Vilnan juutalaisen menneisyyden kintereillä

Vilna | heinäkuu 2016

Yritimme keksiä syitä, miksi innostuimme Vilnasta Riikaa enemmän. Yksi syy oli kaupungin avaruuden tunne, toinen sen ihana värikylläisyys. Huoliteltujen ja prameiden rakennusten lisäksi Vilnastakin löytyy rähjäisiä kadunkulmia, mutta siinä missä Riian vanhankaupungin ulkopuoliset korttelit olivat usein yleisväriltään ruskeita, löytyi Vilnasta enemmän vaaleanpunaista, vihreää ja muita iloisempia sävyjä.

Kolmantena on mainittava vielä tietty eksoottisuus, jonka kaupungin juutalainen menneisyys luo sille. 1900-luvun alussa Vilnan asukkaista melkein puolet olivat juutalaisia. Vilnaa kutsuttiinkin aikoinaan pohjoisen Jerusalemiksi.

Me majoituimme juutalaiskaupunginosassa Guoda Apartmentissa, josta sain kartan, johon oli merkitty kaupungin suuri ja pieni getto. Getot ympäröidiin aidoilla, ja sisään ja ulos pääsi vain yhdestä ovesta. Näille alueille Vilnan juutalaiset eristettiin natsivallan alla.

Päätin itse kävellä suuren geton katuja pitkin sateisena päivänä. Suureen gettoon teljettiin aikoinaan noin 29 000 juutalaista, joista lähes kaikki teloitettiin Paneriain metsässä, noin 12 kilometrin päässä Vilnan keskustasta. Siellä sijaitsee nykyään holokaustin muistomerkki sekä tapahtumista kertova museo. Olisin halunnut käydä sielläkin, jos aikaa olisi ollut enemmän.

Omatoimisesti Vilnan suuressa getossa

Olisin mielelläni mennyt teemalliselle juutalaiskierrokselle, joita järjestää todella kohtuulliseen kymmenen euron hintaan Vilnius with Locals, mutta kierroksia järjestettiin vain tiistaisin ja perjantaisin – itse olin liikkeellä keskiviikkona. Kalliimpia kierroksia järjestää ainakin Vilnius City Tour. (Vilnius with Localsilla on muuten muitakin kiinnostavan kuuloisia kympin kierroksia, muun muassa ”Vaihtoehtoinen Vilna”, jossa tervehditään esimerkiksi Tony Sopranoa. Maksullisten kierrosten lisäksi he järjestävät ilmaisia kävelykierroksia.)

Mitä sitten näin suuressa getossa? Pylimo gatven varrella sijaitsee Vilnan ainoa toimiva synagoga ja se olikin kaikista selkein juutalaisuuteen viittaava symboli.

Synagogaan pääsee sekä Vilnius with Localsin ja Vilnius Tourin juutalaiskierroksella, paitsi sapatin ja muiden juutalaisten juhlapäivien aikaan. Sisällä olisi ollut todella mielenkiintoista käydä, olen ollut elämäni aikana vain kerran synagogassa, ja se oli Helsingissä.

Muuten kävellessäni geton käsittämiä katuja pitkin (Lydos, Rūdninkų, Mėsinių, Ašmenos, Žemaitijos, Dysnos, Šiaulių, Ligoninės) näin lähinnä Vilnan rähjäisempää puolta. Mistään ulkoisesta seikasta en olisi osanut päätellä kulkevani entisessä getossa. Juuri tämän takia olisin halunnut opastetulle kierrokselle. Oppaat olisivat voineet kertoa, mihin asioihin alueella kannattaa kiinnittää huomiota.

Kävelykierrokseni päättyi juutalaisen Tsemakh Shabadin monumentille Dysnos gatvelle. Hän oli arvostettu tohtori, kansalaisaktiivi sekä hyväntekijä.

