Ruovesi | syyskuu 2020
Helvetinjärven kansallispuistoa odotin kenties eniten minun ja poikani syyskuisella road tripillä Keski-Suomen kansallispuistoihin. Kävelimme siellä helpon 4 km pitkän Helvetistä itään -reitin, jonka kohokohta on Helvetinkolu. Komea rotko olikin koko reissumme upein paikka, joskin muuten reitti jätti hieman toivomisen varaa.
Helvetistä itään -reitti lähtee Kankimäen parkkipaikalta. Itselläni ei ollut tarkkaa osoitetta, minkä vuoksi harhailimme jonkin aikaa pikkuteillä keskellä metsää. Vasta nähdessäni strutseista ja villisioista varoittelevat kyltit, tiesin ajavani oikeaan suuntaan. Kankimäen parkkipaikan löytääkin helpoiten käyttämällä kiintopisteenä Ravintola Helvetinporttia (Helvetinkoluntie 775).
Syyskuussa ravintolan ei pitänyt olla auki arkena, mutta ilokseni vastassa oli paikan ystävällinen emäntä. Hän totesi, että kannatti maanantainakin pitää auki, kun ihmisiä oli liikkeellä. Mukavaa, että välillä käy näinkin päin. Paikan erikoisuutena ovat oman tilan strutsin- ja villisianpihvit. Se että näin syrjässä sijaitsevassa ravintolassa tarjotaan strutsia, on mielestäni helvetin outoa, mutta hyvällä tavalla.
Syötyäni Helvetinportin porkkanapiirakan lähdimme matkaan. Tie merkitylle reitille kulkee hauskasta portista, joka toivottaa retkeilijän tervetulleeksi Helvettiin. Helvetinjärvellä otetaan kyllä kaikki ilo irti nimestä – ravintolankin sivuilla lukee, että sinne on helvetin vaikea löytää. No kieltämättä vähän kyllä oli.
Matkamme alkoi niin aurinkoisessa säässä, että uskaltauduin itse kulkemaan peräti t-paitasillani. Ensimmäiset kilometrit ovat todella helppokulkuista maastoa. Metsään on tehty leveä patikkapolku, ja korkeuseroja on vain jonkin verran.
Edellisenä päivänä olin rakastunut Pyhä-Häkin luonnontilaiseen korpimetsään, jonka rinnalla Helvetinjärven mäntymetsikkö tuntui varsin geneeriseltä. Tietysti nautin auringosta ja luonnosta, mutta täältä puuttui se mystisyys ja ainutlaatuinen tunnelma, joka Pyhä-Häkissä vallitsi.
Myönnän jopa hieman tylsistyneeni, kun jatkoin pitkin tätä hyväkuntoista polkua. Helppouden hyvänä puolena oli kuitenkin nopea eteneminen, joten ilahduttavan pian olimme saavuttaneet reitin puolivälissä sijaitsevan Helvetinkolun.
Dramaattisimmat ja jylhimmät maisemat näkyvät yläimoista, mutta me lähdimme ensin laskeutumaan pitkiä puuportaita pitkin alas Ison Helvetinjärven rantaan. Puuportaat ovat reitin haastavin kohta, sillä ihan lyhyet ne eivät tosiaan ole.
Ranta oli kaunis ja sai hymyn huulille yksitoikkoisen metsätaipaleen jälkeen. Iso Helvetinjärvi on yksi kansallispuiston kapeista rotkojärvistä, jotka seuraavat toisiaan sievässä jonossa. Muita Helvetinjärven rotkojärviä ovat muun muassa Pitkä Helvetinjärvi ja Luomajärvi.
Söimme eväät tyhjällä makkaranpaistopisteellä tummien pilvien lipuessa yhä lähemmäs. Päivätupa oli koronan vuoksi suljettu, joten sinne emme pääsisi pitämään sadetta.
Säilyimme kuivina pahaenteisyydestä huolimatta, joten päätimme vielä käydä kurkkaamassa Helvetinkolua alhaalta katsottuna.
Helvetinjärven kansallispuisto tunnetaan sen kahdesta rotkolaaksosta, jotka ovat muodostuneet jopa 150-200 miljoonaa vuotta sitten maankuoren halkeamien ja siirrosten seurauksena. Pari metriä leveä ja 40 metriä korkea Helvetinkolu on rotkoista kuuluisin. Solaa pitkin voi jopa kiivetä ylös näköalapaikalle, mutta minä jätin sen tietysti väliin, koska selässä kulki maailman kallein lasti.
Siispä huhkimaan jälleen portaisiin!
Ylhäällä odottava rotko- ja järvimaisema teki valtavan vaikutuksen, eikä vähiten dramatiikkaa lisäävien tummien pilvien takia. Oli Helvetistä itään -reitti kuinka tavanomainen tahansa, pelkästään Helvetinkolun takia sille kannattaa lähteä. Maisema oli ehdottomasti koko reissumme jylhin ja upein.
