Kotiuduimme eilen kahden viikon lämpölomalta Etelä-Vietnamista. Ajattelin nyt lyhyesti esitellä, mitä kaikkea noihin 14 vuorokauteen mahtui, ja mitä kaikkea blogissa on aiheesta luvassa lähiaikoina.
Saigoniin tutustuminen
Lomamme alkoi neljän päivän vierailulla Vietnamin suurimpaan kaupunkiin Saigoniin. Kymmenen miljoonan asukkaan metropoli on nykyään nimeltään Ho Chi Minh City, mutta itse käytän siitä edelleen vanhaa Saigon-nimeä, kuten suuri osa kaupunkilaisistakin.
En aio valehdella: jet lagin kourissa painiskelevalle matkailijalle Saigon ei ole helppo paikka. Autotiellä pörrää skoottereita ja autoja, mutta sekaan pitäisi mahtua. Kadunkulmissa syödään ruokaa, otetaan lepiä, juodaan kahvia muovituoleilla ja muuten vaan hengaillaan. Tunnelma on lievästi sanottuna kaoottinen.
Yleisilmeeltään Saigon on kovin vinksahtanut ja rouhea, mutta kauniimpi puoli löytyy Dong Khoi -kadulta, jonne mekin etsiydyimme heti ensimmäisenä päivänä.
Seuraavana päivänä tutustuimme muihin Saigonin nähtävyyksiin, kuten Jade-keisarin temppeliin sekä kommunistiseen Reunification Palaceen. Hyvin nukutun yön jälkeen kaupunki alkoi tuntui koko ajan kiinnostavammalta.
Uskaltauduimme myös syömään ruokatorilla, joka on kaltaiselleni herkkävatsalle aina pieni riski. Se kannatti kuitenkin ottaa, sillä ruokatorilla syöty pieni nuudeliannos oli reissun parhaimmistoa.
Uudenvuodenaattomme alkoi mukavasti kiinnostavalla retkellä Mekong-joelle.
Itse vuodenvaihde ei sitten mennytkään niin mukavissa merkeissä. Olin tuntenut jo alkuillasta huonoa oloa, joka vain voimistui mitä lähemmäksi puoltayötä mentiin. Vaihdoimme uudenvuoden suukot hotellimme uima-allasbileissä, minkä jälkeen lähdimme nukkumaan. Paitsi että oma yöni meni vessassa ravatessa, koska sain elämäni pahimman ruokamyrkytyksen. Ainakin silloin luulin sen olevan ruokamyrkytys, mutta nyt myöhemmin olen alkanut epäillä, että kyseessä saattoi olla kuitenkin vain ihan tavallinen oksennustauti.
Rantaelämää Mui Nessa
Sairastumiseni takia makasi viimeisen Saigonin-päivän hotellin sängyssä erittäin heikossa hapessa. Seuraavana päivänä siirryimme loman odotettuun rantaosuuteen pieneen Mui Nen -kalastajakylään.
Saigonia rauhallisemmassa ympäristössä ryytyneen oli mukava levätä ja saada taas matkailo takaisin, jota en oksennusmaratonini aikana uskonut enää takaisin saavani.
Mui Nessa on suhteellisen vähän tekemistä rantalöhöilyn lisäksi, mutta muutamia retkiä lähialueille kuitenkin tein.
Toinen retkistä oli Mui Nen dyyneille. Halpaa ja ihan hauskaa retkeä verotti kuitenkin ärsyttävän pilvinen sää.
Aivan huikea oli seuraavan (erittäin aurinkoisen) päivän retki Tacu-vuorelle, jossa lepää koko Aasian suurin makaava Buddha-patsas. Näkymät vuorelta ovat huikaisevat.
Lähiretkien lisäksi teimme yhden selkeästi tyyriimmän retken Dalat-nimiseen kaupunkiin. Vietnamin eteläisillä ylängöillä sijaitsevassa kaupungissa on ihanan raikas vuoristoilma, eivätkä ajomatkan upeat maisemat jätä sykähdyttämättä.
Meillä oli niin monta rehellisen laiskaa rantalöhöpäivää, että karkasimme vielä yhdeksi illaksi takaisin Saigoniin. Viimeisen illan kunniaksi muun muassa joimme drinkit yhdessä Saigonin useista kattobaareista.
Tässä oli tiivistetysti kahden viikon lomamme Vietnamissa. Tulevina viikkoina tulen käymään yksityiskohtaisemmin läpi Saigonia ja sen must-juttuja. Samaan tapaan kerron Mui Nesta ja Dalatista. Kirjoittelen myös Vietnamin hintatasosta, joka ei päätä huimaa.
Nykyään FIFTYFIFTY on muuten myös Facebookissa, joten jos haluat pysyä perillä Vietnamin postauksista ja muista turinoistani, käyhän tykkäämässä sivustani. Voit seurata blogia myös Instagramissa.
Kiitos ja hyvää uutta vuotta, tai Chuc Mung Nam Moi, kuten Vietnamissa sanotaan.
Tuo melontakuva on MIELETÖN! Vau!
Tarkempia reissukertomuksia (ja mielellään budjettikatsausta) odotellessa 🙂
Kiitos! 🙂 Joo kirjoittelen näitä mahdollisimman tiheään tahtiin!