Mekong-joki | joulukuu 2016
Pakettimatkat ja ryhmäreissut muiden Suomi-turistien kanssa. Tässä on yhdistelmä, joka kiljuttaa monia matkabloggaajia, olen huomannut.
On minullakin huonoja kokemuksia, varsinkin suomalaisille järjestetyistä retkistä. Kanarialla osallistuimme silloisen Finnmatkojen Gran Canarian saarikierrokselle, joka oli suurimmaksi osaksi sitä saamarin bussissa istumista. Tuntui äärettömän turhauttavalta ajaa läpi upean mantelipuulaakson pääsemättä ihailemaan sitä jalan. Ala-asteen opettajaani muistuttavan oppaan huomassa reissusta tuli osastoa Tässä meillä on jotain oikeasti upeaa ja kaunista, mutta mennäänpä nyt silti oikopäätä sinne matkamuistomyymälään.
Tuntuu, että meille suomalaisille koitetaan monesti silottaa ja latistaa asioita, jottemme joutuisi itsellemme liian outoihin tilanteisiin. Katsotaan asioita muovi-ikkunoiden läpi sen sijaan, että voisimme haistaa ja maistaa.
Vietnamiin lähdimme Aurinkomatkojen kautta, joten kävimme myös muutamalla heidän retkellään. Ne ovat tietenkin kalliimpia kuin paikallisten matkanjärjestäjien, mutta toisinaan tekee mieli maksaa vähän ekstraa helppoudesta.
Niinpä lähdimme Aurinkomatkojen Mekong-joen retkelle. Se maksoi aikuiselta 39 euroa.
Mielikuvissa vilisivät ruuhkaiset vesimarkkinat, mutta niitä emme yhden päivän retkellä nähneet. Mikäli sellainen meininki kiinnostaa, kannattaa etsiä kahden päivän Mekong Delta -retki. Niitä myydään varmaan jokaisessa Saigonin matkatoimistossa. Aurinkomatkojenkin kautta olisi ollut mahdolllista yöpyä yksi yö paikallisten luona, kenties silloin olisi päässyt jokimarkkinoille.
Mutta yhtä kaikki Mekongilla mekin olimme. Alkuun seilasimme venesatamasta noin parinkymmenen minuutin päähän olevalle saarelle. Matkalla näimme muun muassa kalakasvattamoita. Kelluvilla kasvattamoilla saattoi bongata myös koiria, joilla on siellä tärkeä tehtävä pitää rotat poissa.
Saarella pääsimme maistelemaan tuoreita hedelmiä ja juomaan maittavaa teetä, johon oli ripoteltu siitepölyä. Tarjolla oli muun muassa dragon fruitia, pomeloa sekä muutamia niin eksoottisia hedelmiä, etten muista niiden nimiä. Vietnamilaisilla on muuten tapana syödä hedelmänsä suolaseokseen dipattuna – en suosittele.
Hedelmät olivat maukkaita, mutta saari itsessään ei tarjonnut kovinkaan suuria wau-elämyksiä. Rauhallista siellä kuitenkin oli – ja söpö koiranpentu. Siitä tulee aina plussaa.
Saarella oli kuitenkin hedelmiäkin suurempi funktio. Sieltä pääsimme koko reissun makeimmalle osuudelle, jossa matkasimme kasvien reunustamalla ohuella joenuomalla. Täällä puuveneet saattoivat välillä vähän törmäilläkin toisiinsa. Vaikka veneet olivatkin täynnä turisteja, ei se syönyt kiehtovaa tunnelmaa ollenkaan.
Kapean joen seikkailun jälkeen läksimme odottamaan paattia, joka veisi meidät joen varrella toimivaan makeistehtaaseen.
Tai no, tehdas on ehkä hieman suureellinen käsite. Mutta yhtä kaikki pääsimme katsomaan herkullisten kookoskarkkien valmistusta ja maistelemaan niitä. Toffeemaiset karkit tekivät kauppansa.
Vuorossa oli vielä lounas, jolla saimme maistella herkullisia vietnamilaisia makuja aina kevätrullista hullunkuriseen dinosauruksen munaan. Se on tehty riisistä ja se on keskeltä ontto. Herkullista!
Lounaan jälkeen palasimme veneellä satamaan. Matkalla takaisin Saigoniin pysähdyimme vielä kurkistamaan Cao Dai -temppeliin.
Päivän retki Mekongille oli ihan mukava tapa tutustua jokisuistoon, mutta kokonaisuutena se tuntui jäävän vähän pintaraapaisuksi. Eipä siitä Aurinkomatkoja voi syyttää, rajattu aika antaa rajalliset mahdollisuudet. Todellista jokitunnelmaa voi aistia varmasti paremmin vähintään kahden yön retkellä. Kannattaa tiirailla esimerkiksi retkiä, jotka menevät My Tho’n.
Piditkö lukemastasi?
Seuraa FIFTYFIFTY-blogia Facebookissa | Instagramissa | Blogit.fi-palvelussa | Blogipolku.fi-palvelussa.
Oi tulipas mini-ikävä Vietnamiin tätä lueskellessa! Mua harmitti tuo omalla Mekongin retkellä, että saatiin myös vain pintaraapaisu paikkaan. Enpä tajunnut ees silloin, että oltais voitu yöpyä siellä. Silloin sais varmaan enemmän irti alueesta.
Mulle on tullut kyllä kans Vietnamin-ikävä, varsinkin kun tuijottelen kevyesti pääivettynyttä ihoa, joka varisee pois tässä kylmyydessä ja kuivuudessa. 😀 Joo mulle sanottiin Mui Nessa yhdessa turistibyroossa, että Mekongille kannattaisi aina lähteä vähintään kahden päivän retkelle, muuten ei ehditä mennä niihin todella upeisiin paikkoihin.
Mua harmitti että skippasin koko Mekongin Vietnamissa. Mulla oli alunperin suunnitelmissa kiertää etelä-Vietnamia ja palata sitten Saigoniin josta olisin tehnyt parin päivän jokiristeilyn aina Cambodiaan asti, mutta jumituin (joskin vapaaehtoisesti) Dalatiin niin pitkäksi aikaa etten ehtinyt lopulta tekemään edes päiväretkeä markkinoille. Tuli Mekongilla onneksi maleskeltua muissa maissa, mutta äää ne markkinat 😀 Ens kerralla sitten!
No Dalatiin oli kyllä varmasti hyvä jumiutua! 😀 Se oli tosi kivanoloinen paikka ja siellä oli muuten raikas ilma. Jep, jokimarkkinat jää kyllä itselläkin muihin hetkiin.
Mä olen edelleen ihan haltioissani noista jokikuvista <3
On muuten hauska, miten erilaisen kuvan Instagram ja tämän jutun otsikko antavat Mekong-reissusta ja tästä postauksesta 🙂
Voi kiitos! <3 Siellä sai kyllä upeita kuvia, juuri nimenomaan sillä pienellä viidakkopätkällä. Kääks, ainakaan tahalleen en ole ajatellut johtaa harhaan, mutta hyvä jos se ei tuntunut kyseenalaiselta. Tuo nimenomainen hetki, jonka Instassa jaoin oli musta tosi mahtava, ja jo pelkästään sen takia kannatti retkelle lähteä. Vaikka muille neuvoisin tekemään parin päivän pyörähdyksen, jotta pääsee todella siihen tunnelmaan. 🙂