#MinunKaupunkini – Utrecht

Kun Muuttolintu-blogin Anna haastoi minut kirjoittamaan omasta kaupungistani, ajattelin ensin Helsinkiä. Mutta sitten tajusin, että tässä olisi sopiva sauma aloittaa neljän vuoden takaiset vaihtariläpinät esittelemällä silloinen kotikaupunkini Utrecht.

Hollannin neljänneksi suurin kaupunki sijaitsee vain puolen tunnin junamatkan päässä Amsterdamista. Luuletteko, että Amsterdamissa vierailevat turistit käyttävät tämän lyhyen välimatkan hyväkseen ja hurauttavat Utrechtiin? Nope.

Utrechtia onkin luonnehdittu jopa Euroopan mittakaavalla aliarvostetuksi kaupungiksi. Täällä se seisoo ykkösenä samassa listassa Suomen Turun kanssa.

Kehotankin kaikkia Hollannin-matkaajia unohtamaan kalliin ja ruuhkaisen Amsterdamin ja uskaltautumaan etelämmäksi Utrechtiin. Nyt kerron, miksi.

Utrecht on kuin Amsterdam pienoiskoossa, mutta hollantilaisempi

Amsterdamin viehätysvoimaan kuuluvat tietenkin kauniit kanaalit, kukkatorit, kapoiset talot, pyörät sekä tietysti sallitut paheet coffeeshopeista punaisten lyhtyjen alueeseen. Utrechtista löytyvät nämä kaikki samat asiat pienemmässä mittakaavassa.

Toisaalta Utrechtilla on myös etulyöntiasema kanaalien osalta tietyssä mielessä: täällä ravintolatkin ovat levittäytyneet vesitasoon. Utrechtin kanaaliverkosto ulottuu laajalle, mutta tärkein osoite on keskustan kanaalialue Oudegracht, jolta löytyy kaikkea baareista kauppoihin ja ravintoloihin.

Parasta Amsterdamiin verrattuna on kuitenkin turistien vähyys.

Jos haluat siis tutustua hollantilaisen keskivertokaupungin arkeen, mene Utrechtiin. Suomen kaupungeista Utrechia voisi verrata Turkuun. Molemmat ovat eloisia ja nuorekkaita opiskelijakaupunkeja, jotka on helppo ottaa haltuun. Ja ilmeisesti yhtä aliarvostettuja?

Komea Domtoren on kaupungin symboli

Sen kaikki Utrechtin-kävijät ensimmäisenä huomaavat, Domin. Komea goottinen ilmestys törröttää kaikista korkeimpana matalan kaupungin siluetista. Ensin sitä ei voi olla tuijottamatta, milloin ikinä sitä lähestyykään, silmä etsiytyy torniin.

Jos Utrechtissa eksyy, voi aina suunnistaa Domin luo. Domista tulee turvallinen, kuin ystävä. Meillä ei ollut kimppakämpässämme keittössä kelloa. Sen sijaan keittiömme kattoikkunasta saatoimme nähdä Domin kellon. Kutsuimmekin Domia usein keittiökelloksemme.

Dom on myös tunnelmanluoja. Kun tornin kellot lyövät kumeasti ja pyöräilet sitä vastapäätä sijaitsevaa katedraalia kohti, voit todella tuntea olevasi Keski-Euroopassa.

Domiin voi tietenkin kiivetä. Itse en ole kuitenkaan käynyt tornissa tähänkään päivään mennessä. Onpahan taas yksi syy palata rakkaaseen Utrechtiin.

Utrecht on pyöräilykaupunki

Ei ole ehkä yllätys, että pyöräilijöiden luvatussa maassa sijaitseva Utrecht on pyöräilijöiden taivas. Täälläkin pyöräilijä on kuningas. Utrechtissa opin pyöräilyetiketin, jota olen noudattanut Suomessakin – näytän aina kädellä, minne olen kääntymässä. Toivoisin, että helsinkiläiset kanssapyöräilijät pakotettaisiin pyöräretriittiin Hollantiin. Voisivat oppia jotain…

Pyöränomistajan tärkein asia itse pyörän lisäksi on hervottoman painava ketjulukko, jolla menopelit kiinnitetään kaiteisiin kiinni. Varsinkin kanaalialueilla pyörät ovat vaarassa lentää uiskentelemaan, ellei niitä lukita tarpeeksi jämerästi. Toisinaan oman kaidepaikan löytäminen kanaalien varrella on uuvuttava suoritus. Puhumattakaan rautatieaseman pyöräröykkiöistä.

Utrecht on riehakas

Opiskelijakaupungissa riittää rientoja niin paljon, että itse lähdin koko viiden kuukauden aikana vain muutaman kerran etsimään menoa Amsterdamista.

Vaihtarille Utrecht on täydellinen paikka. Oman kommuunini keittiö toimi iltojen aloituspaikkana monet legendaariset kerrat. Vietin vaihtariaikana ensimmäistä ja toistaiseksi ainoata kertaa elämässäni St. Patrick’s Dayta. Irlantilainen kämppäkaverini opetti koko konkkaronkkaa tanssimaan tilanteeseen sopivasti. Keittiön lattia ei koskaan toipunut Patrikin päivän tamppauksesta.

Ei tarvitse kuitenkaan olla vaihtari löytääkseen menoa Utrechtista. Paikkoja löytyy niin salsan- teknon- kuin jazzinnälkäisille.

