Kos | toukokuu 2009
Vuonna 2009 kuusi keravalaista ylioppilaskirjoitusten näännyttämää nuorta naista kerääntyi Keravan kirjaston lukusaliin. Muutamat olivat keskenään jo oikein hyviä ystäviä, mutta mukana oli myös kaveruksia, jotka eivät vielä tunteneet toisiaan kovin syvällisesti. Tilanne oli meillä kaikilla kuitenkin sama: meidän piti palkita itsemme syksyn ja kevään kirjoitusuurastuksista.
Jonnekin lämpimään pitäisi päästä ja siellä pitäisi olla myös hyvät bailumahdollisuudet. Ehkä Bulgarian Sunny beach? Ei, se kuulosti meistä jotenkin liian irvokkaalta. En muista kuka keksi, että Kreikassa on pieni bailusaari nimeltä Kos.
Yhden ainoan kirjastotapaamisen aikana siis kuusi 18–19-vuotiasta nuorta naista onnistui sopimaan paitsi minne lähtisimme, milloin lähtisimme ja mihin hotelliin majoittuisimme! Se oli uskomaton saavutus, kun nykyään tuntuu olevan vaikea sovittaa yhteen jopa kolmen ihmisen kahveja.
Toukokuun puolivälissä lensimme siis Kosille ajatuksissamme aurinko ja juhliminen.
Aurinko. No, sitä olisi voinut olla kieltämättä vähän enemmän. Ensimmäisiä rantapäiviämme reunustivat pilvet. Hyvä puoli aikaisessa matkustussesongissa oli tietysti se, että rannat olivat varsin hiljaiset lähellä hotelliamme. Kyllä siellä lämmin oli, mutta aurinko helli hipiäämme kuitenkin kenties aavistuksen liian hellästi päätellen siitä, mitä meille kuudelle huudeltiin pitkin viikkoa:
”Finland, I’m sure!”
Kiitti! Kyllähän te sen tunteen tiedätte, menette minne vain, suomalaisen tunnistaa lakanamaisesta olemuksesta, kun taas kaikki ruskettuneet blondit ovat Ruotsista. Näin Kosillakin.
Hotellimme sijaitsi noin kahden kilometrin päässä Kosin keskusta-alueesta, joten se oli halpa ja hieman kämänen tietysti. Meidän huoneessamme hurisi ja nitisi jääkaappi, joka teki nukkumisesta välillä vähän haastavaa. Aina kun luulit vajoavasi tiedottomuuteen, jääkaappi ilmoitti taas olemassaolostaan.
Kos on aika nopeasti nähty pikku raunioineen ja moskeijoineen. Kannattaa siis astua kuunarin kannelle ja suunnata saarihyppelyretkelle.
Kosin keskustan tunnistaa pienistä kalastusveneistä ja suurista kuunareista (en tiedä, onko se oikea sana, mutta tahdon nyt käyttää sitä, koska se on niin hieno sana, kuunari!), jotka vievät saarihyppelyretkille. Siellä on myös se kuuluisa baarikatu, joka on päiväsaikaan tietysti kovin hiljainen, mutta ilta-aikaan täyttyy bailaavista turisteista.
Silloin 2009 moni muualta tullut nuori tuntui asuvan Kosilla. Heidän elämänsä pyöri joko baarikadun tai kuunarirannan ympärillä. Päiväsaikaan he jakelivat flaijereita kuunariretkille tai drinkkilippuja baareihin. Illalla he kulkivat baarista toiseen.
Toki Kosin keskusta on muutakin kuin turismia ja bailukatua, joka odottaa taas seuraavan yön sikailua. Siellä voi nähdä myös pieniä moskeijoita, pikkukirkkoja sekä vanhoja temppeliraunioita.
Vietettyämme alkuviikon hotellin läheisellä rauhallisella rannalla, aloimme ottaa aurinkoa Tiger Beachin oransseilla aurinkotuoleilla lähellä keskustaa. Miksi? Siksi että siellä sai drinkkejä ja mieletöntä imartelua halvalla. ”Oletko malli?” minulta kysyttiin. Joo, meillä Suomessa mallit ovat hädin tuskin 160 senttisiä, mutta kiitos! Ja yksi mojito, kiitos. Yksi näistä imartelijoista oli muuten Nikos Tasiopoulos, joka myöhemmin niitti mainetta Kreikan Idolsissa. Haha, kaikkea sitä.
