Tässä postauksessa kerron, missä söimme Edinburghissa. Vinkkejä kaupungissa kävellen tehtäviin retkiin löytyy täältä. Jos matkailu Skotlannin meri- ja vuorimaisemissa kiinnostaa, lue juttu Dunoonista. Skottilaisten häiden tunnelmiin pääsee taas täältä.
Parhaimmat makuelämykset Skotlannin-matkalla löytyivät Glasgowsta, mutta Edinburghin valopilkku oli yllättäen aamiainen.
Edinburgh Larder – ihana aamupala, tympeä tarjoilija
Koska retkikomppaniassamme oli amerikkalaisvahvistus, käytti hän Yelpiä löytääkseen meille aamupalapaikan, joka sijaitsisi lähellä majapaikkaamme. Korostan hänen amerikkalaisuuttaan, koska Yelp ei tunnu olevan kovassa käytössä ainakaan meidän suomalaisten keskuudessa.
Asiaan! Hän löysi Yelpin avulla Edinburgh Larderin (15 Blackfriars Street), joka oli saanut melkein poikkeuksetta 5/5-arvosteluja. Se tarjoaa lähiruokaa.
Meille kävi tuuri – saimme viimeiset vapaat pöydät, vaikka jouduimmekin jakaantumaan kahteen eri pöytään. Meidän jälkeemme oven taakse kerääntyi ihmisiä jonoksi asti.
Me söimme puuroa hunajalla ja luumuilla sekä aivan käsittämättömän herkullista granolaa (mikä nyt on oikea suomennos, myslikö? Anyways, kyllä te tajuatte!) jogurtin, pähkinöiden, raparperin ja siemenien kera. Sekä puuro että granola veivät kielen täysin mennessään. Hyvää!
Paikan kompastuskivi oli tyly tarjoilija ja ylipäänsä pieni sekoilu tarjoilun kanssa. Kun tilasimme pöytäseurueeseemme kaksi kahvia, se tarjoilija toi vain toisen. Kun huomautin hänelle puuttuvasta kahvista ystävällisesti, hän vastasi tylysti, ettei tilauksessamme ollut sellaista. Asiakkaana ottaa suunnattomasti päähän huono palvelu, varsinkin jos itse huomautat virheestä asiallisesti. Meidän pöydästä jäi uupumaan myös yksi granola, samoin ystäviltämme toisesta pöydästä.
Ja vielä laskun maksamisen aikaan se tarjoilija hoiti vain yhden laskun, jonka jälkeen hän lähtikin pesemään astioita.
Aamupala oli kyllä niin herkullinen, että kokemuksena ollaan kuitenkin plussan puolella.
Spoon – kivat puitteet, ok ruoka
Kuulimme Spoonista (6a Nicolson Street) puskaradion kautta. Kun tulimme avaraan ravintolaan sisään, se vaikutti oikein lupaavalta. Spoon oli sisustettu vanhahtavasti: Kukkakuosinen ruma sohva, joka muuntuu tilassa kaunottareksi – check! Vanha 1960-luvun radio, joka ei toimi – check! Paikka oli siis hipster approved!
Täällä meillä oli oikein mukava ruotsalainen tarjoilija, joka osasi muutaman sanan suomeakin. Hän suositteli meille erittäin innoissaan ohrasienipataa, jonka meistä kolme tilasi. Ragout maistui ensipuraisulta raikkaalta ja hyvältä. Kuitenkin alun jee vaihtui haarukallinen kerrallaan vähän enemmän meh-osastolle. Siitä vain yksinkertaisesti puuttui jotain ja siksi makuun kyllästyi nopeasti.
Yksi seurueestamme otti mezelautasen, joka oli kuulemma hyvä ja täyttävä. Toinen tilasi sardiineja leivällä – annos näytti sivusta katsoen todella kuivalta, mutta oli kuulemma ok. Erikseen tilatut oliivit olivat todella suolaisia. Kolmas tilasi jotain, minkä ei tiennyt olevan hampurilainen. Sellaisen hän nyt kuitenkin sai.
Yllätyshampurilainen oli hänestä ihan hyvää, mutta ehkä hampurilainen on ruoka, jota haluaa tilata vain silloin, kun haluaa sitä syödä? Tässä teille ruokafilosofinen ajatus, olkaa hyvät.
Brew Lab – kahvetta ja opiskelijoita
Aivan Spoonin lähellä sijaitsee todella tunnelmallinen kahvila Brew Lab (6-8 South College Street). Istumapaikkaa on kuitenkin vaikea löytää vähän isommalle porukalle, jokaiseen pöytään on levittäytynyt opiskeilja MacBook Pronsa kanssa. Täällä voikin unelmoida lisää opiskelusta Edinburghin yliopistossa.
Kahvi ei petä, ja juustokakkubrownie sammuttaa kivasti makeannälän.
OX184 – puugrillillä tiristettyä safkaa
OX184-ravintolan (184-186 Cowgate) juju on puulla lämmitettävä grilli. Kyllähän se kuulostaa kieltämättä aika herkulliselta verrattuna ”sähkögrillillä paistettuun”, vähän niin kuin puusauna kuulostaa enemmän juhannukselta ja mökiltä kuin sähkösauna.
Härkämäisestä nimestään huolimatta paikasta löytyy myös vaihtoehtoja kasvissyöjälle, muun muassa kasvishampurilaisia.
Itse tilasin tällä kertaa kanaa ja yllätyin suuresti, kun kanapihvini tuli hot dog -sämpylöiden sisällä. Yllätyshodari! Kummallinen paikka tämä Edinburgh, jossa asiakas ei aina tiedä tilaavansa hampurilaista tai hot dogia… Myöskin hot dog on ruoka, johon mielestäni täytyy voida valmistautua henkisesti. Siksi makuelämykseni OX184:ssä jäi keskitasolle.
Ravintola on ison hallin sisällä, seinät on vuorattu punatiilellä. Paikka on kovin amerikkalaishenkinen. Avarassa tilassa ei tule kylmä, kun oranssit lämpölamput hohkaavat vieressä. OX184 on saman omistajan kuin Holyrood 9a -ravintola (osoite on nimessä), joka on aivan kulman takana St Mary’s Streetiltä. Holyrood oli täynnä, joten meidät ohjattiin OXiin. Kenties Holyrood on kahdesta paikasta se parempi.
Circus Cafe – mutkaton vaihtoehto
Lähtöaamuna suuntasimme aamupalalle aivan majoituspaikkamme viereen Circus Cafeen (8 St Mary’s Street). Paikka oli ihan viihtyisä, sisustukseltaan vähän hippihenkinen. Kahvilassa nähdään toisinaan myös live-esityksiä, mutta näin aamutuimaan siellä ei tietenkään sellaista ollut.
Tilasin Circus Breakfastin, johon kuului pannukakkuja hillolla, pekonia, paistettua kananmunaa, tomaattia ja sieniä. Kaikki oli ahdettu samalle lautaselle. Annos oli juuri niin tuhti kuin miltä se kuulostaa.
Edinburgh Larderin aamupalaan verrattuna rahalleen sai enemmän vatsantäytettä, mutta makuelämyksenä Larder veti pidemmän korren. Circuksessa ei ollut samanlaisia ongelmia palvelun kanssa kuin Larderissa.
Piditkö lukemastasi?
Seuraa FIFTYFIFTY-blogia Facebookissa | Instagramissa | Blogit.fi-palvelussa | Blogipolku.fi-palvelussa.
