Autolla Baltiaan ja muita kesäsuunnitelmia

Artikkelikuva Riiasta: Nenyaki/Flickr

Olen tulevasta kesästä monestakin syystä äärimmäisen innoissani. Tässä syitäni innostukseen:

1. Minulla on kuukauden palkallinen kesäloma ensimmäistä kertaa elämässäni.
2. Löysimme ihanan juhannusmökin Vaajakoskelta vasta eilen Airbnb:stä. Yleensä juhannusmökin saaminen edes suurinpiirtein järkevään hintaan on silkka mahdottomuus näihin aikoihin.
3. Yksi pitkäaikainen bucket list -haaveeni toteutuu: lähdemme poikaystäväni kanssa autoreissulle Baltiaan heinäkuussa yhdeksäksi päiväksi.
4. Palaan yli kymmenen vuoden tauon jälkeen lapsuuteni suosikkilomakohteeseen Suomessa: Katinkultaan!
5. Katinkulta-viikon aikana teemme luontomatkoja Hiidenportin kansallispuistoon ja karhusafarille.

Erityisesti numero kolme valtaa nyt ajatuksiani näinä toukokuun päivinä. Käytin muutaman päivän Autoliiton Autolla Baltiassa -kirjan (vanha painos, täytyy lainata uudempikin) tutkimiseen. Varmoja olin ainoastaan siitä, että Riika ja Vilna ovat reitillämme, Tallinna tällä kertaa ei.

Autoliiton kirjassa on kuusi reittiehdotusta: Baltian pääkaupungit käsittävä reitti, Baltian itäreunan reitti, lounaisrannikon eli Latvian ja Liettuan rantareitti, kakkoskaupunkien reitti, Niemenjoen laakson reitti sekä Suomenlahden rannikkoreitti.

Alkuun ajattelin yhdistää pääkaupunkeja pitkin kulkevaan reittiin Baltian itäpuolta, koska se näytti yksinkertaisimmalta kartan perusteella. Kuitenkin eniten minua kiinnosti lounaisrannikon Kuurin kynnäs ja sen uskomattoman hienolta näyttävät dyynit.

Muutaman päivän mallailun ja pohdiskelun jälkeen päädyin seuraavaan reittiin: Helsinki-Tartto, Tartto-Riika, Riika-Vilna, Vilna-Nida (Kuurin kynnäs), Nida-Jurmala, Jurmala-Pärnu, Pärnu-Helsinki. Meidän reittimme on siis yhdistelmä pääkaupunki- kakkoskaupunki- ja lounaisrannikkoreittiä.

Lauantaiaamuna tein hurmoksellisessa tilassa hotellivaraukset kaikkiin kohteisiin, sillä näihin aikoihin varsinkin Kuurin kynnäälle varataan todella sukkelaan kaikki majoitukset. Kaikista varauksista tosin kaikki Nidaa lukuunottamatta ovat peruutettavissa, joten ajattelin tutkia vielä myöhemmin muita majoitusvaihtoehtoja, myös esimerkiksi Airbnb:stä.

Hotellimajoituksen puolesta puhuu kuitenkin yksi asia: turvallisuus. Ja nyt puhun auton turvallisuudesta. Ainakin ulkoministeriön ja Autoliiton mukaan Baltiassa tehdään edelleen paljon autovarkauksia. Siksi esimerkiksi Autoliitto suosittaa kirjassaan parkkeeraamaan auton aina valvotulle pysäköintialueelle. Jurmalassa on kuitenkin kuulemma murtauduttu autoihin, vaikka ne olisivat olleet valvotulla parkkipaikalla.

Tulee vähän ristiriitainen olo, kun lukee noita suosituksia. Toki olen kuullut ennenkin, että autoihin on siellä murtauduttu, mutta samaan aikaan ihmettelen, mitä edes tarkoittaa, että autovarkaudet Baltiassa ovat ”yleisiä”? Onko todennäköisempää, että autoon murtaudutaan kuin että siihen ei murtauduta? En tahdo oikein uskoa, mutta sellainen olo tulee, kun lukee noita varoituksia. Toisaalta samaan tuntuu, että tässä taas kauhistellaan lintukodosta käsin, kuinka barbaarista on meininki entisissä neuvostotasavalloissa.

Toivoisinkin vinkkejä aiheeseen liittyen. Missä kannattaisi käydä? Kannattaisiko esimerkiksi Vilnassa olla vain yksi yö kahden sijaan, mennä Kaunasiin? Entä pitäisikö Pärnun sijaan vierailla Haapsalussa? Entä auton turvallisuus?

Kiitän jo etukäteen kaikista vinkeistä!

Piditkö lukemastasi?

Seuraa FIFTYFIFTY-blogia Facebookissa | Instagramissa | Blogit.fi-palvelussa | Blogipolku.fi-palvelussa.