Haaveena Yosemite? Näillä vinkeillä reissusi rokkaa

Aloitin kolmen viikon häämatkamme purkamisen Yosemiten kansallispuistosta. Kerroin, missä kannattaa käydä, jos viettää päivää puiston henkeäsalpaavissa maisemissa.

Ennen Yosemiteen jalkautumista kannattaa kuitenkin tehdä jonkin verran taustatyötä ja suunnitelmia, jotta aikaa ei mene turhaan haahuiluun. Valmistautumatonta retkeilijää voi Yosemitessa odottaa otsatattia kasvattava kaaos: autoa ei aamupäivällä enää saakaan minnekään, majoituspaikat ovat kiven alla tai sikamaisen kalliita.

Tässä ovat minun vinkkini siihen, miten Yosemitessa vierailusta saa eniten irti. Tätä kansallispuistoa varten kannattaa nähdä vähän vaivaa.

1.Majoitu lähellä ja varaa paikka ajoissa

Toukokuusta syyskuuhun Yosemite kuhisee kävijöitä. Erityisesti kesän ja syksyn kuukaudet ovat majoitusten osalta kallista ja haluttua aikaa, joten suosittelen majoituksen varaamista heti, kun tietää, milloin kansallispuistossa vierailee.

Suurin osa nähtävyyksistä sijaitsee Yosemite Valleyssa, jossa majoittuminen on varsin tyyristä sesonkiaikaan. Hinnat putoavat ihan mukavasti, kun päättää yöpyä kansallispuiston ulkopuolella.

Hinnan lisäksi muualla yöpymisessä on toinen mukava puoli: rauhallisuus. Niin, sitähän voisi kuvitella, että nimenomaan kansallispuistossa yöpyessä on rauhallista, mutta uskallan väittää, että sen ulkopuolella on rauhallisempaa. Yosemitessa pörrää vierailijoita aamusta iltaan pienellä alueella, joten täydellistä hiljaisuutta voi olla vaikea saavuttaa.

Meidän asemapaikkamme oli reilun tuhannen asukkaan kylä Mariposa, josta on noin puolentoista tunnin matka Yosemite Valleyyn. Yhden kadun kylässä on yllättävän laaja valikoima ravintoloita, ja arkkitehtuurin puolesta tunnelma on vähän kuin villin lännen elokuvissa.

Erityisesti suosittelen meidän ihastuttavaa majapaikkaamme Yosemite Bed & Breakfastia. Sympaattisen eläkeläispariskunnan Clayn ja Joyn kotona on upeat näkymät vuoristoon. Näissä maisemissa kelpasi istua ja siemailla viiniä.

Korvia hivelevän hiljaisuuden rikkoo mitä ihanin ääni: kolibrien siipien pörinä. On vaikea uskoa, että pörrääjät ovat todella lintuja eivätkä amatsoniampiaisia.

Auringonlaskun aikaan pihapiiriin eksyy lisäksi toisenlaisia otuksia. Clay ja Joy syöttävät alueen peuroja, jotka tulevat ilmeisesti joka ilta ja aamu ruokailemaan pihalle. Ne tulevat muuten ihan hipihiljaa. Vaikka istuimme terassilla auringonlaskun aikaan ja tiesimme niiden saapuvan hetkenä minä hyvänsä, onnistuivat ne aina yllättämään meidät. Yhtäkkiä ne vain olivat siinä!

Ja kun tähän ympäristöön lisätään vielä Joyn kokkaamat pannukakut (salaisella reseptillä tietenkin!), ei majapaikka voisi olla täydellisempi.

2. Aikainen lintu parkkipaikan nappaa – lähde ajoissa matkaan

Ruuhkaisimmat ajat Yosemitessa ovat tietysti viikonloput, mutta arkenakaan ei pidä tuudittautua siihen, että puistossa olisi väljää. Yosemiteen kannattaa siis suunnata heti aamusta muutamasta itsestäänselvästä syystä: ennen puoltapäivää on huomattavasti helpompi löytää parkkipaikka, puistoon pääsyä ei tarvitse jonottaa juurikaan ja ehtii jopa nähdä jotain. Voi myös olla ihan järkevää lähteä puistosta ennen auringonlaskua (noin kuuden maissa illalla), jotta ei joudu ajamaan kiemurtelevilla vuoristoteillä pilkkopimeässä.

Me lähdimme matkaan seitsemältä aamulla. Mariposasta Yosemiteen vievän tien numero 140:n on sanottu olevan kaunein puistoon johtava tie. Näin aikaisin mutkikkailla teillä sai ajaa melkein yksin. 90 minuuttia ei tunnu missään, kun maisemat ovat suoraan Disneystä.