Osa retkeilijöistä näytti syövän eväitä järven rannan sijaan täällä. Ehdottomasti itsekin olisin valinnut nämä kalliot, ellen olisi ollut vauvan kanssa liikkellä.
Helvetinkolulta matkaa Kankimäen parkkipaikalle on parisen kilometriä. Oli jatkettava kilpajuoksua sadepilvien kanssa.
Rotkolta reitti sukeltaa hetkeksi hauskan mutkittelevaa polkua ja pitkospuita pitkin metsään. Metsä oli hieman rehevämmän ja vähemmän parturoidun oloista kuin reitin alkupuoliskolla, mikä oli kiva juttu.
Hetken päästä reitti kaarsi suolle, mikä oli mukavaa vaihtelua mäntymetsän jälkeen. Kovin syvällisesti emme ehtineet nauttia maisemanvaihdoksesta, sillä jo kauan apeana roikkuva taivas aukeni vihdoin.
Muutaman kuvan räpsäisyn jälkeen kaivoin sateenvarjon repusta ja kuuntelimme pisaroiden ropinaa sontsan alla. Ja vain noin puolitoista tuntia aiemmin olin talsinut metsässä t-paidassa auringon paistaessa!
***
Ensimmäistä kertaa Helvetinjärvelle suuntavalle Helvetistä itään on mainio reittivalinta, koska kansallispuiston kuuluisuus sattuu sen varrelle. Itseäni kiinnostaisi seuraavalla kerralla Haukanhiedan hiekkaranta, joka sijaitsee kansallispuiston länsipuolella.
Samana päivänä voi olla haastavaa tutustua puiston molempiin puoliin, koska idästä Kankimäestä ajaa Haukanhiedan pysäköintipaikalle melkein tunnin.
Muuten, Lähtöportti-blogissa voit nähdä Helvetistä itään -reitin maisemat vielä syksyisemmissä väreissä.
Oletko käynyt Helvetinjärven kansallispuistossa?
Seuraa Tien päällä -matkablogia Facebookissa | Instagramissa | Blogit.fi-palvelussa | Blogipolku.fi-palvelussa.
Mulle jäi tästä kierroksesta hyvin samanlaiset fiilikset. Helvetinkolu ja tuo järvimaisema olivat oman retkeilyviikon paras yksittäinen nähtävyys, mutta muuten reitti ei ollut erityisen mieleenpainuva. Me ihastuttiin eniten Leivonmäen Mäyränkierrokseen ja Kirveslammen kierrokseen, ja sinne voisi vielä palata sun jutun perusteella myös Koskikaran kierrokselle. Kiitos linkkauksesta!
Joo Helvetinkolu on kyllä kerrassaan upea ilmestys muuten aika keskinkertaisella reitillä. Teidän Leivonmäen reitit näytti kyllä kerrassaan ihastuttavilta! Selkeästi siellä olisi kyllä muutakin nähtävää kuin Koskikaran kierros, jonka itse kävelin. Mutta joo, Koskikara on hieno! Ja eipä mitään, oli hauskaa, miten samoissa maisemissa ollaan retkeilty nyt syksyllä. 😀
Heinäkuussa kävin kolmannen kerran. Aina paikka paranee edellisen kerran jälkeen.
Helvetinnkolu on kyllä varmasti paikka, joka ei käymällä kulu!
No eipä ole tullut käytyä. Hienon näköinen paikka, mutta ehkäpä hieman tylsä tuo maisema sinne ja takaisin. Noh, ei se nyt aina yhtä maisemailotulitusta voi olla koko ajan 😀
Jep, Helvetinkolu on huikea, mutta kovin tasapaksu on reitti sen ympärillä. Ainakin erottuu edukseen tuo kohokohta! 😀
Hyvä nimi on ainakin valittu kansallispuistolle, jos ei muuta. Hauskaa, että siitä on osattu ottaa myös ilo irti 🙂 Nyt sain vihdoin tämän paikannettua kartallekin, joten täytyypä laittaa mieleen, jos ajelee tuolla suunnalla.
Nimi on kyllä hieno, se on totta! Ehdottomasti käymisen arvoinen paikka, jos Ruoveden suunnilla liikkuu. 🙂
Pyhä-Häkin metsä on kyllä paras! Jos saisi sen ja Helvetinkolun rotko- ja järviosuuden yhdistettyä :-). No mielikuvamatkalla voi!!
Pyhä-Häkki tosiaan on upea! Totta, olisi tosiaankin ylivetoyhdistelmä, jos Helvetinkolu sijaitsisi Pyhä-Häkin kaltaisessa metsässä. 😀
Tässä(kään) kansallispuistossa ei ole tullut käytyä, joskus on menty aika läheltä ohi, mutta silloin oli kiire jonnekin toisaalle niin ei ehtinyt pysähtyä patikoimaan. Varsin hienon näköinen paikka kyllä tuo Helvetinkolu!
Se on kyllä hieno! Helvetinjärvellä kannattaa kyllä pistäytyä jos niillä suunnilla on. Haukanhieta on ilmeisesti myös todella hieno.
