti kaikkea noita kolmea! Olen varma, että kaikki menee hyvin, mutta tiedostan kyllä sen, että välillä voi olla kyllä hyvinkin rankkaa! Varsinkin niinä päivinä kun kaikki unet pitäisi nukkua autossa… jännityksellä odotan, miten siitä selvitään.
Ja kiitos myötäelämisestä tuon Marbellan osalta! Olin niin innoissani siitä, mutta kyllä nyt koronankin valossa näyttää niin huonolta, että tokkopa olisimme sinne päässeet tammikuussa. Meillä oli asunto varattuna Porto Banuksen läheltä eli vähän kauempaa keskustaa. Kiva, että teillä on niin lämpimät välit kodinvaihtoporukan kanssa! Täytyisi kyllä itsekin joskus testata sitä.:)
Sinulla on ihan loistavat reissusuunnitelmat! Minusta on ihanaa, että löysit tavan sisällyttää rakastamaasi retkeilyä vauvavuoteen. Kivan reitin olet suunnitellut. Mitä ajattelit Päijänteellä kiertää?
Kiitos! Olen kyllä itsekin hurjan innoissani tästä. 🙂 Päijänteellä ajattelin kävellä Pulkkilanharjun luontopolun, se on kivan lähellä ensimmäistä majapaikkaamme.
Me pyörittiin juuri 9 kuukauden ikäisen vauvan kanssa muutaman päivän ajan kansallispuistoissa ja ”nukuttiin” retkeilyautossa. Vauva oli eri mieltä siitä mikä olisi kivaa, ja yön viettäminen topattuna ei kuulunut niihin :D. Joten tultiin välillä kotiin nukkumaan ja lähdettiin uuteen reissuun pariksi päiväksi. Päivät meni kuitenkin tosi hyvin ja vauva rakastaa kulkea sylissä, ja erityisesti metsässä.
Joo mä en mitään telttailua tai muuta erähenkistä yöpymisvaihtoehtoa haluaisi kokeilla, joten siksi meillä majoitukset kunnon kattojen alla joka kerta. 😀 Meilläkin vauva viihtynyt kantorepussa metsäretkillä aina siitä lähtien, kun on saanut kulkea naama menosuuntaan. Nyt testasin, mitä tuumaa selkäpuolella olemisesta ja onneksi hyväksyi, joten saan kanniskella häntä selkäpuolella, mikä on paljon kevyempi vaihtoehto.
Onneksi vauvasi on rauhallinen ja hyvä nukkuja, matka saattaisi muuten olla rasittava yksin lapsen kanssa. Hienon reitin olet suunnitellut, näyttää hyvinkin toteuttamiskelpoiselta. Minun poikani oli aikoinaan kolmen kuukauden kun lähdimme yhdessä viikoksi reissuun, hyvin sekin meni.
Jep, jos reissukaveri ei olisi niin säyseä ja helppo tapaus, tuskin olisi tullut mieleenkään lähteä tällaiselle matkalle. Voi se varmasti silti tuntua välillä todella raskaaltakin, mutta en malta olla lähtemättä. 🙂 Kiva kuulla, että sulla on hyvä kokemus omasta reissusta poikasi kanssa.
Ihana suunnitelma, fanitan täysillä. Ja jos tulee uusia reittejä ja osuu Lempäälä matkalle, niin ota yhteyttä, meidän rantamökissä saa yöpyä.
Kiitos Mari! 🙂 Onpa ystävällinen tarjous, pidän mielessä!
Hei, tosi kiva suunnitelma 🙂 Päijänteelle varsinkin iso peukku. Se on tuttu järvi lukuisilta purjehdusreissuilta vuosien varrella. En ole kansallispuistossa patikoinut, mutta veneellä on menty niiden ohi. Kyllä se Espanjakin joskus toteutuu, mutta siihen voi tosiaan mennä aikaa.
Kiva, että Päijänne saa suosituksen! Ootan kyllä kovin innolla tätä reissua, ei enää kuin reilu viikko aikaa! Ja tuo Espanja, mäkin uskon, että se tai muu vastaava toteutuu, mutta ihan lähiaikoina ei varmastikaan monista syistä.
Kuulostaa kivalta! On myös hienoa, että totutatte lapsen jo pienestä pitäen luontoon 🙂 Mukavaa reissua teille!
Kiitos Cilla! Mustakin on kiva, että lapsi oppii ihan alusta asti olemaan luonnossa. 🙂