Tacu-vuori | tammikuu 2017
Mui Nen -kalastajakylästä tehtäviä päiväretkiä ei hiekkadyynien lisäksi ole kovin monta. Retkikohteita on toki paljon, mutta etäisyydet ovat sen verran suuret, että monet retket kestävät yön yli.
Alle tunnin päässä Mui Nesta sijaitsee kuitenkin Tacu-vuori, joka on ihan ehdoton retkikohde. Vuori on kuuluisa siellä makaavasta Buddha-patsaasta, joka on koko Aasian suurin makaava Buddha.
Chillaavaa patsasta upeampaa ovat kuitenkin Tacu-vuoren maisemat alas laaksoon.
Minulle sattui tämän retken kanssa parempi tuuri kuin pilvisellä dyyniretkellä: ilma oli mitä kirkkain ja aurinkoisin.
Tällekin retkelle lähdin Aurinkomatkojen kautta. Se oli puolipäiväretki, johon ei kuulunut siis lounasta. Hintaa retkelle tuli 32 euroa. Iltapäivisin vuorella on kuulemma vähemmän turisteja, kertoi paikallisoppaamme.
Noin tunnin ajomatkan jälkeen saavutimme Tacun. Me nousimme vuorelle mukavasti kaapelihissillä, josta käsin voi yrittää bongata puissa kiipeileviä apinoita. Vuorelle voi ilmeisesti myös kävellä, mutta nousua on ainakin Wikipedian mukaan yli kaksi kilometriä. Helteellä se on kyllä ihan hullun hommaa.
Vuoren päällä jalan taitettavat matkat ovat todella lyhyitä, portaitakaan ei ole kauheasti. Eli toisin kuin Tiger Cavella Krabilla, Taculla pärjää vähän huonokuntoisempikin.
Hisseiltä vähän matkan päässä törmää punakattoiseen harmaaseen rakennelmaan – en ole ihan varma, miksi sitä kutsutaan. Sen läheisyydessä ovat ensimmäiset portaat, jotka johtavat ylemmäs kohti Buddha-patsasta. Moni kävelee niistä ylös ja samaa reittiä alas, mutta vuorella voi tehdä myös ns. ympyränmallisen kävelyn. Jos ensimmmäisiltä portailta jatkaa vähän matkaa eteenpäin, törmää kuvan vihreäkattoiseen porttiin.
Sen läpi käveltyä löytyvät toiset rappuset, joita pitkin me aloimme nousta ylemmäs. Rappusten juurilla on vietnamilaisen Buddhan patsas. Tajusin, etten ollut koskaan ennen nähnyt tätä huppupäistä Buddhaa. Ja muuten – meidän retkiryhmän lisäksi vuorella ei tosiaan ollut kuin kourallinen turisteja. Aikamoista luksusta.
Portaiden yläpäässä on pieni pagoda, jota en oikein ehtinyt ihailla. Jokin muu vei huomioni ihan täysin.
Maisemat olivat suorastaan mykistävät. Mietin vuorelle nousun aikana skeptisenä, etteivät maisemat Taculta voisi olla ollenkaan niin upeat kuin Tiger Cavella, mutta olivat ne. Aivan uskomattoman kauniit.
Buddha-patsaalle nousun aikana maisemat tosiaan varastivat ainakin minun huomioni. Olin aina muiden retkeilijöiden häntäpäässä, kun koko ajan täytyi ottaa uusi kuva. Tämä oli niitä paikkoja ainakin Dubrovnikin ja Tiger Caven lisäksi, jossa mikään määrä kuvia ei ollut riittävä vaan paikka tuntui näyttävän aina vähän erilaiselta joka askeleella.
Lopulta valkoisena viidakon keskellä hohtava 45-metrinen patsas tuli näkyviin. Valitettavasti siitä ei saa mitään järkevää kuvaa, jossa se olisi aivan kokonaan – sen verran massiivisesta patsaasta on kyse. Buddhasta pidetään hyvää huolta, sen huomaa puhtaan valkoisesta pinnasta, jonka ei ole annettu haalistua. Aikoinaan patsasta rakennettiin vapaaehtoisvoimin.
Buddhalta alkoi laskeutuminen kohti hissejä. Matkalla oli tarjolla jälleen ihastuttavia maisemia sekä temppeleitä.
Ja bongasimmepa muutaman apinankin vilaukselta. Me, jotka matelimme muista jäljessä, koska emme olisi hennoneet vielä jättää Tacua.
Mitkä maisemat ovat sykähdyttäneet sinua?
Piditkö lukemastasi?
Seuraa FIFTYFIFTY-blogia Facebookissa | Instagramissa | Blogit.fi-palvelussa | Blogipolku.fi-palvelussa.
Upeat maisemat, jotka välittyy jopa yllättävänkin hyvin näistä kuvista! Varmasti on vielä sata kertaa mahtavamman näköinen livenä. 🙂 Kyllä se vaan niin on, että mitä korkeammalle jaksaa kivuta, niin sitä upeammat maisemat.
Kiitos! Tuntuu että monesti on vaikea tallettaa kameralle maisemien todellista upeutta, mutta kiva jos onnistuin. 🙂