Kun saavuimme kansallispuiston portille hieman ennen yhdeksään, jonoa oli todella vähän. Meillä ei vielä siinä vaiheessa ollut America the Beautiful -passia, joten emme päässeet hurauttamaan suoraan sisään. Passi maksaa 80 dollaria per auto ja se oikeuttaa vierailuun kaikissa USA:n kansallispuistoissa vuoden ajan. Passin hommaaminen on siis kannattavaa, jos käy yli kolmessa kansallispuistossa – kertamaksu puistoihin on 30 dollaria per auto.

En tiedä, mikä on porttien jonotilanne viikonloppuisin, mutta esimerkiksi kansallisena lomapäivänä Labour Dayna (4. syyskuuta) Yosemiteen oli kuulemma kolmen tunnin jonot.

Aamuisin Yosemitessa voi olla sumuista. Se ei haittaa Yosemite Valleyssa, mutta vaikuttaa näkyvyyteen korkeilla näköalapaikoilla. Me hurautimme ikoniselle Tunnel View’n näköalapaikalle heti puistoon saavuttuamme, mutta sumun läpi ei nähnyt juuri mitään.

En sano, etteikö sumuisissa vuorissa olisi ollut mitään sykähdyttävää, mutta halusin kuitenkin ehdottomasti tulla vielä takaisin sumun hälvettyä.

3.  Pidä tankki täynnä – Yosemite Valleyssa ei ole bensaa

Yosemiteen ei pidä lähteä tyhjällä tankilla ja luottaa siihen, että löpö suihkuaa laaksossakin. 140-tieltä tullessa viimeinen tankkausmahdollisuus löytyy El Portalista 25 minuutin ajomatkan päästä Yosemite Valleysta, ja se on käsittääkseni laaksoa lähinnä oleva bensa-asema.

4. Parkkeeraa Shuttle Bus -verkoston varrelle ja hyppää bussiin

Oma auto on tietysti kätevin tapa tulla Yosemiteen, mutta auto kannattaa kuitenkin jättää päiväksi parkkiin – koska se joka perseensä nostaa se paikkansa menettää, ja sama logiikka pätee Yosemiten parkkipaikoilla. Onneksi Yosemite Valleyssa liikkuminen on suorastaan naurettavan helppoa, kiitos ilmaisen Shuttle Bus -järjestelmän. Tällaisia bussiverkostoja oli myös Zionissa ja Bryce Canyonissa.

Puiston sisällä linjoja on kaksi: vihreä ja violetti. Vuoden ympäri kulkeva vihreä linja eli Valley Shuttle pyörii nimensä mukaisesti Yosemite Valleyssa. Vihreän linjan busseja suhaa puistossa todella usein, joten ei tarvitse juosta itseään hengiltä ehtiäkseen pysäkille kurvaavaan bussiin – seuraava tulee tuota pikaa. Bussit kulkevat aamunkoitosta iltamyöhään.

Violetti linja on El Capitan Shuttle, joka vie laaksosta lounaaseen muun muassa El Capitan -vuoren juurelle. Näitä kulkee hieman harvemmin kuin vihreän linjan busseja ja ne kulkevat vain kesäisin.

Mikä tahansa parkkipaikka, joka on vihreän linjan varrella, on loistava. Me esimerkiksi jätimme auton Shuttle-pysäkille numero 11, vaikka kyltit ja kartat osoittivat vierasparkkipaikkojen olevan edempänä. Juuri siitä syystä suurin osa tunkee niihin, vaikka muuallakin bussireitin varrella voi hyvinkin olla tilaa.

Ihan kaikkia Yosemiten kolkkia Shuttle Bussit eivät kata. Sellaisia ovat esimerkiksi Tunnel View ja Glacier Point. Varsinkin Glacier Pointin kohdalla tämä seikka on hyvä muistaa. Sen etäisyys Yosemite Valleysta on vähän hämäävä, koska patikkareitti Glacier Pointista laaksoon on kymmenisen kilsaa, mutta autolla ajaessa matkaan tuhraantuu reilu tunti. Jos siis ajaa sinne asti, parkkeeraa auton ja patikoi Yosemite Valleyyn, täytyy jaksaa kävellä sama matka takaisin. Fiksuin tapa vierailla Glacier Pointilla on varata paikka maksulliselle bussikierrokselle – tällöin täytyy tietää tarkka päivämäärä ja kellonaika, jolloin Glacier Pointilla haluaa vierailla.