Hauskaa et helvetin nimestä on otettu kaikki ilo irti, se on oikein! Käytiin täällä lähellä kotia tossa muutama viikko sitten paikassa, jonka nimi oli kylymä helevetti. Tuli vaan mieleen 😀 Kävin tuolla joskus lapsuudessa ja muistan sieltä vaan sen rotkon ja tuon näköalapaikan, nähtävästi ei oo ihmekään että se muu osuus on sitten unohtunut… 🙂
Kylymä helevetti kuulostaa kans kyllä mainiolta paikalta! 😀
Aika monessa blogissa – ja jopa tuttaviemme viesteissä – on tänä kesänä vilahdellut tämä Helvetinkolu. Itse on ole tuolla käynnyt, mutta selvästikin alue tarjoaa kivoja näkymiä, enemmänkin kuin vain raflaavat kyltit.
Jossain Karibiallakin on Hell-niminen paikka, joka sitten tietysti ottaa siitä kaiken irti ”I have been to Hell” -tyyppisillä matkamuistoilla 🙂
Jep, kansallispuistot on olleet varsin in nyt koronavuonna ja Helvetinjärvi varmasti myös siksi niin paljon esillä. 🙂 Maanpäällisiä helvettejä tosiaan löytyy varmasti paljon ympäri ämpäri. Muistaakseni Helsinkikin on joskus koittanut vähän leikitellä nimellään ainakin englanniksi Hellsinki…
Joo, ollaan käyty Helvetinjärven kansallispuistossa pariinkin otteeseen. Ei ehkä ihan omakaan suosikkimme, mutta hienoja maisemia tuokin kansallispuisto kuitenkin tarjosi. Yksi Helvetinjärven kansallispuiston ongelma on, että siellä on vain yksi lyhyt rengasreitti, jolloin se on usein harmittavan ruuhkainen (samoin kuin suosituin nähtävyys Helvetinkolu). Oma suosikkialueeni löytyy ilman muuta Helvetinkolun ja Haukanhiedan välistä, jossa löytyy upeaa vanhaa kuusimetsää, jollaista ei monessa muussa paikassa näy! https://www.matkallamissamilloinkin.com/helvetinjarven-kansallispuisto-helvetista-itaan-ja-hieman-muuallekin/
En tajunnutkaan, että Helvetistä itään on puiston ainoa rengasreitti! No, syyskuisen arkipäivänä siellä sai kuitenkin olla varsin rauhassa, eli en olisi arvannut sitä normaalisti niin ruuhkaiseksi. Kiitos vinkistä tuohon kuusimetsään, täytyy pistää korvan taakse!
Enpä ole Helvetinjärven kansallispuistossa vielä käynyt. Jostain syystä sijoitin sen kartalla pohjoisemmaksi, joten hetken aikaa ihmettelin miten te tuonne päädyitte 🙂 Hauskasti helvetti-sanaa on hyödynnetty ja suomalaisiin se tuntuu ainakin uppoavan. Kiva kuulla reitistä ja jos tuonne joskus matka käy, täytyy ottaa ”osoite” talteen. Mikään ei ole ärsyttävämpää kun harhailla keskellä-ei-mitään etsimässä luontopolun alkamispistettä. Nimim. ”kokemusta on”.
Joo Helvetti osui kivasti kyllä meidän reitille, toki sinne oli aika matka ajaa Äänekosken suunnalta, josta tultiin, mutta kyllä matka menetteli. Kiva jos säkin joskus pädyt tuonne, osoite tosiaankin talteen, jotta ei mene turhaan harhailuun aikaa… 😀 se on kyllä todella ärsyttävää.
Vaikka en juurikaan ole kansallispuistoja kiertänyt, niin täällä minäkin oon käynyt! Se on jääny mieleen että metsä oli vanhaa ja jotenkin salaperäisen oloista.
Oot kyllä rohkea ja vahva mimmi kun vauvan kanssa lähdit kansallispuistoja kiertämään!
Hauskaa, että säkin olet käynyt täällä! En tiedä ollaanko samoiltu eri paikoissa, koska mulle ei jäänyt Helvetinjärven metsistä sellaista salaperäistä fiilistä toisin kuin Pyhä-Häkissä. Mutta kiitos kovasti! Kannatti kyllä lähteä, kiva reissu oli vauvan kanssa! 🙂
Keski-Suomen retkeilyreitit ovat mulle ihan vieraita, enkä ole tästäkään kansallispuistosta kuullut mitään. Pitäisi varmaan korjata tämä asia. Nauratti, kun alussa kirjoitit kyltistä, että varokaa viliisikoja ja strutseja. Piti tarkistaa, että missäs sä oikein oletkaan 🙂
Joo ne villisiat ja strutsit on aikalailla viimeinen asia, joihin uskoo törmäävänsä jossain Ruoveden syövereissä Pirkanmaalla. 😀 Aika monelle Helvetinjärvi on tuttu edes nimenä, mutta hauskaa, että löytyy myös niitä, joille puisto on umpiuusi. 🙂