Tiger Beachilla kävimme sitten koko loppuviikon etkoilemassa ennen siirtymistämme baarikadulle. Olimme siellä myös katsomassa sen vuoden Euroviisuja, kun Suomea edusti Waldo’s People. Silloinhan Suomella oli kova pöhinä päällä, muistatteko? Olimme päässeet finaaliin, meillä oli kovasti kaikkea hässäkkää, oli muuten jännää! Suomihan voisi voittaa!
Edes tähtisädetikut drinkeissämme eivät voineet sille mitään, että jäimme jumbosijoille sinä vuonna. Sen sijaan Norjalla oli syytä juhlaan, sillä voittaja oli ihana Alexander Rybak. Ei siitä voinut oikein katkerakaan olla.
Baarikadusta sen verran, että kyllä siellä viihtyi 18–19-vuotiaana. Mutta nyt luultavasti jättäisin sen väliin. Tai siis jättäisin.
Kos on aika nopeasti nähty pikku raunioineen ja moskeijoineen. Kannattaa siis astua kuunarin kannelle ja suunnata saarihyppelyretkelle. Nythän puhutaan kovasti Kreikan saarihyppelystä, jossa yövytään eri saarilla. Kosilta lähtiessä päiväretki saarille on ihan kelpo vaihtoehto.
Me kävimme kahdella saarella, enkä kuolemaksenikaan muista, minkä nimisiä ne olivat. Toinen oli viehättävän näköinen laivalta käsin, pieni kaupunki. Toinen oli varsin lande. Tutkailin vähän karttaa ja kuvia, ja heitän varovaisen arvauksen, että kävimme Kalymnoksella ja Telendoksella. Jos jollakulla on kuvieni valossa parempaa tietoa, saa kertoa!
Kuunariretkeen kuului myös ihana uimapysähdys turkoosissa meressä sekä vaivaannuttava yhteistanssihetki laivan kapteeni Super Marion kanssa. Silloin kolme meistä ryntäsi oitis mukaan, olin tietysti yksi heistä.
Toinen mainio tapa viettää kosilaista päivää on vuokrata pyörä ja pyöräillä Asklepionin raunioille. Siellä on paljon enemmän nähtävää kuin Kosin keskustan raunioissa, myös ympäröivä luonto on kaunista.
Kos ei välttämättä ole Kreikan hienoin kohde, mutta se oli tärkeä matka minulle. Meidän kuuden tytön välille syntyi uusia, lujia ystävyyssuhteita, joita ei ennen matkaa vielä ollut. Sieltä lähti itämään myös ajatus interrailista, jolle lähdimme kolmen Kos-tytön kanssa vain neljä kuukautta myöhemmin. Kos-huuma oli reiliä suunnitellessamme vielä niin päällä, että olimme uhraamassa yhtä viikkoa kolmesta vain päästäksemme sinne uudestaan. Onneksi järki voitti tässä asiassa. Kos oli maaginen tyttöjenreissu juuri silloin, eikä sitä kannattanut väkisin liimata muihin.
Ps. Kosillekin on tullut tuhansia pakolaisia viime vuonna, sen lomatunnelma ei siis välttämättä ole entisensä. Tilanne herättää varmasti paljon ristiriitaisia ajatuksia, kuten että voiko lomailuaan jatkaa tavallisesti, kun ympärillä on niin paljon kärsimystä. Tästä aiheesta on kirjoittanut muun muassa Ilta-Sanomat. Artikkelissa haastateltu Kati Hurme-Laakkonen summaa minusta loistavasti asian:
”Ei ole mitään oikeutusta sanoa, että lomani menisi pilalle tästä. Tämä on ennemminkin avannut silmiä siitä, missä mennään tällä hetkellä.” Toivoisin, että muutkin saarella lomailijat suhtautuisivat asiaan näin.
Kolme syytä mennä Kosille:
- Se on helposti haltuun otettava pienen kokonsa takia
- Sieltä pääsee mukaville saariretkille
- Se on päiväsaikaan rauhallinen ja illalla saa rellestää, jos haluaa
Kolme syytä olla menemättä Kosille:
- Keskusta on varsin pieni ja se on nähty päivässä
- Jos bilettäminen ei inspiroi yhtään, voi Kreikasta löytyä muita miellyttävämpiä saaria
- Kos ei ole toki mikään Santorini
Piditkö lukemastasi?
Seuraa FIFTYFIFTY-blogia Facebookissa | Instagramissa | Blogit.fi-palvelussa | Blogipolku.fi-palvelussa.