Miehen muistomerkiltä on lyhyt matka Rūdninkų gatve 18:aan. Siinä seisoi geton ainoa portti ja nyt sieltä löytyy kivilaatta, jolle on merkitty kadut, jotka kuuluivat suureen gettoon.

Aivan lähellä sijaitsevat myös pienen geton kadut. Pieneen gettoon (Vokiečių gatve sekä länteen Didžioji gatvelta Dominikonų gatvelle) oli eristetty noin 12 000 juutalaista, kunnes natsit tuhosivat sen vuonna 1941. Tämän jälkeen perustettiin iso getto, joka tuhottiin 23. syyskuuta vuonna 1943. Päivä on julistettu Liettuan juutalaisten kansanmurhan päiväksi.

Užupiksen vanha juutalainen hautausmaa

Užupis on Vilnan kaupunginosa, jonka nimeen törmää väistämättä kaupungissa vieraillessaan. Vanhasta kaupungista katsottuna Vilnia-joen toisella puolella sijaitseva taiteilijakaupunginosa ansaitsee turistin huomion. Siellä sijaitsee myös Vilnan vanha juutalainen hautausmaa, jonne me taapersimme.

Užupikseen löytää Pyhän Annen goottikirkolta helposti. Heti ylittäessään siltaa Užupiksen puolelle, törmää mielenkiintoiseen kylttiin.

Res Publika? Jep, Užupiksessa asuneet taiteilijat julistivat alueen itsenäiseksi vuonna 1997. Heidän perustuslakiinsa on kirjattu muun muassa lause ”Kaikilla on oikeus olla ymmärtämättä mitään”. Tämä kyseinen julistus pitäisi löytyä Paupio gatvelta, kertoo Eyewitness Travel -matkoppaani vuodelta 2013.

Mikäli aikoo taivaltaa Olandų gatvelle sijaitsevalle juutalaislle hautausmaalle, kannattaa aloittaa kävely Užupio gatvelta ja jatkaa matkaa Krivių gatve pitkin.

Alkuun Užupis näyttäytyy viehättävänä, kuten muukin osa vanhaakaupunkia. Päänähtävyys on enkelipatsas, joka on Užupiksen symboli.

Mitä pidemmälle Užupio gatvelta haarautuvaa Krivių gatvea pitkin kävelee, sen rähjäisemmäksi talot muuttuvat. Hienojen katutaideteosten lisäksi asuntojen kyljissä näkyy ihan suoranaisia töhryjä.

Itse hautausmaa tuntuu aluksi olevan vaikea löytää. Kun on kävellyt reilun kilometrin Krivių gatvea pitkin, päätyy autotien varrelle. Edessä näkyy suuri hiekkakenttä sekä jonkinlainen valkoinen rakennuskompleksi.

Siellä autotien toisella puolella Užupiksen vanha juutalaishautausmaa kuitenkin sijaitsee. Sinne on haudattu aikoinaan jopa 70 000 Vilnassa vaikuttanutta juutalaista. Muistomerkin hautakivet ovat niitä kiviä, joita neuvostoviranomaiset käyttivät tehdäkseen portaat Tauras-kukkulalle.

Päätimme päivän teemaan sopivassa ravintolassa Felicie. Aušros Vartųlla aivan Aamunkoiton temppelin lähellä  sijaitseva ravintola vannoo monikulttuurisen Vilnan ruokakulttuurin nimeen – eli sen Vilnan, joka oli olemassa ennen maailmansotia. Palvelu ravintolassa on muuten todella hyvää, mikä ei ole itsestäänselvyys Liettuassa.

Kiinnostaako Vilnan juutalainen historia teitä? Lisää ehdotuksia aiheeseen liittyvistä vierailunarvoisista kohteista löytyy muuten Vilnan turismi-infosivuilta.

Piditkö lukemastasi?

Seuraa FIFTYFIFTY-blogia Facebookissa | Instagramissa | Blogit.fi-palvelussa | Blogipolku.fi-palvelussa.