Ehdoton suosikkipaikkani on Oudegrachtin kanaalilla sijaitseva ’t Oude Pothuys. Se on tunnelmallinen kellaribaariravintola, jossa kuulee livemusiikkia joka päivä ilmaiseksi. Siellä vietin itkuntäyteisen viimeisen iltani vaihdon päätteeksi.

Yksi suosituimmista pubeista on Kafé België, joka sijaitsee niin ikään Oudegrachtilla. Paikka on yleensä tupaten täynnä varsinkin viikonloppuisin, eikä se ole mikään ihme, kun vilkaisee paikan pitkää olutlistaa.

Mikäli olet ollut Erasmus-vaihdossa Utrechtissa tai menossa sinne, tiedät Poeman, paikallisen legendan vaihtarien keskuudessa. Siellä järjestetään opiskelijabileitä joka tiistai. Se oli suosikkipaikkani neljä vuotta sitten railakkaana vaihtariaikana, mutta viime vuonna puolityhjässä baarissa notkuminen ei valitettavasti tuntunut enää samalta. Olemme näemmä kasvaneet erilleen.

Poema on yksi likaisimmista baareista, mitä tiedän. Toisaalta mitä voi olettaakaan, kun joka viikko sadat vaihtarit saavat sieltä kaljaa hävyttömän halpaan hintaan.

Utrechtista saa maailman parhaita bageleita ja muutenkin hyvää ruokaa

Kaksi sanaa: Bagels & Beans. Sen avokadoruohosipulituorejuustobagelit ovat yksi parhaista asioista ikinä. Kaikki bagelit Bagels & Beansin jälkeen maistuvat mitättömältä. Odotan edelleen hollantilaisketjun valloittavan Suomen.

Bageleiden lisäksi Utrechtista löytyy maanmainioita tapaspaikkoja. On espanjalainen tapaspaikka Tapasbar El Mundo, arabialainen tapasravintola Badhu, jonka sisarravintola LE:EN tarjoaa aasialaisia tapaksia. Badhu ja LE:EN sijaitsevat pienen matkan päässä Utrechtin keskustasta, mutta ovat ehdottomasti vierailun arvoisia.

Yksi hauskimmista paikoista syödä ja juoda on entisessä kirkossa toimiva Cafe Olivier. Paikan toastit ovat ihanan täyttäviä ja tunnelma aina katossa.

Astetta tyyrimmistä ravintoloista suosittelen tunnelmallista De Eetkaameria sekä japanilaista ravintola Motoa.

Minun Utrechtiini kuului kuitenkin paljon kotona syömistä. Olin onnekas, sillä kansainvälisessä ystäväjoukossa söimme suuria päivällisiä varmaan melkein yhtä usein kuin juhlimme. Bulgarialainen kämppikseni teki ihanaa bulgarialaista salaattia, pääsiäisiä vietimme kaksin kappalein ja kahdella eri menulla.

Luonto on aina lähellä

Utrecht on vehreä kaupunki. Kevät tulee jo maaliskuun alussa, erityisen kaunista on huhtikuussa.

Ja vain pienen pyöräilymatkan päässä keskustasta ovat oikeat maalaismaisemat lampaineen ja pikku poneineen.

Nämä lampaat asustivat yliopistokampuksella. Ei ollut ollenkaan huono tämä järjestely!

Nämäkin asiat kuuluvat minulle rakkaaseen Utrechtiin

Tahdon vielä loppuun listata asioita, jotka eivät kuulu varmasti jokaisen Utrechtin-kävijän kokemukseen, mutta jotka kuuluvat kiinteästi omiin muistoihini kaupungissa vietetystä ajasta.

Toukokuun helteet ja kotimme katolle salaa pystytetty köyhän miehen uima-allas. Sitä piti täyttää ämpäri kerrallaan. Saimme kylpeä katolla viikon ennen kuin paljastuimme.

Makkaraa kosmetiikkaosastolla, tietenkin. Hemassa tietenkin.

Kauhea, asumiskelvoton entinen vanhainkoti, josta meinasi tulla kotini koko vaihtariajaksi. Kun sain huoneen toisesta opiskelija-asuntolasta, saatoin jollain kierolla tavalla arvostaa tätä kammotusta, jossa ei tehnyt mieli kokata tahi käydä vessassa. Legendaarisia bileitä, niitähän Beneluxarissa tietenkin oli.

Hassu talo, jonka päällä on lentävä lautanen.

Viihtyisät ja laajat terassit.

Kanaalit polkuveneestä käsin.

Queen’s night ja Queen’s day, jolloin joka nurkan takana on eri bileet. Vappu potenssiin kymmenen.

Viimeinen aamu Utrechtissa, viimeinen katse keittiökelloon.

Tämä kirjoitus on osa Muuttolintu-blogin #MinunKaupunkini-haastetta. Ota osaa haasteeseen! Kaupunki voi olla kotikaupunkisi tai muu kaupunki, jonka tunnet omaksesi. Tyyli vapaa, aikarajaa ei ole, ja kuka tahansa voi osallistua!  Voit haastaa tai olla haastamatta muita, mutta muista linkata Muuttolintu haasteen alkuperäksi.

Piditkö lukemastasi?

Seuraa FIFTYFIFTY-blogia Facebookissa | Instagramissa | Blogit.fi-palvelussa | Blogipolku.fi-palvelussa.