Glacier Pointin bussikierroksen voi varata meno-paluuna tai yhdensuuntaisena. Meillä oli lippu varattuna yhteen suuntaan ja tarkoituksena oli kävellä Glacier Pointilta Yosemite Valleyyn. Valitettavasti kierros peruuntui, koska Glacier Pointille johtava tie oli suljettu metsäpalojen vuoksi.

5. Vuodenajalla on väliä

Ilmanlaatu Yosemitessa on kesäisin ja syksyihin tavallista kehnompi toistuvista metsäpaloista johtuen – sen huomaa sieraimiin tunkeutuvasta savun hajusta ja udusta, joka pysyy ilmassa sumun hälvettyäkin. Ilma on siis koko ajan vähän hazy.

Vaaleassa vuoristossa vuolaina virtaavat vedet voivat jäädä Kalifornian loppukesässä ja syksyssä pelkäksi haavekuvaksi. Esimerkiksi Lower Yosemite Fall saattaa olla silloin kokonaan kuivunut. Nyt näin ei ollut, mutta virtaus alempana juoksevaan Merced-jokeen oli kyllä ehtynyt.

Myös ihastuttava Mirror Lake oli syyskuussa vain varjo siitä, mitä se on kylmempinä aikoina.

No miksi hemmetissä sinne sitten pitäisi mennä kesällä ja syksyllä, kun siellä on kuumaa, ruuhkaisaa ja kuivaa? Ei ehkä mistään muusta syystä kuin siitä, että silloin kaikki reitit ovat ainakin sään puolesta auki (ellei sitten tule metsäpalo, huoh).

Esimerkiksi Glacier Point on talvisin suljettu ja sille johtava tie Glacier Point Road avautuu vasta toukokuun lopulla tai kesäkuun alussa. Alkuun kävelyreitit voivat olla märkiä ja lumisia. Glacier Point Road sulkeutuu yleensä marraskuussa.

Myös osa Yosemite Valleyyn johtavista teistä on lumen takia suljettu toukokuun loppuun ja kesäkuun alkuun saakka. Tioga Pass eli tie numero 120 on sellainen.

6. Puistossa järjestetään ilmaisia kävelykierroksia, mutta varoituksen sananen

Yosemitessa sombailu omin neuvoin on erittäin helppoa, mutta halutessaan voi osallistua vaikkapa jollekin puiston tarjoamista ilmaisista kävelykierroksista. Niissä on eri teemat ja niitä vetävät park rangerit pyöreälierisissä hatuissaan.

Me innostuimme yhdestä kierroksesta, jonka otsake oli Wild for Bears. Ilmeisesti Disney-maisemat saivat meidät kuvittelemaan, että näin satumaisessa paikassa voisimme nähdä karhunkin! Kun saavuimme kävelykierroksen lähtöpaikalle, kertoi puistonvartija heti ensitöikseen, että karhun näkeminen kierroksen aikana on todella epätodennäköistä.

Totesimme olleemme vähän höpsöjä – karhun näkeminenhän todella on äärimmäisen harvinaista. Päätimme silti jäädä kierrokselle, koska pääsisimme ainakin kävelemään meille uudessa osassa puistoa.

Mutta HOHHOIJJAA. Kävelimme kaksisataa metriä niityn laitaan, jossa pysähdyimme puhuaksemme Yosemiten karhuista – 45 minuutiksi. Kävelykierros, jolla kävellään kaksi askelta, seistä törrötetään 45 minuuttia ja puhutaan asioista, jotka voisi googlettaa, ei ole minun käsitykseni mukavasta kävelykierroksesta.

Suomalaiseen tapaan emme kehdanneet osoittaa mieltä ja lähteä kesken ensimmäisen horinatuokion, vaan kun tuli aika siirtyä seuraavat kaksisataa metriä eteenpäin, jättäydyimme letkasta pois kuvaamaan maisemia, jonka jälkeen lähdimme päinvastaiseen suuntaan.

Näiden kuuden listaamani vinkin lisäksi kannattaa tietysti muistaa perusjutut aina vedestä eväisiin. Puistosta löytyy useita vesipisteitä eri reiteltä, ja ne on kaikki merkitty karttaan. Käymälöitäkin on paljon ja ne ovat vesivessoja. Evästä kannattaa ostaa puiston ulkopuolelta, jossa hinnat eivät ole karanneet kohtuuttomille raiteille.

Tärkein vinkki on kuitenkin yksinkertainen: mene.

Seuraa Tien päällä -matkablogia Facebookissa | Instagramissa | Blogit.fi-palvelussa | Blogipolku.fi-palvelussa.