Enemmän kuin kerran häämatkamme aikana tunsin mykistyväni amerikkalaisen luonnon mahtipontisuuden edessä. Se tapahtui, kun näin ensimmäisen kerran Yosemiten kansallispuiston vaaleat vuoret. Se tapahtui punaisena leiskuvan kanjonin ympäröimänä Zionissa. Sellaista tunnetta, jonka koin Grand Canyonilla, en ole kokenut missään muussa luontokohteessa. Kun kanjoni ensimmäisen kerran levittäytyi allani valtana, sydämeni alkoi lyödä tuhatta ja sataa, adrenaliini alkoi …
Siellä on vaan leveitä autoteitä ja matalia rakennuksia. Rikollisuutta. Kauheita ruuhkia! Ihmisiä, jotka eivät niele ruokaansa. Kaikki on feikkiä. Eikä siellä edes pärjää ilman autoa. Muun muassa tällaisia nihkeyksiä olen kuullut Los Angelesista vuosien varrella (saatoin ottaa hieman taiteellista vapautta sanatasolla, mutta asiasisältö on suurinpiirtein sama). Olen itse asiassa kuullut vähätteleviä kommentteja Los Angelesista niin paljon, …
Vielä kuukausi sitten en tiennyt, mitä tekisin syksyllä. Viime viikon perjantaina sain kuitenkin uutisia: aloitan uudessa työpaikassa ja ensimmäistä kertaa vakituisena työntekijänä. Tai korjaan, olin minä vakituisena työntekijänä Keravan McDonald’silla 17-vuotiaasta kaksikymppiseksi. Mutta nyt olen saanut ensimmäisen vakituisen toimittajan paikan. Kun on tottunut yli kuuden vuoden ajan olemaan pätkätyöntekijä, alkaa ajatella elämäänsä työsopimusten sykleissä. Minulla ne ovat …
Lyhyt ja ytimekäs vastaus otsikon kysymykseen on tietenkin EI. Tämä postausaihe on pyörinyt mielessäni viime keväästä saakka, kun tapasin bussissa erään tuttavani pitkästä aikaa. Vaihdoimme hänen kanssaan kuulumiset, ja hän kertoi eronneensa pitkäaikaisesta kumppanistaan. Eron jälkeen hän oli alkanut unelmoida ulkomaille muutosta. Ensimmäinen ajatukseni oli, että vasta eron jälkeenkö. Olen seurustellut melkein koko aikuisikäni, joten jos …
En ole kirjoittanut Oriveden opiston kirjoittajalinjan toiselta opintojaksolta vielä mitään. Koska joululoma alkaa jo kahden viikon päästä, ajattelin nyt summata vähän, miten päätös Orivedelle lähtemisestä on muuttanut elämääni. Kirjoitan paljon enemmän kuin ennen Olen kirjoittanut enemmän tai vähemmän siitä lähtien, kun pääsin toimittajakouluun 2010. Fiktion kirjoittamiseen käyttämäni aika on kasvanut Orivedellä tietenkin räjähdysmäisesti – niin …
Näin tässä on taas päässyt käymään: blogi on jäänyt hunningolle. Tässäkin suhteessa Oriveden opistossa opiskeleminen muistuttaa Hollanin-vaihtoani. Silloinkin minulla oli vankka ajatus raportoida kokemastani, mutta olin niin innokas kokemaan, että asioista kirjoittaminen tuntui vaivalloiselta. Sehän oli pois siltä kokemiselta. Muutama viikko sitten kirjoitin eläväni kuplassa. Tämä kupla on varsin voimakas, ja kaikki Oriveden opiston ulkopuolella tapahtuvat …
Tasan neljä viikkoa sitten muutin Helsingistä Orivedelle opiskelemaan luovaa kirjoittamista. Ensitunnelmistani kirjoitin saman viikon perjantaina. Jo kuukaudessa uusi vapaa elämäntyyli on täysin kaapannut minut valtaansa. Oppituntien jälkeen voin päättää, menenkö lenkille, kirjoitanko romaania tai muuta tehtävää, luenko Knausgårdia, menenkö kaljalle lähikuppilaan, katsonko elokuvaa ystävien kanssa vai lipitänkö kokonaisen viinipullon opiston puutarhassa. Kaikkia näitä tuli tehtyä esimerkiksi …
Runot ja esiintyminen. Siinä on yhdistelmä, joka on minulle varsin epämiellyttävän kuuloinen. Joten kun meidän kirjoittajalinjan piti tuottaa Oriveden taiteidenyöhön runoperformanssi, minun oli tietenkin ilmoittauduttava mukaan. Ensin ajattelin tietysti, että en todellakaan mene esiintymään mihinkään runoperformanssiin, koska en kirjoita runoja enkä pidä esiintymisestä. Vaikka minua voikin kuvailla sosiaaliseksi ja puheliaaksi, esiintyminen on jännittänyt minua aina. …
Tätä kirjoittaessani istun junassa matkalla takaisin Helsinkiin. Takana on viisi päivää uutta elämää luovan kirjoittamisen maailmassa Oriveden pienessä maalaiskunnassa. Tuntuu tärkeältä päästä prosessoimaan kaikkea uutta, mitä elämään on tullut näinä päivinä. Ensinäkin Orivesi – se ei ole mikään Helsinki tai Tampere, ei edes Kerava. Kun 9000 asukkaan kunnassa on kaksi pubia, joista vain toiseen tuntee olevansa …
Olen ollut tässä viimeiset kymmenen päivää varsin ärhäköiden bakteerien ja virusten temmellyskenttänä. On ollut järjettömän kivulias nielutulehdus, kuumetta, nuha, korvatulehdus ja silmätulehdus. Olen maannut sohvalla ja katsonut How I Met Your Motheria enemmän kuin oikeasti kestäisin. Sisällä sairastelu ja mökkihöperöityminen on saanut minut ajattelemaan matkustamistani. Matkustanko sittenkään paljon tahi riittävästi? Luettuani My Passport Pagesin Lauran …